Jouduin erään entisen opiskelukaverin kanssa samaan työpaikkaan, siis jouduin. Miten on mahdollista, että pimu, jolla on tokarissa amk:ssa suunnnilleen kaikki vitosia, on töissä sellainen, että rautalangasta pitää vääntää. Asiakkaat valittavat ja osa kieltäytyy asioimasta kokonaan.
Työkaverit toivovat että pääsisi toiseen paikkaan mihin on hakenut.
Ajattelin vain mainita ettei hyvä todistus takaa yhtään mitään. Toisaalta toinen vitosen oppilas luokaltani vaikutti jo koulussa fiksulta ja on sitä töissään, olen asiakkaana ainakin havainnut.
t. se nelosen oppilas.
Työkaverit toivovat että pääsisi toiseen paikkaan mihin on hakenut.
Ajattelin vain mainita ettei hyvä todistus takaa yhtään mitään. Toisaalta toinen vitosen oppilas luokaltani vaikutti jo koulussa fiksulta ja on sitä töissään, olen asiakkaana ainakin havainnut.
t. se nelosen oppilas.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ammattikorkeakoulussa harva on nero sentään, vaikka saisikin vitosia melkein kaikista aineista.
Arvosanoihin vaikuttaa niin moni osatekijä. 60 % arvosanasta muodostuu "tiedosta" ja loput arvosanasta ovat opettajien henkilökohtaisten syiden varassa.
Eli AMK:ssa on suuri merkitys sillä, minkälaisen maineen saa opettajien keskuudessa. Opettajat voivat esimerkiksi sopia, että tietty opiskelija ei saa kakkosta parempaa arvosanaa.
Ja monesti saattaa joku hyvännäköinen tyttö saada lisäpyörustyksen numeroon ihan vaan siksi kun sitä mukava katsella. Ei se ole niin vaikeaa korottaa numeroa nelosesta vitoseen, jos oppilas on osittanut esim. "omaa aktiivisuutta".
Missä tuollaista tehdään?
Ainakin tässä AMK:ssa opettaja kertoo ensimmäisellä tunnilla, että millä pisteillä saa minkäkin arvosanan, ja sen jälkeen kertoo mistä niitä pisteitä voi saada (esim. kokeet, labratyöt, projektit, kotitehtävät jne...). Eikä kukaan ole saanut lisäpisteitä siitä, että osaa hymyillä nätisti.
Opettajat eivät todellakaan voi sopia että joku saa pelkkiä ykkösiä... mistä näitä pelleilijöitä oikein sikiää?
että noin tapahtuu - samanlaistahan uskotaan tapahtuvan peruskouluissa, lukioissa ja yliopistoissa. Voihan jossain yksittäisessä aineessa noin tapahtuakin, mutta eivät opettajat nyt sentään sovi keskenään kuinka joku opiskelija arvostellaan. Opettajat ovat muutenkin sellaisia individualisteja, että vetävät kukin omaa linjaansa useimmissa tapauksissa.
Se on selvä, ettei arvosanoista voi päätellä kuinka joku työelämässä pärjää. Korkeimmat arvosanat saanut voi joissain käytännön tehtävissä olla todella surkea, huonot arvosanat saanut voi taas monissa asioissa loistaa. Mutta mitään yleistyksiä tuollaisista on turha vetää yksittäistapausten perusteella. Onhan toisaalta niinkin, että se teoreettisissa aineissa heikko voi olla käytännön töissä hyvä, mutta tekee sitten kamalia virheitä joissain hommissa siksi, ettei ole tajunnut niitä perusteita joihin työ pohjautuu.
"Ammattikorkeakoulussa harva on nero sentään, vaikka saisikin vitosia melkein kaikista aineista. "
Totta, mutta minä olen. Todistetusti. Totta on sekin, että AMK-opiskelu on helppoa nerolle. Yli sata opintopistettä teoriaa suoritettuna ja keskiarvo 4,85. Kun on nero, tuollaisen todistuksen saa opiskelematta.
Hitto, minä olen aivan väärässä paikassa...
Osaatkos sinä tehdä työtä?
