Mä oon ollu melkeen koko ikäni vailla sitä niin kutsuttua rakkautta. Vanhemmat kuoli kranaatin räjähdykseen ku olin 2v. Sukulaisista en muista enää mitään. Varsinaista tyttöystävää ei oo koskaan ollu, ainoastaan kaverina pari. Niitäkään en oo enää nähny vuosiin. Muita kavereita on tietysti, mut ei nekää kovin kummosia oo.... siis ei mitään TOSI ystäviä. Mun kasvatti-äiti on ainoo johon ees kunnolla luotan. Olis mukavaa tietää miltä tuntuu olla rakastettu.... nyt voin vaan kuvitella. No kyllä mä uskon et se viel joku päivä tulee, mut 19-vuotta ku on ilman, niin alkaa jo olee vähän epätoivonen olo.... varmaan ymmärrätte? Olkaa te kuitenki onnellisia ketkä ootte rakkautta saanu! :)
Kärsivällisyys koetuksella....
Dejan
3198
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tosta tuli nyt vähän vuodatusta. Tarkotus ei ollu kerätä mitään sääliä tai mitään, mut purkaa vaan "lastia" ku kenellekkää muulle en oikee sitä voi tehdä. Koittakaa kestää! :)
moij!vaikutat tooosi mukavalta tyypiltä ja haluisin tutustua suhun!!=)joten mailaa jos haluat:[email protected]
Sulla ei oo ollu helppo elämä ja mulla tuli aika surullinen olo ku luin sun juttuas...kun sanoit ettet koskaan ole saanut todellista rakkautta tai ettei sulla oo tosiystäviä...jokaisella pitäis olla ainakin yksi tosiystävä...sulla on kuitenkin elämä vasta edessä päin, eiks ni:)?vaikutit fiksulta ja mukavalta,joten oon varma että tuut kokemaan elämässäs vielä paljon rakkautta...ei toi sun juttus mun mielestä mitään säälin kerjäämistä ollu...kyllä jokaisella tulee joskus sellanen olo että tekee mieli vuodattaa kaikki ulos...tsemppiä sulle jatkoon:)! ja jos kaipaat juttuseuraa ni laita vaikka mailiosottees ni mä kirjottelen mielelläni...