Mediassa esiintyy nykyään usein uskonnon ja homoseksuaalisuuden välinen ristiriita. En voi käsittää, miksi vielä nykypäivänäkin
homoseksuaalisuuden hyväksyminen ja ymmärtäminen on kirkolle ja yleisestikin monille ihmisille niin vaikea asia. Useastihan perustellaan, että homous olisi Raamatun mukaan väärin. Mutta kuinka moni ainoastaan Raamattuun näkemyksensä perustava ihminen tulee ajatelleeksi sitä, että Raamattu heijastelee, uskonnollisen sanoman painottamisesta huolimatta, myös menneiden aikojen ihmisten asenteita, arvoja ja näkemyksiä? Raamatun kielteisellä suhtautumisella homoseksuaalisuuten ei välttämättä näin olekaan mitään tekemistä itse uskonnon kanssa; nykyaikaisen tutkimustiedon ja ymmärryksen perusteella kukaan ei voi väittää, etteikö Raamatun tekstien sisältöön olisi vaikuttaneet aikalaisten omat mielipiteet ja arvostukset.
Miksi kirkko leimaa homoseksuaalisuuden synniksi? Koska Raamattu sanoo niin? Vai sanooko tosiaan, vai onko asialla sittenkin Raamatun aikaisten ihmisten suvaitsemattomuus? On tärkeää ottaa huomioon, että homoseksuaalisuus ei ole opittu asia, vaan seksuaali-identiteetti rakentuu asteittain muun psyykkisen kehityksen mukana. Uskotaan myös, että homoseksuaalisuuteen vaikuttaa tiettyjen aivoalueiden kehityksen poikkeavuus jo sikiöajalla. Ajatuksen mukaan lapsi saisi täten eväät homoseksuaaliseen seksuaali-identiteettiin jo elämän varhaisvaiheessa. Olisiko vastasyntynytkin kirkon tulkinnan mukaan jo syntinen, joka voitaisiin leimata syylliseksi ja kivitettäväksi?
Mielestäni kirkkoa voi syyttää suvaitsemattomuuden lietsomisesta myös yleisemmällä tasolla. Esimerkiksi Suomessa keskiajalla kirkko tahditti ja ohjasi ihmisten päivittäistä elämää. Kirkko piti huolen, että sen suvaitsemattomat opit iskostuivat myös kansalaisten muistiin; vastaan väittävät tai muut kapinoitsijat hiljennettiin esimerkiksi häpäisemällä heitä julkisesti. Kirkon mielestä vaaralliset yksilöt, esimerkiksi "noidat", saatettiin tuomita roviolla poltettaviksi. Kaikki keskiajan hulluudet perustuivatkin pääosin ihmisten tietämättömyyteen ja mustavalkoiseen ajattelutapaan, joka voimisti erilaisuuden vierastamista. Ja tämähän sopi kirkolle; pidetään vain kansa pelossa ja epätiedossa, näin heidän kurissapito onnistuu paremmin.
Samanlainen suvaitsemattomuuteen liittyvä epätietoisuus heijastuu nykyäänkin suomalaisten ennakkoluuloja ja kielteisiä asenteita tulkittaessa. Usein homoseksuaalisuutta vastustavilla yksilöillä ei ole tarkkaa käsitystä koko asiasta. Tiedetään ainoastaan, että sehän on "jotain outoa" - jotain, mitä pitää vastustaa voimakkaasti, koska sosiaalinen ympäristö vastaavasti vaatii sitä. Näin asiaa ei edes yritetä ymmärtää, vaan päin vastoin kielteisille asenteille haetaan ympäristöstä lisää tukea. Tämä selittää osaksi aggressiivisten yhteisöjen syntymistä, jolloin samanlaisia arvoja ja asenteita kannattavat yksilöt kokoontuvat toistensa seuraan ja näin tukevat toistensa psyykkistä hyvinvointia, tietyn yhteiskunnan osan kustannuksella.
