Edellisessä osassa Tess ja Jacob miettivät asioita ja olivat lähdössä syömään.
Tess istui takapenkillä ja katsoi hämärille kaduille, jotka vilahtelivat ohi. Liikkeellä oli paljon teinisimejä, jotka ilmeisesti yrittivät päästä sisälle ikärajoilla varustettuihin baareihin ja ravintoloihin. Tess tyrskähti hiukan. Hän muisti, kuinka hän oli joskus jonottanut baariin myös. Jennipher ei ollut asiasta kovin tyytyväinen ja hän oli saanut karmeat huudot. Jacob käänsi radion päälle. Tess kuunteli tarkkaavaisesti laulun sanoja. Ne kertoivat ikuisesta rakkaudesta. Jacob hyräili mukana. Tess hämmästyi; tuota mies ei ollut ikinä ennen tehnyt.
Angelica astui autoon sisään puolimatkasta. Hänellä oli hieno, lyhyt hame ja toppi päällään. Tess tunsi itsensä rääsyiseksi ja hän katsoi poispäin Angelicasta.
- Moi.. Jacob tervehti käynnistäessään auton uudelleen.
- Moi.. Kiva kun kutsuit mut syömään, Angelica vastasi tervehdykseen.
- Ai moi sullekkii, Tess, hän jatkoi katsoessaan takapenkille. Angelica hymyili kauniisti. Tess nyökkäsi väkinäisesti. Hänestä Angelica ei ollut Jacobille sopiva nainen, mutta hän tiesi, että sydän ei kulkenut järjen kanssa yhtä matkaa.
- Vau! Tää on upee paikka, Angelica huokaisi. Jacob nyökkäsi. Tess näki että miestä jännitti. He astuivat sisälle ravintola Viivaan. Paikka oli todellakin hieno, ja sitä oli suositellut jopa kaupungin pormestari. Tarjoilija ohjasi heidät pöytään ja ojensi ruokalistat.
- Kokki suosittelee nyt erityisesti ruokajuomaksi Bordeaux-viiniä ja lohta kermakastikkeella, tarjoilija lisäsi lähtiessään pöydästä.
- Mitäs tässä nyt ottais? Kaikki näyttää niin hienolta, Jacob tuskaili. Tess katsoi ruokalistaa. Se oli hänelle täyttä hepreaa. Kaikki oli ranskaa ja italiaa…
- Tess? Mitä sä otat? Angelica kysäisi Tessiltä. Tess hämmästyi, sillä Angelica selvästi yritti olla mukava hänelle. Yliopistossa he eivät oikein pitäneet toisistaan. Angelica oli ollut raju tyttö ja Tess hiljainen lukutoukka.
- En mä tiiä.. Mä otan samaa mitä tekin, Tess vastasi ja hymyili varovaisesti. Hänen ei oikeastaan ollut nälkä. Lopulta he tilasivat lohta juuri niin kuin tarjoilija oli suositellutkin.
Syötyään Angelica ja Jacob olivat siirtyneet tanssilattialle. Livebändi soitteli ikivihreitä lauluja. Tess katseli paria pöydästään. He näyttivät onnellisilta. Tessiin iski kaipaus, hänkin halusi tanssia ja nojata rakastamansa miehen olalle.. Jacob suuteli intohimoisesti Angelicaa. Tess käänsi katseensa pois pariskunnasta. Vähän ajan päästä he tulivat takaisin pöytään.
- Sä oot hyvä tanssija, Angelica hihitti hiukan. Jacobkin naurahti ja tarttui sitten tytön käteen ja suuteli sitä hellästi.
- Säkin oot.. Mä rakastan sua, mies sanoi vakava ilme naamallaan. Angelica vaikeni täysin.
- Mä oon ajatellu.. Jacob jatkoi. Tess pidätti hengitystään, sillä nyt hän tajusi, mitä mies oli tekemässä.
- Tuutko mun vaimokseni? Jacob kysyi. Angelican suu loksahti auki. Jacob kaivoi sormuskotelon taskustaan ja avasi sen. Sisällä oli upea timanttisormus. Se näytti hyvin tutulta Tessin mielestä. Angelican kädet tärisivät.
