Mikähän se on, ku on jo 17. Ei koskaan poikaystävää ollu, ei ole ensi suudelmaa saanu.
Kauniiks sanottu, ja mielestäni kans olen semmoinen. Myös ystävällinen, hauska ja iloinen.
Joskus sen yksinäisyyden kestää, joskus on vaan sitten tosi surullinen kun on niin yksinäinen
Kauniiks sanottu, ja mielestäni kans olen semmoinen. Myös ystävällinen, hauska ja iloinen.
Joskus sen yksinäisyyden kestää, joskus on vaan sitten tosi surullinen kun on niin yksinäinen
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ole onnellinen että olet hyvä ihminen :) Kyllä sinunkin onnnesi vielä koittaa :)
Älä vain istua odota nurkassa niin kauan että jotain hyvää sattuu tiellesi... koska se harvemmin tulee itsestään, lottovoittoakaan ei tule, jos et pistä arpoja... joten astelepa ulos kotoasi ja huomaa, että päivä on lähes yhtä kaunis kuin sinä...
Meikä odotti tuota "jotain hyvää tapahtuu kylä tielleni" vähän liian kauan, meni hyvää aikaa sivu suun jonka olisin voinut mesoa ulkonakin...
Todella moni nuori kokeaa, että hän jää ainiaaksi yksin, jos ei ole aloittanut seurustelua 13-vuotiaana, niinkuin kaverit. So fucking what. Ei se elämä pääty 20 ikävuoteen.
Kyllä löydät itsellesi jonkun. Ei etsimällä etsiä kannata, se tuskin tuottaa tulosta. Annat elämän kulkea omalla painollaan ja avaat silmäsi. Jonain päivänä sinäkin löydät oman prinssisi! :)
Ajatteleppa jos et luottaisi itseesi ja osaisi arvostaa hyviä puoliasi? Mielestäni on hyvä, että ajattelet noin ja tiedät millainen olet. :)
Hmmh... itse olen 15 juuri täyttänyt. En ole koskaan seurustellut eikä ole ensi suudelmaakaan koettu. Ihastus on, mutta senkin kanssa menee koko ajan kaikki vähän huonosti ja se vihaa minua. Eh. x)
Minäkin ihan itken sitä välillä, kun kaipaa tavallaan tyyppiä, jonka kanssa olla ja jonka kainaloon käpertyä silloin kun sitä läheisyyttä ja välittämisen tunnetta kaipaa.
Kuten tuossa todettiinkin, niin taitaa se tosiaan mennä vähän niin, että monet nuoret kuvittelevat joutuvansa elämään yksin jos eivät ole vielä 13- vuotiaana seurustelleet. Eh. xD
Joo. Minäkin olen tainnut oppia, että omalla painollaan se elämä menee eteenpäin. Kun vain kärsivällisesti odottaa niin kyllä se tyyppi, joka välittää ja jonka kanssa synkkaa ja kiinnostus on molemminpuolista, tulee vastaan. =]
Itsekin olen melko usein surullinen siitä ettei minulla ole ketään. Mutta se on oma vikani, koska olen joka kerta mokannut kaikessa.
Kyllähän iskemisen osaan, mutta jatkoa on vaikeaa saada.
Niin, kyllä sitä kaipaa et joku ois lähel. Sängyl semmonen pitkulainen tyyny sitä tulee joskus rutistettuu nukkumaan mennes, ajatellen et siin ois se joku xD
Kyl sit ku joku päivä ois se oma kulta ni kaipais silt semmost välittämist,läheisyyttä,ymmärrystä,luottamusta ja rehellisyyttä. Kyllähän niitä varmaan semmosiakin tässä maailmassa vielä on :)
Noilla tiedoilla mä näkisin, että on vain ajan kysymys, koska sinut huomataan. Varmasti kauniille, ystävälliselle, hauskalle ja iloiselle 17-vuotiaalle tytölle löytyy poikaystävä.
Itellä seuran saaminen on myöskin hieman nihkeämpää, eikä ihme, sillä ei minulla ole tarjota mitään mitä tytöt haluavat. Tiedän miltä yksinäiset hetket tuntuvat. Sitä toivoisi vaan, että siinä vieressä olisi joku, jota rakastaa.