Ihmisen tiedonkäsittelykapasitetti on rajallista, toisin sanoen kaikkea ympäristöstä vastaanotettavaa ärsykeinformaatiota ei kyetä tulkitsemaan. Tämän vuoksi yksilölle on kehittynyt tiedonkäsittelyä nopeuttavia ja yksinkertaisia prosesseja, heuristiikkoja. Heuristiikat selventävät ja nopeuttavat tiedonkäsittelyä, mikä on mielekästä yleisesti ajatellen, mutta toisaalta ne altistavat yksilön myös mustavalkoiselle ja yksipuoliselle ajattelulle. Tästä syystä esimerkiksi rikollinen nähdään usein ainoastaan epäonnistuneena ja kieroutuneena ihmisenä, toisin sanoen hänen toiminnalleen ei edes pyritä etsimään moninaisempia tai tarkempia syitä. Samantapaista yleistämistä tapahtuu myös arkielämässä, paljolti juuri suvaitsemattomuuden muodossa. Homoseksuaalihan on "normaalista ihmisestä poikkeava", siis epänormaali.
Normaalius tai normaalista toimintamallista poikkeamista selittävä heuristiikka onkin merkittävä suvaitsemattomuutta selittävä tekijä. Normaaliuden käsite on kuitenkin ongelmallinen - Suomessa epänormaalina pidettävää toimintaa saatetaan jossakin muussa kulttuurissa pitään täysin tavanomaisena käyttäytymismallina. Kovinkaan moni ei toista ihmistä hänen ominaisuuksiensa vuoksi tuomitessaan tule ajatelleeksi tätä.
Suvaitsemattomuuteen liittyy myös sosiaalinen paine; on kovin vaikeaa olla enemmistön kanssa eri mieltä. Silloinhan saattaisi jopa joutua toisten aggression kohteeksi. Sosiaalinen paine samanalaisuuteen vaikuttaa vahvasti monissa sosiaalisissa ryhmissä, esimerksiksi kouluelämässä. Tavallisesti nuoret eivät uskalla olla muun muassa asenteisiin ja arvoihin liittyvistä asioista eri mieltä, jolloin sopeudutaan olemaan samaa mieltä muiden kanssa. Eriävät mielipiteet tai ominaisuudet haudataan muun pinnallisen keskustelun sekaan. Voidaankin sanoa, että valtavirrasta eroavat ovat oikeasti rohkeita, ihmisyyttä ja sen monipuolisuutta arvostavia yksilöitä.
homoseksuaalisuuden hyväksyminen ja ymmärtäminen on kirkolle ja yleisestikin monille ihmisille niin vaikea asia. Useastihan perustellaan, että homous olisi Raamatun mukaan väärin. Mutta kuinka moni ainoastaan Raamattuun näkemyksensä perustava ihminen tulee ajatelleeksi sitä, että Raamattu heijastelee, uskonnollisen sanoman painottamisesta huolimatta, myös menneiden aikojen ihmisten asenteita, arvoja ja näkemyksiä? Raamatun kielteisellä suhtautumisella homoseksuaalisuuten ei välttämättä näin olekaan mitään tekemistä itse uskonnon kanssa; nykyaikaisen tutkimustiedon ja ymmärryksen perusteella kukaan ei voi väittää, etteikö Raamatun tekstien sisältöön olisi vaikuttaneet aikalaisten omat mielipiteet ja arvostukset.
Miksi kirkko leimaa homoseksuaalisuuden synniksi? Koska Raamattu sanoo niin? Vai sanooko tosiaan, vai onko asialla sittenkin Raamatun aikaisten ihmisten suvaitsemattomuus? On tärkeää ottaa huomioon, että homoseksuaalisuus ei ole opittu asia, vaan seksuaali-identiteetti rakentuu asteittain muun psyykkisen kehityksen mukana. Uskotaan myös, että homoseksuaalisuuteen vaikuttaa tiettyjen aivoalueiden kehityksen poikkeavuus jo sikiöajalla. Ajatuksen mukaan lapsi saisi täten eväät homoseksuaaliseen seksuaali-identiteettiin jo elämän varhaisvaiheessa. Olisiko vastasyntynytkin kirkon tulkinnan mukaan jo syntinen, joka voitaisiin leimata syylliseksi ja kivitettäväksi?
