älä itke,hän ei ansaitse kyyneltäkään..jättää vaan taakseensa tuskaa ja ikävää..ansaitset jotain paljon parempaa,ehkä joskus saa hänkin tuntee tuskan tään,ja tietää mitä on kaikki menettää,se saisi kenet vaan hajoamaan!enkä tiedä miks haluun ees enää sun luokses,viillän ranteet vaan taas auki sun vuokses,veri valuu sun sanat niin satuttaa,et en ees niit enää muista halua.tuskin ees enää muistat mua,ja miten paljon mä rakastin sua!Miten pystyy toivossa elää,ei jaksa odottaa parempaa huomista enää..en halua sääliä haluan kuulla totuuden,miks särjit mun sydämen.?!?Muistan aina kun pidit musta kii tahtoisin olla ikuisesti niin.sanat entiset vaan satuttaa ja saa sydämeni taas sun perään itkemään,vaik silti tiedän etten enää sua takas saa,enkä pysty virheitäni korjaamaan.(halusin jakaa mun oloo muille ja pidän kirjoittaa omii ajatuksiini,siit on jo vuosi aikaa en voi unohtaa enkä itelleni anteeksi antamaan)..Mutta elämä on..
Hajonnut
^^broken^^
20626
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Nyt mun on pakko kommentoida:
Tiedä, että maailmassa ei ole ketään Sinulle niin tärkeää ihmistä kuin Sinä itse. Kohtele edes itse itseäsi rakkaudella. Et ole ainoa, joka tuntee juuri nyt noin, mutta takaan, että se menee ohitse. Koskaan ei kannata tehdä mitään peruuttamatonta.
Jokaiselle on olemassa jossain joku. Olen jo sen verran kokenut, että tiedän, että vaikka olenkin muutaman kerran seurustellut ja huomannut, etten haluakaan jatkaa, en ole kuitenkaan lakannut odottamasta. Voin kertoa, että seurusteluista huolimatta en ole heistä kehenkään ollut koskaan rakastunut (valitettavasti).
Ota elämääsi uusi motto: "Ehkä vielä joskus minäkin ansaitsen onnen". (en tiedä onko tuota vielä kukaan keksinyt :) Ja puhu, kuuntelen, jos tarvitset kuuntelijaa.
Kun koskaan ei ole ollut rakastunut,
ei tiedä sen aiheuttamasta tuskasta.
Kyllä, maailmassa ei ole ketään
niin tärkeää ihmistä kuin minä itse.
Tarvitsevana naisena tarvitsen muita
peilaamaan rikkoutunutta sisintä
pala palalta liimaamaan rikki mennyttä
luottamusta ja uskoa perusminään.
Epäusko tekee huteraksi kaiken,
epävarmuus seuraavasta käänteestä
saa suojelemaan itseään,
sitä tärkeintä maailmassa
ilman kulisseja.
Vaikeasti tavoitettavat henkilöt
ovat kuulema kaikkein pattoisimpia,
poissaolevia omasta itsestään,
sen tavoittamattomissa.
Se joka kohtelee rakkaudella itseään,
ei ajattele vain itseään.
Rakastumista ei opetella,
kyky siihen tulee tai ei tule
vannomatta toistamatta fraaseitta
haluamatta etsimättä feikeittä.
Palaan paikkoihin, jossa saa rakastaa.
että vaikka en olekaan kokenut sitä oikeaa rakkautta
seurustelusuhteissani, olen silti ollut avoliitossa toistakymmentä vuotta. Mun on ollut pakko kertoa se avopuolisolleni ja sanon vaan, ettei ole helppoa elää "yksipuolisessa" suhteessa, kun tietää, että toinen pelkää koko ajan milloin suhde päättyy.
Sanoit, että et ole seurustellut.
Nyt olet seurustelut jo useasti.
Mutta kun et vaan ole rakastunut
ollut koskaan kuin itseesi.
Siihen vähäpätöiseen luuseriin,
jonka me kaikki löydämme itsestämme
kun tarkkaan sitä katsomme.
Siihen, josta kukaan ei oikeasti välitä
heti kun uskaltaa ääneen ilmaista
sitä mitä joskus oli ja on ollut
kurjaa ja traumaattista
ilman omaa vaikutusta.
aviopuolisollesi. Huom. nimipäiväsankari.
vielä.
Näytit lisäävän hienon runon tonne loppuun.
mutta siitä huolimatta en ole rakastunut. Jos todella rakastaisin itseäni, enkö silloin tekisi niin kuin itse haluan, enkä niin kuin muut toivovat?
t. vähäpätöinen luuseri (kuten sanoit)
- ehkä.
Ole onnellinen, että olet saanut rakastua. Se tunne saattaa kuitenkin ajan myötä muuttua, huomaatkin, ettei se välttämättä ollutkaan rakkautta; esim. "perhoset vatsan pohjalla", (en todellakaan usko siihen) se on vain jännitystä jne. näin olen lopulta monesti havainnut. Usein myös rakkautta ja seksinnälkää on ehkä vaikea erottaa toisistaan?
