Puhumaton poika

Lukekaa paljon kirjoja, osoita sivuilta asioita ja nimeä niitä. Osoittaako poikasi sormella esineitä tai asioita? Onko hän muuten normaalisti kehittynyt? Osaako ilmaista sen mitä on vailla? Tsemppiä!

tehdä tuon sortin diagnoosia. Käsittääkseni tarvitaan myös psykologin ja ehkä myös neurologin lausunto. Puheterapeutin testit eivät kata laajasti testejä lapsen yleisen ymmärryksen tasosta ym. Ainoastaan kielellisen tason. Puheterapeutti suosittelee uskoakseni jatkotutkimuksia jos tällaista epäilee ja vaikka pahalta tuntuu, niin niihin kyllä kannattaa suostua. Lapsesi on vielä aika pieni, joten lisätestit ovat uskoakseni aiheellisia vasta joskus 4-v tasolla.

äänteleekö lapsi mitenkään? Kuulon tutkimuksen pitäisi olla ihan rutiinitutkana heti kun lapsi on puhumaton tai edes liki.

Kuulontutkimukseen voit mennä ihan yksityiselel lääkäriasemalal ja kela korvaa siitä osan. meillä tutkimus maksoi lääkärikäynnin ja tutkimuksen kanssa alle satasen. Ei siitä apua vielä ole, mutta antaa kummasti sielunrauhaa jos lapsi kuulee kunnolla ja luultavasti jos ei kuule niin tavallaan enemmän..

Periaatteessa homma on hoidossa koska tilannetta tutkitaan ja lapsi käy puheterapeutilla jo. Mitä tulevaisuus tuo on sitten eri juttu. kannattaa soittaa terapeutille tai seuraavalla käynnillä tarkentaa tuota huolettavaa asiaa. Periaatteessa se tarkoittaisi että ongelmana ei ole vain puhumattomuus vaan on muutakin esim juuri kuulossa tai kuuelemisen ymmärtämisessä tms, mutta onko kyse kuinka vakavasta asiasta niin se selviää kysymällä.

Stressaavaa aikaa elää epätiedossa, mutta onneksi tulee kesä ja siitä voi nauttia varsinkin kolmivuotias puhumattakin!!

Siskon poikani oli myös puhumaton tosi pitkään ja sitten kun alkoi puhelemaan, niin epäselvästi. En muista tarkkaan milloin se puhuminen alkoi, mutta huomattavasti myöhemään kuin normaalisti.
Käy pitkään puheterapeutilla. Käy nyt normaalisti ekaa luokkaa kuitenkin. Dysfasia häneltä tutkimuksilla poissuljettiin.

Kuulostaa ikävän tutulta. Minulla nuorempi poika sai juuri dysfaatikon nimikkeen. Ikää on 3v 3kk. Ensin tarkistetaan ettei kuulossa tai näössä ole vikaa. Sitten juoksutetaan puheterapeutilla, neuropsykologilla, toimintaterapeutilla ja lääkärillä. Dysfasia nimikettä ei mielellään anneta ennen kuin lapsi on 3-4v. Ai niin, ja jos keksit taikatempun miten puheenkehityksen häiriöstä kärsivän lapsen saa yhtäkkiä puhumaan, pliis, kerro minullekkin!!!

En tietenkään osaa sinua neuvoa, mutta kerron meidän kokemuksestamme, josko siitä olisi apua, tai se rauhoittaisi.

Vähän yli 2-vuotiaana poikamme ei sanonut yhtään ainoaa sanaa oikein, ja niitä sanoja oli niitäkin vähän. Ei edes äiti tai isä tullut suusta sinne päinkään, vaan olimme saaneet ihan pojan itse antamat nimet. Samoin poika nimesi kiinnostavat kohteet ihan oman kielioppinsa mukaan. En osannut aluksi olla edes huolissani, mutta neuvolan täti sanoi, että kyllä on syytä olla. Soitin yksityiselle puheterapeutille, josta sanottiin myös, että jotain on, ja täytyy tutkia.

Saimme ajan puheterapeutille, mutta koska jonot olivat pitkät, poika oli jo pitkälti yli 3-vuotias, kun perustarkastus tehtiin. Joitakin sanoja oli siihen mennessä tullut lisää (vain joitakin), joten tilanne ei ollut paljon muuttunut.

Jokaisella, joka silloin kehtasi neuvoa asiassa tietämättä oikeasti yhtään mitään, tuntui olevan jokin diagnoosi. Tutkiskelinkin kaikkea, mutta puheen kehityksen hitautta lukuun ottamatta mitkään oireista eivät tuntuneet täsmäävän. Poika oli motorisesti taitava, joskin luonteeltaan arka ja varovainen. Poika oli myös kovasti kiinnostunut kirjaimista, numeroista ja ympärillään olevista asioista.

Olin pojan kanssa noihin aikoihin kotona, ja pärjäsimme hyvin elekielelläkin, tai oikeastaan opin tietysti ymmärtämään poikani kieltä. Kukaan muu kuin me vanhemmat eivät tainneet saadakaan selvää puheesta.