Mielestäni kirkkoa voi syyttää suvaitsemattomuuden lietsomisesta myös yleisemmällä tasolla. Esimerkiksi Suomessa keskiajalla kirkko tahditti ja ohjasi ihmisten päivittäistä elämää. Kirkko piti huolen, että sen suvaitsemattomat opit iskostuivat myös kansalaisten muistiin; vastaan väittävät tai muut kapinoitsijat hiljennettiin esimerkiksi häpäisemällä heitä julkisesti. Kirkon mielestä vaaralliset yksilöt, esimerkiksi "noidat", saatettiin tuomita roviolla poltettaviksi. Kaikki keskiajan hulluudet perustuivatkin pääosin ihmisten tietämättömyyteen ja mustavalkoiseen ajattelutapaan, joka voimisti erilaisuuden vierastamista. Ja tämähän sopi kirkolle; pidetään vain kansa pelossa ja epätiedossa, näin heidän kurissapito onnistuu paremmin.
Samanlainen suvaitsemattomuuteen liittyvä epätietoisuus heijastuu nykyäänkin suomalaisten ennakkoluuloja ja kielteisiä asenteita tulkittaessa. Usein homoseksuaalisuutta vastustavilla yksilöillä ei ole tarkkaa käsitystä koko asiasta. Tiedetään ainoastaan, että sehän on "jotain outoa" - jotain, mitä pitää vastustaa voimakkaasti, koska sosiaalinen ympäristö vastaavasti vaatii sitä. Näin asiaa ei edes yritetä ymmärtää, vaan päin vastoin kielteisille asenteille haetaan ympäristöstä lisää tukea. Tämä selittää osaksi aggressiivisten yhteisöjen syntymistä, jolloin samanlaisia arvoja ja asenteita kannattavat yksilöt kokoontuvat toistensa seuraan ja näin tukevat toistensa psyykkistä hyvinvointia, tietyn yhteiskunnan osan kustannuksella.
Ihmisen tiedonkäsittelykapasitetti on rajallista, toisin sanoen kaikkea ympäristöstä vastaanotettavaa ärsykeinformaatiota ei kyetä tulkitsemaan. Tämän vuoksi yksilölle on kehittynyt tiedonkäsittelyä nopeuttavia ja yksinkertaisia prosesseja, heuristiikkoja. Heuristiikat selventävät ja nopeuttavat tiedonkäsittelyä, mikä on mielekästä yleisesti ajatellen, mutta toisaalta ne altistavat yksilön myös mustavalkoiselle ja yksipuoliselle ajattelulle. Tästä syystä esimerkiksi rikollinen nähdään usein ainoastaan epäonnistuneena ja kieroutuneena ihmisenä, toisin sanoen hänen toiminnalleen ei edes pyritä etsimään moninaisempia tai tarkempia syitä. Samantapaista yleistämistä tapahtuu myös arkielämässä, paljolti juuri suvaitsemattomuuden muodossa. Homoseksuaalihan on "normaalista ihmisestä poikkeava", siis epänormaali.
Normaalius tai normaalista toimintamallista poikkeamista selittävä heuristiikka onkin merkittävä suvaitsemattomuutta selittävä tekijä. Normaaliuden käsite on kuitenkin ongelmallinen - Suomessa epänormaalina pidettävää toimintaa saatetaan jossakin muussa kulttuurissa pitään täysin tavanomaisena käyttäytymismallina. Kovinkaan moni ei toista ihmistä hänen ominaisuuksiensa vuoksi tuomitessaan tule ajatelleeksi tätä.
Suvaitsemattomuuteen liittyy myös sosiaalinen paine; on kovin vaikeaa olla enemmistön kanssa eri mieltä. Silloinhan saattaisi jopa joutua toisten aggression kohteeksi. Sosiaalinen paine samanalaisuuteen vaikuttaa vahvasti monissa sosiaalisissa ryhmissä, esimerksiksi kouluelämässä. Tavallisesti nuoret eivät uskalla olla muun muassa asenteisiin ja arvoihin liittyvistä asioista eri mieltä, jolloin sopeudutaan olemaan samaa mieltä muiden kanssa. Eriävät mielipiteet tai ominaisuudet haudataan muun pinnallisen keskustelun sekaan. Voidaankin sanoa, että valtavirrasta eroavat ovat oikeasti rohkeita, ihmisyyttä ja sen monipuolisuutta arvostavia yksilöitä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Juuri näin!!! En olisi osannut enää itsekään paremmin sitä sanoa. Ja otsikosikin oli osuva. Suvaitsevaisuus tosiaan on ongelma. Kysymys kuuluu, mitä me suvaitsemme, kuinka paljon, miten jne. Toisin sanoen aina voi olla suvaitsevaisempi. Jossain vaiheessa ihmiskunnan historiaa rasismi oli hyväksyttyä. Nykyään se ei ole. Jossain vaiheessa homoseksuaalisuus oli rikos, sitten sairaus ja nyt suhteellisen hyväksyttyä. Suomessa puolestaan ikuisia kiistan aiheita ovat olleet pakkoruotsi ja armeija. tulisiko niitä suvaita ja tulisiko esim. suvaita niitä, jotka eivät jostain syystä mene armeijaan (vapautus/sivari/totaali)?
