"Kuole ennen kuin vanhenet
Olen työkseni kiskonut limaisia maksapihvinpalasia hampaattomista suista, siunannut hautaan hoitovirheitä, harjaantunut erottamaan hajusta, tarvitaanko vaipanvaihtoa vai hauturia.
Mutta koskaan ei ole etonut ja ilettänyt niin kuin nyt kuunnellessa valehtelua vanhustenhoidosta.
Vanhoja ei arvosteta edes sen vertaa, että pysyttäisiin totuudessa.
Suomen viriilein vanhus Paavo Lipponen kävi esimerkiksi kehumassa, miten kansallinen terveysohjelma on lyhentänyt jonot.
Haloo! Lyhenee koiran häntäkin, kun se katkaistaan. Pitää olla yhtaikaa kuollut, kiukkuinen ja mielellään silmäätekevän sukulainen, että pääsee jonoon, jota ei enää ole.
Euroopan suurin ihmissäilömö uhkuu kuulemma Koukkuniemen henkeä.
Laitoksissa eivät valita potilaat, eivät omaiset. Sekin on vale.
Kyllä he valittavat, mutta toisilleen.
Kuka kerjäisi verta nenästään tai luulisi minkään muuttuvan? Ruotsissa ilkeät mummut hoidetaan jo mustelmille. Meillä heidät doupataan hiljaisiksi. Ei ole harvinaista laskea mummelin dosetista yli kolmekymmentä pilleriä. Arvauskeskuksessa on joka kerta uusi lääkäri, joka tuikkaa lisää mömmöjä entisten päälle. Se on arjen eutanasiaa: Mummu pökertyy, kaatuu ja pääsee päivystyksen kautta taivastien alkuun – mikäli ei kuivetu kotolattialle.
¦ ¦ ¦
Koukkarin ongelmat on tiedetty 30 vuotta, eikä sen sanominen näytä päättäjiä edes hävettävän.
Vasta pakon edessä hankitaan ne sata hoitajaa, joilla ”pärjätään” – ei niitä kolmeasataa, jotka tarvitaan. Urheiden ja uhrautuvien hoitajien taakse on aina päästy piiloon.
Taannoisen tv-ohjelman täydellisimpiä älypierahduksia oli, että a) laitosvanhukset ovat entistä heikkokuntoisempia b) heidän univahdikseen riittää mainiosti siivooja (nyk. laitoshoitaja.)
Seuraavaksi otetaan varmaan käyttöön myönteisen ajattelun kukkanen, Norjan malli: syötetään vanhus mieluummin kerran päivässä kunnolla kuin kaksi kertaa kiireellä.
Koirakin ruokitaan kahdesti päivässä. Ei mahan, vaan mielialan takia.
Samassa studiossa myös alan ministerin ihmiskäsitys lirahti lahkeesta. Valitettuaan ensin vanhusten arvostuksen puutetta hän totesi kolme vuotta koulutetun lähihoitajan olevan turhaa herkkua mummuille.
Perusteilla on suppea vanhushuoltotutkinto ”esimerkiksi maahanmuuttajille, koska he soveltuvat semmoiseen työhön”.
Pannaan yhteiskunnan pahnanpohjimmaiset hoitamaan sängynpohjimmaisia.
Halveksitaan yhdellä iskulla sekä vanhuksia että värillisiä.
Hyvät hyssälät! Seuraavaksi kuulemme, että mustat sopivat loppututkinnoistaan riippumatta katusoittajiksi, koska heillä ”on rytmi veressä”.
¦ ¦ ¦
Nykyvanhukset haluavat kuulemma asua kotona. Tietysti. He ovat vierailleet vanhainkodeissa, ja jättäytyvät sittenkin mieluummin laillistetun heitteillejätön eli niin sanotun avohoidon asiakkaiksi toivoen, että hyväuskoisin lapsista haksahtaisi omaishoitajaksi, moderniksi maaorjaksi.
Samaan aikaan ministeriö kehittää ”etäläsnäoloa”(?!) ja ministeri lupaa ”tietoteknisten valmiuksien hyväksikäyttöä”. Vanhusvaippa, joka hälyttää virtsalla täytyttyään ei ole enää uutta; tulossa on vaippa, joka hälyttää kun täyttyminen on päättynyt eli vainaa on valmis haettavaksi.
Isoäitini sukupolvi pelkäsi toki vanhenemisen kipuja, köyhäintaloa ja yksinäisyyttä ystävien kuoltua. Mutta eivät he pelänneet vanhuutta sinänsä.