Minä:
- lyhyt
- en ole tumma tai lihaksikas
- ylipäätään rumahko naama
- huumurintajuton
- en ole mukava enkä iloinen saati hauska, ts tylsä
- epäitsevarma
- itsetunto, minäkuva yms ongelmia
- pukeutuminen tyylitöntä
- ujo
- tunneköyhä
- sulkeutunut
mitäs vielä....pieni muna ja vähän rahaa. Listaa voisi jatkaa pitkään, mutta en nyt jaksa. Luotettava mä sentään olen. Toisin sanoen markkina-arvoni on hyvin matala.
Tervetuloa kerhoon kullervo, täytyy vain toivoa ihmettä varmaankin
Et ole ainoa joka ei ole seurustellut, olen itse 19 vuotias poika en ole ikinä seurustellut kenenkään kanssa, täytyy vain jaksaa toivoa että se oikea sieltä joskus löytyy
selaapa tätäkin keskustelupalstaa, niin huomaat että kaltaisiasi kirjoittajia löytyy todella tiheään.
et ole mikään poikkeus. suurin osa teistä nuorista jotka luulette olevanne ikisinkkuja, saavat joskus itselleen seurustelukumppanin.
minäkin luulin 12-vuotiaana olevani ikisinkku kun kaverini olivat jo tokaluokkalaisina seurustelleet :o nyt ajattelet että se on ihan eri asia, olethan paljon vanhempi. mutta ei se oikeastaan ole, sillä seurustelukumppani voi osua kohdalle milloin vaan.
omani löytyi minun ollessani 13. kesällä tulee puolitoista vuotta täyteen ja uskon löytäneeni elämänkumppanini, tai ainakin toivon sitä.
Luin tuossa yks ilta vanhoja päiväkirjojani, ku huomasin sieltä kohdan kun kaipasin elämääni poikaystävää, olin silloin 13. No niin vaan on 4 vuotta vierähtäny eikä ole tullu mitään :S
Ja No-Face, minusta jos tokaluokkalainen seurustelee ei se ole mitää seurustelua sen ikäsillä. Tuskin tietävätkään tarkasti mitä seurustelu on :D
Joo huomaan näyttää noita sinkkuja täs maailmas olevan muitaki.
Ja kuule nimim. kullervo. Ei ny kyl oikei huvittas kirjottaa tämmöst, mut ei mulle mikää intiimi juttu ole suhtees se tärkein, saati sitten se sukukalleuksien koko :D
Kyllä tuossa viime vuonna olisi ollut mahdollisuus yhteen,kun se sit osottautuki aika kusipääks x)
Kyllähän tuota joskus tosiaan on tullu itkettyäkin kun on niin yksin :(
Kyll äjotkut tajuavat, yksi kaverini aloitti seurustelemaan toisella luokalla, olevat olleet yhdessä siitä asti, kummatkin kaksi kymppisiä nyt. Kusipäitä tässä maailmassa riittä kummankin suku puolen edustajissa ja No-Face onnea sinulle suhteeseesi toivottavasti kestää :)
heij...mulla on muutes aikalailla sama ongelma...oon kuulemma sievä ja kiva jne...mut oon edelleenki sinkku...oon yrittäny jo monta kertaa mutta mut vain torjutaan heti eikä kukaan poika ees haluu tutustuu muhun! mä oon kyllästyny tähän ikisinkkuuteen ja mua ärsyttää ku mua nuoremmatki mun kamut on jo seurustelleet ja saaneet ensi suudelman jo aikoi sitte...itse en ole saanut kokea mitään...paitsi tietysti torjumisen pahimman kaavan mukaan ja monesti...itse haluasin alkaa seurusteleen...enkä haluu olla kokoelämää sinkkuna...sinkkuus on tappavaa...
T:hyljätty tyttö
Vasta 14-15, iha millo sit synttärit. Ei sinun vielä niinkään tarvitse siitä huolestua jos olet vielä yksin, eikä kyl varmaan sitten tässäkään iässä, mutta minulla nyt vaan tämä sinkkuelämä alkaa jo ärsyttää. Enpä tainnut kyllä tuossa iässä, vaikka päiväkirjassa olin jo 13 vuotiaana haaveillut siitä poikaystävästä ni ei sitä niinkään sitten siinä iässä sitä asiaa kovasti ajatellut, että kun on vielä yksin. Mutta nyt se ajatus on alkanut kuitenkin voimistua.