Ennen kaikkea suvaitsevaisuudessa on ongelmallista se, että mikäli suvaitsen jotakin asiaa, niin silloinhan en suvaitse jotakin toista asiaa. Jos puolestan suvaitsen kaiken, niin silloin olen käytännössä kykenemätön toimimaan enkä saa ottaa kantaa mihinkään. Sillä jos toimin ja otan kantaa, olen aina suvaitsematon jotakuta kohtaan. Suvaitsevasuuden perimmäinen ongelma on siis aina siinä mihin suvaitsevaisuuden raja vedetään?
tarkoitatko, että kun suvaitsevaisuuden raja vedetään homojen kohdalle, eikä heitä hyväksytä, niin suvaitsevaisuuden raja on silloin mielestäsi oikealla kohdalla, homojen kohdalla?
Tarkoitan sitä että mihin tahansa raja vedetäänkin niin aina on jotain jota ei tulla hyväksymään. Homoseksualisuus esimerkiksi nyt suhteellisen hyväksyttyä eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa. Erilaisuutta tulee kunnioittaa. Ongelmana on se, että aina on kuitenkin asioita joita ei pystytä suvaitsemaan, mutta joita myöhemmin saatetaan suvaita. Ja mikäli suvaitsisimme kaikkea, mihin raja vedettäisiin. Mitä siis yritän sanoa on se, että suvaitsevaisuus on alati venyvä käsite, joka riippuu siitä, mitä haluamme hyväksyä
Ojakankaan kenen tahansa politiikka. Käsittelee identiteetti-eron aiheuttamaa ahdistusta, jossa lopun perin on nähdäkseni kyse eksistentiaalisesta ahdistuksesta. Uhkakuvat pyritään eliminoimaan, jotta oma identiteetti vahvistuisi, jolloin luodaan poissulkeva yhteisö, jonka todellisia vihollisia ovat anonyymit. Näennäisesti suvaitsevaiset ihmiset toimivat juuri näin. Esimerkki: Lesbo, joka on kokenut tulleensa syrjityksi haluaa kuulua johonkin ja löytää lesbojen keskuudesta oman "yhteisönsä", jonne muilla (varsinkaan bisseillä) ei ole asiaa. Miksi juuri bisset? Koska tietyllä tavalla uhkakuva eli tässä tapauksessa heterot vahvistavat lesbojen identiteettiä, mutta bisset ovat anonyymi vihollinen, koska aiheuttavat ahdistusta "valikoimattomuudellaan". Näin se on! Kirja on loistava, kannattaa lukea!
tämä ei välttämättä ole niin monimutkainen asia. Jokainen voi tietenkin vetää oman rajansa sille mitä ei suvaitse mutta yleisesti jos ajatellaan asiaa, vaikkapa yhteiskunnan ja lain kannalta, niin suvaitsemattomia (ja rangaistavia) ovat sellaiset teot jotka jollain tapaa tuottavat vahinkoa muille elollisille olennoille. Minusta on varsin loogista, sivistynyttä ja inhimillistä että homoseksuualisuus ei nykyisten Suomen lakien mukaan ole tuomittavaa, sen sijaan toisten tappamista, pahoinpitelemistä, rasisitista kohtelua, eläinrääkkäystä ym. pidetään rikoksena. Tuskin kukaan (täysjärkinen) on sitä mieltä että edellämainitut toisten vahingoittamisen muodot pitäisi sallia. Mun mielestä ei myöskään voida sanoa suvaitsemattomaksi ihmistä joka ei suvaitse uusnatsien ajattelutapaa. Lait ja säädökset heijastavat kuitenkin sen yhteiskunnan arvoja ja asenteita jossa ne on laadittu. Ihmisten eettiset mielipiteet voivat olla ristiriidassa lain kanssa ja jos enemmistö ihmisistä tuo mielipiteensä esiin pitävien perustelujen kanssa, käy niin että uudet lait kumoavat vanhat. Ihmisten suvaitsemattomuus ei varmasti kuitenkaan veny loputtomiin, eikä tarvitsekaan. Vaikea kuvitella että koskaan tulevaisuudessa tulisi aikakautta jolloin toisten ihmisten tahallisesta vahingoittamisesta tulisi yleisesti hyväksyttyä.
