Mediassa esiintyy nykyään usein uskonnon ja homoseksuaalisuuden välinen ristiriita. En voi käsittää, miksi vielä nykypäivänäkin
homoseksuaalisuuden hyväksyminen ja ymmärtäminen on kirkolle ja yleisestikin monille ihmisille niin vaikea asia. Useastihan perustellaan, että homous olisi Raamatun mukaan väärin. Mutta kuinka moni ainoastaan Raamattuun näkemyksensä perustava ihminen tulee ajatelleeksi sitä, että Raamattu heijastelee, uskonnollisen sanoman painottamisesta huolimatta, myös menneiden aikojen ihmisten asenteita, arvoja ja näkemyksiä? Raamatun kielteisellä suhtautumisella homoseksuaalisuuten ei välttämättä näin olekaan mitään tekemistä itse uskonnon kanssa; nykyaikaisen tutkimustiedon ja ymmärryksen perusteella kukaan ei voi väittää, etteikö Raamatun tekstien sisältöön olisi vaikuttaneet aikalaisten omat mielipiteet ja arvostukset.
Miksi kirkko leimaa homoseksuaalisuuden synniksi? Koska Raamattu sanoo niin? Vai sanooko tosiaan, vai onko asialla sittenkin Raamatun aikaisten ihmisten suvaitsemattomuus? On tärkeää ottaa huomioon, että homoseksuaalisuus ei ole opittu asia, vaan seksuaali-identiteetti rakentuu asteittain muun psyykkisen kehityksen mukana. Uskotaan myös, että homoseksuaalisuuteen vaikuttaa tiettyjen aivoalueiden kehityksen poikkeavuus jo sikiöajalla. Ajatuksen mukaan lapsi saisi täten eväät homoseksuaaliseen seksuaali-identiteettiin jo elämän varhaisvaiheessa. Olisiko vastasyntynytkin kirkon tulkinnan mukaan jo syntinen, joka voitaisiin leimata syylliseksi ja kivitettäväksi?
Mielestäni kirkkoa voi syyttää suvaitsemattomuuden lietsomisesta myös yleisemmällä tasolla. Esimerkiksi Suomessa keskiajalla kirkko tahditti ja ohjasi ihmisten päivittäistä elämää. Kirkko piti huolen, että sen suvaitsemattomat opit iskostuivat myös kansalaisten muistiin; vastaan väittävät tai muut kapinoitsijat hiljennettiin esimerkiksi häpäisemällä heitä julkisesti. Kirkon mielestä vaaralliset yksilöt, esimerkiksi "noidat", saatettiin tuomita roviolla poltettaviksi. Kaikki keskiajan hulluudet perustuivatkin pääosin ihmisten tietämättömyyteen ja mustavalkoiseen ajattelutapaan, joka voimisti erilaisuuden vierastamista. Ja tämähän sopi kirkolle; pidetään vain kansa pelossa ja epätiedossa, näin heidän kurissapito onnistuu paremmin.
Samanlainen suvaitsemattomuuteen liittyvä epätietoisuus heijastuu nykyäänkin suomalaisten ennakkoluuloja ja kielteisiä asenteita tulkittaessa. Usein homoseksuaalisuutta vastustavilla yksilöillä ei ole tarkkaa käsitystä koko asiasta. Tiedetään ainoastaan, että sehän on "jotain outoa" - jotain, mitä pitää vastustaa voimakkaasti, koska sosiaalinen ympäristö vastaavasti vaatii sitä. Näin asiaa ei edes yritetä ymmärtää, vaan päin vastoin kielteisille asenteille haetaan ympäristöstä lisää tukea. Tämä selittää osaksi aggressiivisten yhteisöjen syntymistä, jolloin samanlaisia arvoja ja asenteita kannattavat yksilöt kokoontuvat toistensa seuraan ja näin tukevat toistensa psyykkistä hyvinvointia, tietyn yhteiskunnan osan kustannuksella.
Ihmisen tiedonkäsittelykapasitetti on rajallista, toisin sanoen kaikkea ympäristöstä vastaanotettavaa ärsykeinformaatiota ei kyetä tulkitsemaan. Tämän vuoksi yksilölle on kehittynyt tiedonkäsittelyä nopeuttavia ja yksinkertaisia prosesseja, heuristiikkoja. Heuristiikat selventävät ja nopeuttavat tiedonkäsittelyä, mikä on mielekästä yleisesti ajatellen, mutta toisaalta ne altistavat yksilön myös mustavalkoiselle ja yksipuoliselle ajattelulle. Tästä syystä esimerkiksi rikollinen nähdään usein ainoastaan epäonnistuneena ja kieroutuneena ihmisenä, toisin sanoen hänen toiminnalleen ei edes pyritä etsimään moninaisempia tai tarkempia syitä. Samantapaista yleistämistä tapahtuu myös arkielämässä, paljolti juuri suvaitsemattomuuden muodossa. Homoseksuaalihan on "normaalista ihmisestä poikkeava", siis epänormaali.
