Mediassa esiintyy nykyään usein uskonnon ja homoseksuaalisuuden välinen ristiriita. En voi käsittää, miksi vielä nykypäivänäkin
homoseksuaalisuuden hyväksyminen ja ymmärtäminen on kirkolle ja yleisestikin monille ihmisille niin vaikea asia. Useastihan perustellaan, että homous olisi Raamatun mukaan väärin. Mutta kuinka moni ainoastaan Raamattuun näkemyksensä perustava ihminen tulee ajatelleeksi sitä, että Raamattu heijastelee, uskonnollisen sanoman painottamisesta huolimatta, myös menneiden aikojen ihmisten asenteita, arvoja ja näkemyksiä? Raamatun kielteisellä suhtautumisella homoseksuaalisuuten ei välttämättä näin olekaan mitään tekemistä itse uskonnon kanssa; nykyaikaisen tutkimustiedon ja ymmärryksen perusteella kukaan ei voi väittää, etteikö Raamatun tekstien sisältöön olisi vaikuttaneet aikalaisten omat mielipiteet ja arvostukset.
Miksi kirkko leimaa homoseksuaalisuuden synniksi? Koska Raamattu sanoo niin? Vai sanooko tosiaan, vai onko asialla sittenkin Raamatun aikaisten ihmisten suvaitsemattomuus? On tärkeää ottaa huomioon, että homoseksuaalisuus ei ole opittu asia, vaan seksuaali-identiteetti rakentuu asteittain muun psyykkisen kehityksen mukana. Uskotaan myös, että homoseksuaalisuuteen vaikuttaa tiettyjen aivoalueiden kehityksen poikkeavuus jo sikiöajalla. Ajatuksen mukaan lapsi saisi täten eväät homoseksuaaliseen seksuaali-identiteettiin jo elämän varhaisvaiheessa. Olisiko vastasyntynytkin kirkon tulkinnan mukaan jo syntinen, joka voitaisiin leimata syylliseksi ja kivitettäväksi?
Mielestäni kirkkoa voi syyttää suvaitsemattomuuden lietsomisesta myös yleisemmällä tasolla. Esimerkiksi Suomessa keskiajalla kirkko tahditti ja ohjasi ihmisten päivittäistä elämää. Kirkko piti huolen, että sen suvaitsemattomat opit iskostuivat myös kansalaisten muistiin; vastaan väittävät tai muut kapinoitsijat hiljennettiin esimerkiksi häpäisemällä heitä julkisesti. Kirkon mielestä vaaralliset yksilöt, esimerkiksi "noidat", saatettiin tuomita roviolla poltettaviksi. Kaikki keskiajan hulluudet perustuivatkin pääosin ihmisten tietämättömyyteen ja mustavalkoiseen ajattelutapaan, joka voimisti erilaisuuden vierastamista. Ja tämähän sopi kirkolle; pidetään vain kansa pelossa ja epätiedossa, näin heidän kurissapito onnistuu paremmin.
Samanlainen suvaitsemattomuuteen liittyvä epätietoisuus heijastuu nykyäänkin suomalaisten ennakkoluuloja ja kielteisiä asenteita tulkittaessa. Usein homoseksuaalisuutta vastustavilla yksilöillä ei ole tarkkaa käsitystä koko asiasta. Tiedetään ainoastaan, että sehän on "jotain outoa" - jotain, mitä pitää vastustaa voimakkaasti, koska sosiaalinen ympäristö vastaavasti vaatii sitä. Näin asiaa ei edes yritetä ymmärtää, vaan päin vastoin kielteisille asenteille haetaan ympäristöstä lisää tukea. Tämä selittää osaksi aggressiivisten yhteisöjen syntymistä, jolloin samanlaisia arvoja ja asenteita kannattavat yksilöt kokoontuvat toistensa seuraan ja näin tukevat toistensa psyykkistä hyvinvointia, tietyn yhteiskunnan osan kustannuksella.