4-vuotiaana pojan puheesta oli vielä hankala saada selvää, vaikka muutamia oikeitakin sanoja tuli. Olen vasta jälkeenpäin videonauhoja katseltuani tajunnut, miten epäselvää puhe oikeasti olikaan.

Kaupungin puheterapeutista ei kuulunut koskaan mitään, vaikka kyselin perään. Käytin poikaa 4-vuotiaana yksityisellä puheterapeutilla kysyäkseni, oliko puheterapia tarpeen. Terapeutti piti tärkeänä seikkana sitä, että poika oli kiinnostunut kirjaimista ja lukemisesta. Emme me lukemaan opetelleet, mutta jääkaapissa oli magneettikirjaimet, joilla leikittiin aika ajoin. Myös leikkikoulu, jossa kirjoitettiin kirjaimia, oli pojalleni mieluisa leikki.

Neuvolassa suositeltiin laittamaan poika hoitoon päiväkotiin puheen kehityksen edistämiseksi. Poika aloitti päiväkodissa vasta eskarissa, ja pyysin silloin kiinnittämään huomiota erityisesti puheeseen. Hoitajat katselivat jouluun asti, mutta sanoivat, että olipa mitä tahansa ollutkin, niin se on menossa ohi, eikä poikaa otettu puheterapiaryhmään.

Ekaluokalla meillä oli mahdollisuus valita kielirikasteinen luokka, mutta en olisi ikimaailmassa laittanut poikaa opiskelemaan kieliluokalle, koska äidinkieli ei mielestäni ollut riittävästi kehittynyt. Puheesta oli ekaluokkaan mennessä kylläkin tullut jo selvää ja ymmärrettävää kaikin tavoin.

Tänä päivänä tämä meidän poika on 11-vuotias. Opettaja suositteli pojan siirtämistä kieliluokalle 3:nnesta luokasta alkaen. Neljännellä luokalla otettiin mukaan yksi vieras kieli lisää, koska kielten opiskelu on pojalle helppoa ja mieluista. Äidinkieli, puhuminen, kirjoittaminen sekä mekaaninen ja ymmärtävä lukeminen, sujuvat oikein hyvin. Erityisopettajan testeissä ei ole tullut virheitä.

Näin siis nyt. Toivottavasti teillä ajan kuluessa asiat myös kääntyvät parhain päin. Voi olla, että poika tarvitsee energiansa nyt johonkin muuhun kuin puhumiseen, mutta puhumisenkin aika tulee vielä.

Kaikki eivät aina vain kehity saman kaavan mukaan. Toinen poikamme oppi sitten aikanaan kirjoittamaan ennen kuin oppi lukemaan. Sitä olikin hauska seurata. Siinä 5-vuotias kirjoitteli pitkiä tarinoita, mutta kun ei osannut lukea, niin ei voinut lukea itse kirjoittamiaan juttuja.

Tsemppiä! (ja anteeksi tämä kamalan pitkä tarina, joka on tarkoitettu rohkaisuksi)

Oma poikani rupesi puhumaan todella hitaasti.
Älytöntä mongerrusta viisi vuotiaaksi. Ärrä opittiin vasta ekalla.
Tyttö oppi jo 2 vuotiaana puhetaidon.
Meillä kaikilla ihmisillä on erilainen varasto sanoja jo perimässä. Poikani oppi puhumaan. Mutta huomaan, että sanavarasto on suppeampi kuin tytöllä. Poika vaatii vielä 11 vuotiaana selityksiä sanoille joista ei ole selvillä.
Tyttö taas puhuu voisiko sanoa rikkaammalla sanavarastolla. Itse olen vähän huono puhuja.
Mutta luulen omaavani muita lahjakkuuksia enemmän kuin semmonen ihminen joka puhuu täydellisesti.
Muut olivat varmaan huolissaan pojastani. Outoa itselläni ei ollu hirveästi huolta koska tiedän, että kun kävely lähti nopeasti puhe hidastu.

...poika ei ja puhunut kolme vuotiaana kuin pari sanaa. (poika nyt 5,5 vuotias) Neuvolasta laitettiin puheterapeutille ja se oli sitä mieltä että kannattaa mennä laajempiin tutkimuksiin. Mentiin sitten lastenneurologisille ja siellä neuropsykologin, toiminta- ja puheterapeutin tutkimuksissa. Pojalla puheen ymmärtämisen ja tuottamisen erityisvaikeus ja toiminnan ohjauksen ongelma. Poika lähti sitten 3-vuotiaana päiväkotiin missä paremmat kuntoutusmahdollisuudet ja puheterapeutilla käytiin ja myöhemmin myös toimintaterapiaa. Muutamaan otteeseen käyty myös lastenneurologisilla viiden päivän osastojaksoilla missä katsottu että mihin kohtaan sitä kuntoutus tarvii... minkälaista terapiaa ym. Nyt poika puhuu jo kuin papupata :) Puhe välillä vähän epäselvää ja tulee vieläkin omaa puhetta jos kovasti innostuu kertomaan mutta minä sitä mieltä että mitä aiemmin huomataan ja hoidetaan niin sitä paremmin ja nopeammin kuntoutuu. Kannattaa käyttää niitä viittomia jos sen ohjeen olet saanut. Jos on puheen tuottamisen ongelma niin on vaikeaa löytää niitä sanoja ja kertoa mitä haluaa mutta viittoa sitten voi :) Tsemppiä sinne!