- Öh.. Tota… Angelica mumisi hiljaa. Tytön ilmeestä ei voinut päätellä mitään. Hän nosti sormuksen käteensä ja tarkasteli sitä äänettömästi. Jacob näytti odottavalta. Tessin päässä kiersi miljoona ajatusta. Angelica pujotti sormuksen sormeensa ja nyökkäsi epävarmasti. Silloin Tess tajusi mistä sormus oli tuttu.
- Jacob.. Toi on äitin kihlasormus! hän huudahti. Jacob katsahti Tessiin.
- Niin on.. hän sanoi hitaasti.
- Sä et voi antaa sitä! Tess vastasi närkästyneesti.
- Ja miksen voi? Jacob vastusti. Miehen ilme oli uhmakas. Angelica näytti säikähtäneeltä ja aralta. Tessin sisällä kiehui, mutta hän ei sanonut mitään.
Ja näin on kahdeksas jakso päättynyt. Nyt on kokeiltu Melliexin ohjeen mukaisesti vuorosanaviivoilla tämä jakso, ja täytyy sanoa, että mieluummin käytän lainausmerkkejä. :)
Jatkanko?
Tess istui takapenkillä ja katsoi hämärille kaduille, jotka vilahtelivat ohi. Liikkeellä oli paljon teinisimejä, jotka ilmeisesti yrittivät päästä sisälle ikärajoilla varustettuihin baareihin ja ravintoloihin. Tess tyrskähti hiukan. Hän muisti, kuinka hän oli joskus jonottanut baariin myös. Jennipher ei ollut asiasta kovin tyytyväinen ja hän oli saanut karmeat huudot. Jacob käänsi radion päälle. Tess kuunteli tarkkaavaisesti laulun sanoja. Ne kertoivat ikuisesta rakkaudesta. Jacob hyräili mukana. Tess hämmästyi; tuota mies ei ollut ikinä ennen tehnyt.
Angelica astui autoon sisään puolimatkasta. Hänellä oli hieno, lyhyt hame ja toppi päällään. Tess tunsi itsensä rääsyiseksi ja hän katsoi poispäin Angelicasta.
- Moi.. Jacob tervehti käynnistäessään auton uudelleen.
- Moi.. Kiva kun kutsuit mut syömään, Angelica vastasi tervehdykseen.
- Ai moi sullekkii, Tess, hän jatkoi katsoessaan takapenkille. Angelica hymyili kauniisti. Tess nyökkäsi väkinäisesti. Hänestä Angelica ei ollut Jacobille sopiva nainen, mutta hän tiesi, että sydän ei kulkenut järjen kanssa yhtä matkaa.
- Vau! Tää on upee paikka, Angelica huokaisi. Jacob nyökkäsi. Tess näki että miestä jännitti. He astuivat sisälle ravintola Viivaan. Paikka oli todellakin hieno, ja sitä oli suositellut jopa kaupungin pormestari. Tarjoilija ohjasi heidät pöytään ja ojensi ruokalistat.
- Kokki suosittelee nyt erityisesti ruokajuomaksi Bordeaux-viiniä ja lohta kermakastikkeella, tarjoilija lisäsi lähtiessään pöydästä.
- Mitäs tässä nyt ottais? Kaikki näyttää niin hienolta, Jacob tuskaili. Tess katsoi ruokalistaa. Se oli hänelle täyttä hepreaa. Kaikki oli ranskaa ja italiaa…
- Tess? Mitä sä otat? Angelica kysäisi Tessiltä. Tess hämmästyi, sillä Angelica selvästi yritti olla mukava hänelle. Yliopistossa he eivät oikein pitäneet toisistaan. Angelica oli ollut raju tyttö ja Tess hiljainen lukutoukka.
- En mä tiiä.. Mä otan samaa mitä tekin, Tess vastasi ja hymyili varovaisesti. Hänen ei oikeastaan ollut nälkä. Lopulta he tilasivat lohta juuri niin kuin tarjoilija oli suositellutkin.
Syötyään Angelica ja Jacob olivat siirtyneet tanssilattialle. Livebändi soitteli ikivihreitä lauluja. Tess katseli paria pöydästään. He näyttivät onnellisilta. Tessiin iski kaipaus, hänkin halusi tanssia ja nojata rakastamansa miehen olalle.. Jacob suuteli intohimoisesti Angelicaa. Tess käänsi katseensa pois pariskunnasta. Vähän ajan päästä he tulivat takaisin pöytään.
