Mitähän mieltä on poliisimiehet yleensäkkin sellaisesta asiasta kun nykyisin poliisissakin on naisia, taksinkuljettjinakin, autoasentajina, puuseppinä, armeijan majureina, hitsaajina ja monissa muissakin miesvaltaisissa ammateissa.
Poliisi. Menetkö hitsarin tai majurin kanssa samaan sänkyyn? Monet vanhemmat miehet on kieltäytyneet moisesta. Onnistuuko se nuoremmalta konstaapelilta.
Mikä tuossa. Jos nainen on majuri tai hitsari niin sehän on vain työ mistä pitää. Eihän tuommoinen työasia pitäisi haitata mitenkään. Mikä tuommoisessa asiassa on hävettävää.
Voi kuulkaa. Minäkin olen uinut alasti monissa puolustusvoimien alueitten uimahalleissa, järvissä ja lammissa. Ei ole haitannut vaikka joku näkisikkin.
Jos nainen toimii poliisina työkseen niin käykö hänelle mieheksi mies joka toimii keittiöapulaisena vanhustenkodissa sekä syöttää ruokaa kuoleville ihmisille. Samalla hän työkseen kärrää likaiset vanhusten vaatteet pesuun ja tuo puhtaat tilalle.
Missä menee raja miesten ja naisten ammattialojen suhteen?
Poliisi. Menetkö hitsarin tai majurin kanssa samaan sänkyyn? Monet vanhemmat miehet on kieltäytyneet moisesta. Onnistuuko se nuoremmalta konstaapelilta.
Mikä tuossa. Jos nainen on majuri tai hitsari niin sehän on vain työ mistä pitää. Eihän tuommoinen työasia pitäisi haitata mitenkään. Mikä tuommoisessa asiassa on hävettävää.
Voi kuulkaa. Minäkin olen uinut alasti monissa puolustusvoimien alueitten uimahalleissa, järvissä ja lammissa. Ei ole haitannut vaikka joku näkisikkin.
Jos nainen toimii poliisina työkseen niin käykö hänelle mieheksi mies joka toimii keittiöapulaisena vanhustenkodissa sekä syöttää ruokaa kuoleville ihmisille. Samalla hän työkseen kärrää likaiset vanhusten vaatteet pesuun ja tuo puhtaat tilalle.
Missä menee raja miesten ja naisten ammattialojen suhteen?
Vastaukset 13
Vanhimmat
on seonnut.
Kyse on vain perinteellisistä miesten ja naisten töistä.
Poliisin ammatti kuuluu perinteellisesti miesten alaan. Moni nainen tekee työtään tänään poliisissa, armeijassa, hitsaajana, aseseppänä, puuseppänä, rakentamisessa rakennuksilla ja muissa perinteellisissä mistenalojen ammateissa.
Moni mieskin toimii sairaanhoitajana, apteekin työntekijänä, keittiöllä ja taas muissakin perinteellisissä naisten ammateissa.
Minun tarkoituksena oli vain kysyy miten poliisi mies tai nainen tulee toimeen puolisonsa kanssa jos puoliso poikkeaa ammatillisesti perinteellisistä ammattiarvoista.
Tiedän että moni noin viisikymppinen mies ei mene minkäälaiseen parisuhteeseen naisen kanssa joka tekee työtään poliisina, puuseppänä, aseseppänä, hitsaajana tai vaikka muuraa uusia taloja. Tuommoista vanhanaikaista miestä hävettää kertoa että hänen vaimonsa on musta seppä tai poliisi. Moni samanikäinen mies työkaverina pilkkaa tuon vaimoa "majuriksi" tai miestä "tohvelisankariksi".
Tuommoiset ammattijututhan on vain työtä.
Itseasiassa minä tiedän aseista ja vainajien käsittelystä enemmän kuin moni mies. Se loukkaa montaa miestä koska eläminen heille on ollut erilaista mutta kuitenkin miehenä hänen pitäisi olla henkisestikkin vahvempi. Eikä oo.
