Olin Lasik leikkauksessa Tampereen Mehiläisessä tiistaina 18.4. Minut leikkasi Juhani Pietilä. Ajattelin kertoa omia kokemuksiani leikkauksesta ja muustakin. Lähtöarvoni olivat -7.5 ja erittäin runsaasti hajataitteisuutta.
Ihan ensin sanoisin että Mehiläisen henkilökunta oli mahtavaa. Sain hyvän, ystävällisen kohtelun. Esitutkimukset oli ihan "peruskamaa" siis olihan siinä testejä joita en ole koskaan kokenut. Mutta pääsiassa istutaan jakkaralla ja laitetaan kasvot telineeseen ja tuijotellaan laitteessa näkyvään kohdistus kuvioon tms. Eniten inhoan silmänpaineen mittausta. Se ilmasuihku silmään on jotain ällöttävää. Jokaisesta tutkimuksesta minulle kerrottiin mitä siinä tehdään ja miksi. Tosin välillä kyselin itse. Tietokoneethan siinä tekee laskelmia silmistä ja sen pinnanmuodoista.
Sitten vuorossa oli optikon tutkimukset. Jossa vielä tarkistettiin näkö ja sarveiskalvon paksuus. Tätä hieman jännitin, koska ennen leikkauspäivää Pietilän kanssa käymissäni keskusteluissa oli tullut esille että sarveiskalvon riittämättömyys voi tulla eteen koska miinusta on niin paljon (-7.5). Mutta minulla oli sarveiskalvoa yllinkyllin.
Sen jälkeen leikkaavanlääkärin puheille. Jossa hän vielä teki pari tutkimusta ja sitten oli edessä siirtyminen leikkaussaliin.
Siellä oli vastassa mitä ihanin ihminen. Tämä leikkaussalihoitaja (oikea termi?) oli erittäin ystävällinen ihminen - juuri oikeassa työssä. Hän selitti asioita ja vastaili vielä kysymyksiin.
En jännittänyt mitenkään kauheasti, mutta siinä vaiheessa ajattelin kysyä saako rauhoittavaa lääkettä. Ja vastaus oli se ettei sitä enää voida antaa, ettei siitä ole enää mitään hyötyä - liian myöhäistä. Minulle sanottiin että he eivät suosittele lääkettä ja siksi sitä ei tarjota automaattisesti. Olisi pitänyt itse osata kysyä. Mutta milloin? No minä menin siis ilman lääkkeitä. Ehkä se oli yksi tekijä miksi minua jännitti lisää...tietoisuus ettei ole "pöllyissä". En ole koskaan jännitänyt/ pelännyt niin paljon.
Pöydällä ei saanut mukavaa asentoa. Niska roikkui "ilmassa". Kyse jännittämisessäni ei ollut se miltä leikkaus tuntui vaan enemmänkin se ajatus että minun silmiini sörkitään ja näen se mutta en voi tehdä mitään.
Ennen leikkauksen aloittamista oli tekniikan ihminen näpytellyt lukemat ja tarkistanut moneen kertaan ja sitten ilmoitti että lukemat on kunnossa ja leikkaus voi sen puolesta alkaa.
Luomenlevittimet mahtuivat silmiini todella hyvin. Eivätkä tuntuneet miltään. Paineennosto ei myöskään mielestäni ollut mitenkään erityisen inhoittava. Olin kuvitellut sen tuntuvan enemmän paineelta. Läpännosto oli hurjaa katseltavaa. Siis kun tulee silmää kohti välineitä ja mitäs teet. laseroinnin aikana oli helppo tuijottaa vihreää täplää ja J.Pietilä piti kevyesti kasvoista kiinni. Oikean silmän leikkausaika oli 23 sekuntia. Minä tosiaan jännitin kovasti, niin kovasti että lihakseni tärisivät koko kropassa. Hoitaja piti kädestä kiinni ja jutteli välillä. Lääkäri kertoi kokoajan mitä tekee seuraavaksi. Ja kehotti rentoutumaan. Hieman tuli hajua.
Sitten koitti aika laittaa läppä takaisin ja sudilla tasoittelu alkoi. Mitään en tuntenut koko leikkauksen aikana. Sitten vaihdettiin vasempaan silmään. Sen läpäntekovaiheessa tunsin kuinka läppää leikattiin. En koko silmän alueella mutta ulkoreunasta tunsin sen. Se oli pieni viiltävä kipu todella lyhyen aikaa. Vasemman silmän leikkausaika oli 26 s. Eli hieman pidempi kuin oikean. Muutoin vasemman silmän leikkaus meni samalla talla kuin oikean.
