Joskus inhoan itseäni oikein kunnolla. Silloin haluaisin vääntää niskani nurin, ja hakata päätäni seinään. Vihaan itseäni niin paljon, että se aiheuttaa ahdistusta. Silloin tulee masentunut olo. Välillä olen kuitenkin ihan ylikiihtynyt ja iloinen niin että hymyilen koko ajan.
Olen huono. Musta ei ole mihinkään, ja osaan vain pilata muiden elämät.
Mulla ei oo ystäviä. Eikä edes koulukamuja. Yläasteella mua kiusattiin, mutta nyt lukiossa ei. Silti, kun aloitin uuden koulun, en edes yrittänyt tutustua keneenkään.
Ajattelin, että eivät ne minua sinne halua eivätkä tarvitse, ja että ne vihaisivat mua kuitenkin. Nyt on myöhäistä, kun niillä on jo msuta käsitys, että oon epäsosiaalinen ja epävarma ja tyhmä, mitä tietenkin olenkin.
Olen vähän erakko, viihdyn hyvin yksinkin. Silti tiedän, ettei tämä ole mitään elämää. Olen aina kotona, joka ilta. Mitään ei koskaan tapahdu.
Olen tosi ujo. Jos pitää koulussa tehdä jonkun tuntemattoman (tai tutunkin) kanssa parityötä, menen aika hiljaiseksi, enkä edes sukalla katsoa silmiin. Koulussa saatetaan pitää mua epäkohteliaana sen takia.
Olen aika ahdistunut, ja eristäydyn osaksi siksikin, että ajattelen, että kuitenkin vain pilaisin kaiken.
Periaatteessa mun on kai turha valittaa tästä. Yläasteella toivoin, että olisin näkymätön ja saisin olla rauhassa sen sijaan on olin ihottu hylkiö. Nyt saan olla rauhassa, mua ei kiusata tai mitään, joten yksinäisyys ei varsinaisesti ole mulle ongelma.
Olen ihan tavallisen näköinen, mutta nolaan itseni helposti ja olen hidasälyinen ja tyhmä. Olin yläasteen alussa aikamoinen hikipinko, koska mulla oli silloin pakkomielle saada hyvät numerot. Sitten kasilla en tehnyt enää enempää kuin muutkaan, mutta hiken maineesta ei pääse.
Nyt lukiossa numeroni ovat pudonneet, koska en jaksa tehdä läksyjä tai lukea kokeisiin. Tässä ei kyseessä ole mikään masennus vaan asenneongelma.
Musta tuntuu, ettei musta tule ikinä vastuullista. olen itsepäinen, tyhmä ja itsekeskeinen. En koskaan tee mitään muiden hyväksi.
Teki vaan mieli valittaa. Ei tälle oikein mitään voi, mutta oisko jollain muulla samanlaista?
Olen huono. Musta ei ole mihinkään, ja osaan vain pilata muiden elämät.
Mulla ei oo ystäviä. Eikä edes koulukamuja. Yläasteella mua kiusattiin, mutta nyt lukiossa ei. Silti, kun aloitin uuden koulun, en edes yrittänyt tutustua keneenkään.
Ajattelin, että eivät ne minua sinne halua eivätkä tarvitse, ja että ne vihaisivat mua kuitenkin. Nyt on myöhäistä, kun niillä on jo msuta käsitys, että oon epäsosiaalinen ja epävarma ja tyhmä, mitä tietenkin olenkin.
Olen vähän erakko, viihdyn hyvin yksinkin. Silti tiedän, ettei tämä ole mitään elämää. Olen aina kotona, joka ilta. Mitään ei koskaan tapahdu.
Olen tosi ujo. Jos pitää koulussa tehdä jonkun tuntemattoman (tai tutunkin) kanssa parityötä, menen aika hiljaiseksi, enkä edes sukalla katsoa silmiin. Koulussa saatetaan pitää mua epäkohteliaana sen takia.