Naiset toimii tänään vaikka majureina armeijassa mutta monikaan mies ei uskalla mennä majurinaisen kanssa naimisiin. Häntä hävettää kun akka tietää sodankäynnistä enemmän.
Haluaako poliisimies naiseltaan naisellisia arvoja? Majurikin voi olla hyvinkin naisellinen nainen.
Minä ainakin tykkään sekstata kaikenlaisten naisten kanssa, ihan sama onko majuri eli hoitsu.
Poliisit taitavat olla nyt kentällä tosihommissa, joten heillä ei ole aikaa näitä asioita mietiskellä, eikä ne välitäkään, kun ovat "toimintamiehiä". Kuten joku täällä vastasikin lyhyesti ja ytimekkäästi miehisen näkemyksensä, että seksi on aina kivaa, kenen kanssa tahansa :). Tosiasia kuitenkin on, että esim. budolajeissa olemme siellä tatamilla myös naisia ja miehiä, kukin oman persoonansa mukaan, kuten myös työelämässä.
Usein ihmiset menevät myös saman alan ihmisen kanssa yhteen, koska ymmärtävät toistensa ammattia ja pystyvät näin hoitamaan ehkä arkielämänsä paremmin. Näissäkin suhteissa on kuitenkin omat kompastuskivensä - ehkä se sama ammatti juuri. Tietty erilaisuuskin on siis hyväksi. Onhan meillä nyt hyvä esimerkki nykypäivästä naispresidenttimme mukana. Heidänkin "tapauksensa" siis kertoo hyvin nykypäivän nais/miessuhdekoukeroista. Tuntuu, että mitään varsinaista "mallia" näissä asioissa ei siis ole, vaan hyvin "yksilöllisiä" ovat jokaisen ihmissuhteen koukerot - ammatista riippumatta.
Olemme ehkä tänä päivänä "itsenäisempiä" parisuhteissamme tietyllä tavalla, kiitos sosiaaliturvaverkostomme, mitä korkeilla veroilla ylläpidämme. Ikävää tässä on vaan se, että kun kristilliset arvomme "hiipuvat", niin erot ovat liiankin helppoja ja lapset kärsivät tietystä "turvattomuudesta ja juurettomuudesta" alati vaihtuvassa elämäntilanteessaan.
naismajuri vie ja nuorempi konstaapeli vikisee ... ja kasvaa ja hymyilee ... jollei naismajurilla satu olemaan kotona mieseverstiä, jolloin sen konstaapelin "hymy" sitten joskus voi myöhemmin hyytyä ... mutta sekin on sitten kasvun paikka.
meissä kaikissa naisissa on myös maskuliinisuutta ja miehissä feminiinisyyttä, enemmän tai vähemmän:
Lainaus Budhalaisuudesta:
Jin ja jang
”Fengshuin perusfilosofia, taolainen symboliikka jakaa universumin kahtia. Yin ja yang – varjo ja valo, heikko ja vahva, kylmä ja lämmin, naisellinen ja miehinen – vastaparit vuorottelevat ja ovat alati kaikkialla, toisissaan läsnä.”
Usein hyvin "maskuliininen" nainen etsii parikseen feminiinisen miehen ja hyvin feminiininen nainen maskuliinisen miehen. Näin luonto pitää tasapainoa yllä ja suvun jatkuvuus on mahdollisimman tasapainoista eli heikot ja vahvat puolet ovat tasapainossa. Nämä parit ovat hyvin toisiaan tukevia ja siksi myös usein hyvin pitkiä ihmissuhteita. Jos molemmissa sukupuolissa ovat samat heikot ja vahvat puolet, niin ne lyövät usein yhteen ja suvun jatkamisen kannalta se ei ole hyväksi.
