Tämä maailman pohjoisin maatalousmaa, jossä lumi ja jää on meidän tunnusmerkki, ikirouta vierellämme, rajasuojat, tuet ja muut pyrokratian tuomat vitsautset aina läsnä.
On tämä ihmeellisyyksien maa kun kaikista näistä edellä mainituista syistä huolimatta pystyy ruokkimaan kansan syvät kerrokset ikiajoista tähän päivään ja tarvittaessa vielä enemmänkin.
Mutta kuinka onkaan siellä optimaalisissa viljelyn maissa, lämpimässä Afrikassa!
Siellä missä pitäisi tapahtua kaikki se hyvä ruuan tuottamiseksi onkin ikiaikainen krooninen nälänhätä.
Maaperä niin täällä ikiroudan rajamailla kuin optimaalisissa lämpimissä maissa ei tunnista tukia, eikä rajasuojia kasvaakseen, inhme kyllä.
Maaperä tunnistaa sen tekijänsä joka sitä viljelee, juuri sen henkilön joka osaa ja vaalii sitä alustaa mistä leipä kasvaa kyntäjälle.
Jos osaaminen ja taito on kiinni tuista ja rajasuojista, niin sitä voisi suositella Afrikan maille varteen otettavaksi vaihtoehdoksi poistamaan nälänhädän, tuskin täällä ikiroudan rajamailla sitä kadehtittaisiin.
Olkoon myös jatkossakin niin että riitttävän ruuan saanti tapahtuu ikiroudan rajamailla ja muuten tyytyväinen kansa voi keskittyä sitä kautta muihin tuottavampiin töihin ja kasvattaa varallisuuttaan turvallisin mielin.
On tämä ihmeellisyyksien maa kun kaikista näistä edellä mainituista syistä huolimatta pystyy ruokkimaan kansan syvät kerrokset ikiajoista tähän päivään ja tarvittaessa vielä enemmänkin.
Mutta kuinka onkaan siellä optimaalisissa viljelyn maissa, lämpimässä Afrikassa!
Siellä missä pitäisi tapahtua kaikki se hyvä ruuan tuottamiseksi onkin ikiaikainen krooninen nälänhätä.
Maaperä niin täällä ikiroudan rajamailla kuin optimaalisissa lämpimissä maissa ei tunnista tukia, eikä rajasuojia kasvaakseen, inhme kyllä.
Maaperä tunnistaa sen tekijänsä joka sitä viljelee, juuri sen henkilön joka osaa ja vaalii sitä alustaa mistä leipä kasvaa kyntäjälle.
Jos osaaminen ja taito on kiinni tuista ja rajasuojista, niin sitä voisi suositella Afrikan maille varteen otettavaksi vaihtoehdoksi poistamaan nälänhädän, tuskin täällä ikiroudan rajamailla sitä kadehtittaisiin.
Olkoon myös jatkossakin niin että riitttävän ruuan saanti tapahtuu ikiroudan rajamailla ja muuten tyytyväinen kansa voi keskittyä sitä kautta muihin tuottavampiin töihin ja kasvattaa varallisuuttaan turvallisin mielin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei sillä karjanhoidossa ja nurmitaloudessa ole niin paljon merkitystä, onko alue pohjoisessa vai etelässä.
Viljan-ja kasvien tuotannossa tietenkin saadaan isompia satoja sieltä missä lämpösumma on suurempi.
Itsellä on ollut mehiläisiä vuosikausia, Suomessa pääsee aika helposti 40 kg keskituottoon mehiläispesissä vuodessa.
Israelissa sama luku on noin 18-20 kg per pesä vuodessa, vaikka maa on huomattavasti lämpimämpi.
Pääosan vuodesta alue on niin kuiva ja kuuma että pesä syö enempi mitä tuottaa, kasvit itseasiassa kuolee kesäksi pois ( kuivaa ).
rupee tuottamaan kun ruikkari saa lopetettua täältä maataloustuotannon ja alkaa tuoda sieltä meille sapuskat.