Leikkausta seuraavana päivänä oli herätys jo klo 5 aamulla, koska olin lähdössä Tallinnaan. Aamu oli hyvä. Ei minkäänlaista tunnetta silmissä. Kosteutustipat silmiin ja sitten suunta kohti Helsinkin satamaa ja Tallinnaa.
Sain neuvoksi laittaa kosteutustippoja aina kun siltä tuntuu. Automatkan aikana silmät kuivuivat aika tavalla. Laivalla myöskin tuntui että ilmastointi (ja tupakansavu) oli joka puolella voimakasta ja silmät tuntuivat karheilta kokoajan. Mitäpä siinä muuta kuin tiputella tippoja. Aluksi kävin "sivistyneesti" vessassa tekemässä sen mutta sitten kyllästyin juoksemaan. Kaveri piti käsipeiliä ja siinä tiputtelin missä satuin olemaan.
Tallinnassa oli tuulista ja melkeinpä jokaisessa ruokaravintolassakin saa tupakoida. Joten niille altistuminen todella kuivatti silmiä. Tai oikeastaan vasensilmä oli se joka tuntui nopeammin karhealta. Sinne olisi voinut laittaa tippoja miltei määrättömästi. No niin olen tehnytkin.
Keskiviikosta muodostui pitkä päivä. Herätys aamula 5:ltä ja sitten tietysti Tallinnassa ei mennä heti ilta yhdeksältä nukkumaan. Alkuillasta tunuti että nyt ei vasemmassa silmässä ole kaikki kohdallaan. En nähnyt/ pystynyt lukemaan sillä esim. ruokalistaa. Kaikki meni suttuiseksi. Iski pienoinen pelko persuksiin, että mitäs nyt tapahtuu. No päätin soittaa J. Pietilälle hänen antamaansa kännykkänumeroon, johon oli lupa soittaa jos on kysyttävää. Hän myöskin oli tietoinen Tallinnan matkastani ja sanoi leikkauksen jälkeen että mikäli tulee todellinen tarve lääkäriin silmien kanssa asia onnistuu Tallinnassakin. Hänellä on siellä henkilökohtaisia tuttuja slääkäreitä. (Taitavat olla niitä jotka Tallinnassa tekevät laser-leikkauksia).
Siis soitin Pietilälle. Hän kyseli silmieni oireita ja sanoi, että jos silmät ei punota eikä särje, ei ole mitää hälyttävää. Hän sanoi että silmien näkö voi vaihdella paljonkin päivän ja päivien aikana. Myöskään silmiä ei saisi vertailla toisiinsa. Silmät toipuvat leikkaukseta molemmat omalla tavallaan. Keskustelu Pietilän kanssa rauhoitti mieltäni -ettei näkö ole lähdössä :-D noin karkeasti sanottuna.
Torstai aamu oli taas paljon parempi. Torstai päivä sujui ihan kivasti. Välillä vasensilmäni oli huononäköisempi ja välillä aika hyvä. Perjantai valkeni ainavaan parempana.
Nyt maanantaina eli huomenna tulee viikko leikkauksesta, on silmäni ihan kivat. Olen sitä mieltä että pitkät päivät ja tuulen ja savun ärsytyksellä oli merkkittävä osuus siihen että vasen silmäni oli "kamala". Oikea silmäni on ollut kaiken aikaa ihan hyvä ihan kuin sille ei olisi tehty mitään.... se ei tunnu kuivalta juuri koskaan. Siinä on näkö aivan unelmatasoa. Muutaman kerran on tullut terävä piston tunne, mutta se voi olla vaikka hius tai ripsi joka tökkää silmään.
Vasen silmä kuivuu herkästi ja sen ulkoreunassa tunnen useinmiten roskantunnetta. Siellä mistä tunsin lapänleikkauksenkin. Vasemman silmän näköön en myöskään ole täysin tyytyväinen. Se on hieman hajataitteinen. Tai niin minä miellän tämän asian. Vasemmassa silmässäni oli hajataitteisuutta enemmän ja epäilen että eiköhän sitä kaikkea korjattu. Tosin vasemman silmän näkö on tämän aamun aikana vaihdellut paljon. Välillä kirjaimet on melko teräviä ja vällillä niiden reunat pehmentyvät. Ja varsinkin iltaisin huomaan tämän lisääntyvän.
Olen myös huomannut että silmät väsyvät paljon nopeammin. Kävellessä maa on lähempänä kuin ennen. Eli mittasuhteet ovat erilaiset kuin laseilla katsoessa. Olen myös ajatellut että silmäni eivät vielä ole tottuneet katselemaan näin vaan joutuvat hakemaan tarkennusta kokoajan. Itseasiassa jos luen jotain on kaikki paljon selvempää kun tuijotan hetken (siis tosi pienen hetken) tekstiä. Eli ensisilmäyksellä ei ole niin terävä näkö kuin hetken päästä.
