Saalisvietistä

Löytyykö ko. testistä tietoja netistä tai jostakin lehdestä? Kiinnostaisi vaan tietää...

Kuulopuheitten perustella belgin tila on aika heikoilla, mutta ei luovuteta vielä. Erityisesti etenkin tällä palstalla, jolle kirjoittelevia EI voi missään nimessäpitää LUOTETTAVINA, groenendaelia pidetään heikkoviettisenä turkkihirmuna.

Groenendael näyttävänä koirana varmasti kiinnostaa myös monia näyttelyihmisiä. Näyttelyissä ei mielestäni ole mitään pahaa, jos samalla valvotaan rodun teveyttä ja luonnetta sekä sitä, ettei rodun ulkomuoto jalostu joksikin muuksi kuin mitä se on. Sellaisen koiran, kuin belgi, kanssa pitäisi näyttelyiden ohella harrastaa jotain muutakin lajia.

Nykyisin juuri näyttelyitä pidetään syynä monen koirarodun luonneominaisuuksien muuttumiseen ja vääristymiseen sekä ulkonäön liioitteluun. Minusta syy ei ole yksinomaan näyttelyissä, vaan myös meissä omistajissa ja kasvattajissa, jotka kulkevat jonkin näyttelyarvostelun perässä... Me ne koirat kasvatamme, ei näyttelyt. Mutta kun ne arvostetuimmat arvosanat taidetaan erilaisten yhdistysten mielestä saada juuri sieltä nayttelytouhuista... Ristiriitaista.

En tunne groenendaelin nykyistä tilaa. Enkä muidenkaan muunnosten tilannetta. Nyt taidetaan elää jonkinlaista murroskautta rodun parissa. Jokaisen pitää valita puolensa. Lähteekö näyttämään vai käyttämään? Vai koettaako kumpaakin?

Meillä on kaksi ilmeisesti näyttölinjaista tervunarttua. Vanhempi kyllä repii hihnaansa, kun haluaa pomottaa tai innostuu, mutta se ei ole kovin motivoitunut koulutteluun tms. enkä ole pahemmin kokeillutkaan, koska kemiat ei tähän koiraan osu.

Nuorempi sen sijaan tykkää hurjasti repimisleikeistä, kunhan sen saa ensin innostettua. Eikä se ole kovin vaikeaa. Sille on opetettu, ettei tavaroihin saa koskea ilman lupaa, joten patukalla leikkiessä sille pitää kertoa, että nyt todella leikitään ja revitään. Uskon, että koirasta olisi saanut hyvän harrastuskoiran toko- tai pk-puolelle ja agilityyn, jos se olisi päätynyt aktiiviselle ohjaajalle.

Tiedä sitten. Jos kohdalle osuu hyvä groenendael tai tervu, siitä todennäköisesti saa hienon harrastuskaverin. Mutta työkoiraksi sen pää ei ehkä enää riitäkään?

Neeta kirjoitti:

Löytyykö ko. testistä tietoja netistä tai jostakin lehdestä? Kiinnostaisi vaan tietää...

Kuulopuheitten perustella belgin tila on aika heikoilla, mutta ei luovuteta vielä. Erityisesti etenkin tällä palstalla, jolle kirjoittelevia EI voi missään nimessäpitää LUOTETTAVINA, groenendaelia pidetään heikkoviettisenä turkkihirmuna.

Groenendael näyttävänä koirana varmasti kiinnostaa myös monia näyttelyihmisiä. Näyttelyissä ei mielestäni ole mitään pahaa, jos samalla valvotaan rodun teveyttä ja luonnetta sekä sitä, ettei rodun ulkomuoto jalostu joksikin muuksi kuin mitä se on. Sellaisen koiran, kuin belgi, kanssa pitäisi näyttelyiden ohella harrastaa jotain muutakin lajia.

Nykyisin juuri näyttelyitä pidetään syynä monen koirarodun luonneominaisuuksien muuttumiseen ja vääristymiseen sekä ulkonäön liioitteluun. Minusta syy ei ole yksinomaan näyttelyissä, vaan myös meissä omistajissa ja kasvattajissa, jotka kulkevat jonkin näyttelyarvostelun perässä... Me ne koirat kasvatamme, ei näyttelyt. Mutta kun ne arvostetuimmat arvosanat taidetaan erilaisten yhdistysten mielestä saada juuri sieltä nayttelytouhuista... Ristiriitaista.

