Luin jostain että suomessa on 2 vuotiaitakin luottotietonsa menettäneitä?!
Miten tällainen voi olla mahdollista?
Miten alaikäinen lapsi voi menettää luottotietonsa?
Ymmärsin että velathan eivät periydy lapsille, eli miten tällainen tilanne voi syntyä?
Miten tällainen voi olla mahdollista?
Miten alaikäinen lapsi voi menettää luottotietonsa?
Ymmärsin että velathan eivät periydy lapsille, eli miten tällainen tilanne voi syntyä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Se voi kaiketi syntyä niin, että lapsi on velkaantunut siten, että vanhemmat on hyväksynyt velkaantumiseen johtaneen oikeustoimen.
Alaikäinenhän ei itse voi tehdä juuri mitään oikeustoimia - vielä vähemmän luotollisia sopimuksia. Mutta edunvalvojan (=yl. huoltajan) hyväksyminä oikeustoimet ovat päteviä.
Toinen tapa, mikä tulee mieleen on se, että lapsi tuomitaan oikeudessä suorittamaan jollekulle vahingonkorvausta aiheuttamastaan vahingosta. Vahingonkorvaus voidaan laittaa ulosottoon, ja mikäli lapsella ei ole ulosmitattavaa omaisuutta, aiheutuu tästä varattomuusmerkintä luottotietoihin.
YK:n lasten oikeuksia kunnioittavassa maassa tämä Suomen viattomaan uhriin kohdistuva velkomuskäytäntö vanhemmista riippumatta ei olis mahdollinen. Meillä on, meidän moraali on sen sortin sosialistista.
Entäpä tuo mainitsemani vahingonkorvaustilanne?
Mielestäni on selvä, että alaikäisellä/vajaavaltaiseksi julistetulla tulee olla samat oikeudet kuin lopuillakin ihmisillä. Koska vajaavaltainen ei ole itse kykeneväinen hoitamaan omia (taloudellisia) asioita, hänellä on edunvalvoja.
Ja oikeuksien vastapainona tulevat velvollisuudet.
Asia ei siis ainakaan omasta mielestäni ole mitenkään yksinkertainen ja simppeli. Millään tavalla en pidä hyvänä asiana vaikkapa sitä, että alaikäinen menettää luottotietonsa, sehän tapahtuu aina ilman tämän omaa syytä. Mutta oikeuskelpoisuus kuuluu jokaiselle yksityishenkilölle ja oikeushenkilölle maassamme enkä keksi, miten sitä voisi oikeudenmukaisesti rajoittaa.
Alaikäisten oikeuskelpoisuuden lähtökohtana sivistysvltiossa on AINA lapsen etu. Niin simppeliä se on. On sivistymätöntä määrätä alaikäiselle niin suuri vahingonkorvausvelvollisuus, että hänen tulevaisuutensa pilataan koko loppuiäksi velkasummalla ja viivästyskoron juoksutuksella, jota hänellä ei ole mitään realistisia mahdollisuuksia maksaa. Meillä on vahinkovakuutusyhtiöt sitä varten, että arvokas omaisuus suojataan vahinkovakuutuksen avulla. Kohtuuttomat vahingonkorvaustuomiot jollekin pikkuihmiselle langetettuna ovat tekoon ja tekijään nähden ihmisoikeusrikkomuksen luokkaa. Niin simppeliä se on.
Ei se mielestäni ole edelleenkään simppeliä. Nyt ei puhuta mistään Jenkkilän kuuman-kahvin-läikytys-henkinen-trauma-vahingonkorvauksista.
Jos 17-kesäinen henkilö rikkoo ikkunan heittämällä siihen kiven, ei vastuu ole TODELLAKAAN vakuutusyhtiön. 17-kesäinen henkilö tulee, jos asia oikeuteen päätyy, määrätä korvaamaan aiheuttamansa vahingon määrä eli ikkunan kuntoon saattamsisen määrä. Suomessa vahingonkorvauksia EI määrätä rangaistusluontoisiksi hyvityksiksi (esim. 1000-10000 e "syyllisyydestä" riippuen) vaan korvaus perustuu aina todelliseen vahinkoon. Ei vahingonkorvauksia voida määrätä miten lystätään. Aiheutunut vahinko tulee näyttää oikeudessa toteen. Sattunut vahinko ja haitta ei pienene, jos tekijä ei ole täyttänyt 18 vuotta. Aiheutunut vahinko ei myöskään kasva euroakaan, jos tekijä on 30-vuotias linnassa istunut taparikollinen.