Ihmisen tiedonkäsittelykapasitetti on rajallista, toisin sanoen kaikkea ympäristöstä vastaanotettavaa ärsykeinformaatiota ei kyetä tulkitsemaan. Tämän vuoksi yksilölle on kehittynyt tiedonkäsittelyä nopeuttavia ja yksinkertaisia prosesseja, heuristiikkoja. Heuristiikat selventävät ja nopeuttavat tiedonkäsittelyä, mikä on mielekästä yleisesti ajatellen, mutta toisaalta ne altistavat yksilön myös mustavalkoiselle ja yksipuoliselle ajattelulle. Tästä syystä esimerkiksi rikollinen nähdään usein ainoastaan epäonnistuneena ja kieroutuneena ihmisenä, toisin sanoen hänen toiminnalleen ei edes pyritä etsimään moninaisempia tai tarkempia syitä. Samantapaista yleistämistä tapahtuu myös arkielämässä, paljolti juuri suvaitsemattomuuden muodossa. Homoseksuaalihan on "normaalista ihmisestä poikkeava", siis epänormaali.
Normaalius tai normaalista toimintamallista poikkeamista selittävä heuristiikka onkin merkittävä suvaitsemattomuutta selittävä tekijä. Normaaliuden käsite on kuitenkin ongelmallinen - Suomessa epänormaalina pidettävää toimintaa saatetaan jossakin muussa kulttuurissa pitään täysin tavanomaisena käyttäytymismallina. Kovinkaan moni ei toista ihmistä hänen ominaisuuksiensa vuoksi tuomitessaan tule ajatelleeksi tätä.
Suvaitsemattomuuteen liittyy myös sosiaalinen paine; on kovin vaikeaa olla enemmistön kanssa eri mieltä. Silloinhan saattaisi jopa joutua toisten aggression kohteeksi. Sosiaalinen paine samanalaisuuteen vaikuttaa vahvasti monissa sosiaalisissa ryhmissä, esimerksiksi kouluelämässä. Tavallisesti nuoret eivät uskalla olla muun muassa asenteisiin ja arvoihin liittyvistä asioista eri mieltä, jolloin sopeudutaan olemaan samaa mieltä muiden kanssa. Eriävät mielipiteet tai ominaisuudet haudataan muun pinnallisen keskustelun sekaan. Voidaankin sanoa, että valtavirrasta eroavat ovat oikeasti rohkeita, ihmisyyttä ja sen monipuolisuutta arvostavia yksilöitä.
homoseksuaalisuuden hyväksyminen ja ymmärtäminen on kirkolle ja yleisestikin monille ihmisille niin vaikea asia. Useastihan perustellaan, että homous olisi Raamatun mukaan väärin. Mutta kuinka moni ainoastaan Raamattuun näkemyksensä perustava ihminen tulee ajatelleeksi sitä, että Raamattu heijastelee, uskonnollisen sanoman painottamisesta huolimatta, myös menneiden aikojen ihmisten asenteita, arvoja ja näkemyksiä? Raamatun kielteisellä suhtautumisella homoseksuaalisuuten ei välttämättä näin olekaan mitään tekemistä itse uskonnon kanssa; nykyaikaisen tutkimustiedon ja ymmärryksen perusteella kukaan ei voi väittää, etteikö Raamatun tekstien sisältöön olisi vaikuttaneet aikalaisten omat mielipiteet ja arvostukset.
Miksi kirkko leimaa homoseksuaalisuuden synniksi? Koska Raamattu sanoo niin? Vai sanooko tosiaan, vai onko asialla sittenkin Raamatun aikaisten ihmisten suvaitsemattomuus? On tärkeää ottaa huomioon, että homoseksuaalisuus ei ole opittu asia, vaan seksuaali-identiteetti rakentuu asteittain muun psyykkisen kehityksen mukana. Uskotaan myös, että homoseksuaalisuuteen vaikuttaa tiettyjen aivoalueiden kehityksen poikkeavuus jo sikiöajalla. Ajatuksen mukaan lapsi saisi täten eväät homoseksuaaliseen seksuaali-identiteettiin jo elämän varhaisvaiheessa. Olisiko vastasyntynytkin kirkon tulkinnan mukaan jo syntinen, joka voitaisiin leimata syylliseksi ja kivitettäväksi?
