Juttu on nyt näin, että mun koko elämä on heittänyt härän pyllyä ihan pienen ajan sisällä. Aiemmin olin kiinnostunut vain ja ainoastaan miehistä ja sitten pikkuhiljaa myös naisista, joten ajattelin olevani bi. Nyt miehet eivät kiinnosta enää yhtään ja mietin olenko tulossa lesboksi. Tää kaikki on tapahtunu vain muutaman kuukauden sisällä eikä mulla ole yhtään kokemusta naisista. Itken vaan koko ajan ja katson peiliin ja kyselen "kuka sä oikein olet". Mä olen ihan pihalla ja kaipaan naisen kosketusta NIIN paljon. Mutta en uskalla niitä lähestyä, koska pelkään niin paljon torjumista ja sitä, etten kiinnosta ketään. Tuntuu myös siltä, ettei kukaan varmaan halua mua, koska oon kokematon, vaikka olen jo reilusti yli kakskymppinen. Kai tää kaikki ois normaalia, jos oisin teini, mut kun en ole ja tää kaikki tapahtuu nyt. Onko kellään samantapaisia kokemuksia? Toivon asiallisia vastauksia. Mitä mun pitäis tehdä? Pliis auttakaa!
Mitä tehdä?
Shandi
172572
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hei, sähän olet vasta teini, joten älä sitä murehdi.
...kun nimenomaan EN ole teini!
itse myös parikymppinen, ja nyt olen huomannut (tai itselle myöntäny) että olen bi.. ja enemän naisiin päin:) kaipaan myös naisen kosketusta.. ihan normaaliahan tää on, ettei kannata itkeä.. ja naisethan on paljon ihanampia kuin miehet!!
mun yks "hetero" naispuolinen kaveri sano kerran aika naulan kantaan: "kaikki miehethän on idiootteja" :DD siinä se. ymmärrän kyllä, että identiteetin löytäminen ja myöntäminen on vaikeaa.
että miehissä on tosi paljon niitä idiootteja, mutta ei kaikki ole sellaisia, on myös ihan fiksuja (ja en nyt tarkoita itseäni:) miehiä. Moni mies vain on hukassa itsensä kanssa ja sen idiootin machon sisällä voi olla hukassa oleva, epävarma mies. Kyllä miehelläkin on tunteet, ei vain yleensä osaa niitä näyttää, vetää vain pään täyteen tms...
Tinni-Tunni
ettei se olis normaalia. Mutta kuvitteleppa tää kaikki parin kuukauden sisään. Koko identiteetti uusix? Siksi sekava olo ja siksi, ettei ole mitään kokemusta naisista ja siitä, miten ns. toimitaan eri tilanteissa ja siitä, että kuka nyt kokematonta haluais, ku en tosiaan ole enää teini,jolloin se olis ns. hyväksyttävää...siksi ahdistus...
erittäin hyvin sanottu. Ja kun vielä ajattelee, että olet itsekin mies. Tosi kiva kun olet kirjoittelemassa tällä palstalla.
Keskity vaikka muihinkin asioihin ja katso miten asiat ovat esim. vuoden päästä. Ei kai tuo asia nyt ole sellainen, että siitä väkisin kannattaa kriisi itselleen tehdä. Otat rauhassa ja katsot kuinka käy.
väkisin kriisiä, mutta pelottaa, koska asiat on muuttunu niin/liian nopeasti...epävarmuus on myös siitä, että millanen ns. pitis olla ja käyttäytyä...tiedän tyhmiä kysymyksiä, mut kun vaan on niin epävarma olo...
kysymyksiä tunneta tässäkään...
oletko ihastunut nyt johonkin tiettyy henkilöön??
jos et ole, sinulla ei ole mikään kiire mihinkään. odottelet ja katselet ympärillesi, kunnes joku sopiva tulee vastaan. sen jälkeen ko. asia toimii, kuten siellä toisellakin puolella eli jotain tarttis tehrä, jos ko. henkilön itselleen haluaa. ja siinä ainakin minä, jo useamman vuoden asian tiedostanut ja kaikkea muuta kuin teini, olen edelleen epävarma.
enkä voi myöskään pröystäillä kokemuksillani. toisaalta en ole sitä mysökään kokenut ongelmaksi - en ole ajatellut, ettei minua joku sen takia haluaisi, muista syistä kylläkin.
eli lippu vaan korkealle ja kohtaat asiat sitä mukaa kuin ne eteesi tulevat. ei kaikkea voi 'varmistella' vaikka osaisikin ja haluaisikin.
