Niin, 16-vuotiaasta oon ihaillu moottoripyöriä. Ja nyt neljänkympin kynnyksellä kuume on kova, ja harkitsen pyörän ostoa. Ja custom sen olla pitää.
Ei vaan ole minkäänlaista tietoa oikeestaan mistään, ja yksinäisenä naisena ei ole miehistä neuvojaa. Siis kaikki tieto tervetullutta aloittelijalle!
Minkä kokoinen aloittelijalle, vakuutukset, huollot/korjaukset-onko suuria hintaeroja eri merkkien välillä, vuosimalli-km-määrä/missä kohtaa kone sanoo suhteet irti,sanastoa, mitä pitää ottaa huomioon pyörää valitessa, missä hintaluokissa pyöritään et on toimintavarma, iällä ei niin väliä. Ym.ym.
Kaikki tieto tervetullutta.
Kiitos etukäteen!
Ei vaan ole minkäänlaista tietoa oikeestaan mistään, ja yksinäisenä naisena ei ole miehistä neuvojaa. Siis kaikki tieto tervetullutta aloittelijalle!
Minkä kokoinen aloittelijalle, vakuutukset, huollot/korjaukset-onko suuria hintaeroja eri merkkien välillä, vuosimalli-km-määrä/missä kohtaa kone sanoo suhteet irti,sanastoa, mitä pitää ottaa huomioon pyörää valitessa, missä hintaluokissa pyöritään et on toimintavarma, iällä ei niin väliä. Ym.ym.
Kaikki tieto tervetullutta.
Kiitos etukäteen!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olet varmaankin lukenutkin täällä olevia aikaisempia viestiketjuja, niistäkin saa jo osasta aika hyvin vastauksia noihin kysymyksiisi. Pyörän kokoa kannattaa parhaiten varmaankin katsella kokoluokasta 250-800 mikäli customia halajat. Tosin et kertonut oletko kuinka pitkä, mutta customista saa parhaiten lyhyemmällekin sopivan ajoasennon niin että jalat yltää helposti maahan pysähdyksissä.
Vakuutuksissa on nyt jonkinmoisiakin eroja ja niistä saa parhaiten tietoa vakuutusyhtiöiden omilta sivuilta ja onpa jopa joillakin laskurit joten voit helposti siellä käydä laskemassa mitä vakuutuksesi tulee minkäkinlaisella pyörällä maksamaan.
Huolloissa on varmaankin jonkinmoisia hintaerojakin, mutta niistä ei ole sen suurempaa käsitystä sillä ainakin itse suoritan omaan mopoon kaikki huollot ja korjaukset itse.
Moottoripyörän tekniikka on suhteellisen varmatoimista varsinkin hyvällä huollolla joten kyllä nuo koneet niissä hyvin nykyään kestää, mutta kuitenkin kun on kyse tekniikasta niin ainahan on olemassa sekin mahdollisuus että särkyy, mutta mitään yksiselitteistä vastausta ei pysty kukaan antamaan paljonko milläkin koneella voi ajaa. Toki pääsääntönä on se että isompi moottori kestää pisempään kuin pienempi. toimintavarman pyörän voit saada suhteellisen halvallakin, mutta joskus voi toki käydä niinkin että vaikka ostat suhteeellisen kalliinkin pyörän niin saattaa tulla ongelmia, mutta parasta tietysti olisi jos mukanasi olisi joku joka tuntee hyvin moottoripyörien tekniikkaa kun olet ostamassa niin silloin ehkä pääset parhaaseen lopputulokseen.
Sanastoa voit vaikka halutessasi selailla noilta sivustoilta, voi ehkä jotakin auttaa. http://www.bajahill.net/mpslangi.html
Mä oon 169/65, enkä mikään heiveröinen, et jaksan kyl varmaan pyörää käsitellä.
Oon harrastanu joskus nuoruudessa amerikanautoilua, ja omaa pirssiä tuli tutkiskeltua myös konepellin alapuolelta.
En siis pelkää vaiks olis vähän kynnet rasvassa, ku tietäis vaan mitä tekee. Siis olis hienoa ku oppis ite huoltaa edes jonkin verran
Aika näyttää!
No siinä tapauksessa jos kerran autoilukin ja tekniikka on valmiiksi tuttua niin pian kyllä opit sitten huoltamaan ja korjaamaan myös oman pyöräsi. Tekniikka on aina tekniikkaa oli sitten kyse jenkistä tai pyörästä ja ne on tehty vain mekaanisista osista eikä niissä ole mitään mystistä lampun henkeä. Ei edes jenkkiautojen vaihdelaatikoissa, joita on myös tullut joskus pari korjattua, saati sitten mootoripyörissä joissa tekniikka on loppujen lopuksi vieläkin yksinkertaisempaa. Tosin pyörän kanssa kannattaa aina olla vieläkin tarkempi, sillä kyse on pääsääntöisesti aina omasta turvallisuudesta, mutta tokihan sen sinä tiesitkin.
Ihan ensimmäisenä käy autokoulusta ostamassa "Autokoulun moottoripyöräkirja". Motolla ajo eroaa autolla ajamisesta siinä määrin, että tiettyihin perusjuttuihin täytyy perehtyä ennen kuin lähtee liikenteeseen.
