On kaunis omenapuu
mutta kuollut melkein.
Vain yksi oksa elää
ja keväättä koti
toivoen kurkottaa.
Rakennuksesta jäljellä
kivinen sammaljalka,
muuta ei mitään.
Asukkaista
kivet eivät kerro,
tyhjiä puhu.
Kivestä kaivo,
kanttansa vailla,
katsoo tähtiin
kuin kivinen hauta
pääsiäisenä kerran.
Ja mustassa maassa
kuolleita lehtiä vain.
- Ei sentään kokonaan;
vuokon sininen silmä
minua tuijottaa.
mutta kuollut melkein.
Vain yksi oksa elää
ja keväättä koti
toivoen kurkottaa.
Rakennuksesta jäljellä
kivinen sammaljalka,
muuta ei mitään.
Asukkaista
kivet eivät kerro,
tyhjiä puhu.
Kivestä kaivo,
kanttansa vailla,
katsoo tähtiin
kuin kivinen hauta
pääsiäisenä kerran.
Ja mustassa maassa
kuolleita lehtiä vain.
- Ei sentään kokonaan;
vuokon sininen silmä
minua tuijottaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tällaista runoa jaksaa lukea.
En ymmärrä, tee., miten saat sanoillasi luotua niin selkeän kuvan runosi maisemasta, että melkein voin nähdä sen väreissä silmieni edessä.
Sinulla on "runosilmät" ja "runosydän", koska läydät pienestäkin aiheen runoon.
tuntemuksen, kun löytää kevään ensimmäisen sinivuokon sattumalta karusta ympäristöstä. Se tässä keväässä hienoa onkin, vastakohdat ja toivo. Runosi maalaa lukijalle tunnelman, johon voi eläytyä. Kiitos tee.
vaatimattoman runon yrityksen lämpimästä vastaanotosta. Eihän asian joka vaikuttaa, tarvise olla suuri, vain ihmisen kokoinen. Mielestäni.