Nämä suhteet, missä ovat samat heikot ja vahvat puolet ovat mielestäni sellaisia hyviä "aikuisten, itsenäisten ihmisten" parisuhteita eli sanonta "samanlaiset lapset leikkivät parhaiten toistensa kanssa" pitää usein paikkansa. Mutta silloin, kun tehdään lapsia yhdessä (eli jaetaan vastuu ja arkielämä), niin sanonta "vakka kantensa valitsee" on mielestäni parempi parivalinta. Koska itse yritän elää kristinuskon oppien mukaan, niin katson tänä päivänä ensimmäisen valintani siksi ainoaksi valinnakseni ja sitä suhdetta vaalin, kunnes kuolema meidät erottaa. Mutta jokainen valitsee oman tiensä itse.
tietty "samankaltaisuus" on kuitenkin parisuhteessa oltava, mikä pitää sen kiinni myös elämän myrskyissä, joten liian paljon "vastakohtakaan" ei siis saa olla. Pitää olla se "jokin liima", mikä kestää - jo lastenkin takia - elämän kolhut. Nämä suhteet yleensä vaan paranevat ja vahvistuvat elämän myskyissä, jolloin tiet joko lähtevät eri suuntiin tai jatketaan samaan suuntaan myrskyn jälkeen. Lasten takia sama suunta "kasvaneina ihmisinä" on mielestäni parempi vaihtoehto. Erota voi sitten myöhemminkin, jos siltä tuntuu.
sorry, taas heitin sekaan naisen näkemystä, vaikka kysymys taisi olla osoitettu MIESPOLIISEILLE niin nuorille kuin "kypsyneemmillekin" mutta minkäs koira karvoilleen voi eli filosofinen analyytikko mikä analyytikko. :)
Vastatkaa nyt miehet, kun ootte funtsinu asiaa. Sorry - nyt olen kerrankin hiljaa.
Jos ja kun ajatellaan että lapsi syntyy tänään ja mitä hän nuorena ja tietämättömänä omaksuu. Omaksuu että näiti on varuskunnassa esikuntaupseeri joka käytännössä pääosin tekee paperi hommii. Isi on sitten leipomossa pullaa pakkaamassa. Mikäs tuossa.
Kuitenkin jos lapselle opetetaan alustalähtien että Majurina kuuluu olla isi ja pullii hoitaa äiti. Sitten määrittelemällä lapselle kasvunsa aikana että esi-isien aikainen ajatus onkin se mikä pitää olla. Äiti ruokaa tekeen ja isi asmeijaan.
Kysehän on vain henkilöstä joka tekee työkseen sellaista tehtävää mihin hänen on katsottu soveltuvan fyysistensä ja psyykkistensä ominaisuuksien perusteella.
Maailma muuttuu ja siinä muuttu vanhoillisuus nykyajaksi.
Esimerkkinä voisin mainita kun Metsähallituksen pääjohtaja Pirinen piti hurjana kun jotku eduskunnan kansandustajat vaativat metsää suojelukohteeksi. Hän vanhanaikaisuuttaan ei voinut sitä hyväksyy kun asia on uusi eikä moista ole harjoitettu aiemmin.
Kuitenkin poliittinen päätös piti koska nuoria ovat valittu kansanedustajiksi.
Pirinen ei kuitenkaan voinut tehdä muuta kuin sanoo. "Minä lähden eläkkeelle ja annan nuoremmille paikkani koska olen liian vanha ymmärtämään että metsiä täytyy asettaa johonkin erityiseen suojeluun"
Kuitenkin tänään on hienoa että jotkut aarnialueet ovat suojeltuja ja yleisessä virkistyskäytössä. Ei kaikkea tarvitse alistaa paperi ja selluloosa tehtaitten puuntuotantoalueiksi.
Sama pätee paljon naisten ja miesten ammatteihinkin. Yksi vanha mies sanoi että joo. Ajettiinhan ennenkin Mannerheimintietä hevosella mutta tänään hevostelu on poissa.
Lapsen kannalta katsottuna voi lähteä jo siitä ajasta liikkeelle, kun lasta suunnitellaan eli jokaiselle parille pitäisi tässä stressiyhteiskunnassa järjestää parisuhdekurssi, jossa valmistaudutaan hankkimaan lapsi TÄHÄN maailmaan.