syntiin ei silti noudattane ihmisten keskimääräisiä suvaitsemuuskäsitteitä.
mutta silti Meidän Herramme lienee paljon suvaitsevaisempi ja ihmisiään rakastavampi kuin keskimääräinen protestanttinen "uskovainen"
Kysymys onkin ihmisen suvaitsevaisuudesta ja suvaitsemattomuudesta.
Jos Jumala on suvaitsematon, ei se tarkoita sitä, että ihmisten tulisi olla toisia ihmisiä kohtaan suvaitsematon.
Jumalalla on oma suvaitsemattomuutensa, jonka kaikki tiedämme. Mutta ihmiset eivät ole Jumalia, vaan ihmisiä ja ihmisillä on inhimillinen suvaitsevaisuus.
Ei ihmisen tulisi leikkiä Jumalaa ja kuvitella pyustyvänsä niin pahassa (suvaitsemattomuus) kuin hyvässä siihen mihin Jumala.
Keskustelun avaus käsittelee ihmisten suvaitsemattomuutta, eikä Jumalan asuvaitsemattomuutta. Ne ovat kaksi täysin eri asiaa.
ihmisten keksimä juttu. Kelaa nyt oikeesti!
Luulen että kirkko ei juuri siitä syystä yleisesti hyväksy homoseksuaalisuutta että joissain Raamatun kohdissa kielletään seksuaalinen kanssakäyminen saman sukupuolen kesken. Ongelma on osaksi suvaitsemattomuudessa mutta myös tässä fundamentalistisessa asenteessa jossa Raamattua luetaan kirjaimellisesti Jumalan sanana ja kielletään sen historiallinen, inhimillinen syntykonteksti.
Suvaitsemattomuuskin perustuu suureksi osaksi tietämättömyyteen. Harva ihminen kai hyljeksii toista ihmistä ihan vaan pahaa pahuuttaan. Suvaitsemattomuuden takaa löytyy myös erilaisia pelkoja ja uhkakuvia jotka usein osoittautuvat perusteettomiksi.
Mä joudun aina uudelleen ja uudelleen järkyttymään siitä miten voimakkaasti jotkut ihmiset kokevat sen jos olet eri mieltä heidän kanssaan. Eikä välttämättä tarvitse olla kyse niinkään 'perustavanlaatuisesta' asiasta kuin seksuualinen suuntautuneisuus. Luulen että mikään muu kuin epävarmuus ja pelko ei voi olla sen logiikan takana että kaikki erilainen koetaan uhkaavana ja torjuttavana. Uskon että asiallinen tieto ja ihmisten erilaisuuden avoin kohtaaminen voisi lievittää paljonkin jyrkkiä asenteita.
On surullisen totta että enemmistöstä poikkeava yksilö usein joutuu toisten aggression kohteeksi (useimmiten tämä aggressio ilmenee henkisellä tasolla). Silloin vaihtoehtoina usein on joko taipua enemmistön mukaan (ainakin näennäisesti) tai sitten kovettaa itsensä niin että muiden negatiiviset mielipiteet tai tuomitsemiset eivät enää kosketa. Jos rakentaa sellaisen rautapanssarin ympärilleen josta kaikki negatiivinen kilpistyy takaisin niin se kyllä suojaa sinua itsäsi loukkaantumisilta mutta se on samalla myös kaikkien kommunikaatio- ja sovintoyritysten loppu. Joissain tapauksissa olen itse tehnyt tämän valinnan vaikka se onkin tavallaan luovuttamista. Tai sitten se on vaan tervettä itsesuojeluvaistoa koska aina ei jaksa olla se tikku ihmisten silmässä.
Käsitelit suvaitsemattomuutta yhteiskunnallisena ongelmana mutta mielestäni asia on nähtävä henkilökohtaisella tasolla jos haluaa sen ymmärtää ja saada siihen muutosta.
Katsotaan vaikka homoseksuaalisuutta. Mikä tekee sen ongelmaksi? Eikö se että että sitä ei hyväksytä ja sen takia tulee leimatuksi ja kohtelu on sen mukainen?