Tämän päivän viisikymppiset pelkäävät vanhuutta enemmän kuin kuolemaa. Syystäkin. Kuolemassa voi vielä olla rahtunen ihmisarvoa.
Hilkka Olkinuora
Kirjoittaja on tamperelainen pastori ja toimittaja "
Sunnuntaivieras Aamulehti Sunnuntai 23. huhtikuuta 2006
http://www.aamulehti.fi/
Olen työkseni kiskonut limaisia maksapihvinpalasia hampaattomista suista, siunannut hautaan hoitovirheitä, harjaantunut erottamaan hajusta, tarvitaanko vaipanvaihtoa vai hauturia.
Mutta koskaan ei ole etonut ja ilettänyt niin kuin nyt kuunnellessa valehtelua vanhustenhoidosta.
Vanhoja ei arvosteta edes sen vertaa, että pysyttäisiin totuudessa.
Suomen viriilein vanhus Paavo Lipponen kävi esimerkiksi kehumassa, miten kansallinen terveysohjelma on lyhentänyt jonot.
Haloo! Lyhenee koiran häntäkin, kun se katkaistaan. Pitää olla yhtaikaa kuollut, kiukkuinen ja mielellään silmäätekevän sukulainen, että pääsee jonoon, jota ei enää ole.
Euroopan suurin ihmissäilömö uhkuu kuulemma Koukkuniemen henkeä.
Laitoksissa eivät valita potilaat, eivät omaiset. Sekin on vale.
Kyllä he valittavat, mutta toisilleen.
Kuka kerjäisi verta nenästään tai luulisi minkään muuttuvan? Ruotsissa ilkeät mummut hoidetaan jo mustelmille. Meillä heidät doupataan hiljaisiksi. Ei ole harvinaista laskea mummelin dosetista yli kolmekymmentä pilleriä. Arvauskeskuksessa on joka kerta uusi lääkäri, joka tuikkaa lisää mömmöjä entisten päälle. Se on arjen eutanasiaa: Mummu pökertyy, kaatuu ja pääsee päivystyksen kautta taivastien alkuun – mikäli ei kuivetu kotolattialle.
¦ ¦ ¦
Koukkarin ongelmat on tiedetty 30 vuotta, eikä sen sanominen näytä päättäjiä edes hävettävän.
Vasta pakon edessä hankitaan ne sata hoitajaa, joilla ”pärjätään” – ei niitä kolmeasataa, jotka tarvitaan. Urheiden ja uhrautuvien hoitajien taakse on aina päästy piiloon.
Taannoisen tv-ohjelman täydellisimpiä älypierahduksia oli, että a) laitosvanhukset ovat entistä heikkokuntoisempia b) heidän univahdikseen riittää mainiosti siivooja (nyk. laitoshoitaja.)
Seuraavaksi otetaan varmaan käyttöön myönteisen ajattelun kukkanen, Norjan malli: syötetään vanhus mieluummin kerran päivässä kunnolla kuin kaksi kertaa kiireellä.
Koirakin ruokitaan kahdesti päivässä. Ei mahan, vaan mielialan takia.
Samassa studiossa myös alan ministerin ihmiskäsitys lirahti lahkeesta. Valitettuaan ensin vanhusten arvostuksen puutetta hän totesi kolme vuotta koulutetun lähihoitajan olevan turhaa herkkua mummuille.
Perusteilla on suppea vanhushuoltotutkinto ”esimerkiksi maahanmuuttajille, koska he soveltuvat semmoiseen työhön”.
Pannaan yhteiskunnan pahnanpohjimmaiset hoitamaan sängynpohjimmaisia.
Halveksitaan yhdellä iskulla sekä vanhuksia että värillisiä.
Hyvät hyssälät! Seuraavaksi kuulemme, että mustat sopivat loppututkinnoistaan riippumatta katusoittajiksi, koska heillä ”on rytmi veressä”.
¦ ¦ ¦
Nykyvanhukset haluavat kuulemma asua kotona. Tietysti. He ovat vierailleet vanhainkodeissa, ja jättäytyvät sittenkin mieluummin laillistetun heitteillejätön eli niin sanotun avohoidon asiakkaiksi toivoen, että hyväuskoisin lapsista haksahtaisi omaishoitajaksi, moderniksi maaorjaksi.
Samaan aikaan ministeriö kehittää ”etäläsnäoloa”(?!) ja ministeri lupaa ”tietoteknisten valmiuksien hyväksikäyttöä”. Vanhusvaippa, joka hälyttää virtsalla täytyttyään ei ole enää uutta; tulossa on vaippa, joka hälyttää kun täyttyminen on päättynyt eli vainaa on valmis haettavaksi.