Jo sikiöaikana lapsi oppii ulkomaailmastaan eri aistien mukana elämää. Kun lapsi sitten syntyy, niin ensimmäinen vuosi ja kolme muutakin ovat hyvin tärkeitä lapsen kehitykselle ja silloin pitää olla ÄIDILLÄ/isällä tai joissain tapauksissa jollain muulla turvallisella henkilöllä aikaa lapsen hoitamiseen ja kehityksen tukemiseen. Tämä kehityksen tukeminenhan jatkuu sitten kyllä läpi elämän mutta tärkein aika on kuitenkin se aika, jolloin lapsi kypsyy aikuisikään eli Suomessa 18 v asti. Silloin katsotaan länsimaisen näkemyksen mukaan ihmislapsen olevan aikuinen ihminen, joka pärjää omillaan (tai pitäisi ainakin pärjätä).
Tuo "metsäesimerkki", mistä kirjoitit, oli hyvä esimerkki siitä, kuinka jossain vaiheessa ihminen huomaa olevansa valmis jättämään yhteiskunnan nuorempien käsiin ja vetäytymään eläkkeelle. Sukupolvet siis vaihtuvat ja nuoret jatkavat omilla ideoillaan ja näkemyksillään kehityksen eteenpäin viemistä. Näin se elämä kiertää kulkuaan: "Astumme sisään sirkusareenalle ja kumarramme, juoksemme kehää ympäri tehden erilaisia temppuja ja lopuksi pysähdymme, kumarramme (ja otamme toivottavasti ablodit vastaan eikä kovin montaa mätää tomaattia:) ja poistumme sirkusareenalta".
Ihmisen elämästä on aikaisemmin sanottu, että 30-40 v on ns. "itsensäetsimisen vuosikymmen", jolloin monenmoista kuohuntaa tapahtuu ihmismielessä ja sitä voisi siksi "lopulliseksi napanuoran katkemiseksikin vanhempiinsa" kutsua. Silloin ihminen katsoo taakseen ja kyseenalaistaa kasvuympäristönsä/ihmisten mielipiteet ja arvot ja jatkaa OMIEN arvojensa mukaan elämää. Siksi monet avioliitot päättyvät silloin, koska puoliskot eivät kestä tätä "kasvumyllerrystä" toistensa kanssa. Muistaakseni prosentit ovat yhä 50 % jatkaa 50 % eroaa. Erokeski-ikä naisilla on nykypäivän Suomessa 40 v ja miehillä 42 v.
Lapsen kasvuun vaikuttavat tekijät ovat nykytutkimuksen mukaan muistaakseni 70 % ympäristö 30 % perimä eli geeenit. Nämä prosentithan ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana.
Tällaista se siis on ihmisen elämä: tunteita ja järkeä = tekoja. Eri elämän vuosikymmenillä on aina oma tarkoituksensa tai kuten Raamattu sanoo, niin mennään 7 vuoden sykleissä: seitsemän hyvää, rikasta, yltäkylläisyyden vuotta ja seitsemän puutteen, kurjuuden, nälänhätä vuotta. Tähän meidän ihmisten pitäisi hyvinä aikoina varautua yhdessä, jotta kestäisimme sitten ne vaikeat vuodet yhdessä. Tähän kaikkeen saamme loistavan esimerkin menneistä sukupolvista ja sodastamme. KIITOS kuuluu siis sankarihaudoillemme ja vielä eläville veteraaneillemme + Lotille kaikesta vielä tänäkin päivänä. Sitä emme saa koskaan unohtaa.
Näistä voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon mutta nyt työ kutsuu. :)
Ristiriita tuohon kaikkeen kirjoittamaani on se tosiasia, että pienten lasten vanhemmat tekevät hyvin paljon töitä tässä yhteiskunnassa ja nimenomaan isät tekevät hyvin paljon YLItöitä ja tämä ei voi olla vaikuttamatta lapsen kehitykseen. Kuitenkin meillä on myös suuri joukko terveitä lapsettomia ihmisiä kortistoissa, joten poliitikoilla on paljon vielä tehtävää. Hyvään suuntaan kuitenkin ollaan menossa, kun eläkeuudistus on tehty ja muutakin uudistusta kokoajan tapahtuu esim. kotitaloustyöverovähennystä kehitetään ja kotona lastaan hoitavan eläketurva on taattu (kolmeen vuoteen asti) ja ne ovat todella hyviä uudistuksia. Kotona lastaan hoitavan (osittain)ÄIDIN/vanhemman työ on siis sovitettava ihmisen "työuraan", jotta eläketurva on taattu hänelläkin.