En tunne groenendaelin nykyistä tilaa. Enkä muidenkaan muunnosten tilannetta. Nyt taidetaan elää jonkinlaista murroskautta rodun parissa. Jokaisen pitää valita puolensa. Lähteekö näyttämään vai käyttämään? Vai koettaako kumpaakin?

Meillä on kaksi ilmeisesti näyttölinjaista tervunarttua. Vanhempi kyllä repii hihnaansa, kun haluaa pomottaa tai innostuu, mutta se ei ole kovin motivoitunut koulutteluun tms. enkä ole pahemmin kokeillutkaan, koska kemiat ei tähän koiraan osu.

Nuorempi sen sijaan tykkää hurjasti repimisleikeistä, kunhan sen saa ensin innostettua. Eikä se ole kovin vaikeaa. Sille on opetettu, ettei tavaroihin saa koskea ilman lupaa, joten patukalla leikkiessä sille pitää kertoa, että nyt todella leikitään ja revitään. Uskon, että koirasta olisi saanut hyvän harrastuskoiran toko- tai pk-puolelle ja agilityyn, jos se olisi päätynyt aktiiviselle ohjaajalle.

Tiedä sitten. Jos kohdalle osuu hyvä groenendael tai tervu, siitä todennäköisesti saa hienon harrastuskaverin. Mutta työkoiraksi sen pää ei ehkä enää riitäkään?

Lue lisää

Jossain Belgipalstan syövereissä lienee vielä viime syksyn keskustelu pelkipäivistä, joilla oli jalostusehdokkaiden testausta by ulkomaanelävä. Siellä kävi ilmi, että erit. nämä näyttelypelkit olivat aikojen saatossa menettäneet saalisviettiä ja taistelutahtoa. Tästä asiasta moni onkin ollut myös tuossa keskustelussa huolissaan, joskin osin sinnekin jotenkin vilahti perinteinen "mun pelki näyttää hyvältä ja sitä on kiva lääppiä" vs. "mun käyttökoira toimii"- keskustelu.

Testi ja testi, oma grotskuni on hulluna puruleikkeihin, niin että välillä pitää rajoittaa. Grotskuja ei tosiaankaan ole tarkotettu sohvaperunaksi, paskanjauhantaa tuo.

Höpö höpö sanon minä kirjoitti:

Testi ja testi, oma grotskuni on hulluna puruleikkeihin, niin että välillä pitää rajoittaa. Grotskuja ei tosiaankaan ole tarkotettu sohvaperunaksi, paskanjauhantaa tuo.

Missä musta suojelubelkit. Nitä ei näy missään. Joku narttu kävi SM:ssä ja tuloksena hylky puruista. Eli semmosia ne on. En ole muunlaisia nähnyt. Työmalit 38.5 kertaa parempia ja älykkäämpiä.

Jaa belgit vietittömiä. Ihan niitten muutaman näkemäni käyttömalin perusteella sanon, että... Olen nähnyt alle vuotiaan malin jahtaavan hulluna naruun sidottua muovipalikkaa. Samaisella koiralla aloiteltiin myös suojelua.

Meillä on kaksi tervunarttua, ilmeesti näyttiksiä, joskin vanhaa linjaa. Mulla ei ole hajuakaan mistä puhun, kun kokemukset ovat toistaiseksi kovin vähäiset, mutta tuo nuorempi todella tykkää palloleikeistä, repimisestä ja vuosikkaana se yritti ajaa takaa kaikkea liikkuvaa, lähinnä polkupyöriä ja hiihtäjiä. Paimenvietiksi sitä kaikki kutsuivat. Mutta pallohullu se ei ole.
Tämä on ihana opetettava minulle, kun se on kaikkiruokainen namihullu kuin tykkää myös leikkimisestä. Myös nenänkäyttö on sille hyvin mieluista, päätellen siitä, miten innolla se menee vajaan, kun tietää, että sitten pääsee etsimään palloansa. Miellyttämishalu on myös suuri, välillä palkaksi riittää pari kehuvaa sanaa ja raaputukset korvan taa.