Mielestäni kirkkoa voi syyttää suvaitsemattomuuden lietsomisesta myös yleisemmällä tasolla. Esimerkiksi Suomessa keskiajalla kirkko tahditti ja ohjasi ihmisten päivittäistä elämää. Kirkko piti huolen, että sen suvaitsemattomat opit iskostuivat myös kansalaisten muistiin; vastaan väittävät tai muut kapinoitsijat hiljennettiin esimerkiksi häpäisemällä heitä julkisesti. Kirkon mielestä vaaralliset yksilöt, esimerkiksi "noidat", saatettiin tuomita roviolla poltettaviksi. Kaikki keskiajan hulluudet perustuivatkin pääosin ihmisten tietämättömyyteen ja mustavalkoiseen ajattelutapaan, joka voimisti erilaisuuden vierastamista. Ja tämähän sopi kirkolle; pidetään vain kansa pelossa ja epätiedossa, näin heidän kurissapito onnistuu paremmin.
Samanlainen suvaitsemattomuuteen liittyvä epätietoisuus heijastuu nykyäänkin suomalaisten ennakkoluuloja ja kielteisiä asenteita tulkittaessa. Usein homoseksuaalisuutta vastustavilla yksilöillä ei ole tarkkaa käsitystä koko asiasta. Tiedetään ainoastaan, että sehän on "jotain outoa" - jotain, mitä pitää vastustaa voimakkaasti, koska sosiaalinen ympäristö vastaavasti vaatii sitä. Näin asiaa ei edes yritetä ymmärtää, vaan päin vastoin kielteisille asenteille haetaan ympäristöstä lisää tukea. Tämä selittää osaksi aggressiivisten yhteisöjen syntymistä, jolloin samanlaisia arvoja ja asenteita kannattavat yksilöt kokoontuvat toistensa seuraan ja näin tukevat toistensa psyykkistä hyvinvointia, tietyn yhteiskunnan osan kustannuksella.
Ihmisen tiedonkäsittelykapasitetti on rajallista, toisin sanoen kaikkea ympäristöstä vastaanotettavaa ärsykeinformaatiota ei kyetä tulkitsemaan. Tämän vuoksi yksilölle on kehittynyt tiedonkäsittelyä nopeuttavia ja yksinkertaisia prosesseja, heuristiikkoja. Heuristiikat selventävät ja nopeuttavat tiedonkäsittelyä, mikä on mielekästä yleisesti ajatellen, mutta toisaalta ne altistavat yksilön myös mustavalkoiselle ja yksipuoliselle ajattelulle. Tästä syystä esimerkiksi rikollinen nähdään usein ainoastaan epäonnistuneena ja kieroutuneena ihmisenä, toisin sanoen hänen toiminnalleen ei edes pyritä etsimään moninaisempia tai tarkempia syitä. Samantapaista yleistämistä tapahtuu myös arkielämässä, paljolti juuri suvaitsemattomuuden muodossa. Homoseksuaalihan on "normaalista ihmisestä poikkeava", siis epänormaali.
Normaalius tai normaalista toimintamallista poikkeamista selittävä heuristiikka onkin merkittävä suvaitsemattomuutta selittävä tekijä. Normaaliuden käsite on kuitenkin ongelmallinen - Suomessa epänormaalina pidettävää toimintaa saatetaan jossakin muussa kulttuurissa pitään täysin tavanomaisena käyttäytymismallina. Kovinkaan moni ei toista ihmistä hänen ominaisuuksiensa vuoksi tuomitessaan tule ajatelleeksi tätä.
Suvaitsemattomuuteen liittyy myös sosiaalinen paine; on kovin vaikeaa olla enemmistön kanssa eri mieltä. Silloinhan saattaisi jopa joutua toisten aggression kohteeksi. Sosiaalinen paine samanalaisuuteen vaikuttaa vahvasti monissa sosiaalisissa ryhmissä, esimerksiksi kouluelämässä. Tavallisesti nuoret eivät uskalla olla muun muassa asenteisiin ja arvoihin liittyvistä asioista eri mieltä, jolloin sopeudutaan olemaan samaa mieltä muiden kanssa. Eriävät mielipiteet tai ominaisuudet haudataan muun pinnallisen keskustelun sekaan. Voidaankin sanoa, että valtavirrasta eroavat ovat oikeasti rohkeita, ihmisyyttä ja sen monipuolisuutta arvostavia yksilöitä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
..samaa mieltä. Minulla on vielä hyvin paljon negatiivisempi kuva kirkon toiminnasta, joka mieluusti toimisi edelleen homopyövelinä, jos valtaan pääsisi ja saisi väkipakolla vaikutettua yleiseen mielipiteeseen.