Tuohon hevosteluun vielä sanoisin, että "vanhana ratsastajana" vaihtaisin Helsingin keskustan ja Mannerheimintien autot alta aikayksikön hevosiin. Ajatelkaa, mikä idyllinen ajatus. Pakokaasut ja melusaaste poistuvat ja mukulakivillä kopsaa vaan hevosten kavioiden kalke ja vantteranuljaat, kauniit SUOMENhevoset vievät stressittömiä, iloisia ihmisiä kärryillään ydiskeskustassa paikasta toiseen. Ihana unelma - ilmakehä-/luontosäästäjällekin. Ei muuta kuin keskustaan talleja rakentamaan ja autopaikat keskustan ulkopuolelle maanalaisiin halleihin. :)
Tämä ja eräs edellinenkin viestiketju on mielestäni hyvä esimerkki miehen ja naisen roolien sekoittumisesta tänä armon vuonna 2006. Perinteiset naisten ja miesten työt ovat sekoittuneet ja teemme paljonkin työtä toistemme kanssa perinteisissä "naisten ja miesten AMMATEISSA". Emme kuitenkaan voi unohtaa, että olemme eri sukupuolta ja joka paikassa, missä työskentelee sekä miehiä että naisia, on myös tietynlainen seksuaalinen jännite välillämme. Tämä ja edellisten sukupolvien elämäntapaesimerkki sekoittavat ihmisten mieliä tänä päivänä.
Esimerkiksi voimme sanoa SODANJÄLKEISTEN sukupolvien kouluttautumisen ja
60-luvun naisten työmarkkinoille ryntäyksen (samaan aikaan alkoi myös sosiaaliturvaverkostomme rakentaminen eli saimme oikeuden peruskoulutukseen). 70-luvulla tuli Suomeen ensimmäinen varsinainen valtaisa EROBUUMI ja me "keski-ikäiset" olemme nyt tämän sukupolven lapsia rakentamassa Suomea uusilla ideoillamme. Suuret ikäluokat siis jäävät eläkkeelle ja me jatkamme lapsinemme. Meidän siis olisi kyettävä kantamaan niin tulevat sukupolvet kuin myös maksamaan eläkkeet edelliselle sukupolvelle.
Valitettavaa on, että monet keski-ikäiset ihmiset sairastuvat stressistä geeniperimässään piileviin sairauksiin ja näin "joutuvat" kokonaan tai väliaikaisesti työmarkkinoiden ulkopuolelle. Tätä ongelmaa tulee ensi vuoden alusta osasairauspäivärahalaki helpottamaan. Jokaista ihmistä tarvitaan työmarkkinoilla tänä päivänä - myös osittain sairaita.
Näin se maailma muuttuu ja me sen mukana. Harmi, kun toimitamiehet/naiset = poliisit eivät ottaneet enempää osaa tähän "Ritan" heittämään aloitukseen mutta nämä taitavat olla niitä asioita, joita jokainen (poliisitkin) miettivät yksin sisimmässään yön pimeinä pitkinä aamutunteina eli "Suden hetkenä".
Tämä on juuri se "AH niin ihana ja kamala" miehen ja naisen eroavaisuus: miehet toimii ja naiset puhuu. Puhuminen on naisten tapa purkaa itseään, ollut jo ammoisista ajoista, jolloin he lapsineen odottivat miehiään sota-/metsästyssaalisretkiltä kotiin. Siellä naiset odottivat/tekivät askareitaan ja puhuivat tukien toisiaan. Näin se on nykyäänkin. Vaikka oltaiskin lähdetty ns. miesten töihin mukaan. Et silleen ... :)