AMK:ssa saa hyvät valmiudet mainittuihin työtehtäviin. Monesti oppimiseen menee vuosia. Rutiinit vaihtelevat yrityksittäin. Joissakin on suuri hierarkia jonka mukaan eletään, toisessa mennään pienemmällä organisaatiolla. Pienempi organisaatio saattaa tehdä alihankintana isommalle ja törmää suureen organisaatioon ja silloin pitkänkin kokemuksen sankari joutuu opettelemaan uutta työssään jonka nuorempi vastavalmistunut saattaa hoksata paremmin.
Eli osaatko tehdä työtä on helvetin huono kysymys!
Se on tullut jo todistettua ylennysten muodossa.
Nerous ei tarkoita, ettei osaisi tehdä työtä. Moniälykäs ihminen kykenee toimimaan monilla alueilla menestyksellisesti. Toki, jos ihminen on supernero, on olemassa käsityksiä, joiden mukaan menestyminen työelämässä alkaa jo heikentyä.
AMK-vitosten ja todellisen osaamisen välillä ei aina ole korrelaatiota. Opinahjosta kykenee saamaan hyviä numeroita pelkästään hyvällä muistilla. Tästäkin on kokemusta. Eräs insinööriksi opiskeleva nainen on räikeän typerä, mutta saa tenteistä hyviä arvosanoja muistinsa vuoksi. Ei hän aiheista mitään tajua, mutta suoltaa ulkomuistista selostusta ja "menestyy".
Mitähän helevettiä sinun koulusi insinööripuolella opiskellaan, jos ulkomuistilla selviää?
Mielestäni lähes kaikki kokeet on jollain tavalla soveltavia ja matemaattisuutta vaativia.
En usko, että esimerkiksi virtapiirin/palkkirakenteen/nesteen virtauksen voi opetella ulkoa, pohjatieto ja kaavathan ne on osattava, joilla sitten kokeessa lasketaan.
En tiedä nyky amk:sta, mutta kyllä itsekin pääsin monesta tentistä läpi kohtuudella tajuamatta asioista paljonkaan, vain lukemalla niihin. Nainen olen minäkin. Matikassa olen aina ollut hyvä, mutta kyllä tekussa lähes joka aineessa oli paljon teoriaa. Muistelen, että kokeissa oli esim. näin: 5 laajaa kysymystä, 6 pistettä/kysymys. Näistä pari-kolme laskuja ja loput teoriaa. Ei ne laskutkaan niin järin vaikeita olleet, niissäkin pääsi treenaamalla vaikkei hyvä ollutkaan.
keskiarvot kuvaavat useimmiten enemmänkin opiskelijan motivaatiota opetella uutta, ja motivoituneisuus näkyy sitten usein myös työelämässä.. Mutta totuushan on, että AMK:sta löytyy kaveria laidasta laitaan, osassa aineksia vaikka mihin, osa taas aika löysää porukkaa, suorastaan "hönöjä", mutta suurin osa heistä nostaa suoritusmotivaatiotaan korkeammaksi sitten työelämässä, ja saattaa sitten omassa työssään osoittautua hyvinkin päteväksi kaveriksi.
Jep.
Itse olin järin kehno lukiossa, mutta nyt pärjään paljon paremmin vaikeimmissakin aineissa.
Joskus ihmettelen, et miksi. Muistaakseni aika moni oli lähtötasoisesti minua huomattavasti parempi, mutta eivät sitten kauheasti "menestynetkään" koulussa. Kompastuivat siihen laiskuuteen kun eivät jaksaneet valmistautua...
Ja mitä pahaa on, jos saa vitosia, mutta ei kauheasti ymmärrä? Muistan kun kokeen tehtyään sanoin itselleni, ettei tää juttu auennut mulle vieläkään. Vaikka olin treenannut. Vaikka kokeesta tuli paremmin kuin hyvä.
Kaiken lisäksi jotkut koulurytmit on kauhean nopeatahtisia. Yks tyyppi olikin sanonut, että kannattaa keskittyä suorittamiseen ja sitten kun tahti on hidastunut (esim vuoden parin päästä) alkaa jo ymmärtämään asioita. Ei nopeatempoisessa rytmissä ole kauheasti aikaa omille oivalluksille.
------------------------------------------
Sen lisäksi uuteen työpaikkaan ja työhön vie aikaa, sopetumista. Kukaan ei tee samanlaista työtä kuin esim. samalla luokalla valmistunut.
---------------------------------------------