Ja se kirkon hirmuvalta ei vielä ole edes ohi, minut pakotettiin peruskoulussa väkisin uskonnontunnille, rukoilemaan jumalaa, opettelemaan raamattua jne. Rippikouluunkin yritettiin pakottaa, mutta vanhempien, opettajien ja pastorien painostuksesta huolimatta en mennyt.
Enkä näe myöskään mitään syytä maksaa kirkolle veroa, joten erosin sieltä jo ajat sitten. Kuitenkin, maksan välillisesti veroa ostoksissani, koska yritykset joutuvat maksamaan kirkollisveroa olivat ne uskovaisessa omistuksessa tai ei.
Ne jotka ovat uskovaisia vielä tälläkin vuosituhannella, eivät tarvitse kirkkoa; kirkko tarvitsee uskovaisia. Homoseksuaalien vastaisuus oli sangen yleistä vielä 80-luvun Suomessa. Kirkko voisi raamattua mielensä mukaan tulkitsemalla tehdä masturboinnista yhtä hirvittävän kauheuden kuin homoudesta, mutta eivät siitä edes puhu, koska kaikkihan sitä tekevät. Joskus muinoin homovainojen aikoina oli hyvä vetää siitä narusta, että vastustetaan homoja, saadaan jäseniä. Vasta nyt kirkko on huomannut sen pahimmaksi virheeksi minkä koskaan on tehnyt, kun asenteet ovat muuttuneet radikaalisti.
Tuo sosiaalinen paine nuorison keskuudessa oli juurikin kuvaamasi kaltaista vielä minun nuoruudessani, mutta nykyisin nuoret ovat paljon avoimempia kuin ennen. En tiedä, onko valistuksen tuomaa, vai mistä johtuu, mutta nykyajan nuoret ovat vähemmän "laumaeläimiä" kuin ennen. Nykyisin uskalletaan olla aikaisempaa enemmän erilaisia ja suvaitsevaisuus on saamassa vankempaa jalansijaa, kun vielä minun nuoruudessani skinheadinä ja rasistina olo oli lähestulkoon ehdoton vaatimus "kovalta kaverilta".
..minun nuoruudessani ei varmasti miehet olisi värjänneet hiuksiaan. Eikä siitä ole edes kovin pitkä aika.
Ei ole kovinkaan monta vuosikymmentä siitä ajasta, jolloin luterilaisen kirkon ei tarvinnut miettiä ollenkaan jäseniää tai miten niitä saadaan. Silloin luterilaiseen kirkkoon oli pakko kuulua pääsääntöisesti, ei ollut muuta mahdollisuutta. Luterilaisesta kirkosta ei voinut lain mukaan edes erota.
ei ollut ainakaan pakko kuulua. 20-luvulla.
Mutta siitä ei ole kovin montaa vuosikymmentä siihen aikaan, kun kirkko sääti vielä lait ja rangaistukset. Islamilaisissa maissa eletään vielä uskovaishallintoa, teokratiaa. Ja sellaisessa maassa ei ole erilaisuudelle sijaa.
Ei ole pitkäkään, kun Iranissa taas pantiin hösseliksi. Näin käy kun uskovaisille annetaan vapaat kädet. Lue ja järkyty.
http://www.dailykos.com/story/2005/7/21/1879/65145
Nykyihminen ei näytä osaavan asettaa itselle rajoja, jotka elämän kannalta ovat välttämättömiä.
Uskon että ei kukaan synny homoksi vahingossa. Sen takana piilee suuremmat voimat ja viisaus. Eli elämällä kaikella on tarkoituksensa ja merkityksensä.