Ja sitten se asia mistä Pauli-S on kirjoitellut. Valot. Olen tehnyt empiiristä tutkimusta ja käyttänyt siinä myös miestäni apuna. Miehelläni on täysin terveet , normaalit silmät. Jos vertailemme miten hän ja minä näemme esim. katuvalot (joita ei meillä täällä maalla kylläkään ole), mutta kaupungissa käydessä katselimme. Niin näemme aivan samalla tavalla ne. Myös vastaantulevien autojen ajovalot näyttävät meille samoilta. Eihän ne täysin teräväreunaiset ole, mutta eihän valo pimeässä/ hämärässä koskaan olekkaan selkeäreunainen "pallo" vaan siitä lähtee ne valonsäteet, jokaisesta valonlähteestä omalla tavallaankin vielä.
Mutta vaikka vasen silmäni ei ole aivan priima (toivottavasti muutuu sellaiseksi vielä) - olen erittäin tyytyväinen päätökseeni mennä leikkaukseen. Täm oli kaiken sen jännityksen ja "kärsimyksen" arvoista. Mutta minusta leikkauksen jälkeen on tärkeää tiputella kosteutustippoja tarpeekisi. Mielummin liikaa kuin liian vähän. Silmät paranevat varmasti paremmin kun mikään ei hierrä.
Itse asiassa, jos mietin sitä että meidän koiramme menetti näkönsä, tai se heikkeni huomattavasti, kun se sai vääränlaista lääkettä. Sitä lääkettä ei olisi saanut antaa saksanpaimenkoirille ja sen vuoksi sen silmistä loppui kyynelnesteen tuotanto. Silmäluomet hiersivät simän sarveiskalvon naarmuille - aivan sameaksi ja siispä myös näkö meni todella huonoksi. Jos asia oli huomattu ajoissa ja laitettu kosteutustippoja/ -geeliä, olisi silmät säästyneet. Okei, joo, kyseessä on koira, mutta silmän kyynelneste systeemi on kuitenkin aika sama juttu. Siispä minä aion tiputella tippoja minkä kerkiän ja yritän olla vertailematta silmiäni ja sillätavoin vältän liikarasitusta niissä.
Sain neuvoksi laittaa kosteutustippoja aina kun siltä tuntuu. Automatkan aikana silmät kuivuivat aika tavalla. Laivalla myöskin tuntui että ilmastointi (ja tupakansavu) oli joka puolella voimakasta ja silmät tuntuivat karheilta kokoajan. Mitäpä siinä muuta kuin tiputella tippoja. Aluksi kävin "sivistyneesti" vessassa tekemässä sen mutta sitten kyllästyin juoksemaan. Kaveri piti käsipeiliä ja siinä tiputtelin missä satuin olemaan.
Tallinnassa oli tuulista ja melkeinpä jokaisessa ruokaravintolassakin saa tupakoida. Joten niille altistuminen todella kuivatti silmiä. Tai oikeastaan vasensilmä oli se joka tuntui nopeammin karhealta. Sinne olisi voinut laittaa tippoja miltei määrättömästi. No niin olen tehnytkin.
Keskiviikosta muodostui pitkä päivä. Herätys aamula 5:ltä ja sitten tietysti Tallinnassa ei mennä heti ilta yhdeksältä nukkumaan. Alkuillasta tunuti että nyt ei vasemmassa silmässä ole kaikki kohdallaan. En nähnyt/ pystynyt lukemaan sillä esim. ruokalistaa. Kaikki meni suttuiseksi. Iski pienoinen pelko persuksiin, että mitäs nyt tapahtuu. No päätin soittaa J. Pietilälle hänen antamaansa kännykkänumeroon, johon oli lupa soittaa jos on kysyttävää. Hän myöskin oli tietoinen Tallinnan matkastani ja sanoi leikkauksen jälkeen että mikäli tulee todellinen tarve lääkäriin silmien kanssa asia onnistuu Tallinnassakin. Hänellä on siellä henkilökohtaisia tuttuja slääkäreitä. (Taitavat olla niitä jotka Tallinnassa tekevät laser-leikkauksia).
Siis soitin Pietilälle. Hän kyseli silmieni oireita ja sanoi, että jos silmät ei punota eikä särje, ei ole mitää hälyttävää. Hän sanoi että silmien näkö voi vaihdella paljonkin päivän ja päivien aikana. Myöskään silmiä ei saisi vertailla toisiinsa. Silmät toipuvat leikkaukseta molemmat omalla tavallaan. Keskustelu Pietilän kanssa rauhoitti mieltäni -ettei näkö ole lähdössä :-D noin karkeasti sanottuna.