Normaalius tai normaalista toimintamallista poikkeamista selittävä heuristiikka onkin merkittävä suvaitsemattomuutta selittävä tekijä. Normaaliuden käsite on kuitenkin ongelmallinen - Suomessa epänormaalina pidettävää toimintaa saatetaan jossakin muussa kulttuurissa pitään täysin tavanomaisena käyttäytymismallina. Kovinkaan moni ei toista ihmistä hänen ominaisuuksiensa vuoksi tuomitessaan tule ajatelleeksi tätä.
Suvaitsemattomuuteen liittyy myös sosiaalinen paine; on kovin vaikeaa olla enemmistön kanssa eri mieltä. Silloinhan saattaisi jopa joutua toisten aggression kohteeksi. Sosiaalinen paine samanalaisuuteen vaikuttaa vahvasti monissa sosiaalisissa ryhmissä, esimerksiksi kouluelämässä. Tavallisesti nuoret eivät uskalla olla muun muassa asenteisiin ja arvoihin liittyvistä asioista eri mieltä, jolloin sopeudutaan olemaan samaa mieltä muiden kanssa. Eriävät mielipiteet tai ominaisuudet haudataan muun pinnallisen keskustelun sekaan. Voidaankin sanoa, että valtavirrasta eroavat ovat oikeasti rohkeita, ihmisyyttä ja sen monipuolisuutta arvostavia yksilöitä.
homoseksuaalisuuden hyväksyminen ja ymmärtäminen on kirkolle ja yleisestikin monille ihmisille niin vaikea asia. Useastihan perustellaan, että homous olisi Raamatun mukaan väärin. Mutta kuinka moni ainoastaan Raamattuun näkemyksensä perustava ihminen tulee ajatelleeksi sitä, että Raamattu heijastelee, uskonnollisen sanoman painottamisesta huolimatta, myös menneiden aikojen ihmisten asenteita, arvoja ja näkemyksiä? Raamatun kielteisellä suhtautumisella homoseksuaalisuuten ei välttämättä näin olekaan mitään tekemistä itse uskonnon kanssa; nykyaikaisen tutkimustiedon ja ymmärryksen perusteella kukaan ei voi väittää, etteikö Raamatun tekstien sisältöön olisi vaikuttaneet aikalaisten omat mielipiteet ja arvostukset.
Miksi kirkko leimaa homoseksuaalisuuden synniksi? Koska Raamattu sanoo niin? Vai sanooko tosiaan, vai onko asialla sittenkin Raamatun aikaisten ihmisten suvaitsemattomuus? On tärkeää ottaa huomioon, että homoseksuaalisuus ei ole opittu asia, vaan seksuaali-identiteetti rakentuu asteittain muun psyykkisen kehityksen mukana. Uskotaan myös, että homoseksuaalisuuteen vaikuttaa tiettyjen aivoalueiden kehityksen poikkeavuus jo sikiöajalla. Ajatuksen mukaan lapsi saisi täten eväät homoseksuaaliseen seksuaali-identiteettiin jo elämän varhaisvaiheessa. Olisiko vastasyntynytkin kirkon tulkinnan mukaan jo syntinen, joka voitaisiin leimata syylliseksi ja kivitettäväksi?
Mielestäni kirkkoa voi syyttää suvaitsemattomuuden lietsomisesta myös yleisemmällä tasolla. Esimerkiksi Suomessa keskiajalla kirkko tahditti ja ohjasi ihmisten päivittäistä elämää. Kirkko piti huolen, että sen suvaitsemattomat opit iskostuivat myös kansalaisten muistiin; vastaan väittävät tai muut kapinoitsijat hiljennettiin esimerkiksi häpäisemällä heitä julkisesti. Kirkon mielestä vaaralliset yksilöt, esimerkiksi "noidat", saatettiin tuomita roviolla poltettaviksi. Kaikki keskiajan hulluudet perustuivatkin pääosin ihmisten tietämättömyyteen ja mustavalkoiseen ajattelutapaan, joka voimisti erilaisuuden vierastamista. Ja tämähän sopi kirkolle; pidetään vain kansa pelossa ja epätiedossa, näin heidän kurissapito onnistuu paremmin.
Samanlainen suvaitsemattomuuteen liittyvä epätietoisuus heijastuu nykyäänkin suomalaisten ennakkoluuloja ja kielteisiä asenteita tulkittaessa. Usein homoseksuaalisuutta vastustavilla yksilöillä ei ole tarkkaa käsitystä koko asiasta. Tiedetään ainoastaan, että sehän on "jotain outoa" - jotain, mitä pitää vastustaa voimakkaasti, koska sosiaalinen ympäristö vastaavasti vaatii sitä. Näin asiaa ei edes yritetä ymmärtää, vaan päin vastoin kielteisille asenteille haetaan ympäristöstä lisää tukea. Tämä selittää osaksi aggressiivisten yhteisöjen syntymistä, jolloin samanlaisia arvoja ja asenteita kannattavat yksilöt kokoontuvat toistensa seuraan ja näin tukevat toistensa psyykkistä hyvinvointia, tietyn yhteiskunnan osan kustannuksella.