Leikkauspöydältä siirryttiin lepohuoneeseen. Sillä istuskelin sitten. Tarkoitus oli olla tunti, mutta olin siellä yli 1,5 tuntia. Syytä en tiedä miksi aika venyi. Hieman alkoi jo puuduttaa paikkoja. Sitten vuorossa oli ensimmäinen tarkastus, jossa todettiin että läpät on kiinni hyvin. Vasemman silmän ulkoreuna erottui enemmän kuin muualta (se oli se mistä tunsin leikkauksenkin). Nyt sain luvan lähteä käymään apteekissa.
Puolen tunnin kuluttua kun palasin tehtiin seuraava eli kotiin lähtötarkastus heti. Koska 1. tarkistus oli ollut jo niin hyvä. Sain luvan lähteä kotiin. Siinä vielä kyselin muutaman asian Pietilältä ja hän vastaili tosi asiallisesti.
Minua ei erityisesti häikässyt. Oli toki pilvinen päivä. En tarvinnut aurinkolaseja. Laitoin ne kyllä automatkanajaksi. Ilta meni mukavasti. Ei erityisiä tuntemuksia. Tippojen tiputteluun totuttelemista. Yöksi sain sellaiset suojakilvet silmiin. Niitä ei ollut kiva teippailla silmiin.
Minulla oli mukana mieheni jokaisessa toimenpiteessä. Hän oli siellä osaksi henkisenätukenani ja osaksi siksi että hän muistanee paremmin mitä kerrotaan, koska jännitys vei osan keskittymiskyvystäni.
Mieheni sanoi että leikkauksen seuraaminen televisioruudulta jossa silmäni näkyi suurena oli aikasmoinen näky. Hän sanoi sen olevan sen verran hurjannäköistä että ei ihme jos jännitin. Eräs toinen kuului puhuvan että katsominen ruudulta on "kauheampaa" kuin itse leikkaus oli.
Mutta siis ilta meni mukavasti. Matkalaukkua pakkailin, koska olimme lähdössä Tallinnaan kolmeksi päiväksi. Kirjoittelen toiseen viestiin seuraavien päivien kokemuksia ja tuntemuksia.
Mutta lopultakin olen sitä mieltä että sain Mehiläisessä aivan erinomaista palvelua, kaikki olivat ystävällisiä, vastailivat kysymyksiin, niihin "tyhmiinkin". Suhtautuivat "saattajaan" yhtä ystävällisesti kuin potilaaseen. Tarjottiin kahvia ja teetä sekä suklaata leikkauksen jälkeen molemmille. En kokenut että olisin ollut "liukuhihnalla". Toki siellä oli monta potilasta yhtäaikaa eri vaiheissa, mutta siitä huolimatta jokaiselle oli aikaa. Ehkä jos silmälääkärien ja optikoiden kieli on outoa niin voi tuntua että kaikki menee yliymmärryksen. Mutta silloin kannattaa kysyä että mitä se tarkoittaa. Minä olin tyytyväinen.
Lähteissäni kotiin näköni oli 100%, mutta nyt vasemmassa silmässäni on jotain... Palaan asiaan.
Ihan ensin sanoisin että Mehiläisen henkilökunta oli mahtavaa. Sain hyvän, ystävällisen kohtelun. Esitutkimukset oli ihan "peruskamaa" siis olihan siinä testejä joita en ole koskaan kokenut. Mutta pääsiassa istutaan jakkaralla ja laitetaan kasvot telineeseen ja tuijotellaan laitteessa näkyvään kohdistus kuvioon tms. Eniten inhoan silmänpaineen mittausta. Se ilmasuihku silmään on jotain ällöttävää. Jokaisesta tutkimuksesta minulle kerrottiin mitä siinä tehdään ja miksi. Tosin välillä kyselin itse. Tietokoneethan siinä tekee laskelmia silmistä ja sen pinnanmuodoista.
Sitten vuorossa oli optikon tutkimukset. Jossa vielä tarkistettiin näkö ja sarveiskalvon paksuus. Tätä hieman jännitin, koska ennen leikkauspäivää Pietilän kanssa käymissäni keskusteluissa oli tullut esille että sarveiskalvon riittämättömyys voi tulla eteen koska miinusta on niin paljon (-7.5). Mutta minulla oli sarveiskalvoa yllinkyllin.
