vanhempasi

jos jos voin niin käytän vastauksianne tekemääni juttuun joka saattaa tulla johonkin lehteen?

ei suurempia järkytyksiä...

Isä ei sanoisi juuta eikä jaata mutta äiti menettäisi yöunensa. On tehnyt 30 vuoden aikana sivulauseissa riittävän selväksi, että "noissa tuollaisissa täytyy olla jotain vikaa".

Hänen aikanaan lesboudesta ei puhuttu sanallakaan eikä 30-/40-luvun lapset enää opi uusia temppuja.

Äiti ei halua minua edes samaan lääniin pelossa, että häneltä menee maine. Tuntien hänen seurapiirinsä, en yhtään ihmettele. Hän meni myös ihan hysteeriseksi kun kerran olin saman läänin eri kunnassa käymässä. Enkä ole koskaan kertonut hänelle.

Isä on eri maata. Hän on päätellyt asian siitä, että kun hän on muutaman kerran soittanut ovikelloa, vastaan on tullut joku muu nainen pyjamassa ja siitä että minulla näitä naispuolisia tuttavuuksia tuntuuu olevan aika paljon mutta miehistä en koskaan puhu mitään. Isä on myös jotenkin diplomaattinen.

Mutta se itse sana on sellainen jota kukaan ei halua mainita ääneen.

äiti luuli ensin että mie vain höpötän mutta nyt se on täysin sinut asian kanssa.
isä on sitte eri asia...

se ei hyväksy, ei edes halua kuullaa asiasta ja kertoo tuttavilleen jotka asiasta kyselee että mulla on juuri menny poikki yhen miehen kanssa...

olen kiitollinen teille vastauksistanne. ü

huomatessaan että olen löytänyt johtoajatuksen elämään....

mutta toisaalta olin jo entuudestaan sellainen mustalammas että toi oli vain yks pisara lisää tähän outoon ja epäilyttävään keitokseen.

Mun äitee on itsekin avoimesti bi-seksuaali, aikanaan hyvin nuori teiniäiti, jolla on kai ollut tosi villi nuoruus Ruotsissa joten suvussa tuskin kukaan enää pahemmin järkyttyy mistään. Mun siskoakin alkuun epäiltiin jotenkin vinoutuneeksi. Mummukin kysyi multa, että joko siskollas on tyttöystävä tai poikaystävä! Että näin meillä hullujenhuoneella.

erittäin ikävästi, isäni ei tiedä tosin eikä tarvitsekaan tietää. ainuttakaan positiivista kommenttia en ole saanut sen asian suhteen että olen seksuaalisesti jotain muuta kuin koko muu sukuni enkä ala eikä kiinnosta tietää muista oman sukuni "mustista lampaista".

yllättävän hyvin, vaikka etukäteen asiaa kovasti jännitinkin ja pelkäsin heidän reaktiotaan. Varmasti molemmat olivat aluksi järkyttyneitä, olinhan aikaisemmin seurustellut vain miesten kanssa, mutta sopeutuivat yllättävän helposti ajatukseen ja sanoivat, että heille on tärkeintä se että itse olen onnellinen.

Kun "tulin kaapista ulos" niin molemmat järkyttyivät, mutta isä aika pian hyväksyi, ja nykyään tuntuu että hänelle se on ihan yksi hailee että olen naisen kanssa yhdessä.

Äidin kanssa olen aika huonoissa väleissä koska hän ei hyväksy juuri ollenkaan lesbouttani ja sitä että asun tyttöystäväni kanssa yhdessä. Ei enää nykyään onneksi ole yrittämässä "käännyttää" minua heteroksi (aluksi yritti pitkään käännyttää mua "takaisin heteroksi ja normaaliksi ihmiseksi").