heippa
Hirvittävän nopeasti sulla on tapahtunut muutos. Varmasti vaikea pysyä perässä. Mulla tää prosessi on kestänyt vuosia. Nyt vasta alan olla sujut asian kanssa. Olen käynyt läpi sen ja varmasti moni muukin. Siitä voi selvitä ja vielä onnellisestikin! Itse mulla ei ole vielä ollut tyttöystävää, mut uskoisin sellaisen järjestyvän pian. Ja olen paljon vanhempi kuin sinä!
lohduttamisesta. Itselleni asia ei ole häpeällinen ollenkaan eikä sen hyväksyminen ole ollut mikään ongelma. Minua vaan häiritsee hämmennys siitä mitä olen ja epävarmuus, koska olen tottunut pitämään langat käsissäni. Nyt tunnen itseni hölmistyneeksi ja ujoksi pikkutytöksi, jollainen en muuten ole ollenkaan...päinvastoin...on tää kummaa...mut naiset on ihania eikä niistä tykkääminen sinällään haittaa pätkän vertaa!
moi
Naiset on tosi ihania! Niistä kannattaa tykätä! Tsemaa.
Olet kyllä varmaan ihmeissäsi uuden tilanteen edessä, mutta joskus elämässä vain käy niin. Positiivista on kuitenkin se, ettet yritä tällä hetkellä kieltää sitä mikä olet. Ole vain rohkeasti oma itsesi!
Ei ole olemassa mitään tiettyä normistoa, minkä mukaan täytyy käyttäytyä, jos on lesbo. Eikä ole olemassa mitään sääntöjä, joiden mukaan toisia naisia pitäisi lähestyä. Joten sinun ei tarvitse olla huolissasi.
Ja mitä tulee kokemattomuuteen, olet varmaan huomannut aiemmista keskustelunavauksista, että hyvin monilla ensimmäiset kokemukset naisten kanssa voivat tulla eteen varsin myöhäänkin. Sehän on varsin loogistakin, kun esimerkiksi pienemmillä paikkakunnilla on hyvin vaikeaa löytää muita samanlaisia, saati "sitä oikeaa".
Kokemattomuuttasi tuskin kukaan katsoo miinukseksi muutenkaan. Itselläni on ollut kaksi tyttöystävää, molemmat olivat kokemattomia. Mielestäni se oli pelkästään ihana asia! Toiseen tutustuminen on aina löytöretki uuteen, eikä sille retkelle ole olemassa valmista kaavaa tai yleisiä sääntöjä. :)
Tsemppiä sulle! :)
Mä tiedän itekin, että nää jutut kuulostaa niin hassuilta, mutta kun olin tuossa yksi viikonloppu baarissa ja katselin tyttöjä, niin näytti siltä, että ne minun silmääni miellyttävät olivat samankaltaistensa seurassa ja minä kun en ole sellainen...ne olivat semmoisia ihania poikatyttöjä ja minä olen naisellisempi (siis en mikään yltiönaisellinen) ja tuli siinä sitten mieleen, että hmm...tykkääköhän tuommoiset tytöt minulaisistani ollenkaan...! Sitä tarkoitin sillä etten näitä "sääntöjä" oikein tunne. Onhan hetskujenkin maailmassa teittyjä "sääntöjä", kuten että rockhenkiset diggaa rockhenkisistä ja porvarihenkiset vastaavista...siis tämähän on yleistys, mutta ajattelin vaan selventää...Niin ja sellanen vielä hetskuilla, et naiset aika usein rakastuu renttuihin ja kiltit miehet on vaan tylsiä...nää on siis kärjistyksiä ja ajattelin, et mitenköhän naispuolella mennään...
no mun mielestä ei oo mitään tiettyy koodii noissa asioissa..se on omasta mieltymyksestä kiinni et tykkääkö mies- vai naismaisesta tyylistä ja joillekkin noilla asioilla ei oo mitään merkitystä.mulle noilla asiolla ei oo niin merkitystä..mua kiinnostaa enempi et millanen persoona se on ku et miltä se näyttää
Minulla ei ole lainkaan kokemuksia naisista, koska tämän piirteen tajusin itsessäni varsin myöhään. Eli jos joku vähän päälle parikymppinen suree ikäänsä, minun kai pitäisi istua säkki päässä nurkassa häpeämässä :). No vakavasti ottaen, minä en ole ikinä oikein välittänyt miesmäisistä naisista enkä naismaisista miehistä. Aika putkiaivo minäkin. Naisen kuuluu olla naisellinen ja tarkoitan tällä sitä, että hänessä on tunenälyä, empaattisuutta, pehmeyttä tms. oinaisuuksia sen lisäksi, että hänessä on myös paljon sitä, mitä parhaissa miehissäkin on.