Alettaisko sellaista, että kirjoitamme saman otsikon alle runoja yhteisesti valitusta aiheesta? Tavallaan etsittäisiin eri näkökulmia samaan aiheeseen.
Yritä kirjoittaa aiheesta runo omalla tyylilläsi, riippumatta siitä, tunnetko aiheen itsellesi läheiseksi vaiko et. Eihän runo välttämättä mikään omaelämäkerran palanen ole eikä päiväkirja. On tai ei, sitähän lukija ei voi tietää. Sen tietää vain kirjoittaja.
Aloitan valitsemalla ensimmäisen aiheen, joka on samalla tämän avauksen alle kirjoitettavien runojen otsikko:
KUVASI
Yritä kirjoittaa aiheesta runo omalla tyylilläsi, riippumatta siitä, tunnetko aiheen itsellesi läheiseksi vaiko et. Eihän runo välttämättä mikään omaelämäkerran palanen ole eikä päiväkirja. On tai ei, sitähän lukija ei voi tietää. Sen tietää vain kirjoittaja.
Aloitan valitsemalla ensimmäisen aiheen, joka on samalla tämän avauksen alle kirjoitettavien runojen otsikko:
KUVASI
Vastaukset 22
Vanhimmat
KUVASI
Viipyy mielessäni,
vaikka yritän pysyä hereillä.
Puhun unissani;
käsken sinua poistumaan!
Älä hymyille;
hymysi on liian viekas,
viettelevä, huumaava!
Älä katso minua;
se järkyttää mieltäni,
katoa kun avaan silmäni!
Anna minun nukkua
edes yksi synnitön yö - pyydän.
Runosi on hyvä. Kuvaa hienosti oman mielen petollisuutta.
sitäpä juuri :)
Sun vuoros... KariM
En osaa koskaan kirjoittaa silloin, kun ajattelen, että pitäisi kirjoittaa. Harvemmin kirjoitan päivisin.
Kuvasi
tuo hymyn huulilleni.
Muistan kuinka leikittelit,
ja hassuttelit.
Iso mies - ja niin hassu,
että saat minut aina
hyvälle tuulelle.
Sinun kuvasi silmieni edessä,
sinun kuvasi unissani,
sinun kuvasi on päiväni
piriste.
Olet sinä vahvana mielessäni,
kuvana ikuisena.
Kuvasi on kaunista katseltavaa
se piirtyy hiuksenhienoista säikeistä
siinä on syvyyttä ja sielukkuutta.
Ääriviivasi ovat selkeät
ei ole utua, ei ole sumua
kuvasi on kaunista katseltavaa.
Katso vaikka.
Kuvasi
tuo joka peiliini on piirtynyt
virnistelee iloissaan
tuo joka saunan lasiovessa
minua tiirailee
tuo joka kiertää pitkin makuuhuoneeni
seiniä suudellen jokaista
liikettäni
tuo kuvako jonka laitan kassiini
kun menen ulos
vai tuo kuvasiko joka sydämeni
albumissa viimeisellä sivulla
lymyää
kerro kerro vesilätäkön pinta
ken antoi luvan
napata hänestä kuvan
silmiini heijastumaan
Kuvasi pöydällä
kauniit kasvosi
tähtisilmäsi
loistavat
Kuvasi,näyttää
minulle sinun
koko,elämäsi
Kuvasi,joka
sinusta on jäljellä
muistona meille
katsoo silmiini
iltaisin
Öisinkin näen
kuvasi yölampun
valossa
aamulla herätessäni
kuvasi näen
Kuvaasi kannan mukanani
kaikkialla
sydämessäni ja
ajatuksissanikin
Kuvasi vain jäljellä
minulla sinusta on
Kuristaa mua
Ei osaa hengittää
Ei saa sanoja sanotuksi
Ei ilman kuvaasi voi olla
Ei osaa
Siksi pidänkin sen kipeänä sydämessäni
Vielä hyvin kauan
En päästä irti
En osaa
Pitäisi katsoa kuvaa jotain toista
Ja toista elämää kuin omaa
Ei kohta itseään tunnista
Sattuu vain niin kipeästi
Olinpa typerä
Joo ihan hyvin tiedän sen
Nämä itkuiset aamut ja itkuiset illat
Ne satuttaa
Eikä oikein mistään käsitystä saa
Kuin sattuu eikä haluaisi kuin rakastaa
Tälläkin oli jokin tarkoitus
Niin kuin aina
Kun tahtoo jotain mitä ei voi saada
Ja sattuu kaikkein kipeimmin
Tuntuu kuitenkin
Että tämä on
Askel eteenpäin
Ei taakse
Muistikuvaani palaa ikäväkseni
Selkäsi
Silloin kun käänsit sen minulle
Ja hävisit elämästäni
Pidin sinusta enemmän
Kun näin sinut edessäni
Isot kätesi
Ja kauniin hymysi
Leveän selkäsi ja rintasi
Pitkän nallekarhumaisen olemuksesi
Ja söpön poikamaisuutesi
Muistelen sua hyvällä
Sun luonteenlujuudella ja sinnikkyydellä
Pääset juuri sinne minne haluat
Aina
Kun kuuntelen musiikkia Hänen,
mun mielessä ja sydämessä
kuvasi soi.
