Edellisessä osassa Jacob kosi Angelicaa ja antoi naiselle äitinsä kihlasormuksen ja samalla suututti siskonsa.
Tess nökötti auton takapenkillä sanomatta mitään. Angelica ja Jacob olivat etupenkeillä. He ajoivat kohti kaksosten kotia. Tess oli raivoissaan. Kuinka Jacob oli voinut antaa hänen äitinsä kihlasormuksen Angelicalle! Tess muisteli menneitä..
”Äiti, kato mitä mä löysin täältä kaapista!” Tess huusi iloisesti ja piteli sormusta kädessään, ”eikö ookkin hieno!” Jennipher katsoi sormusta ja otti sen pienen Tessin kädeltä omalleen. Hän tarkasteli sitä verkalleen. ”Se on mun vihkisormus”, Jennipher sanoi ja istahti sohvalle. ”Tuu tähän mun viereen”, hän kehotti tyttärelleen. Tyttö kipusi kuuliaisesti sohvalle ja katseli lumoutuneena sormusta. ”Tää on mulle tosi tärkee”, Jennipher totesi ja Tess nyökkäsi. Jen oli hetken hiljaa. ”Sä saat tän. Mutta yhellä eholla”, hän sanoi sitten. ”Millä eholla?” Tess kysyi heti. Jen antoi sormuksen tytölle ja katsoi tätä suoraan silmiin. ”Älä hävitä sitä ikinä. Se merkkaa mulle niin paljon”, hän sanoi. Tess nyökkäsi taas ja sulki kämmenensä sormuksen ympärille. ”En hävitä”, hän vielä varmisti sanansa.
Tess astui ulos autosta. He olivat vihdoin kotona, kaikki kolme. Kihlaus oli varmistanut sen, että Angelica asui heillä. Tess kipitti sisään, sillä oli jo aamuyö ja kauhean kylmä. Tess oli jäänyt autoon vähäksi aikaa niin, ettei ollut mennyt samaan aikaan sisälle kuin kihlapari. Häntä harmitti yhä sormuksen kohtalo. Hän olisi tahtonut antaa sormuksen omalle pojalleen sitten, kun hänellä poika olisi, että tämä voisi kosiessaan antaa sormuksen rakastamalleen tytölle. Mutta Jacob oli ehtinyt ensin, hän oli kosinut jo. Tess myönsi lopulta mielessään, ettei sormus ollut aivan hukkaan mennyt: olihan sen tehtävä olla merkkinä ikuisesta rakkaudesta.
Jacob heräsi aamulla aivan liian aikaiseen. Angelica nukkui hänen vieressään ja Tess omassa huoneessaan. Jacob nousi hetken viivyteltyään ihanan lämpimästä sängystä. Aamuaurinko valaisi keittiön kauniisti. Jacob huokaisi ja keitti itselleen kupin kahvia. Kahvia juodessaan hän tunsi itsensä onnelliseksi, vaikka tiesi, että oli suututtanut siskonsa. Mutta nyt hän oli kihloissa, ja se kirkasti kaikki hänen ajatuksensa ja pyyhki pahat mietteet pois.
Tämä ei nyt ole kovin pitkä jakso, toivottavasti ei haittaa. :) Viimeksi tuli noottia "Jatkanko?"-kysymyksestä. Mutta se kai olikin jo käynyt turhaksi? Kun tulee niin paljon positiivista kommenttia, niin kai minä automaattisesti jatkan. Mutta tuo ei tarkoita sitä että nyt ei tarvitse kommentoida. Totta kai saa (lue: pitää) kommentoida! :) Niitä on mukava lukea. Rakentavat kommentit, eli muutkin kuin JATKAAAAAAAA!! kommentit ovat parhaita, koska niiden avulla voi parantaa tarinan laatua. No jopas tuli jaariteltua.. :)
Tess nökötti auton takapenkillä sanomatta mitään. Angelica ja Jacob olivat etupenkeillä. He ajoivat kohti kaksosten kotia. Tess oli raivoissaan. Kuinka Jacob oli voinut antaa hänen äitinsä kihlasormuksen Angelicalle! Tess muisteli menneitä..