Sen jälkeen leikkaavanlääkärin puheille. Jossa hän vielä teki pari tutkimusta ja sitten oli edessä siirtyminen leikkaussaliin.
Siellä oli vastassa mitä ihanin ihminen. Tämä leikkaussalihoitaja (oikea termi?) oli erittäin ystävällinen ihminen - juuri oikeassa työssä. Hän selitti asioita ja vastaili vielä kysymyksiin.
En jännittänyt mitenkään kauheasti, mutta siinä vaiheessa ajattelin kysyä saako rauhoittavaa lääkettä. Ja vastaus oli se ettei sitä enää voida antaa, ettei siitä ole enää mitään hyötyä - liian myöhäistä. Minulle sanottiin että he eivät suosittele lääkettä ja siksi sitä ei tarjota automaattisesti. Olisi pitänyt itse osata kysyä. Mutta milloin? No minä menin siis ilman lääkkeitä. Ehkä se oli yksi tekijä miksi minua jännitti lisää...tietoisuus ettei ole "pöllyissä". En ole koskaan jännitänyt/ pelännyt niin paljon.
Pöydällä ei saanut mukavaa asentoa. Niska roikkui "ilmassa". Kyse jännittämisessäni ei ollut se miltä leikkaus tuntui vaan enemmänkin se ajatus että minun silmiini sörkitään ja näen se mutta en voi tehdä mitään.
Ennen leikkauksen aloittamista oli tekniikan ihminen näpytellyt lukemat ja tarkistanut moneen kertaan ja sitten ilmoitti että lukemat on kunnossa ja leikkaus voi sen puolesta alkaa.
Luomenlevittimet mahtuivat silmiini todella hyvin. Eivätkä tuntuneet miltään. Paineennosto ei myöskään mielestäni ollut mitenkään erityisen inhoittava. Olin kuvitellut sen tuntuvan enemmän paineelta. Läpännosto oli hurjaa katseltavaa. Siis kun tulee silmää kohti välineitä ja mitäs teet. laseroinnin aikana oli helppo tuijottaa vihreää täplää ja J.Pietilä piti kevyesti kasvoista kiinni. Oikean silmän leikkausaika oli 23 sekuntia. Minä tosiaan jännitin kovasti, niin kovasti että lihakseni tärisivät koko kropassa. Hoitaja piti kädestä kiinni ja jutteli välillä. Lääkäri kertoi kokoajan mitä tekee seuraavaksi. Ja kehotti rentoutumaan. Hieman tuli hajua.
Sitten koitti aika laittaa läppä takaisin ja sudilla tasoittelu alkoi. Mitään en tuntenut koko leikkauksen aikana. Sitten vaihdettiin vasempaan silmään. Sen läpäntekovaiheessa tunsin kuinka läppää leikattiin. En koko silmän alueella mutta ulkoreunasta tunsin sen. Se oli pieni viiltävä kipu todella lyhyen aikaa. Vasemman silmän leikkausaika oli 26 s. Eli hieman pidempi kuin oikean. Muutoin vasemman silmän leikkaus meni samalla talla kuin oikean.
Leikkauspöydältä siirryttiin lepohuoneeseen. Sillä istuskelin sitten. Tarkoitus oli olla tunti, mutta olin siellä yli 1,5 tuntia. Syytä en tiedä miksi aika venyi. Hieman alkoi jo puuduttaa paikkoja. Sitten vuorossa oli ensimmäinen tarkastus, jossa todettiin että läpät on kiinni hyvin. Vasemman silmän ulkoreuna erottui enemmän kuin muualta (se oli se mistä tunsin leikkauksenkin). Nyt sain luvan lähteä käymään apteekissa.
Puolen tunnin kuluttua kun palasin tehtiin seuraava eli kotiin lähtötarkastus heti. Koska 1. tarkistus oli ollut jo niin hyvä. Sain luvan lähteä kotiin. Siinä vielä kyselin muutaman asian Pietilältä ja hän vastaili tosi asiallisesti.
Minua ei erityisesti häikässyt. Oli toki pilvinen päivä. En tarvinnut aurinkolaseja. Laitoin ne kyllä automatkanajaksi. Ilta meni mukavasti. Ei erityisiä tuntemuksia. Tippojen tiputteluun totuttelemista. Yöksi sain sellaiset suojakilvet silmiin. Niitä ei ollut kiva teippailla silmiin.
