KIRJALLISUUDEN ELITISTINEN LEIMA ON VAIN HARHAA
Kirjoista suurin osa sisältää kansienvälissä olevaa tyhjyyttä
Siksi olenkin alkanut kerätä painoarvoltaan erinomaisia teoksia joita voin lukea uudelleen ja uudelleen.
Samoin olen huolestunut siitä että ihmiset käyttävät aikaansa yhä enemmän kaupallisen viihteeseen, oman egonsa kasvattamiseen, lihaksiensa pullistelemiseen ja monenmoiseen itsensä hemmotteluun.
Kirjallisuudessa tämän lajin ihmistyypit ahmivat rakkausromaanin toisensa perään.
Kirjoista suurin osa sisältää kansienvälissä olevaa tyhjyyttä
Siksi olenkin alkanut kerätä painoarvoltaan erinomaisia teoksia joita voin lukea uudelleen ja uudelleen.
Samoin olen huolestunut siitä että ihmiset käyttävät aikaansa yhä enemmän kaupallisen viihteeseen, oman egonsa kasvattamiseen, lihaksiensa pullistelemiseen ja monenmoiseen itsensä hemmotteluun.
Kirjallisuudessa tämän lajin ihmistyypit ahmivat rakkausromaanin toisensa perään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tietenkin suurin osa kirjallisuudesta on roskaa, aivan kuten muussakin kulttuurissa. Esim. suurin osa TV-ohjelmista on tökeröä ja arvotonta.
On väitetty ettei kunnon romaania ole kirjoitettu sitten vuoden 1960. Mutta jos lukee Nabokovia, Thomas Mannia tai Graham Greeneä niin se riittää aivan hyvin alkajaisiksi, sillä kukaan ei voi sanoa ettei näillä kirjailijoilla olisi ollut mitään sanottavaa. Ja Jean Cocteaun merkilliset kirjat ovat ainakin minun mieleeni.
Mutta joskus on kyllä hyvä lukea hömppää, viihteen vuoksi. Mutta harlekiiniromaaneihin en koske kepilläkään, sillä se on sen sorttista moskaa että huh huh...
en lue sitä, en lue tätä!
ehkä on parempi olla huolissaan vain omista lukutottumuksistaan?
ja:
kuinka erotat huonon ja hyvän kirjallisuuden?
-
hyvä ja paha
ollako vai eikö olla?
-
ota se pipo jo päästä
kevät on tullut
En ole erityisen huolissani toisten lukutottumuksista, enkä ole väittänyt niin. Ajattelin vain että kirjallisuuspalstalla voisi keskustella kirjallisuudesta.
Jos ei tiedä mitään aiheesta niin voi pysyä poissa koko keskustelusta. En minäkään mene jalkapallofoorumiin laukomaan latteuksia.
Kuinka erotan huonon ja hyvän kirjallisuuden? Lukemalla tietysti. Oscar Wilde sanoi jossakin että hyvä kirja on kuin viini: riittää jos sitä maistaa vähän (lukee muutaman sivun), niin huomaa jos se on mistään kotoisin.
Tietysti makuasia on tässäkin kuten viinien kanssa: joku ei ehkä siedä jotakin kirjailijaa. Minulla on ollut vaikeuksia Hemingwayn kanssa, mutta en hauku ketään kumoon jos ne tykkää äijän kirjoista.
>Jos ei tiedä mitään aiheesta niin voi pysyä poissa koko keskustelusta.
Mikä on se tiedon määrä kirjallisuudesta, että tänne voi kirjoittaa. Kysyn ennakkoon, ettei tule luvan kanssa epäselvyyksiä
Minäkin olen huolissani vain omista lukutottumuksistani.
Viimeksi lukematta jäi yksi melko tuore suomalainen dekkari (en halua sanoa kirjan nimeä, sillä ei ole tässä nyt merkitystä), ja lukematta jäi myös Faulknerin Villipalmut.
Sellaista tapahtuu viiniä maistaessaan.
Ja vastapainoksi voin kertoa (jos se nyt ketään yleensä kiinnostaa), että Bob Dylanin Muistelmat I-osa luin ilolla ahmien, ja myös Ian McEwanin Lauantai upposi hyvin.
Onneksi on lukemattomia kirjoja.
Ja jos taas ihan henkilökohtaisuuksiin menen, mikä näillä palstoilla näköjään on se alati eteen tuleva kommentoitava juttu, niin mielestäni vastauksesi osoittaa, että sinulla on myös mielipiteitä.
is eating" sanoo engelsmanni. Kirjallisuus on harrastus ja minusta sen pitää tuottaa nautintoa ja viihdykettä. Siinä harrastuksessa voi jopa sivistyä huomaamattaan.
Opiskelu on asia erikseen.