Mieti itseäsi, jos sinulla olisi vaikkapa auto: jos joku lapsi tulee ja tökkii terävällä esineellä autosi renkaat puhki. Olkoon vaikkapa 10 tai 17 vuotias poika tai tyttö. Uuden/käytetyn rengassarjan hankinta maksaa vaikkapa 100 e. Lohduttaako Sinua, jos saat vahingonkorvauksena 20 euroa ja maksat itse loput. Ehkä Sinulla ei ole vakuutusta. Tai ehkä Sinulla on vakuutus, jonka omavastuu on 120 e. Kuuluuko siis Sinun kärsiä sivullisen autollesi aiheuttama vahinko sen takia, että maamme pysyisi oikeusvaltiona? Siitä vaan hakemaan onnellisesti taksilla neljää rengasta. Bussissa niitä olisi varmaankin hankala kuljettaa.
100 euron arvoinen esimerkki ei toki ole kovin kuvaava, mutta lopputulos on mielestäni sama. Vahingon aiheuttajan tulee korvata aiheuttamansa vahinko, ei kenenkään sivullisen.
Oikeuskelpoisuudella tarkoitetaan kykyä omata oikeuksia ja velvollisuuksia. Oikeuskelpoisuus alkaa ihmisellä synnyinhetkestä ja päättyy kuolemaan. Yrityksillä "syntymä" perustuu yrityksen rekisteröintiin.
No äkkiäpäs se leikki-ikäinen kasvoi 17-vuotiaaksi. En ole ollenkaan samaa mieltä Villen kanssa. Jos kaksivuotias pudottaa museossa Ming-dunastian maljakon, niin mielestäni kaksivuotiasta ei oikeusvaltiossa voida saattaa korvausvelvolliseksi ja tuhota pienokaisen koko elämä ja tulevaisuus vahingon vuoksi.
Jokainen autonomistaja ajattelee varmaan mielessään tuota 10-vuotiaiden renkaiden puhkomismahdollisuutta ja laskee sitten ottaako ilkivaltavakuutuksen autolleen vai ottaako riskin, että parkissa ei mitään tapahdu. Pidän huolestuttavana sitä, että suojellakseen lasten tulevaisuutta vahingonkorvauksen aiheuttamalta velkavankeudelta vanhempien tulisi pitää nämä melkein pehmustetussa huoneessa. Jos sitten vahinko tapahtuu, niin eiköhän ensisijainen korvausvelvollinen leikki-ikäisen aiheuttamasta törmäyksestä päin jotain kallista maljakkoa kuulu sille aikuiselle, jonka piti häntä valvoa. 17-vuotias, joka tahallaan tekee rikoksella vahingon parkkipaikalla jonkun autolle on rikosoikeudellisesti vastuussa, eikös se raja ole 15 vuotta. Joten esimerkkinä 17-vuotias on huono, Ville. Silti ei 17-vuotiaallekaan saisi langettaa niin suuria korvauksia, että hänen loppuelämänsä tuhoutuu, koska silloinhan kyse on rangaistuksesta. Tolkuttoman suurta maksua kun ei kukaan kuitenkaan pysty maksamaan, mutta tuomittu joutuu siitä kärismään elinkautisena. Kyllä kyse on silloin nimenomaan rangaistuksesta eikä rahoista.
Jep, 17-vuotias ei ole ehkä paras esimerkki. Mutta itse puhuit myös alaikäisen "oikeuskelpoisuudesta" ylipäänsä.
Jokainen autonomistaja voi tosiaan ottaa vakuutuksen, mutta vakuutuksiin sisältyy tavanomaisesti omavastuuosuudet. Sitäpaitsi vakuutusyhtiön maksamat vakuutuskorvaukset katetaan tietenkin vakuutusmaksuista eli maksaja ovat vahinkotapauksessa aina vakuutuksenottajat. Ja yksityiset, _sivulliset_, henkilöt eivät mielestäni ole oikea taho kanavoida tuollaiset taloudelliset vahingot.
Museoesineet on luonnollisesti vakuutettu, kuten muutkin mittaamattoman arvokkaat esineet. Ja vakuutusmaksu on museon kuluja, jotka katetaan museon kävijöillä (tai muulla rahoituksella).