Minulla oli mukana mieheni jokaisessa toimenpiteessä. Hän oli siellä osaksi henkisenätukenani ja osaksi siksi että hän muistanee paremmin mitä kerrotaan, koska jännitys vei osan keskittymiskyvystäni.
Mieheni sanoi että leikkauksen seuraaminen televisioruudulta jossa silmäni näkyi suurena oli aikasmoinen näky. Hän sanoi sen olevan sen verran hurjannäköistä että ei ihme jos jännitin. Eräs toinen kuului puhuvan että katsominen ruudulta on "kauheampaa" kuin itse leikkaus oli.
Mutta siis ilta meni mukavasti. Matkalaukkua pakkailin, koska olimme lähdössä Tallinnaan kolmeksi päiväksi. Kirjoittelen toiseen viestiin seuraavien päivien kokemuksia ja tuntemuksia.
Mutta lopultakin olen sitä mieltä että sain Mehiläisessä aivan erinomaista palvelua, kaikki olivat ystävällisiä, vastailivat kysymyksiin, niihin "tyhmiinkin". Suhtautuivat "saattajaan" yhtä ystävällisesti kuin potilaaseen. Tarjottiin kahvia ja teetä sekä suklaata leikkauksen jälkeen molemmille. En kokenut että olisin ollut "liukuhihnalla". Toki siellä oli monta potilasta yhtäaikaa eri vaiheissa, mutta siitä huolimatta jokaiselle oli aikaa. Ehkä jos silmälääkärien ja optikoiden kieli on outoa niin voi tuntua että kaikki menee yliymmärryksen. Mutta silloin kannattaa kysyä että mitä se tarkoittaa. Minä olin tyytyväinen.
Lähteissäni kotiin näköni oli 100%, mutta nyt vasemmassa silmässäni on jotain... Palaan asiaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kiitos paljon kun kerroit meille yksityiskohtasesti leikkauksen kulun. Itse haaveilen laserleikkaukseen menoa juuri Tampereen Mehiläiseen (rahaa ei ole vielä). Pelkään vaan ettei sarveiskalvon paksuus ole riittävä kun miinusta mulla on -9,50.
Voisitko kertoa missä vaiheessa leikkauksen hinta maksetaan? Etukäteen paikalle tultaessa? Mietin vaan jos sarveiskalvon paksuus ei riitä ja leikkausta ei voida tehdä niin kai ne palauttaa maksetun leikkauksen hinnan?
Leikkauksen jälkeen se maksetaan. Minulle annettiin kuukausi maksuaikaa (olisi antanut enemmänkin, jos olisin tarvinnut). Moni paikka tarjoaa varmasti myös osamaksumahdollisuutta ja pitkiäkin maksuaikoja.
Joo toi maksuasia minuakin hieman mietitytti etukäteen, kun Mehiläisen sivuilta luettuna ymmärsi että maksetaan heti. Mutta minä marssin kassalle silloin samalla kun kävin apteekissakin.
Minä säästin leikkaukseen rahaa vähän toistavuotta. Vaikka varmaa päätöstä leikkaukseen menosta en ollut vielä silloin tehnyt. Se oli hyvä säästökohde. Sain rahat kasaan ja ylimääräistäkin jäi. Aina palkkapäivänä siirsin suuren summan sivuun toiselle tilille. Yritin elää kitsaammin ja sitten tosi tiukanpaikan tullen "lainasin" säästötililtä pakollisen summan vaikkapa autonrenkaisiin.
Tuo sarveiskalvonpaksuus asia on aika jännä juttu. Aina sarveiskalvon paksuus ei käy käsikädessä miinusten kanssa. Joku jolla on vain vähän miinusta voi omata sarveiskalvon joka ei riitä. ja toisaaltaan minulla -7.5 näöllä oli sarveiskalvoa 540 ja 560 (mikronia - seköhän se yksikkö oli?) Ja tarvittava määrä on siinä 250 luokkaa, tai sen verran pitää jäädä jäljelle leikkauksen jälkeen. Minulla olis siis hyvin varaa.
Suurilla miinusluvuilla on vielä yksi "suuri" riskitekijä ettei leikkausta voida tehdä. Nimittäin sarveiskalvonpullistuma. Samana päivänä kun minutleikattiin oli ollut yksi tälläinen tapaus. Se selviää vasta tutkimuksissa (näin miltä sellainen sarveiskalvokartta näyttää.) Varmasti on suuri pettymys siinä vaiheessa ihmiselle.
Minkäköhän hintaisia silmäleikkaukset ovat mehiläisessä tai muualla?? kiitos...