Isoäitini sukupolvi pelkäsi toki vanhenemisen kipuja, köyhäintaloa ja yksinäisyyttä ystävien kuoltua. Mutta eivät he pelänneet vanhuutta sinänsä.
Tämän päivän viisikymppiset pelkäävät vanhuutta enemmän kuin kuolemaa. Syystäkin. Kuolemassa voi vielä olla rahtunen ihmisarvoa.
Hilkka Olkinuora
Kirjoittaja on tamperelainen pastori ja toimittaja "
Sunnuntaivieras Aamulehti Sunnuntai 23. huhtikuuta 2006
http://www.aamulehti.fi/
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Suomalaisvanhukset käyttävät eniten unilääkkeitä Pohjoismaissa (19:16)
Lääkärit määräävät vuosi vuodelta enemmän unilääkkeitä suomalaisille ja etenkin iäkkäille ihmisille. Jo useamman vuoden ajan on unilääkkeiden käyttö ollut Suomessa suuempaa kuin muissa Pohjoismaissa.
Ruotsissa ja Norjassa unilääkkeiden käyttö on pysynyt suunnilleen tasaisena, mutta Suomessa kulutus kasvaa kaiken aikaa parin prosentin vuosivauhtia.
Tanskassa lääkkeiden käyttö kääntyi laskuun 1990-luvun puolivälissa sen jälkeen kun viranomaiset puuttuivat asiaan voimakkaasti.
Kaikkiaan unilääkkeisiin
käytetään Suomessa noin 20 miljoonaa euroa vuodessa. Tuhannen suomalaisen joukko nappaa päivässä keskimäärin 53,5 unilääkeannosta.
Alueelliset erot unilääkkeiden käytössä ovat valtavat. Tuhat ahvenanmaalaista tarvitsee vain 37 unipilleriä, kun taas Etelä-Pohjanmaalla 64 annostakaan ei ihan riitä.
Tuoreet tutkimukset osoittavat, että jatkuvasti käytettynä unilääkkeet heikentävät ihmisen toimintakykyä ja nopeuttavat dementian kehittymistä. Sekä dementoituvat ihmiset että unilääkkeiden suurkuluttajat kuuluvat samaan ikäryhmään, eläkeikäisiin.
Lisää aiheesta tiistain Helsingin Sanomissa"
Liiat unilääkkeet heikentävät vanhusten muistia
Kahden viikon lääkitysohje on unohtunut lääkäreiltä
Terveydenhuolto pahentaa ja nopeuttaa itse vanhusten dementoitumista uni- ja psyykenlääkkeillä. Lääkärit määräävät varsin löyhäkätisesti ja vuosi vuodelta enemmän unilääkkeitä suomalaisille, etenkin iäkkäille ihmisille.
Viime kesänä julkaistu ranskalaistutkimus osoittaa, että pitkäaikainen bentsodiatsepiinien käyttö vähentää merkittävästi tajunnan ja ymmärtämisen tasoa aivoissa.
Suomalaiset vanhuslääketieteeseen eli geriatriaan perehtyneet lääkärit ovat myös huomanneet ilmiön.
Unilääkkeisiin käytetään Suomessa noin 20 miljoonaa euroa vuodessa. Tuhannen suomalaisen joukko nappaa päivässä keskimäärin 53,5 unilääkeannosta.
Alueelliset erot unilääkkeiden käytössä ovat valtavat. Tuhat ahvenanmaalaista tarvitsee vain 37 unipilleriä, kun taas Etelä-Pohjanmaalla 64 annostakaan ei ihan riitä. Etelä-Pohjanmaa johtaakin kirkkaasti unilääkkeiden käyttötilastoa.
Yli 60 pilleriä tarvitsee myös tuhannen eteläsavolaisen ja kymenlaaksolaisen joukko.
"Suomessa lääkärit eivät ole saaneet aikaan samanlaista ryhtiliikettä unilääkkeiden määräyksiin kuin kollegansa muissa pohjoismaissa.
Suomalaiset syövätkin naapurimaiden asukkaisiin verrattuna selvästi eniten unilääkkeitä", kertoo tutkimuspäällikkö Timo Klaukka Kelasta.
Tanskassa viranomaiset puuttuivat ravakasti unilääkkeiden määräämiseen 1990-luvun puolivälissä, ja lääkkeiden käyttö kääntyi laskuun.