- Sä oot hyvä tanssija, Angelica hihitti hiukan. Jacobkin naurahti ja tarttui sitten tytön käteen ja suuteli sitä hellästi.
- Säkin oot.. Mä rakastan sua, mies sanoi vakava ilme naamallaan. Angelica vaikeni täysin.
- Mä oon ajatellu.. Jacob jatkoi. Tess pidätti hengitystään, sillä nyt hän tajusi, mitä mies oli tekemässä.
- Tuutko mun vaimokseni? Jacob kysyi. Angelican suu loksahti auki. Jacob kaivoi sormuskotelon taskustaan ja avasi sen. Sisällä oli upea timanttisormus. Se näytti hyvin tutulta Tessin mielestä. Angelican kädet tärisivät.
- Öh.. Tota… Angelica mumisi hiljaa. Tytön ilmeestä ei voinut päätellä mitään. Hän nosti sormuksen käteensä ja tarkasteli sitä äänettömästi. Jacob näytti odottavalta. Tessin päässä kiersi miljoona ajatusta. Angelica pujotti sormuksen sormeensa ja nyökkäsi epävarmasti. Silloin Tess tajusi mistä sormus oli tuttu.
- Jacob.. Toi on äitin kihlasormus! hän huudahti. Jacob katsahti Tessiin.
- Niin on.. hän sanoi hitaasti.
- Sä et voi antaa sitä! Tess vastasi närkästyneesti.
- Ja miksen voi? Jacob vastusti. Miehen ilme oli uhmakas. Angelica näytti säikähtäneeltä ja aralta. Tessin sisällä kiehui, mutta hän ei sanonut mitään.
Ja näin on kahdeksas jakso päättynyt. Nyt on kokeiltu Melliexin ohjeen mukaisesti vuorosanaviivoilla tämä jakso, ja täytyy sanoa, että mieluummin käytän lainausmerkkejä. :)
Jatkanko?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se on tietenkin mielipide kysymys, tykkääkö käyttää repliikkiviivaa vai sitaatteja ja kumpaa on omasta mielestä helpompi lukea. Minusta viivan käyttö tuo selkeyttä tekstin ulkoasuun, mutta eihän sillä tietenkään sisältöön ole merkitystä. Yksinkertaisesti, minun mielestäni tekstiä on helpompi lukea, jos käyttää viivaa. Mutta, jos sinusta on helpompi sitaateilla, niin tietenkin sinä sitten kirjoitat niillä. :)
Tarina oli hyvä. On kiva, kun joskus tuot Jennipherin jotenki esille, tuo syvyyttä tarinaan ja muutenkin.
Hyviä tarinoita jaksaa aina lukea*
Ei kait sitä nyt tarvitse kysyä jatkatko... Vähän huvittavaa kun Lordi kaikkitietävän tarinan jälkeen tuli kommenttia että "miksi kysyt kun odotat vain yhtä vastausta" jne. Eli voisi kysyä, miksi sitten on jotenkin "oikeutetumpaa" hyväksyä tämä gabriellen "jatkanko?" lisäys aina tarinan lopussa. Eipä mulla muuta. Hyvä tarina.
Kaikkea, mitä ajattelee, ei kannata sanoa ääneen tällä palstalla, tai saa simspelaajien vihat päälleen. ;) Että "uhkaatko sinä, et gabrielin huipputarinoiden perässä ei saisi olla jatkanko lisäystä" :P
Ei siis pahalla kellekään, puhuin yleisesti... Jo jos joku taas sai väärän kuvan mielipiteistäni, niin en nyt tarkoita, etteikö gabrielin tarinat olisi hyviä. :)
Kirjoitit Gabriel.. Se on miehen nimi, mutta eipä tuo virhe kauheasti haittaa. Sai hymyn huulille! :)
Ohops... Huomasin sen itsekkin vasta jälkeenpäin. :D
Tottakai sä jatkat.
Noi sun tarinas ei oo HYVIÄ noi on IHANIA , HUIPPUJA. =))))