Ja, vaikka se sitten olisikin niin, mitä nyt joku kirjoitti, että ei täältä apua saa lukemalla muiden kokemuksista.
No ei ehkä niin, mut saapahan tänne purkaa ajatuksiaan, et onko se sitten niin paha jos tänne kirjottaakin.
Olet vieläkin alaikäinen. Monikaan alaikäinen ei ole vielä tavannut sitä oikeaa. Noista muista (ihmisistä saatavista) kokemuksista ei ole naiselle mitään hyötyä!
Olen 19-vuotias tyttö, enkä ole minäkään vielä seurustellut, saanut ensi suudelmaa ym.
Olen tuntenut myös oloni yksinäiseksi, ja useasti olen miettinyt mikä minussa on vikana, kun en kenellekään kelpaa. Toisaalta, ehkä se vika onkin minussa, vaikka ympärilläni on poikia paljonkin, en kuitenkaan voi alkaa seurustelemaan kenenkään kanssa, koska jokin estää minua. Ehkä olen kuitenkin niin varma siitä "oikeasta", että tunnen kun se tulee kohdalle.
Tai siis, en ehkä osaa selittää tätä, mutta nyt kun ajattelen, minulla ei ole mitään kiirettä. Haluan elää nuoruuteni, ja ehdinhän vanhempanakin sitten.
Ps. minäkin katselin päiväkirjaani, ja sieltä löytyi ( ehkä joskus yläasteella kirjoitettu) teksti, missä oli että kaksi asiaa mitkä haluan : 1. kännykkä ja 2. poikaystävä.
Kännykän sain, missä poikkis? :DD
eniwei. aika näyttää. :>
Missä asut?
Kuinka niin missä asun :o
Juu-u.. Minäki kohta 18 täytän, enkä oo ikinä suudellu ketään, saati sitte seurustellu. Kovasti kaipaisin jotakuta, jonka kainaloon sais käpertyä ja joka rakastais ja jota ite rakastais. Kauan oon "odotellu", mutta kukaan "kunnollinen" ei tunnu kiinnostuvan musta. Ehkä hurjat 3 tyyppiä on elämäni aikana kertoneet kiinnostuksesta, mutta kaikki on ollu jotain "urpoja", joista en ikinä vois kiinnostua (anteeksi tyly nimitys..).
Noh, ite pidän itteäni suht nättinä, hyväkroppaisena, kivana, huumorintajuisena, jne. mutta jostain syystä jätkät ei näytä huomaavan sitä..
Kun tulin lukioon, yks juttu yhen pojan kanssa meinas onnistuakin, mutta kuitenkaan ei ikinä päästy kaverivaihetta pidemmälle, kun lopulta tyyppi ilmotti et se onki löytäny toisen tyttöystäväksi. Noh, pysyttiin kyllä kavereina, ja sit kävi niin että viime helmikuussa ne sitte eroski ja mun toiveet heräs, et jospa tää meidän juttu jatkuis siitä mihin se jäi.. Aluks näyttiki ihan kivalta, alettiin olla tosi hyviä ystäviä, kunnes tällä viikolla sain tietää, että se onki palannu tän tyttöystinsä kans yhteen.
Siinä vaihees pääsi itku. Tuntuu, et mulla ei mikään onnistu. Kaikilla kavereilla on poikaystävät (tai tyttöystävä), tai vaikkei just nyt oiskaan niin silti on ollu pitkiä suhteita jne. Vieläpä niin, että kolmella parhaimmilla ysteilläni on meneillään tosi pitkäaikaiset suhteet. Tuntuu tosi pahalta ku itellä ei oo ketään, ja sitte niiltä kavereiltakaan ei juuri enää aikaa liikene mulle, ku ne on vaan kumppaneittensa kanssa.
Yritän kyllä toistella itelleni ettei oo kiire mihinkään, ja että se "Oikea" löytyy ku sitä vähiten odottaa, jne. mutta kummasti välillä vaan surettaa kovasti :(
Joh. Että semmosta. Tulipahan purettua vähä pahaa mieltä, ja kerrottua oma juttuni kohtalotovereille. Jaksamista kaikille ja iloista kevättä! :)