Rikosoikeudellisen vastuun alaraja on tosiaan 15-vuotta. 15-17-vuotias ei tosin voi itse vapaasti vallita omaisuuttaan. Mutta ei ole kysymystäkään siitä, etteikö paljon 15-vuotiasta nuorempi ihminen pystyisi jo osapuilleen ymmärtämään, mikä on oikein ja väärin.
Rikosoikeudellinen vastuu on siviilioikeudellisesta vastuusta täysin erillään. Ihminen voi aiheuttaa korvattavaa vahinkoa ilman rikostakin - ja tehdä rikoksen ilman, että aiheuttaa sivulliselle taloudellista vahinkoa. Rikoksesta määrättävä päiväsakkorangaistuksen rahamäärä riippuu aina tekijän tuloista. Ja tuomioistuimella on sitä paitsi mahdollisuus vaikuttaa päiväsakkojen määrään olosuhteista riippuen. Ja mikäli TI katsoo tilanteen edellyttävän, se voi todeta tekijän syyllisyyden ja jättää kokonaan rangaistukseen tuomitsematta. Tällaista ratkaisua voitaisiin perustella esimerkiksi, mikäli rikoksentekijälle olisi tulossa maksettavaksi tekijän olosuhteisiin nähden suuri vahingonkorvaus.
Vahinkoja voidaan välttää normaalilla kasvatuksella (ei tietenkään aina niin helposti sanottu kuin tehty) ja lapsen valvonnalla. Aina vahingon sattumista ei voida välttää. Mutta jos vaikkapa 12-14-vuotias vetäsee spray-maalilla sotkut jonkun kotitalon seinään, niin mielestäni ei voida ensimmäisenä mennä syyttämään talon omistajaa/asukasta: "Mitäs et vakuuttanut, oma moka, opitpahan tästä. Sinulla oli valittavana mahdollisuus MAKSAA vakuutusmaksuja. Pese, pesetä tai maalauta itse." Tilanne ei mielestäni olennaisesti muutu vaikka lapsi olisi 8-vuotias. Ei siitä talonomistajan syytä saa mielestäni millään.
Käytännössähän tuollaisessa tilanteessa lapsen vanhempi usein korvannee lapsen aiheuttaman vahingon. Aina tällä ei tietenkään ole siihen mahdollisuutta.
Vahingonkorvaushan voi olla 18- tai 40- vuotiaallekin "kohtuuttoman" suuri. Voihan jollekin pienituloiselle tämän aiheuttama 2000 euron vahinko olla sellainen, että sen korvaaminen vie pitkän tovin. Mutta ei siitäkään pidä syyttää vahingonkärsijää. Vahinko ei pienene penniäkään vahingon aiheuttajasta riippuen.
Ville kirjoitti: "Vahinko ei pienene penniäkään vahingon aiheuttajasta riippuen."
Ei sitä vahingonkorvausta myöskään tipu penniäkään, jos korvausvelvollinen on kaksivuotias.
Minä olen sitä mieltä, että vaikka ihmisestä tulee oikeuskelpoinen syntymästään lähtien hänestä ei sivistysvaltiossa pidä tulla vahingonkorvausvelvollista heti synnyttyään.
Onkohan suomalaiset jotenkin muita yksinkertaisempia, kun eivät kykene yhteiskuntaansa niin organisoimaan, ettei kansalaisista tulisi ulosottovelallisia ja luottohäiriöisiä jo leikki-iässä.
Mitä tulee 12-14 -vuotiaiden spraymaalilla töhrimiseen, niin kyseessä on ilkivaltarikos, mutta koska vasta 15-vuotias on meillä rikosoikeudellisesti vastuussa, niin kuinka tuomioistuin voisi tuomita tuon ikäiset vahingonkorvausvelvollisiksi. Jos näin maassamme kuitenkin tapahtuu, niin tässä linkissä on toimintaohjeet siltä varalta,
ks. artikla 40.
http://www.unicef.fi/_media/pdf/Lasten_oik_sopimus.pdf
Siinä nimenomaan on lähdetty rikoksesta syytetyn lapsen oikeudesta kunnon oikeusavustajaan ja siihen, että hänet jos sitten tuomitaan, on tuomion oltava suhteessa ikään jne. eikä lapsen koko tulevaisuutta saa mennä pilaamaan tämän rikoksen takia. Törkeetä, että tätä ei Suomessa ymmärretä, vaikka olemme siihen sitoutuneet. Vahingonkorvaus viivästyskorkoineen on rangaistuksena lapselle (jolla ei ole mahdollisuutta eikä oikeutta tienata rahaa sen maksuun) paljon suurempi sanktio hänen tulevaisuudelleen kuin yksinkertaiset aikuiset tajuu.