Olen aika ahdistunut, ja eristäydyn osaksi siksikin, että ajattelen, että kuitenkin vain pilaisin kaiken.
Periaatteessa mun on kai turha valittaa tästä. Yläasteella toivoin, että olisin näkymätön ja saisin olla rauhassa sen sijaan on olin ihottu hylkiö. Nyt saan olla rauhassa, mua ei kiusata tai mitään, joten yksinäisyys ei varsinaisesti ole mulle ongelma.
Olen ihan tavallisen näköinen, mutta nolaan itseni helposti ja olen hidasälyinen ja tyhmä. Olin yläasteen alussa aikamoinen hikipinko, koska mulla oli silloin pakkomielle saada hyvät numerot. Sitten kasilla en tehnyt enää enempää kuin muutkaan, mutta hiken maineesta ei pääse.
Nyt lukiossa numeroni ovat pudonneet, koska en jaksa tehdä läksyjä tai lukea kokeisiin. Tässä ei kyseessä ole mikään masennus vaan asenneongelma.
Musta tuntuu, ettei musta tule ikinä vastuullista. olen itsepäinen, tyhmä ja itsekeskeinen. En koskaan tee mitään muiden hyväksi.
Teki vaan mieli valittaa. Ei tälle oikein mitään voi, mutta oisko jollain muulla samanlaista?
Vastaukset 8
Vanhimmat
..Et sinä kyllä tyhmältä vaikuta. Jos osaat kirjoittaa sujuvaa tekstiä. Monet eivät osaa. :)
Hmm... no minulla ei varsinaisesti ole samanlaista (on hyviä kavereita eikä ole oikeastaan kummemmin kiusattu). Paitsi tuo vihaaminen. Minä vihaan välillä itseäni. Häpeän ja olen oikeasti hakannut päätäni seinään. Minulla on ongelmana se, kun en osaa toimia oikein sellaisilla hetkillä, milloin juuri pitäisi. Ja sitten annan itsestäni pöljän ja tylsän kuvan ja tilanne menee ohi ja siitä vittuillaan tai jotain sellaista sitten jälkeenpäin. Ja tuo ylikiihtyvyys... se taitaa olla myös minulla. Olen joskus niin puhelias ja iloinen, että hehkutan sitä kaikille ja rynnin seinille ja puran energiaani sillä lailla. Se on ihana olo. ^^
Mutta sitten kun se haihtuu, jotenkin kaikki jää ja jonkin ajan päästä saattaa jo olla taas tuollainen vihaan itseäni- fiilis. Mutta olen yrittänyt ajatella itseäni niin, että olen vain ihminen muiden joukossa. Kaikki eivät voi pitää kaikista ja jos joku vihaa tai inhoaa minua niin se on hänen ongelmansa. Olen millainen olen ja en elä muiden mukaan. oo' Kaikilla pitää olla oikeus olla omaitsensä. Eihän siitä tulisi mitään jos kaikki olisivat samanlaisia. Eeh...
...Ei kai kaikilla sinusta sellaista käsitystä ole, että olisit epäsosiaalinen ja tyhmä? Voihan käsityksiä aina muuttaa. Minusta kukaan ei voi määritellä sitä, mikä on elämää. Siitä on varmasti erillaisia käsityksiä ja näkemyksiä. Joidenkin elämää on se, että istutaan kotona ja vahdataan telkkaria ilman mitään kiireitä. Ja joillakin sitten se, että pyöritään illat pitkät tuolla ties missä ja ryypätään ja biletetään.
Hmmh... no minusta se on hyvä, jos viihtyy yksin. Ajattele asiaa niin, että entä jos olisit niin huomion- ja seurankipeä ettet pärjäisi ilman tyyppejä ympärilläsi paria tuntia kauempaa...? Se se vasta olisi.