Jos luonto on luonut ihmisen, joka ei kynene saamaan lapsia, pitäisikö ihmisen rikkoa luonnon viisauden tulokset?
Mielestäni ihminen on itse tekemässä nyt itsestään Jumalaa ja kaikentietävää "suvaitsevaisuudessaan". Mitään rajoja ei pian kenenkään tarvitse itselleen asettaa.
Tämä kehitys on myös taantuvaa kehitystä omalla erikoisella tavallaan. Ihminen palaa alkukantaisiin tapoihinsa. Nyt vain vielä räikeimmin muodoin, sillä ennen vanhaan heimojen johtajat määräsivät ne rajat, joita ei saanut ylittää. Nyt ihminen haluaa vain itseltään pois kaikki rajat, mutta on vaatimassa entistä kiihkeämmin näitä rajoja toisille ihmisille toimeentulon eli ruoan hankkimisen alueilla, jossa on kysymys ihmisen elämässä selviytymisestä.
Hirveään suuntaan siis olemme menossa, jonka rinnalla koko homokysymys on pieni asia.
edellinen uskonnonvapauslaki annettiin 10 päivänä marraskuuta 1922, uudempi eli tämä nykyinen tuli voimaan 1 päivänä elokuuta 2003.
Itse uskon jälleensyntymiseen eli siihen että ihmisen henki tieto/tunneatomeineen siirtyy myöhemmin johonkin toiseen kehoon.
Ihmisen elämä jatkuu elämästä toiseen, koska elämän tärkein tarkoitus on tai lienee erilaiset ihmisenä oppimisen kokemukset syineen ja seurauksineen. Ihminenhän oppii parhaiten oman kantapään kautta eli omien kokemusten kautta - myös tunnetason kautta. Tunteethan määräävät elämämme laadun, koska reagoimme asioihin tunteiden välityksillä. Ellei olisi tunteaistimuksia, olisimme kylmiä, tunteettomia robotteja.
Ihmisen on siis opittava omista virheistään - maksettava tavallaan hintaa myös tällä homouden ja lesbouden elämäntiellä, koska on opittava ymmärtämään toisten ihmisten vaikeuksia.
Eihän tämä aihe voi poiketa muista "omien virheiden oppimiskokemuksista", vai miten?
Ehkäpä onkin niin, että ne jotka ovat syntyneet homoiksi ja lesboiksi, maksavatkin omien virheidensä hintaa. Niiden virheiden, joita he tekivät entisessä elämässään.
Tätä kautta ajatellen tämä "ylisuvaitsevaisuus" kumoaa elämän tarkoittamat oppimiskokemukset. Ihminen on itse asettanut itsensä viisaamman tasolle kuin mitä se elämän korkein viisaus on. Siis se, jota kutsutaa Jumalalliseksi viisaudeksi ja Jumalaksi.
En ole tyypillinen uskovainen. Olen muodostanut uskoni omien kokemusteni pohjalta, olenhan herkkäaistisena saanut kokea sellaisia asioita, joita normaalit ihmiset eivä koe.
Myös silloin kun ihminen lähestyy kuoleman rajaa, ihmisen herkkyys on samaa luokkaa. Siinä oppii ymmärtämään sen, ettei tämä maallinen elämä olekaan ihmisen elämän loppu, vaan vain entisen elämän loppu.
Vaan entäpä, jos homoksi/lesboksi jälleensynnytään sittenkin niiden hyvien tekojen perusteella? Jos se on vaikka toiseksi viimeinen taso ennen sitä kaikenvoittavaa lehmää?
Tässä yhteiskunnassa on niin vieläkin niin vaikeaa olla homoseksuaali, että voin hyvin kuvitella tämän roolin vaativan muutaman hyvän hyttys- ja heteroelämän pohjiksi, jos meinaa täyspäisenä selvitä.
Ehkäpä meidän valaistuneempien on tarkoitus täällä valaista ja valistaa alempiamme ja kypsymättömämpiämme, jotta hekin jonain päivänä saisivat jälleensyntyä tähän vaativaan ja palkitsevaan elämänmuotoon..?