Hei,
jos olet huomannut niin pienet lapset pitävät aina musiikista. kun radiosta tulee musiikkia niin heti alkaa musiikin tahtiin polvien notkistelu..

On olemassa levy kirja, joka on tehty nimenomaan puheongelmista kärsiville.
Levyn nimi on: Taataa Teräskattila ja Tuutuu Tukkapampula. (netistä voi kuunella näytteen) ja katsoa muutakin infoa siitä.
Se saattaisi olla inspiroivaa musiikkia sellaisille lapsille eivät osaa puhua,..
voisivat opetella niitä laulun äänteitä
tai myös he jotka eivät osaa suomen kieltä voivat laulaa siinä mukana...saavat siitä onnistumisen tunnetta kun oppivat laulunsanoja vaikka muuten olisi vaikeata pitkien sanojen kanssa. kannattanee kokeilla. ei kai musiikista ei ole koskaan haittaa.

ps. Minun tyttöni ei puhunut mitään ennen kolmea ikävuottaan, (emme olleet huolissamme koska myöhäinen puheenoppiminen oli kulkenut suvussa) mutta kyllä hänestä huomasi että hän ymmärsi kaiken ja myös kuuli, koska jos sanoi että missähän pallo on niin hän heti näytti sitä sormella tai kävi hakemassa sen.
Sitten kun hän täytti 3 v niin eräänä päivänä hän alkoi puhumaan..ja silloin kokonaisilla lauseilla.
Aika erikoinen juttu..ehkä hän oli niin kriittinen itseään kohtaan ettei vaivautunut puhumaan ennenkuin osasi. En tiedä.

Jos yhtään lohduttaa niin mun poika on nyt 3, 5 vuotta ja lauseitten muodostaminen tuottaa ongelmia, sekä lisäksi on ihan omaa kieltä, jota kukaan ei ymmärrä. Hänet piti arvioida puheterapeutilla, mutta liian pitkien jonojen takia ei siitä tule mitään. Eli tyhjän päällä ollaan. Joskus sitä itsekin turhautuu kun ei malta odottaa että toinen alkaisi oikeasti puhumaan ja kertomaan omia tarinoita. Itsesyytöksiä yms. Koitahan sinnitellä ja voimia sulle! :)

eli poika 2v9kk, saimme juuri dysfasia diagnoosin.
Sanoja on muutama ja puhutun ymmärtämisessäkin jotain häiriötä.

Tukiviittomat ja kuvakortit edistävät puhumisen oppimista, ne poistavat paineet oppimiselta ja lapsi saa ilmaistua itsensä, ja siinä sitten se puhekin pääsee tulemaan "omia aikojaan". Näin minulle sanoi sekä puheterapeutti, neurologi että sairaanhoitaja.
Meillä ei kuitenkaan vielä viitota, menemme ensin tukiviittomakurssille miehen kanssa.

Lorut, laulut, leikit ja lukeminen, niistä voisi olla apua. Meidän Nikke-pojan suosikkeja ovat "harakka huttua keittää" "hämä-hämähäkki" "tuiki tuiki tähtönen" "tämä pieni possu" "5 pientä ankkaa" eli kaikki laulut ja lorut joissa tehdään jotain käsillä, hän voi osallistua vaikka ei osaakkaan vielä itse laulaa tai loruilla.
Kovin isoja kirjoja hän ei jaksa seurata, erilaiset luukku-kirjat ja Tomppa-kirjat ovat mieluisia, muista kirjoista katsellaan lähinnä vain kuvia.

Nikke on meidän kolmas poikamme ja kolmas erityslapsemme, diagnoosin vahvistuminen otti koville, mutta nyt jo helpottaa.

Ymmärrän että sinua huolettaa, mutta hyvä asia on että olette jo päässeet tutkimuksiin ja asia etenee.

Kovasti jaksamista sinulle ja pikaisia höpinöitä poikaselle!

P.S. Meidän esikoisella on laaja-alainen kehitysviive, erityisesti puheasioissa.
Hän on ollut erityisopetuksessa ekalta luokalta lähtien, ensi syksynä menee jo yläasteelle.
Tämä kehitysviive huomattiin vasta kun oli jo eskarissa (eli hän kyllä oppi puhumaan normaalisti), paljon olisi ehtinyt asian eteen tehdä jos olisimme päässeet tutkimuksiin jo aiemmin.
Nyt poikanen on jo iso ja ihana murkku ja asiat mallillaan