Mutta sinä voisit toimia niin kuin sinusta itsestäsi tuntuu oikealta (se on joskus vaikeaa kylläh). Älä niin välitä tai ajattele sitä mitä muut sinusta ajattelevat. Sinun pitäisi alkaa luottaa itseesi ja omiin kykyihisi.
Erh. Anteeksi kun en osaa kovin auttaa tai ei ole niin kokemusta. :/ Toivottavasti sinä kuitenkin pärjäät. Etkä todellakaan anna ainakaan täällä itsestäsi tyhmää kuvaa. Se on hyvä, että uskaltaa kertoa omista ongelmistaan ja myöntää ja kertoa, jos joku on huonosti.
Sä olet hyvä! Susta, jos kenestä, on johonkin ja sua tarvitaan täällä.
Hoe noita lauseita mielessäsi todella eläytyen ja keskittyen niihin noin kuukauden ajan (pystyt eläytymään ja uskottelemaan itsellesi, jos vain haluat). Ihan oikeasti, kokeile edes yksi kuukausi.
Sitä paitsi nuo lauseet pitävät paikkaansa -> Et ole yhtään sen huonompi kuin kukaan muukaan!!
Kuten taitavasti ja miellyttävästi kirjoitettu tekstisi osoittaa, ihmisen itsevarmuus ei ole mistään muusta kiinni kuin omasta asennoitumisesta! Tekstisi oli hyvin kirjoitettu ja vaikutit fiksulta, mutta silti väitit jotain ihan muuta. Ole lempeämpi itsellesi.. ihan oikeasti hei :)
Ainakaan kukaan TYHMÄ ei pystyisi kirjoittamaan tuollalailla kuin sinä!
Viestisi kieliasu ja analyyttinen ja pohdiskeleva asenteesi kyllä viestittää, että tyhmyydestä eivät ongelmasi johdu. Olet ehkä vain temperamentiltasi sisäänpäin kääntynyt. Usein juuri ujot ja hiljaiset ovat niitä lahjakkaimpia. Arvioit muita ja itseäsi kovin kriteerein ja se aiheuttaa pettymyksiä. Sait silloin kasilla ilmeiseti hyviä arvosanoja kun kerroit olevasi hikipinko. Muista, että kaikki eivät pysty olemaan hikipinkoja, vaikka haluaisivat.
Voi ei, kuulostaa tosi kurjalta toi sun teksis :(
Mäkin vihaan itseäni. Kaiken pohjalla on tietenkin surkea itsetunto. Olen ujo, hiljainen, vähän omalaatuinen persoona ehkä jopa tyhmäkin. Stressaannun helposti ja mulla on tapana sotkea kaikki asiat ihan kokonaan :( Tiivistettynä olen ikuinen epäonnistuja ja luuseri. Kaiken tämän itseinhon keskellä olen lievästi masentunut. Mulla on tapahtunut tässä aika iso elämäntilanteen muutos, joka laukaisi tuon ahdistuneisuuden. Lisäksi tässä viimeaikoina mulla on ollut vaikeuksia ihmis-suhdeasioissa. Mulla vaan ei ole oikeita ystäviä enkä niitä ikinä tule saamaankaan, jos jatkan elämääni näin. Mun elämä on vaan samaa päivästä toiseen ja rukoilen apua ja että elämääni tulisi jotain sisältöäkin tai edes oppisin hyväksymään itseni... :( Kaikki vaan on helpommin sanottu kuin tehty...
Tsemppiä sulle! Oikeesti... Pitää kai vaan uskoa, että vielä joskus kaikki saattaa kääntyä hyväksi... :) :/
Et ole tyhmä!! Ainakaan tekstisi perusteella et vaikuta miltään maailman tyhmimmältä.. Kuten itsekin myönnät, kyse on ITSEINHOSTA. Ei mistään muusta...
Voimia sullekin :)
Mun elämä on ihan samanlaista.
Minäkin vihaan sinua... keep it up
kEtsueki oot asiamies näytetään näille elämäänsä vihaaville ääliöille miten eletään!