”Äiti, kato mitä mä löysin täältä kaapista!” Tess huusi iloisesti ja piteli sormusta kädessään, ”eikö ookkin hieno!” Jennipher katsoi sormusta ja otti sen pienen Tessin kädeltä omalleen. Hän tarkasteli sitä verkalleen. ”Se on mun vihkisormus”, Jennipher sanoi ja istahti sohvalle. ”Tuu tähän mun viereen”, hän kehotti tyttärelleen. Tyttö kipusi kuuliaisesti sohvalle ja katseli lumoutuneena sormusta. ”Tää on mulle tosi tärkee”, Jennipher totesi ja Tess nyökkäsi. Jen oli hetken hiljaa. ”Sä saat tän. Mutta yhellä eholla”, hän sanoi sitten. ”Millä eholla?” Tess kysyi heti. Jen antoi sormuksen tytölle ja katsoi tätä suoraan silmiin. ”Älä hävitä sitä ikinä. Se merkkaa mulle niin paljon”, hän sanoi. Tess nyökkäsi taas ja sulki kämmenensä sormuksen ympärille. ”En hävitä”, hän vielä varmisti sanansa.
Tess astui ulos autosta. He olivat vihdoin kotona, kaikki kolme. Kihlaus oli varmistanut sen, että Angelica asui heillä. Tess kipitti sisään, sillä oli jo aamuyö ja kauhean kylmä. Tess oli jäänyt autoon vähäksi aikaa niin, ettei ollut mennyt samaan aikaan sisälle kuin kihlapari. Häntä harmitti yhä sormuksen kohtalo. Hän olisi tahtonut antaa sormuksen omalle pojalleen sitten, kun hänellä poika olisi, että tämä voisi kosiessaan antaa sormuksen rakastamalleen tytölle. Mutta Jacob oli ehtinyt ensin, hän oli kosinut jo. Tess myönsi lopulta mielessään, ettei sormus ollut aivan hukkaan mennyt: olihan sen tehtävä olla merkkinä ikuisesta rakkaudesta.
Jacob heräsi aamulla aivan liian aikaiseen. Angelica nukkui hänen vieressään ja Tess omassa huoneessaan. Jacob nousi hetken viivyteltyään ihanan lämpimästä sängystä. Aamuaurinko valaisi keittiön kauniisti. Jacob huokaisi ja keitti itselleen kupin kahvia. Kahvia juodessaan hän tunsi itsensä onnelliseksi, vaikka tiesi, että oli suututtanut siskonsa. Mutta nyt hän oli kihloissa, ja se kirkasti kaikki hänen ajatuksensa ja pyyhki pahat mietteet pois.
Tämä ei nyt ole kovin pitkä jakso, toivottavasti ei haittaa. :) Viimeksi tuli noottia "Jatkanko?"-kysymyksestä. Mutta se kai olikin jo käynyt turhaksi? Kun tulee niin paljon positiivista kommenttia, niin kai minä automaattisesti jatkan. Mutta tuo ei tarkoita sitä että nyt ei tarvitse kommentoida. Totta kai saa (lue: pitää) kommentoida! :) Niitä on mukava lukea. Rakentavat kommentit, eli muutkin kuin JATKAAAAAAAA!! kommentit ovat parhaita, koska niiden avulla voi parantaa tarinan laatua. No jopas tuli jaariteltua.. :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mikäs sattuma, olen eka joka lukee tämän. :D
Mielenkiintoinen tarina, vaikka hieman lyhyehkö olikikin. Takaumat ovat aina kiinnostavia lukea... Jos lyhyyttä ei lasketa, niin paranee vain. :)
No.. Sähän voit mieluusti jatkaa... :) Se olisi kivaa jos noi vois olla pisempiä. Mutta siitähän sä jo huomautit :D No oli TOSI hyvä.. ei muuta :)
Sä oot hyvä! Upeeta meininkiä! Mut ei liity paljoo simmsiin! Mut e i se mitään! Ei parannettavaa! ::::))))))))))))))))!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! KIIIIIIIIIITSSSSS!!!!!
Ei noista sinun tarinoistas vois muuta sanoa , kuin että ne ovat ihania. ;)
Olen lukenut ne ekasta Jennipher tarinasta lähtien. Jatka vain kirjoittamista, sä osaat ! :)