Musiikkista voisin luopua,
kuvastasi en.
Ei ole kuvasi
fotopaperilla
hopearaameissa
muisto vaan.
Sieluuni mun
väreillä
kulumattomilla
maalasit sen.
Kuvasi tuon viimeisen
kätken syliin sydämen.
Hellin, hoivaan sitä siellä
elämäni kaikilla teillä.
Katsoin peiliin,
näin kuvasi tuijottavan,
kohti suoraan kasvojani,
olit vihaisella päällä,
heristit nyrkkiä minulle,
puhuit vihamielisesti.
Katsoin peiliin,
näin kuvasi tuijottavan,
kohti suoraan kasvojani,
olit iloinen,
hymyilit minulle,
puhuit ystävällisesti.
Katsoin peiliin,
näin molemmat kuvani,
toinen oli vihainen,
toinen oli iloinen,
kumpi persoona olen tänään,
vaikea valita,
kumpikin on tullut minulle aika rakkaaksi,
toisaalta, onko se minun valinnastani kiinni,
sinähän hallitset peiliäni.
Palaneen albumin kuvia
pellon reunalla polttamani
savuna ilmaan katosi
vaan ei menneet muistot luotani
Se missä tyhmänä hymyillen
istut vierelläni
ja se toinen jossa järvellä
soudat veneelläni
Se jossa perhepotretissa
katsot keimaillen kameraan
ja hiihtohaalarissa sinisessä
sulat lakeuden maisemaan
Palaneen albumin kuvasi
jäi mieleeni selkeenä varmaan
sen kuvasi kauniin varjossa
elän lopunkin eloni varmaan
Kuvasi muisto pysyy sielussani
se on piirtänyt syvät urat tunteesta
kauneudesta, elämän rikkaudesta
Muistan kuvasi kuin eilisen päivän
sen muisto tuo tunteet pintaan
ihanan rakkauden tunteen rintaan
Kuvaasi rakkaudella muistelen
rakkaus viihtyi luonamme
miks` pois sä lähdit luotammme
piirtyi mieleeni,
kuin veteen vedetty viiva
hymyilet - mutta
silmistäsi huokuu suru
en tiedä surusi syytä
en aihetta
mutta haluaisin saada
silmäsi nauramaan
kävellään käsi kädessä
ihailemaan tähtitaivasta
saiko tämä viesti sinut
nyt hymyilemään myös
silmilläsi
kirjoita ja kerro
odotan viestiäsi
Se aikaa oli mettumaarin
ja ilma täynnä tuoksuja ja taikaa.
Mä yössä valkeassa kiiruhdin
pienen koivumetsän laitaan.
Siinä syvä lähde välkehti.
Oi ihanuutta Suomen suviyön...
Yötuuli tullessaan toi heinäin tuoksut
ja matarain ja puna-apilain
ja angervoiden meden makean.
Ja lähteen pintaan kumartuivat
nuo puiden hennot oksat
niin kuin juodakseen.
Kas, janoinenhan olin itsekin.
Vaan janoni lie toinen, kuin on heidän
- mä rakkautta janosin.
Mä valkeassa yössä
tahdoin Hänet nähdä;
jospa taika kuvajaisen
lähteen pintaan lois.
Oi, sinä yönä metsälähde
mulle taikaa juotti
ja suloisimman kuvajaisen
mulle tuotti,
kun sinisilmäs pinnalta näin sen
ja hymys enteellisen lupauksen...
nyt täytyy toisenkin "persoonani" kirjoittaa, kun kierros on jo käyty läpi... hmmm... kumman vähän on tuttuja nickejä ;):):)
KUVASI
Verkkokalvolle piirtyneenä,
tatuoituna kuvasi.
En ehkä muistaisi, miltä näytät,
jollen olisi kerran tai kaksi
katsonut liian pitkään.
Kuvasi
on kulunut kukkarossani
kulmat ovat kääntyneet
hiirenkorviksi
yirtän joka päivä painaa
kulmia sitkeästi kukkaron
pintaa vasten
ei ne enää halua painua siihen
mutta kuvasi on siinä
sitkeästi kiinni
vaikka kulmat kippurassa
minun kukkarossani
pieni, mustavalkoinen kuva
viiksivallu
hymyilevä ja iloinen on
sinun kuvasi