Tuli tuossa yhdestä keskustelusta mieleen, että miten kauan teillä on kestänyt kiintyä sijoitettuun lapseen?
Minkä ikäinen lapsi?
Itsellä 8kk sijoitettu ollut pari kuukautta. Tykkään kovasti, mutta rakkautta en vielä ainakaan koe. Tosin tämä on ensimmäinen sijoituksemme, etten tiedä mihin vertaisin. Siksi tämä kysymys.
Minkä ikäinen lapsi?
Itsellä 8kk sijoitettu ollut pari kuukautta. Tykkään kovasti, mutta rakkautta en vielä ainakaan koe. Tosin tämä on ensimmäinen sijoituksemme, etten tiedä mihin vertaisin. Siksi tämä kysymys.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hei kertoisitko lisää miten teillä on menny vauvan kanssa. Itse olen ajatellut ryhtyä sijaisvanhemmaksi ja haluaisin saada pienen lapsen tai vauvan. Miten teillä on mennyt?
Ihan hyvin on mennyt. Vaavi on ihana ja tuli perheeseemme omien kolmen jatkoksi. Vauva on tosiaan aika kiltti, mutta vaativa. On hirveän huomion kipee. Ymmärrettävää kyllä.
Paljon on sairastellut tämän ajan. Flunssakierre päällä. Muuten ihan ok.
kanssa odoteltu pientä lasta,omia 3 ja vauva olisi vaihteeksi ihana! Voimia,rakastut varmasti tähän pikkuiseen 8kk ikäiseen!
Meille tuli pieni ihminen sijoitukseen alle puolen vuoden ikäisenä. Rakastuimme lähes suinpäin.
Hoisimme kuntoon, saimme vauvan masennuksen katoamaan ja silloin tuli päätös että pieni enkeli jatkaa matkaansa sukulaissijoitukseen.
Joka päivä vielä yli puolen vuoden jälkeen muistamme tätä pikku enkeliä, joka antoi meille niin paljon.
Rakastuimme kuitenkin liikaa, tyhjyys joka jäi jäljelle repii perhettämme. Epätietoisuus siitä onko lapsen hyvä olla repii rintaa. tieto, ettei sukulaissijoitus kestänytkään eikä sossulla ollut ylpeyttä kysyä meitä jatkamaan saa kyyneleet virtaamaan.
Tiedän, ettei sijaislapsi koskaan ole oma vaan aina lainassa, silti olisin halunnut enkelille paljon enemmän antaa.
Nyt käymme surutyötä lävitse, yksin.
joskus se vieras vapaaehtoinen on parempi hoitaja kuin sukulainen joka velvollisuudesta yrittää hoitaa...saa vielä sukuvihat kiitokseksi.harmi ettet saanut pitää tuota pientä.etkö voisi kysyä.olisihan lapsenkin helpompi tulla teille kun on jo ollut.ajattele lasta äläkä sossuja.
ja on niin rakas kuin vain olla voi.
Täyttää seuraavaksi kaksi.
En osaa eritellä milloin rakkaus alkoi, tulee varmasti.
Lapsi ollut kaksi vuotta, tykkään, mutta edelleen odottelen jotain syvempää. En siis koe valtavaa rakkautta vieläkään. Mitä se rakkaus sitten lopulta on? Pelkkä tunne?
on? Se alkaa, kun lapsen ekat liikkeet vatsassa alkavat tuntua. Se kasvaa, kasvaa ja synnytyksen jälkeen ei näe muuta kuin rakkaan käärön.
Rakkaus on niin valtavaa, että joskus voisi "syödä" lapsen.
Mutta vain äidinrakkaus, jota voi tuntea ÄITI!
Vieraan lasta ei saa pitää lapsenaan, eikä itseään kutsua äidiksi, jollei ole synnyttänyt???
Miksi te kinuatte toisten lapsia?
Tehkää hyvät ihmiset itse. Onhan teillä siihen luojan luomat vehkeet olemassa.
Jättäkää muiden perhe-elämä rauhaan!
Joo, kiitos vaan. Meillä on ihan omiakin, että ei tarvi kinuta muiden lapsia. Kyllä te itse pidätte siitä huolen, että niitä tyrkytetään. Ei kinuta.
Sitä saa mitä tilaa.
Olisitte pysyneet poissa tai ryhtyneet asialliseen ajatusten vaihtoon -
vaan ei.
hän kuuluukin,Sinulle kapsi on vieras aina.
luovutuksista yhtään minnekään.
Jos lapsesi on huostassa, päättää hänen
sijoituspaikastaan viranomaiset.
Sijarit kirjoittelee lausuntojaan kuinka sijoitus on lapsen etu, kun sijoituksen purkamista hakee. Ainakin meidän tapauksessa sijarit on antaneet lausuntojaan, etten kykenisi muka hoitamaan lasta. Sijarit ei minun elämässäni ole läsnä olleet, eivätkä tutkimusta näkemykselleen esittäneet. Hallinto-oikeuskin hyväksyi sijarien lausunnot TOTENA. Joten älä puhu paskaa.
Sijaisvanhempien lausunnot on sossulautakunnan ja hallinto-oikeuden laki, nähty on.
Saa nähdä tuleeko muutosta nyt, kun olen jättänyt tutkintapyyntöjä sitä mukaa, kun lausuntojaan laativat.
Asiaa edes tuntematta voisin rivien välistä aistia aivan samaa.
Oikeus pohtii todisteiden ja todistajien luotettavuutta. Eivät hyväksy mitään totena.
En puhu paskaa. Niin se vaan on.
Äitinsä ei lastaan pysty ottamaan takaisin vaikka se minunkin mielestä äidilleen kuuluisi.
Toiseksi minä en ole kirjoittanut mitään raporttia eikä minulta semmoista ikinä ole pyydetty.
Aika outoja teitin jutu.
Ja liian usein sekä helposti viranomaiset jäävät sijaivanhempien kannalle.Sitten myöhemmin kun lapsi ymmärtää alkaa psyykkinen väkivalta siitä kuinka omat vanhemmat ei välitä jne.