Edellisessä osassa Tess heitti hyvästit Robbielle ja saman tien koko vampyyrihömpötykselle.
Jacob istuskeli yksin pihalla katsellen vanhempiensa hautoja. Kumpikaan ei ollut kummitellut pitkään aikaan. Nurmikko rehotti ja pensaat kaipasivat leikkausta, mutta Jacobia ei mokoma puutarhanhoito kiinnostanut. Tess oli innokas kuopsuttelija, mutta hänen vampyyritouhunsa oli sotkenut kaiken. Vampyyritouhunsa, Jacob värähti. Hänen aurinkoinen sisarensa yön lapsena? Mahdotonta. Tess oli löytynyt keskeltä katua aamulla, puolikuolleena ja harmaana valkeat kulmahampaat välkkyen. Jacob ei ollut nähnyt tätä, vaan oli lukenut sen lehdestä. Vanha ennustajaeukko oli juottanut tytölle antivampiriinia ja Tess oli pelastunut. Jacobia kummastutti, kuinka hänen siskonsa oli yrittänyt itsemurhaa.. ”Jacob? Mitä sä täällä istuskelet?” Angelica ilmestyi Jacobin taa ja istahti miehen viereen. ”Mietin..” Jacob vastasi. ”Mitä sä mietit?” Angelica kysyi. Hän katsoi suoraan Jacobin silmiin, ja Jacob tiesi, ettei kannattanut valehdella. ”Tessiä”, hän vastasi, ”toi mitä se teki, ei ollu yhtään sen tapasta.” Angelica naurahti ja suuteli hellästi Jacobia. ”Nyt se on kunnossa.. Kaikki on hyvin”, tyttö lohdutti. ”Nii”, Jacob myöntyi ja koppasi Angelican syliinsä. Angelica nauroi sydämellisesti ja Jacob kutitti häntä.
Tess katsoi veljensä puuhia ikkunasta. Kamala päänsärky oli hellittänyt, mutta Tess ei uskaltanut mennä pihalle. Hän oli tarkastellut itseään peilistä. Kelmeä iho oli palannut normaalin väriseksi ja kamalat kulmahampaat olivat kutistuneet normaaleiksi, tasaisiksi hampaiksi. Tess huokaisi syvään. Hänen veljellään oli hauskaa Angelican kanssa.. Kuinka epäreilulta se tuntuikaan! Tess oli juuri menettänyt poikaystävänsä ja Jacobin rakkaus kukoistaa. Tess käänsi kasvonsa pois ikkunasta ja katsoi seinään päin. Seinällä riippui valokuva, jossa oli hänen vanhempansa. He suutelivat. Tess siirtyi lähemmäs kuvaa. Se oli otettu jostakin päin Stadia. Kuvassa Jen ja Tobey näyttivät onnellisilta. Kyyneleet pusertuivat Tessin silmiin. Hän kaipasi vanhempiaan.
”Tess.. Ootsä varmasti okei?” Jacob kysyi huolehtivasti sisareltaan. Tess hymyili hiukan. ”Joo, kyllä mä niin luulen”, Tess vastasi. ”Okei”, Jacob vastasi. He olivat lähdössä ravintolaan Angelican kanssa. Tessiä harmitti vähäsen se että Angelica tulisi mukaan. Hän olisi halunnut olla veljensä kanssa ihan kahdestaan. ”Okei, nyt mennään!” Jacob huikkasi Tessille. Tess vilkaisi vielä peiliin ja sipaisi hiuksensa korvan taakse. Jacob oli vihdoin ostanut palkallaan hienon auton, mutta ei se aivan urheiluauto vielä ollut. Tess sulki oven ja laittoi sen lukkoon. Viime aikoina seudulla oli liikkunut paljon murtovarkaita, ja kaksoset halusivat suojata omaisuutensa heiltä. Jacob istui jo kärsimättömänä autossa. ”Tess, tuu jo!” hän huuteli. Tess käpsytteli autolle ja istahti takapenkille jättäen etupenkin Angelicalle, joka tulisi kyytiin matkan varrelta.
Tässäpä tämä tällä kertaa. Haluatte varmaan kuulla jatkoa? :)
Jacob istuskeli yksin pihalla katsellen vanhempiensa hautoja. Kumpikaan ei ollut kummitellut pitkään aikaan. Nurmikko rehotti ja pensaat kaipasivat leikkausta, mutta Jacobia ei mokoma puutarhanhoito kiinnostanut. Tess oli innokas kuopsuttelija, mutta hänen vampyyritouhunsa oli sotkenut kaiken. Vampyyritouhunsa, Jacob värähti. Hänen aurinkoinen sisarensa yön lapsena? Mahdotonta. Tess oli löytynyt keskeltä katua aamulla, puolikuolleena ja harmaana valkeat kulmahampaat välkkyen. Jacob ei ollut nähnyt tätä, vaan oli lukenut sen lehdestä. Vanha ennustajaeukko oli juottanut tytölle antivampiriinia ja Tess oli pelastunut. Jacobia kummastutti, kuinka hänen siskonsa oli yrittänyt itsemurhaa.. ”Jacob? Mitä sä täällä istuskelet?” Angelica ilmestyi Jacobin taa ja istahti miehen viereen. ”Mietin..” Jacob vastasi. ”Mitä sä mietit?” Angelica kysyi. Hän katsoi suoraan Jacobin silmiin, ja Jacob tiesi, ettei kannattanut valehdella. ”Tessiä”, hän vastasi, ”toi mitä se teki, ei ollu yhtään sen tapasta.” Angelica naurahti ja suuteli hellästi Jacobia. ”Nyt se on kunnossa.. Kaikki on hyvin”, tyttö lohdutti. ”Nii”, Jacob myöntyi ja koppasi Angelican syliinsä. Angelica nauroi sydämellisesti ja Jacob kutitti häntä.