Torstai aamu oli taas paljon parempi. Torstai päivä sujui ihan kivasti. Välillä vasensilmäni oli huononäköisempi ja välillä aika hyvä. Perjantai valkeni ainavaan parempana.
Nyt maanantaina eli huomenna tulee viikko leikkauksesta, on silmäni ihan kivat. Olen sitä mieltä että pitkät päivät ja tuulen ja savun ärsytyksellä oli merkkittävä osuus siihen että vasen silmäni oli "kamala". Oikea silmäni on ollut kaiken aikaa ihan hyvä ihan kuin sille ei olisi tehty mitään.... se ei tunnu kuivalta juuri koskaan. Siinä on näkö aivan unelmatasoa. Muutaman kerran on tullut terävä piston tunne, mutta se voi olla vaikka hius tai ripsi joka tökkää silmään.
Vasen silmä kuivuu herkästi ja sen ulkoreunassa tunnen useinmiten roskantunnetta. Siellä mistä tunsin lapänleikkauksenkin. Vasemman silmän näköön en myöskään ole täysin tyytyväinen. Se on hieman hajataitteinen. Tai niin minä miellän tämän asian. Vasemmassa silmässäni oli hajataitteisuutta enemmän ja epäilen että eiköhän sitä kaikkea korjattu. Tosin vasemman silmän näkö on tämän aamun aikana vaihdellut paljon. Välillä kirjaimet on melko teräviä ja vällillä niiden reunat pehmentyvät. Ja varsinkin iltaisin huomaan tämän lisääntyvän.
Olen myös huomannut että silmät väsyvät paljon nopeammin. Kävellessä maa on lähempänä kuin ennen. Eli mittasuhteet ovat erilaiset kuin laseilla katsoessa. Olen myös ajatellut että silmäni eivät vielä ole tottuneet katselemaan näin vaan joutuvat hakemaan tarkennusta kokoajan. Itseasiassa jos luen jotain on kaikki paljon selvempää kun tuijotan hetken (siis tosi pienen hetken) tekstiä. Eli ensisilmäyksellä ei ole niin terävä näkö kuin hetken päästä.
Ja sitten se asia mistä Pauli-S on kirjoitellut. Valot. Olen tehnyt empiiristä tutkimusta ja käyttänyt siinä myös miestäni apuna. Miehelläni on täysin terveet , normaalit silmät. Jos vertailemme miten hän ja minä näemme esim. katuvalot (joita ei meillä täällä maalla kylläkään ole), mutta kaupungissa käydessä katselimme. Niin näemme aivan samalla tavalla ne. Myös vastaantulevien autojen ajovalot näyttävät meille samoilta. Eihän ne täysin teräväreunaiset ole, mutta eihän valo pimeässä/ hämärässä koskaan olekkaan selkeäreunainen "pallo" vaan siitä lähtee ne valonsäteet, jokaisesta valonlähteestä omalla tavallaankin vielä.
Mutta vaikka vasen silmäni ei ole aivan priima (toivottavasti muutuu sellaiseksi vielä) - olen erittäin tyytyväinen päätökseeni mennä leikkaukseen. Täm oli kaiken sen jännityksen ja "kärsimyksen" arvoista. Mutta minusta leikkauksen jälkeen on tärkeää tiputella kosteutustippoja tarpeekisi. Mielummin liikaa kuin liian vähän. Silmät paranevat varmasti paremmin kun mikään ei hierrä.
Itse asiassa, jos mietin sitä että meidän koiramme menetti näkönsä, tai se heikkeni huomattavasti, kun se sai vääränlaista lääkettä. Sitä lääkettä ei olisi saanut antaa saksanpaimenkoirille ja sen vuoksi sen silmistä loppui kyynelnesteen tuotanto. Silmäluomet hiersivät simän sarveiskalvon naarmuille - aivan sameaksi ja siispä myös näkö meni todella huonoksi. Jos asia oli huomattu ajoissa ja laitettu kosteutustippoja/ -geeliä, olisi silmät säästyneet. Okei, joo, kyseessä on koira, mutta silmän kyynelneste systeemi on kuitenkin aika sama juttu. Siispä minä aion tiputella tippoja minkä kerkiän ja yritän olla vertailematta silmiäni ja sillätavoin vältän liikarasitusta niissä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
niissä on ollut todella paljon kiinnostavaa tietoa.