voi olla esim. sairaalalasku, jossa sairaala holmöyksissään kirjaa velalliseksi vain alaikäisen potilaan. Laskussa on ilmeisesti jossain vaiheeessa näkynyt myös vanhemman/vanhempien tiedot, mutta ulosottoon on lähetetty vaatimus, jossa on ainoastaan lapsen nimi ja hetu. Ulosotto ei voi millään tavalla muuttaa velkojan haluamaa maksuunpanoa. 2 -vuotias saa luottotiedot takaisin 6 -vuotiaana.
Leikki-ikäisten ulosottovelallisuus ja luottohäiriömerkinnät ovat selkeästi vastoin YK:n lasten oikeuksien julistusta. Mitkään selittelyt eivät Suomea auta tässä häpeällisessä käytännössämme. Koska Suomi ei itse halua korjata kansainvälisen lain vastaista menettelyään on asia ilman muuta sitten YK:n alainen.
Eikö meidän lapsiasianvaltuutetullamme muuten ole mitään kantaa leikki-ikäisen ulosottovelallisuuteen?
ehdottomasti suurin luottotietojen menettämisen syy on huoltajien toiminta. Nämä vahingonkorvausvelvollisuudesta johtuvat velat ovat etenkin ala-asteikäisillä erittäin harvinaisia, eivätkä edes kovin suuria, sillä mitä nuorempi henkilö on kyseessä sen enemmän korvausvelvollisuutta oikeus sovittelee, eli 6-vuotias saattaa selvitä korvaamalla murto-osan aiheuttamastaan taloudellisesta vahingosta. Varsin usein vahingonkorvausvelvollisuudesta on oikeudessa myös luovuttu, joten en näe tätä erityisen suurena ongelmana Suomen oikeusjärjestelmässä.
Yleensä (n. yli 90%) lapsi velkaantuu, kun huoltaja ostaa lapsen nimissä omaisuutta, ja jättää sitten laskut maksamatta. Tyypillinen on vaihtelevasti menestyvä yrittäjäperhe, joilla omat luottotiedot ovat jo menneet, jolloin osa tai jopa koko firma saattaa jatkaa toimintaa lasten nimissä. Tällöin ongelma on, että kun yritystoiminta ei ole ollut kovin menestyksellistä omissa nimissään, niin ei se usein ole myöskään lasten nimissä, jolloin lasten nimiin syntyy velkaa, ja myöhemmin luottohäiriöitä ja ulosottoa.
Joskus käy niin että perinnönjaon yhteydessä joku mokaa, ja velkaista pesää ei luovuteta konkurssiin, jolloin velat periytyvät, myös alaikäislle lapsille jotka ovat saaneet siitä perintöä. Sitten perintöön liittyy nämä veroveloista syntyvät velat, eli jos on perinyt omaisuutta, jolla on suuri taloudellinen arvo, mutta se on joko sen luonteista että sitä on vaikea realisoida tai testamentti on säätänyt käytölle rajoituksia, niin myös veroveloista voi joutua alaikäinen perillinen ulosottoon.
Kiinteän omaisuuden kohdalla voi syntyä myös taloudellia velvoitteita omistuksen perusteella, eli riippumatta siitä onko vaikkapa kiinteistö rakennuksineen saatu nimellisesti vanhemmilta vai perintönä, niis siitä saattaa syntyä alaikäiselle velkaa esim. kiinteistöön liittyvien julkisoikeudellisten maksujen ja vakuutusten muodossa.
Kaikki yllä C.E.:n kuvaamat tapaukset näen erityisen suurena ongelmana Suomen oikeusjärjestelmässä. Alaikäinen joutuu ulosottovelalliseksi aikuisten mokien takia ja täysin syyttöminä vastaamaan aikuisten töppäilyistä, joita alaikäiset eivät ole voineet mitenkään estää. Ilman muuta YK:n alainen koko Suomen lapsivelalliskysymys kaikenkaikkiaan. Nämä tiedot ulosottovelallisista ja luottohäiriöisiksi rekisteröidyistä lapsista ei ole meidän lainsäätäjille tullut yllätyksenä, mutta YK:lle se on yllätys. Suomen menettää mainettaan.