Tess katsoi veljensä puuhia ikkunasta. Kamala päänsärky oli hellittänyt, mutta Tess ei uskaltanut mennä pihalle. Hän oli tarkastellut itseään peilistä. Kelmeä iho oli palannut normaalin väriseksi ja kamalat kulmahampaat olivat kutistuneet normaaleiksi, tasaisiksi hampaiksi. Tess huokaisi syvään. Hänen veljellään oli hauskaa Angelican kanssa.. Kuinka epäreilulta se tuntuikaan! Tess oli juuri menettänyt poikaystävänsä ja Jacobin rakkaus kukoistaa. Tess käänsi kasvonsa pois ikkunasta ja katsoi seinään päin. Seinällä riippui valokuva, jossa oli hänen vanhempansa. He suutelivat. Tess siirtyi lähemmäs kuvaa. Se oli otettu jostakin päin Stadia. Kuvassa Jen ja Tobey näyttivät onnellisilta. Kyyneleet pusertuivat Tessin silmiin. Hän kaipasi vanhempiaan.
”Tess.. Ootsä varmasti okei?” Jacob kysyi huolehtivasti sisareltaan. Tess hymyili hiukan. ”Joo, kyllä mä niin luulen”, Tess vastasi. ”Okei”, Jacob vastasi. He olivat lähdössä ravintolaan Angelican kanssa. Tessiä harmitti vähäsen se että Angelica tulisi mukaan. Hän olisi halunnut olla veljensä kanssa ihan kahdestaan. ”Okei, nyt mennään!” Jacob huikkasi Tessille. Tess vilkaisi vielä peiliin ja sipaisi hiuksensa korvan taakse. Jacob oli vihdoin ostanut palkallaan hienon auton, mutta ei se aivan urheiluauto vielä ollut. Tess sulki oven ja laittoi sen lukkoon. Viime aikoina seudulla oli liikkunut paljon murtovarkaita, ja kaksoset halusivat suojata omaisuutensa heiltä. Jacob istui jo kärsimättömänä autossa. ”Tess, tuu jo!” hän huuteli. Tess käpsytteli autolle ja istahti takapenkille jättäen etupenkin Angelicalle, joka tulisi kyytiin matkan varrelta.
Tässäpä tämä tällä kertaa. Haluatte varmaan kuulla jatkoa? :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eipä taida tämä tarina olla enää niin suosittu.. :/ Kommenttia kiitos.. Jos ei tarpeeksi tule niitä, niin tarina jää tähän. (Uhkailua.. :D)
et todellakaan lopeta! tarina on yhtä ihana kuin ennenkin! :) arkielämää ja vauhtia yhdessä! Jatka ehdottomasti! :)
Ihana tarina, jota on ihana lukea!!!
:DDD
Älä kuvittelekaan lopettavasi!!! ;)
Jatkat ehdottomasti!!
Helposti luettavaa. Lukemista helpottaisi entisestään se, että tekisit puheenvuoroille repliikkiviivat. :D Mutta, muuten yhtä hyvä tarina, kuin aina ennekin.
Paljastan sinulle salaisuuden: kirjoitan tarinani Wordilla.. :) Ellen (ilmestyy osoitteessa http://www.freewebs.com/opale ) olen kirjoittanut alusta asti Wordilla ja nyt aloitin tämän Tessin ja Jacobin tarinankin kirjoittamaan sillä. Näin ei tule kirjoitusvirheitä. ;)
Viivoja en ole koskaan miettinytkään.. Hyvä huomautus, pitää kokeilla ensi jaksossa.
*otsikko*, vaan sitä tarinasi sujuvuutta, en siis niinkään niitä virheitä, mitä sinulla ei edes ollut. ;) Minäkin kirjoitan aina kaikki tarinani, mukaan lukien kouluaineeni, Wordilla. Mutta vaikka kirjoittaisi millä tahansa kirjoitusohjelmalla, ei se tee välttämättä tarinoista sujuvaa. Minä muistaakseni laitoin tänne palstalla joskus "kauan" sitten viestin "Virheelliset tarinat", jossa puhuin koneeella kirjoittamisesta ja muutenkin sellaisista pahoista kirjoitusvirheistä. Se kommenttini sai kyllä palautetta... ;)
JAATKA. ;) Noi sun tarinas on iihania