aina samant unet

Kerroin unestani, jossa vaihdoin sukupuolta ja vastasin vastaukseesi elämänvaiheesta, jolloin olin todella montussa. En sano että tämä huono vointini alkoi unistani, mutta se paheni niiden takia. Näin yli kolme kuukautta samankaltaisen unen joka yö. Juoksin henkenikaupalla pakoon jotakin ihmistä joka yritti tappaa minut. Se oli muistini mukaan aina eri henkilö, mutta ei kukaan kenet tunnen. Muistan erään unen, jossa olin taas tuolla valkoisella käytävällä. Vastaan tuli tumma mies, todella inhottavan ilkeän näköinen, joka nosti minut syliin ja kantoi minua samaan suuntaan josta olin tullut. Hän nosti minut syliin siten, että hänen penis meni sisääni, tahtomattani. Olin kuin pieni lapsi, joka on ymmällään eikä tiedä mitä tekee. Ei sano ei, eikä kyllä. On vain ja odottaa mitä tapahtuu. En muista minne menimme vai menimmekö, mutta seuraava kuva oli kun menen pottukellariin, jossa pienistä ikkunoista tulee hiukan aurigonvaloa. Pöly tanssii siinä valossa ja tämä sama mies gigolo- viiksineen istuu perunasäkkien välissä kyyryssä ja tuijottaa minua inhottavan ilkeasti ja intensiivisesti. Muuta en tuostakaan muista..
Toinen uneni pakounien kavalkaadin lopussa oli tehtaassa jossa pieni lihava poika ajaa minua puukko kädessä takaa, vittumainen virne naamalla ja miä juoksen veren maku suussa pakoon minkä pääsen... menen vanhoilla, rautaisilla hisseillä keskellä tehdasta seuraavalle tasanteelle. Tehtaassa on erilaisia teitä/siltoja ja hissit ovat huonoja ruosteisia joihin näkee sisälle. Menen hissillä yläs ja alas ja poika on aina sillä kerroksella mille menen. Lopussa menen jonkun toimiston pöydän alle ja poika löytää minut sieltäkin, mutta pelkoni on muuttunut jo siinä vaiheessa agressioksi ja puolustaudun. Luulen näiden unien loppuneen juuri siksi, että en juossut enään pakoon vaan annoin tuta :) En olisi kuitenkaan puolustautunut, ellen olisi ollut umpikujassa siellä pöydän alla.. Pellava

Pellava kirjoitti:

Kerroin unestani, jossa vaihdoin sukupuolta ja vastasin vastaukseesi elämänvaiheesta, jolloin olin todella montussa. En sano että tämä huono vointini alkoi unistani, mutta se paheni niiden takia. Näin yli kolme kuukautta samankaltaisen unen joka yö. Juoksin henkenikaupalla pakoon jotakin ihmistä joka yritti tappaa minut. Se oli muistini mukaan aina eri henkilö, mutta ei kukaan kenet tunnen. Muistan erään unen, jossa olin taas tuolla valkoisella käytävällä. Vastaan tuli tumma mies, todella inhottavan ilkeän näköinen, joka nosti minut syliin ja kantoi minua samaan suuntaan josta olin tullut. Hän nosti minut syliin siten, että hänen penis meni sisääni, tahtomattani. Olin kuin pieni lapsi, joka on ymmällään eikä tiedä mitä tekee. Ei sano ei, eikä kyllä. On vain ja odottaa mitä tapahtuu. En muista minne menimme vai menimmekö, mutta seuraava kuva oli kun menen pottukellariin, jossa pienistä ikkunoista tulee hiukan aurigonvaloa. Pöly tanssii siinä valossa ja tämä sama mies gigolo- viiksineen istuu perunasäkkien välissä kyyryssä ja tuijottaa minua inhottavan ilkeasti ja intensiivisesti. Muuta en tuostakaan muista..
Toinen uneni pakounien kavalkaadin lopussa oli tehtaassa jossa pieni lihava poika ajaa minua puukko kädessä takaa, vittumainen virne naamalla ja miä juoksen veren maku suussa pakoon minkä pääsen... menen vanhoilla, rautaisilla hisseillä keskellä tehdasta seuraavalle tasanteelle. Tehtaassa on erilaisia teitä/siltoja ja hissit ovat huonoja ruosteisia joihin näkee sisälle. Menen hissillä yläs ja alas ja poika on aina sillä kerroksella mille menen. Lopussa menen jonkun toimiston pöydän alle ja poika löytää minut sieltäkin, mutta pelkoni on muuttunut jo siinä vaiheessa agressioksi ja puolustaudun. Luulen näiden unien loppuneen juuri siksi, että en juossut enään pakoon vaan annoin tuta :) En olisi kuitenkaan puolustautunut, ellen olisi ollut umpikujassa siellä pöydän alla.. Pellava

Hei taas, Pellava.

Näin jälkikäteen varmaan ymmärrät, millä tavoin nuo ahdistavat pakounet heijastuivat senhetkisestä elämäntilanteestasi?

Lopulta alitajuntasi ei enää päästänyt sinua pakenemaan, vaan jouduit kohtaamaan tuon lihavan pikkupojan ja päihittämään sen. Mahdollisesti tuo lihava pikkupoika oli senhetkinen animushahmosi: keskenkasvuinen ja väärin ravittu?

On hyvä kuulla että tilanteesi on nyt parempi.
Loppujen lopuksi elämän onni löytyy pienellä vaivalla: hiljentyy vain toisinaan kuuntelemaan itseään, ja esittää itselleen perustavia kysymyksiä: Kuka olen nyt? Kuka haluaisin olla? Kaipaanko jotain? Kuinka voin saavuttaa kaipaamani?

Olet itse oman onnesi seppä! Surullisen usein tuo sepän rooli jää alitajunnalle, joka sitten unien kautta pyrkii valve-minällesi viestimään missä mennään. Mutta onneksi silloin ei ole vielä liian myöhäistä: jos unensa tulkitsemalla voi ymmärtää niihin kätkeytyneen viestin, saattaa pelastaa henkisen tasapainonsa tuhoisalta järkkymiseltä.