Moi,
Hieno homma - kuulostaa hyvältä minusta, ei syytä hätäillä ollenkaan. On erittäin tavallista, että silmät kuivuu voimakkaasti aluksi, ja on erittäin tavallista, että (esimerkiksi toinen) silmä on oudon surkea ja hajataitteisen tuntuinen aluksi. Nämä ongelmat vähentyvät päivien ja viikkojen kuluessa varmasti. Jos eivät vähene, niin silloin kyllä voi ruveta miettimään, onko jotain vikaa. Nyt kuitenkin hermoradat hieman korjaantuvat (-> parempi kyyneltuotanto) ja sarveiskalvon sisäinen nestetasapaino (jos näin voi sanoa) tasaantuu hiljalleen, jolloin muutosta parempaan on odotettavissa.
Perspektiivin muutos on täysin normaalia, erilainen linssi tuottaa erilaisen perspektiivin.
Jos näet valot pimeässä ihan hyvin, niin luulisin, että voit olla erittäin tyytyväinen tulokseen. Tietysti muitakin näön ongelmia voi olla, mutta mielestäni tuo on tavallaan tärkein mittari. Lampusta näkyvät säteethän ovat kyllä virhettä optiikassa. Eli on ihan normaalia nähdä säteitä, mutta se on kuitenkin optista epätäydellisyyttä. Kuvien avulla voidaan kuitenkin tarvittaessa tarkasti osoittaa, minkälaisesta häiriöstä on kyse, ja tämän ansiosta ei tarvitse vain arvailla miten toiset näkevät tämän asian suhteen.
Tippoja ja geeliä kannattaa varmaankin käyttää aina sen verran, että näkee hyvin ja tuntuu hyvältä (ei kuitenkaan turhaan liikaa).
Tämä on nyt vähän ylimääräistä, mutta mainitsisin vaan, että silmien vertailusta ei ole minkäänlaista neurologista tai muuta haittaa. Potilaan on vaan vaikea uskoa, että radikaalisti huonommin näkevä silmä voisi korjautua itsestään, joten ohje silmien vertailusta annetaan siksi, että potilas ei huolestuisi turhaan.
Niin ei tietenkään se mitään haittaa voi aiheuttaa itse silmälle jos niitä vertailee toisiinsa. Paitsi ehkä että silmät voivat rasittua/ väsyä enemmän. Ja "hulluksihan" siinä voi tulla, jos ei jo muuten ole.... Siis kun vertailee silmiään toisella näkee ja toisella näkö on jotain muuta. Näkö kyllä vaihtelee tosi paljon tossa vasemmassa silmässäni päivän mittaan.
Oon ollut tyytyväinen että olen voinut olla vuosilomalla eikä ole koko päivää tarvinnut ruutua tuijottaa. On saanut lepuuttaa silmiään jos on siltä tuntunut. Ja itseasiassa tänään vasemmassa silmässä ei ole roskan tunnetta mutta oikeassa on hieman. Tosin nyt on alkamassa siitepölykausi ja vähän flunssan poikastakin tuntuu olevan, joten vaikuttavat myös silmiin. Mutta ihan on jees meininki silmien kanssa.
on parantunut erilailla kuin toinen. Olin leikkauksessa 25.4.06 ja nyt siis 28.4.06 näen toisella silmällä ns. varjoja. Toinen on ollut ihan ongelmaton koko ajan eli ei siis tietoakaan, että se olisi leikattu. Päiväni oli mennä pilalle, kun ajattelin, että toisen silmän leikkaus on epäonnistunut, mutta ilmeisesti ei. Kiitos kokemuksiesi. Olin reissussa, enkä päässyt tänään soittamaan lääkärilleni, mutta annoit vastauksen asiaan.
Minulla ei ole ollut mitään kuivumisongelmia eikä muutakaan. Olen vain eilisen ja tämän päivän vertaillut silmiäni. Näitkö sinä esim. teksteissä varjoja entä muuten?
Joudun lopettamaan, mutta jos ehditte vastailla, olisin kiitollinen.
Olen muuten ollut tyytyväinen leikkaukseen.
sanottiinko teille mitään ohjeita leikkauksen jälkeen urheilemiselle, lähinnä tarkoitan lenkkeilyä (maantiepyörällä). onko jotain rajoituksia? itse menossa leikkaukseen parin viikon kuluttua.
Minä sain kirjalliset ohjeet. Mutta pääasia on että viikon ajan pitäisi välttää voimakkaita luomien puristusliikkeitä, saunomista, uimista, fyysistä ponnistelua (kuntosali, airobic jne), Pölyisiä ja savuisia paikkoja ja silmien meikkaamista.
Että tältä pohjalta voit pyöräilyäsi pohtia.
Itselleni sanottiin kaiken tuon lisäksi, että uintia olisi syytä vältää ensimmäinen kuukausi. Myös kamppailulajeja.