Vähän jos viitsit vaivautua niin tällä palstalla on paljon hintatietoja ja jokaisen laikkaavan firman sivuilla myös.
Moi!
Jäi vaivaamaan tuo runsas hajataitto mitkä olivat sinun lähtöarvosi? Korjaantuiko hajataitto pois kokonaan Ja miten näkösi nyt? Itse kävin esitutkimuksissa ja hajataittoa on paljon. Lääkäri ei ollut varma saako kaikkea korjattua ja sarveiskalvon ohuuden takia suositteli vielä prk leikkausta.
hajataittoni oli 3 luokkaa toisessa asteet toisessa 30 ja toisessa 155.
Oikea silmä on mielestäni täysin virheetön. Vasemmassa on jonkinverran jotain hajataiton omaista. Leikkauksesta tänään 2 viikoa.
Minulle tehtiin Lasik leikkaus Helsingissä, Ympyrätalon Mehiläisessä.
Henkilökunta oli todella ystävällistä ja pitivät hyvää huolta koko ajan.
Mainitsit tuossa kirjoituksen lopussa, että "Lähteissäni kotiin näköni oli 100%, mutta nyt vasemmassa silmässäni on jotain... Palaan asiaan." Olisin halunnut vain tietää, että mitä tapahtui? Huononiko näkö?
Itselläni oli leikkauksen jälkeen vasen silmä aika sumea mutta oikea oli todella hyvä. Seuraavana päivänä molemmat silmät olivat loistavat. Viime viikolla eli 6 päivää leikkauksesta huomasin kuitenkin, että nyt näkö on ihan aavistuksen heikentynyt oikeassa silmässä. Vasen näkee 100% täydellisesti. Oikea 90%:sti eli kun esim peitän toisen silmän niin huomaan, että esim. tekstit ei ole täysin kirkkaista. Kun katson molemmilla silmillä niin näen erittäin hyvin. Välillä kuitenkin oikean silmän näkö tuntuisi parevan ainakin hetkellisesti...
Pikkuisen tuo ihmetyttää, että mikä vaivaa oikeaa silmää...
Onko muilla kokemuksia tästä?
Voi johtua kosteuseroista, mutta yksinkertaisesti myös siitä että ei niitä silmiä saada aina tarkalleen samanlaisiksi. Kaikilla toinen silmä on erilainen kuin toinen. Ja kun kokoajan kiinnittää siihen huomiota ja tekee vertailuja, niin erot korostuvat vaikka ne voivat olla täysin olemattomia.
Niin vasen silmäni on hieman hajataitteinen mielestäni. Molemmilla silmillä katsottuna näen hyvin. Mutta vasemmalla katsottaessa kirjainten reunat pehmenevät ja tiedän että se onhajataiton merkki. Ei sitä ole niin häiritsevästi että kokoajan sen huomaisi, mutta välillä lukiessa tai päätteellä työskennellessä huomaa. Ja yhdellä silmällä katsoessa.
Minulle sanottiin Tampereen Mehiläisessä että näkö voi vaihdella päivittäin ja sitä voi kestää useamman viikon.
Mutta jos tämä hajataitto pysyy tuossa vasemmassa silmässä niin siitä kyllä keskustellaan kuukauden kontrollissa, koska puhe oli että korjataan kaikki pois.
Eli tänään on tasan 2 viikkoa leikkauksesta.
Itselläni oli kanssa aika reilusti tuota hajataittoa muuta ei miinusta. Miinusta oli alle 2 molemmissa silmissä. Joku varmaan ajatteleekin nyt et miksi leikata silmiä jos noin vähän miinusta...No syy on harrastukseni...ja onhan se huomattavasti helpompaa elää ilman laseja tai piilareita...
Olisikohan itselläni kanssa kyseessä tuo pieni "sumeus" aina välillä tuosta hajataitosta koska itse olen huomannut tuon saman...
18.5 on kontrolli eli kyselen silloin lisää...
Toivon kuitenkin et kyseessä olisi vaikka tuo "näön vaihtelu" ennen kuin silmät lopullisesti asettuvat arvoihinsa, ettei uusintaleikkausta välttämättä tarvitsisi tehdä...
Hei! Miten näkösi laita on nyt? Olen jonkin aikaa harkinnut leikkaukseen menoa ja nyt siihen olisi hyvä ajankohta. Kaduttaako? Onko näkö huonontunut? Komplikaatioita? Toivottavasti vastaat!