-sanontoja edes työkseni.
Seksinnälkää voi syödä,
saada ja täyttyä.
Rakkautta on muutkin
ruumiinosat.
Ei ole vaikea erottaa
himoa ja rakkautta.
kun en tiennyt sille muutakaan vastinetta (vaikka vihaankin fraaseja)
Ehkä sitten oli rakkautta, se että...
Hiukseni lähtivät tukkoina
otit kädestä, pyysit viereesi
levitimme sohvan
annoit hauhtuneen piposi
sanoit "mitäs tuosta".
Laskit pääsi rintojeni väliin -
sentään säilyneiden -
Pikkupoika karkin nälässä.
Pikkutyttö turvan nälässä.
En vain ymmärtänyt siitä yhtään mitään, mutta hyvä jos sain sinut paremmalle tuulelle. Jos tunnet kerran minut, niin silloinhan minä tunnen sinut. Enkä niin hirveesti tunne täältä ihmisiä. Tule juttelemaan. Huomenia :)
Aika ennen sinua.
Sattui loppu siinäkin.
Vähemmän kuitenkin.
Ero sattuu aina.
Hyvät yritykset epäonnistuvat,
vaistot pettävät.
Fyysinen voi toimia,
se ei riitä.
Oliko tuo nyt runo vai totta?
Kerron vielä yhden asian. Et ole sitten huomannut, että asiaan liittyy muitakin henkilöitä. Jos olisit hyvä matematiikassa (oletko?) niin ymmärtäisit, että olen pakostakin ulkopuolinen tässä jutussa, vaikkakin olen siihen sotkeutunut (en kiellä). Tätä asiaa ei mun mielestä kannata vatvoa yleisillä palstoilla. Toivon, että saisin jatkossa kirjoittaa ja kommentoida runoja vapaasti ilman dramaattisia seurauksia. Samaa varmaan toivot sinäkin? Enhän ole sulle koskaan sanonut ilkeää kommenttia, enkä sano nytkään.
Jos haluat keskustella, kun kerran tunnet minut, soita, numero ei ole salainen, saat sen numerotiedustelusta.
P.S. En ole koskaan huom! IKINÄ pettänyt ketään, en ole edes pussaillut vieraiden miesten kanssa. Tästä lähdökohdasta voimme aloittaa asiallisen keskustelun, hyvää päivän jatkoa sinulle.
Sovittu? :)
Se on tosielämästä, kuten useimmat runoni ovat.
Se on minun tyylini. En hae täältä ystäviä, en dramatiikkaa - jos sinulla kiehuu tunteittesi kanssa täällä palloillessasi, niin sittenhän kiehuu.-Pyysit tuolla juttelemaan, en pääsääntöisesti juttele täällä, juttelen ihan livenä useimmiten. Kaikkien kanssa se ei ole mahdollista. Kaikkien aika ei yksinkertaisesti riitä livenä tapaamisiin...On niin paljon tekemistä täälläkin...
Yritä hei ryhdistäytyä, kirjoitellaan lähinnä runoja ja kommentoidaan niitä, jos sattuu joku koskettamaan edes sen vertaa.
Et tietenkään ole pussaillut vieraan miehen kanssa, koska olet hetero.
Kirjoitit kännyyni heinäkuussa 2005 täysin identtisen jutun ja ajatukset. Se oli pitkä viesti ja on minulla tallessa.
Olen todellakin hetero ja nainen. Sanoin sen jo aiemmin, ennen kuin ryhdyit nimittelemään luuseriksi ja väittämään, että tunnet minut.
En ole kirjoittanut kenellekään viime heinäkuussa tuollaisia viestejä. Ehkä ajattelen identtisesti jonkun miehen kanssa täällä, jos kerran samoilla sanoilla sattumalta kirjoitin.
Mua oikeasti huvittaa se, että tiedän, kenen kanssa ajattelen samoin. Olethan luullut minua häneksi ennenkin...
että etsimäsi mies, jolle runosi oli tarkoitettu, ei edes käy täällä. :(
Kerroit, että voin kirjoittaa omasta elämästäni runoja - kiitos, mutta käytän mieluummin mielikuvitusta, eli kirjoitan ihan mistä sattuu ja toivon jatkossakin, etten osu sanoillani herkkiin kohtiin.
Aurinkoista kevättä Sulle, runoilemisiin :)
Turha kiistää
omia käyntejään.
Turhaa, niin turhaa.
Ei kannata ottaa niin henkilökohtaisesti kaikkea, kun pitkään elämään mahtuu monenlaisia ihmissuhdekuvioitakin ja runoja niistä.
kommenttini. Halusin vain auttaa sinua kuuntelemalla. Olen tässä nytkin, en siis kiistä omia käyntejäni, sanoin vain, että hän, jota etsit ei ehkä käy edes täällä. Luulithan nytkin minua häneksi, eikä tämä ole ensimmäinen kerta.
Tsemppiä! :)
hienoa tunteitten purkaamista niin kuin ovat monet muutkin runot... Hyvä!