Olen ollut jo melkein vuoden ihastunut hyvään ystävääni ja nyt tuntuu että olen korviani myöten rakastunut häneen. Hän tietää kaikista minun ongelmistani ja on ollut tukena. Pidän hänen luonteestaan ja muuta.
Olen nyt harkinnut, että kertoisin hänelle tunteistani, vaikka se saattaisi ollakkin vaaraksi meidän ystävyydelle. En haluaisi menettää häntä ystävänä, mutten voi myöskään elää ilman, että kertoisin hänelle tunteistani.
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa?
Olen nyt harkinnut, että kertoisin hänelle tunteistani, vaikka se saattaisi ollakkin vaaraksi meidän ystävyydelle. En haluaisi menettää häntä ystävänä, mutten voi myöskään elää ilman, että kertoisin hänelle tunteistani.
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla on aivan sama tilanne. Kannattaa kyllä varmastikin selvitellä huumorin tai muun kautta hänen omaa suuntautumistaan. Jos hän on umpihetero niin ei tietenkään kannata mennä kertomaan tunteista..
Onko teillä seksuaalista kemiaa?? Katseita, koskettelua? Jos kaikki on kaveripohjalla niin ei kyllä kannata pilata hyvää ystävyyttä... Toisin on asiat, jos on flirttiä, kiusottelua ym.
Asiaa vielä monimutkaistaaksemme katseet, kosketukset, flirtti ja kiusoitelukin voi kuulua heteroiden (ainakin naispuolisten) toimintaa. On nimittäin kokemusta ikävä kyllä.
JOten mihin sitä uskaltaa luottaa, en tiedä.
olin vastaavassa tilanteessa. luokkakaveriin aluksi ihastuin ja halusin tutustua paremmin, siitä sitten ystävystyttiin ja mä tietty rakastuin siinä ohessa..
oli tosi hankalaa kun toinen oli niin lähellä mutta kuitenkin olis ite halunnut sen vieläki lähemmäksi. ja kaikki ne asiat mitä toinen teki tai sano, mitkä saatto tulkita suuntaan tai toiseen..oli tuskastuttavaa kun yritti pohtia tunteekohan seki samoin..
pari vuotta kun oltiin oltu ystävii, niin mun oli pakko saada selville, että oisko meillä mitään mahdollisuuksii, koska tilanne oli niin raskas mulle sellasenaan. joten kerroin tunteeni.
no niinku pelkäsinki niin ykspuolista se oli.. ja olin jotenki aatellu ja toivonu, että kun kertoisin sille totuuden niin tilanteeseen tulis jonkinlainen muutos, joko se positiivinen tai sitten että meiän välit ois viilentyneet olemattomiin, koska sellaisenaan tilanne oli niin tuskastuttava..
hän kuitenki halus jatkaa ystävyyttä niinku ennenki.. se oli aika vaikeeta mulle. meni jonkun aikaa että mä pystyin siihen.. mutta kun ei enää voinu elää missään haaveissa, vaan tiesi miten asiat on, niin se oli mulle ainakin tosi iso asia siinä, että pääs eteenpäin..
nyt ollaan tosiaan ihan hyviä ystäviä, hän puhuu mulle omista mies-jutuistaan ym. eikä se tunnu pahalta. oon siis tosi tyytyväinen että kerroin, niin ei tartte pohtia loppuelämäänsä, että oliskohan se kuitenkin tuntenu samoin... kyllä tosiystävyys näköjään kestää tällasen. :)
eli tahdon vaan toivottaa sulle rohkeutta kertoa ja onnea, miten ikinä käykään!
Kerroin sille sitten, mutta tosi tyhmästi, kun olin niin ahdistunut. En vielä oikeen ymmärtäny mitä se haluaa, kun ei voitu jutella kauheen kauan.. se sano kuitenkin että haluaa jatkaa ystävyyttä yms.. mut mä en ehkä pysty siihe :s
Kiitos kaikille jotka vastasitte
kerroit?? millanen sen reaktio oli?