Ihmisen tiedonkäsittelykapasitetti on rajallista, toisin sanoen kaikkea ympäristöstä vastaanotettavaa ärsykeinformaatiota ei kyetä tulkitsemaan. Tämän vuoksi yksilölle on kehittynyt tiedonkäsittelyä nopeuttavia ja yksinkertaisia prosesseja, heuristiikkoja. Heuristiikat selventävät ja nopeuttavat tiedonkäsittelyä, mikä on mielekästä yleisesti ajatellen, mutta toisaalta ne altistavat yksilön myös mustavalkoiselle ja yksipuoliselle ajattelulle. Tästä syystä esimerkiksi rikollinen nähdään usein ainoastaan epäonnistuneena ja kieroutuneena ihmisenä, toisin sanoen hänen toiminnalleen ei edes pyritä etsimään moninaisempia tai tarkempia syitä. Samantapaista yleistämistä tapahtuu myös arkielämässä, paljolti juuri suvaitsemattomuuden muodossa. Homoseksuaalihan on "normaalista ihmisestä poikkeava", siis epänormaali.
Normaalius tai normaalista toimintamallista poikkeamista selittävä heuristiikka onkin merkittävä suvaitsemattomuutta selittävä tekijä. Normaaliuden käsite on kuitenkin ongelmallinen - Suomessa epänormaalina pidettävää toimintaa saatetaan jossakin muussa kulttuurissa pitään täysin tavanomaisena käyttäytymismallina. Kovinkaan moni ei toista ihmistä hänen ominaisuuksiensa vuoksi tuomitessaan tule ajatelleeksi tätä.
Suvaitsemattomuuteen liittyy myös sosiaalinen paine; on kovin vaikeaa olla enemmistön kanssa eri mieltä. Silloinhan saattaisi jopa joutua toisten aggression kohteeksi. Sosiaalinen paine samanalaisuuteen vaikuttaa vahvasti monissa sosiaalisissa ryhmissä, esimerksiksi kouluelämässä. Tavallisesti nuoret eivät uskalla olla muun muassa asenteisiin ja arvoihin liittyvistä asioista eri mieltä, jolloin sopeudutaan olemaan samaa mieltä muiden kanssa. Eriävät mielipiteet tai ominaisuudet haudataan muun pinnallisen keskustelun sekaan. Voidaankin sanoa, että valtavirrasta eroavat ovat oikeasti rohkeita, ihmisyyttä ja sen monipuolisuutta arvostavia yksilöitä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kylläpäs kirjoitit pitkän keskustelunavauksen, mutta täytyy sanoa, että kaikki siinä olikin täyttä asiaa. Vaikuttaisi siltä, että olet yliopisto-opiskelija, pitääkö paikkansa? Tietynlainen akateeminen ajattelumaailma paistaa teksistäsi tai sitten olet vain muuten hyvin valveutunut. Toiv. kukaan ei suutu tästä kommentista, en tarkoita sillä sitä, että täytyisi olla akateeminen ollakseen valveutunut.
Olet ihan oikeassa. Ihmisten on niin vaikea tunnistaa itsessään erilaisuuden pelkoa ja sen vuoksi on paljon helpompi sysätä ahdistuneisuuden tunne syrjään ja osoittaa syyttävä sormi ahdistuksen konkreettista aiheuttajaa kohtaan, vaikka todellinen syypää löytyisi peiliä katsomalla. On paljon vaikeampaa mennä suvaitsemattomuudessaan itseensä kuin yrittää hyväksyä toiset. Itse olen sitä mieltä, että kaikkea ei tarvitse ymmärtää - kuinka edes voisi - mutta se ei tarkoita sitä, etteikö voisi hyväksyä. Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä esim. sm-leikkejä, koska en itse ole niihin viehtynyt, mutta mitäpä se minua haittaa, jos joku niitä harrastaa, se ei estä minua hyväksymästä sitä. Muutenkin ärsyttää semmoinen itsekeskeinen ajattelutyyli, että kun minä en ole tuommoinen, en voi sitä hyväksyä...tämä on tietysti kärjistettyä, mutta ymmärrät varmaan pointtini. Ihmisten pitäisi ylipäänsä vaan ajatella asioita enemmän, niin vapautuisivat kahleistaan. Tuohon hermeneutiikkaan vielä kommentoiden, sehän viittaa asioiden/ilmiöiden tunnistamiseen ja ymmärtämiseen ja ikään kuin toivoo vapauttavansa yksilöt kahleistaan tarjoten kriittisiä ajattelutapoja ja kyseenalaistamista yksiselitteisyyden ja itsestäänselvyyksien sijaan. Maailma kaipaa enemmän vapautta kapeakatseisuudesta. Hieno keskustelunvavaus!