Ruotsissa ja Norjassa unilääkkeiden käyttö on pysynyt suunnilleen tasaisena, mutta Suomessa kulutus kasvaa kaiken aikaa parin prosentin vuosivauhtia. Jo useamman vuoden se on ollut suurinta Pohjoismaissa.
Tuoreet tutkimukset osoittavat, että jatkuvasti käytettynä unilääkkeet heikentävät ihmisen toimintakykyä ja nopeuttavat dementian kehittymistä. Sekä dementoituvat ihmiset että unilääkkeiden suurkuluttajat kuuluvat samaan ikäryhmään, eläkeikäisiin.
Vähintään keskivaikeasta dementiasta kärsii nyt noin 75 000 suomalaista. Heidän määränsä ennustetaan kasvavan 128 000:een vuoteen 2030 mennessä.
"Bentsodiatsepiineja sisältävät unilääkkeet lamaannuttavat ihmisten toimintakykyä ja ajattelua sen ajan, mitä ainetta on veressä. Jos käyttö lopetetaan, ei ole näyttöä pysyvien muutosten syntymisestä. Vanhuksille näitä lääkkeitä määrätään kuitenkin jatkuvaan käyttöön", sanoo geriatrian professori Raimo Sulkava Kuopion yliopistosta.
Lääkäreille opetetaan kyllä, ettei unilääkkeitä pidä määrätä yli kahden viikon käyttöön. Sulkavan mielestä ohje on jäänyt lähinnä käsien pesemiseksi ongelmasta. Kaikki tietävät, ettei kahden viikon ohjetta noudateta.
Jos potilaan univaikeudet jatkuvat yli kaksi viikkoa, pitäisi selvittää, mistä unettomuus johtuu. Syynä voi olla kipu, ahdistus, astma, mahavaivat tai moni muu ongelma. Ne eivät kuitenkaan poistu unilääkkeitä syömällä.
Kahden viikon sääntöä ei juuri noudateta, kun unilääkettä kirjoitetaan vanhuksille. Lääkereseptejä uusitaan terveyskeskuksissa rutiinityönä potilasruuhkan keskellä.
Kelan tilastojen mukaan esimerkiksi Evijärvellä Etelä-Pohjanmaalla saa yli puolet 75 vuotta täyttäneistä miehistä korvausta unilääkkeistä.
Kela-korvausta ei makseta lainkaan pienistä ja halvoista pakkauksista, vaan kyseessä ovat sadan pillerin purkit pitkäaikaiskäyttöön.
Evijärven terveyskeskuksen johtava ja ainoa lääkäri Eila Alaviuhkola-Rantalahti ei oikein osaa selittää, miksi juuri Evijärvellä syödään poikkeuksellisen paljon unilääkkeitä.
"Tämä on laajempi ongelma täällä Etelä-Pohjanmaalla. Meillä on paljon mielialaongelmia täällä. Kyllä vanhukset tarvitsevatkin unensa, jatkuva valvominen sairastuttaa varmasti lisää", Alaviuhkola-Rantalahti sanoo.
Vanhusten lääkitystä on tutkinut geriatrian opettaja Sirpa Hartikainen Kuopion yliopistosta. Hänen mielestään unilääkeongelmaa ei oteta ihan tosissaan.
"Jatkuva unilääkkeiden käyttö on monella tapaa vaarallista. Lääkkeet heikentävät tasapainoa sekä aivojen kautta että heikentämällä lihaksistoa.
Ne panevat tiedon kulun aivoissa takkuamaan. Unilääkkeisiin sitä paitsi tottuu nopeasti ja niiden teho häviää muutamassa kuukaudessa", Hartikainen sanoo.
Viime kesänä julkaistiin laaja Ranskassa tehty tutkimus pitkäaikaisesta bentsodiatsepiinien käytön vaikutuksista vanhuksiin. Bentsodiatsepiini ja sen kaltaiset aineet ovat unilääkkeiden perustana.
Tulokset osoittivat, että näiden lääkkeiden pitkäaikainen käyttö laski selvästi aivojen älyllisen toiminnan tasoa.
MARJUT LINDBERG / Helsingin Sanomat
[email protected]"
Mistä niille vanhuksille saataisiin rahaa tai hoitajille?
Kunnat on taloudellisesti retuperällä.
Tietysti niille kustannettaisiin vaikka viidentähden hotellihoito jos rahaa olisi.
;istä rahat?
somalien ja muiden hyysäily näin aluksi, niin jotain toivoa olisi edes omillakin kansalaisillamme.