Neeta kirjoitti:

Jaa belgit vietittömiä. Ihan niitten muutaman näkemäni käyttömalin perusteella sanon, että... Olen nähnyt alle vuotiaan malin jahtaavan hulluna naruun sidottua muovipalikkaa. Samaisella koiralla aloiteltiin myös suojelua.

Meillä on kaksi tervunarttua, ilmeesti näyttiksiä, joskin vanhaa linjaa. Mulla ei ole hajuakaan mistä puhun, kun kokemukset ovat toistaiseksi kovin vähäiset, mutta tuo nuorempi todella tykkää palloleikeistä, repimisestä ja vuosikkaana se yritti ajaa takaa kaikkea liikkuvaa, lähinnä polkupyöriä ja hiihtäjiä. Paimenvietiksi sitä kaikki kutsuivat. Mutta pallohullu se ei ole.
Tämä on ihana opetettava minulle, kun se on kaikkiruokainen namihullu kuin tykkää myös leikkimisestä. Myös nenänkäyttö on sille hyvin mieluista, päätellen siitä, miten innolla se menee vajaan, kun tietää, että sitten pääsee etsimään palloansa. Miellyttämishalu on myös suuri, välillä palkaksi riittää pari kehuvaa sanaa ja raaputukset korvan taa.

Lue lisää

Joka ihmisellä on yleensä piirun verran eri selitys termille kuin termille. Tuo pallon repiminen kyllä, vaikka saalistaisi liikkuvaa, on kuitenkin kiinni siitä taistelutahdostakin, joka on käyttökelpoinen asia treenattavassa koirassa.
Siihen, että saksanpaimenkoirat ovat vietikkäämpiä kuin belgit, voipi kertoa sen, että molemmissa roduissa on saalista ja sen puutetta. Juurikin käyttömaleilla saalista yleensä riittää, ja onkin noissa piireissä yleistä toistella saksanpaimenkoirapuolelta tulleita naljailuja "saalispelleistä" maleista ;)
Mutta tosiaan, ei sitten taas suojelupuolella koira ilman aggrea pelitä. Sitäkin löytyy hyvältä koiralta moottoriksi oikeaan paikkaan, oli rotu mikä tahansa. Vahva ja aktiivinen, hyvin koulutettu koira on ilo nähdä, rodusta riippumatta.

eri asiat kirjoitti:

Joka ihmisellä on yleensä piirun verran eri selitys termille kuin termille. Tuo pallon repiminen kyllä, vaikka saalistaisi liikkuvaa, on kuitenkin kiinni siitä taistelutahdostakin, joka on käyttökelpoinen asia treenattavassa koirassa.
Siihen, että saksanpaimenkoirat ovat vietikkäämpiä kuin belgit, voipi kertoa sen, että molemmissa roduissa on saalista ja sen puutetta. Juurikin käyttömaleilla saalista yleensä riittää, ja onkin noissa piireissä yleistä toistella saksanpaimenkoirapuolelta tulleita naljailuja "saalispelleistä" maleista ;)
Mutta tosiaan, ei sitten taas suojelupuolella koira ilman aggrea pelitä. Sitäkin löytyy hyvältä koiralta moottoriksi oikeaan paikkaan, oli rotu mikä tahansa. Vahva ja aktiivinen, hyvin koulutettu koira on ilo nähdä, rodusta riippumatta.

Lue lisää

Hyvin laitettu! Helposti sekoitetaan / puhutaan eri asioista. Itse ajattelisin pitkälti kuten sinä, tosin ehkä pidän tuota ns. taistelutahtoa / aggressiota taas osana molempia viettejä enkä sinällään erotettavana. Mutta yleensähän taistelu herää saaliilta. Suojelupuolen reenejä on kiva käydä katsomassa, koska siellä on joitakin ihan puhtaasti saaliilla toimivia koiria, siis puolustus heikko. Tositilanteessa tällainen koira on tietysti ihan turha, mutta kentällä pelaa ihan hyvin.