Olen "hetero" enkä voi hyväksyä homoseksuaalisuutta. Miksi?
Koska on opetettu niin ja näen että sillä on tietty negatiivinen leima. Tämä "oppi" on leimallista ja sitä perustellaan milloin milläkin raamattua lainaten syntinä, kakki negatiiviset tunteen keräävänä, melkeinpä sallittua lyödä tai ainakin sallittuna kiusanteon kohteena. Tästä johtuen en halua mitenkään tulla leimatuksi. Siksi vältän tekemisissä olemisen ja kaikin puolin haluan että minua ei liitettäisi tähän leimaa antavaan käsitteeseen.
Kuulumattomuus edellämainittuun ryhmään tekee minusta paremman suhteessa heihin. Tämä antaa voiman ja vallan tunnetta jota voin käyttää. Leimaamalla jonkun muun homoksi voin mitätöidä hänet vastustajana ja hänen mielipiteensä ei oteta vakavasti. Tätä voi sis käyttää aseena muita kohtaan vaikka asia ei sinällään lainkaan liity aiheeseen siksi tilanteen jatkuminen on tärkeää koska muutoin menetän tehokkaan aseen ja saatan itse joutua alakynteen.
Myönän etä olen asian esittänyt väritetysti mutta halusin tähdentää että suvaitsemattomuus voi johtua paitsi tunteesta että jokin uhka minäkuvaa niin myös siitä että voin kuulua johonkin vahvempaan (enemistöön) niin olen suojatumpi kuin muutoin.
Huomatkaa kanssa että liikumme koko ajan käsitteiden maailmassa ei siis siinä jonka todellisudessa kohtaan.Todellisen ja mielkuvani (käsitteen) välillä on tietty ero. Käsite kuvaa todellisuutta mutta ei koskaan ole se. Moni suvaitsematon kohtaa homoja päivittäin tietämättään eikä se häirtse häntä laisinkaan koska ei ole "kytkenyt asennettaan on-asentoon".
Suvaitsemattomuus näkyy yhteiskunnassa jakavana tekijänä eri tavoin mutta sen muuttaminen tapahtuu ainoastaan henkilökohtaisella tasolla. Se on omaa aseenteellisuutta ja kun tämän näkee niin oppii kohtaamaan ihmiset sellasina kun he ovat eikä sellasina kun toivoisin heidän olevan.
Huomaa että suvaitsemattomuus = minä. Suvaitsevaisuus ei ole suvaitsemattomuden vastakohta vaan suvaitsemattomuuden poissaoloa.
Onkohan nykyään parempi jo alkuunsa leimata ja tuomita kaikki oudot, oudosti käyttäytyvät, nuoret,homot ja lesbot ja muut jotka poikkeavat omasta ajatusmallistmme?
Se mitä ihminen sisimmässään tuntee on hänen oma asiansa ja kiva että löytää samankaltaisen kumppanin mutta harmi että muut tuomitsevat.. Pääasia on että ihminen on onnellinen omassa valinnassaan ja se siitä eli tämä manne on aina varas kulttuuri ( pahasti sanottuna mutta ymmärtänette) on jo liian tuomitsevaa ja tyhmää koska me jokainen olemme erilaisia.
Ihanaa että kaikki erilaiset uskaltavat tulla esiin kaapeistaan ja olla omia onnellisia ihmisiä.
Lopuksi lainaan tyttäreni sanoja jotka koskivat erilaisuutta. Hän sanoi: asun maalla ja kesä naapuri poika juhannuksena käveli käsi kädessä pojan kanssa oli onnellinen ja tosi rohkea koska uskalsi näyttää tunteensa pikkukylällä jossa pienestä asiasta tulee jumalattoman suuri asia. Oli hienoa ymmärtää että minun oppini suvaitsevaisuusesta ja ymmärryksestä on mennyt perille. Eli lopetetaan jo tuomitseminen ja annetaan kaikille se onni josta voi haaveilla
Niin, eihän se ole keneltäkään mitenkään pois, jos joku on ihastunut tai jopa rakastunut kaveriinsa, vaikka hän sattuisikin olemaan samaa sukupuolta. Rakkautta mahtuu tähän maailmaan vielä enemmänkin, siksi on aina parempi rakastaa kuin kadehtia toista.