Varusteet täytyy olla kunnolliset. Autossa on metallikori ja turvavyö, mutta motossa suojavarusteena on vain sun päällä olevat tamineet. Samaan aikaan kun lueskelet ajamisen teoriaa, niin käy ostamassa kypärä, ajotakki ja -housut, hanskat ja saappaat.
Umpikypärä suojaa paremmin, mutta avopotasta on parempi näkyvyys. Jos käytät silmä- tai aurinkolaseja niin ota se huomioon kypärää valitessa. Kypärän vuoressa on hyvä olla ura sankoja varten (löytyy ainakin Shoein ja Arain potista). Varusteita kannattaa katsella kaikessa rauhassa ja useista kaupoista, jotta löytää itselle mieluiset.
Customit ovat painavampia kuin kuuutioiltaan vastaavan kokoiset muut pyörät. Paino pitää ottaa huomioon pyörää valitessa. Ensimmäiseksi pyöräksi ei kannata laittaa liian painavaa pyörää. Kevyt pyörä antaa pikku virheet anteeksi. Jos esim pyörä sammahtaa kaasu/kytkin virheen takia, niin kaatumisen voi estää jalalla. Painavampi pyörä saattaisi mennä nurin. Muutenhan aloittelijan on helppo ajaa customilla: ajoasento rento, jalkaterät lähellä maata. Parhaan tuntumaan saa kun kiipeä pyörän selkään, heiluttelee ja työntelee sitä. Pyörän massa "katoaa" ajaessa mutta sun pitää jaksaa käsitellä sitä hitaassa ajossa (bensa-asema, parkkipaikka).
Laita harjoittelupyöräksi 250 - 500 kuutioinen käytetty customi ja ajele sillä ainakin kuukausi ja yli 3000 kilometriä. Itse aloitin 250 kuutioisella Yamaha DragStarilla. Sitten kun ajaminen on varmasti hanskassa, niin voisit käydä katselemassa 800 kuutioisia uusia pyöriä.
Kaatumista ei kannata pitää minään mörkönä ja ajatella, että ajaminen loppuu siihen jos kaadun ja pyörä ruttaantuu. Ei villissä lännessäkään ollut yhtään hevosmiestä joka ei olisi koskaan lentänyt hevosen selästä -:)
kerrankin erinomaisia neuvoja ilman vittuilua."Respectii"kavereille... :=)En olis itse paremmin osannu.
Tässä hieman samassa tilanteessa olleen mietelmiä: Ensinnäkin, rohkeasti tuumasta toimeen vain, ei se meille naisillekaan mitään ylivoimaista ole! Itse aloitin homman viime kesänä ilman juuri minkäänlaista ajokokemusta. Isäntä on vanha "pyörämies" ja muutama ilta meni paikallisella moottoriradalla itku kurkussa hikoillessa hänen opetuksessaan. Sitten lähdettiin pikkuhiljaa rauhallisille teille (minä pyörällä edellä ja mies autolla perässä) ja siitä sitten yksikseen liikenteeseen. Ja päivääkään en ole katunut! jos sinulla ei ole tuttua opettajaa niin suosittelisin ehdottomasti näitä erityyppisiä pyörän käsittelykursseja joita liikennekoulut kerhot järjestävät, ihan siitä syystä että vaikka liikennesäännöt ovat auton kanssa hanskassa, pyörän kanssa on uskomaton määrä niksejä (jarrutuksissa, ajolinjoissa, kaarretekniikassa jne,jne,) jotka tekevät ajamisesta turvallisempaa ja mielekkäämpää. Puhumattakaan erilaisisa pakkotilanteiden (äkkijarrutukset, väistöt) toiminnoista.
Ja sitten hieman pyörästä: custom (750 Virago)valittiin nimenomaan mukavan pystyn ajoasennon ja jalkojen maahan ylettymisen takia. ja tietysti tekniikan helppouden, ilmajäähdytys ja kardaani on kuulemma huolettomampi kun yksikseni maakunnissa ajelen, näistä jutuista en tosin ymmärrä itse yhtään mitään... Pyörä tuntui alussa hieman raskaalta, mutta minä ainakin olen aika pitkäkoipinen ja paljon lenkkeillyt, joten kyllä sen kanssa oppii elämään kunhan muistaa aina pysyä skarppina hiljaisilla nopeuksilla sekä liikkeelle lähtiessä pysäytystilanteissa.
Ei muuta kun rohkeasti liikkeelle vaan!
Hienoa, että miehelläsi oli aikaa ja hyvät hermot, että sai sinutkin opetettua harrastuksen pariin. Siitä se harrastus alkaa ja kun vaan muistaa olla alussa sopivasti varovainen (pelätä ei kuitenkaan kannata) niin pian siitä alkaa nauttimaan enemmän ja enemmän.
Toi autokoulun moottoripyöräkirja olikin hyvä idea.
Ja paljon muutakin.
Olen kerran kokeillu ajaa tonnista Hondaa, CBR tai jotain. Nyt taitaa olla parempi pitäytyä pienemmässä kokoluokassa.