Emma juoksi samoilla kaduilla edes takas, kuin labyrintisssä. Pian hänkin olisi varmaan eksyksissä. Hän kadotti myös Virpin. Virpi ja Emma olivat yhdessä menneet etsimään Jussia, Virpin pikkuveliä, joka oli kadonnut. Emman ja Virpin oli pitänyt vahtia häntä. Alumiininsinisestä pyörästäkään ei näkynyt jälkeäkään. Emma tarttui palorappusiin ja roikkui vähän aikaa pää alaspäin, vain jaloista roikkuen. Jussia ei voinut löytää, mutta hänet oli pako löytää. Yhtäkkiä Emma näki Virpin ja juoksi tämän viereen.
- No edes sinut löysin! Emma sanoi, mutta ei siltikään näyttänyt kovin ilahtaneelta.
Olisihan Virpi osannut yksin kotiin. Vaan Jussi ei. Valitettavasti. Kello oli jo kahdeksan. Puoli yhdeksän oli Emman kotiintulo aika. Jos Jussia ei silloin olisi löytynyt, niin ... SE olisi kamalaa. Jussi oli nimittäin ollut jo kaksi tuntia kateissa.Kaksi! Aivan liikaa. Tämä oli tosi erikoinen päivä ollut muutenkin. Siksi tämäkin oli tapahtunut:
Sampan, Virpin isoveljen futisharkat oli päättyneet pahaan nilkan-nyrjähdykseen.Äiti ja isä olivat lähteneet viemään Samppaa terveyskeskukseen. Samppa sentään itki. se näky oli harvinainen. Hän ei koskaan itkenyt. Tai no itki, mutta vain harvoin.eli ne olivat todella lyhyet treenit. Pari minuuttia, jos ei kolme.Mutta tuskin edes viittä. Sen jälkeen Toinen Virpin pikkuveli Elias, oli ärsyttänyt heitä niin, että mitta oli korvia myöten täynnä.Sekä Emmalla että Virpillä. Silloin he olivat antaneet selkäsaunan. Aika pahan. No hän toipui, luojan kiitos! Eli aika tuskallinen sekä kiireinen päivä. ja nyt oli jo ilta. Kello tuli yhdeksän. Mutta kun kummallakaan ei ollut puhelinta mukana, he eivät tienneet sitä.Kunnes...
-Kello!! Muuta Virpi ei ennättänyt sanoa, kun moikata hyvästit Emmalle. Emma lähti juoksemaan kotiin. Hän ei maininnut mitään perheelleen tapahtuneesta.
Seuraavana päivänä Virpi ilmestyi mman oven taakse. Kummallista. No sehän tapahtui joka päivä . Mutta nyt Virpi itki.Emma aavisti heti että jotain pahaa oli tapahtunut. Hän kertoi kyyneliltänsä kun ehti, että Jussi..Hän ei ollut löytynyt! Emman oli pakko mennä istumaan. Hän aavisti jotenkin, että Jussi ei palaisi takaisin,ikinä. Emmakin purskahti itkuun. Pian ystävykset kökötti sohvalla, vain itkien. Emma haki keittiöstä talouspaperi rullan. He pyyhkivät kyyneleet ja pesivät vähän kasvojaan. Ja menivät etsimään Jussia. Turhaan. 7 tuntia etsittyään Sampan(jolla oli kantoside),Emman vanhempien, Virpin vanhempien, ja vielä Eliaksenkin voimin, ei ollut Jussia löytynyt. Emman oli pakko mennä kotiin. Vnhemmat tulivat perässä.He kävivät nukkumaan. Emma itki itsensä uneen.
Seuraavana päivänä oli tunnelma maassa. Ja yllätys oli valtaisa,kun Emma luki, mitä paikallis lehden kannessa luki."5-vuotias poika löydetty kuolleena" Ja Jussin kuva. Emma tiputti ostoskorein ja lähti ulos. Hän itki, ja itki. Hän ei välittänyt ihmisten katseista. Jotkut yrittivät kysyä mikä on, mutta emma ei vastnnut, häntä itketti niin. Hän tapasi Virpin ja hänen vanhempansa.Kertoi tälle paikallis-lehden uutisista. Hekin itkivät vAin. Emma meni takaisin kotiin, ja kertoi suru-uutisen vanhemmilleen. Hän lohdutti Emmaa, vaikka itsekkin suri kovasti. Nyt Jussi oli poissa lopullisesti. Ei Emma enään ikinä voisi olla ostamassa Jussille synttärilahjaa. Vain mustatruusut hautajaisiin oli ainoa, mitä hän voisi ostaa.
- No edes sinut löysin! Emma sanoi, mutta ei siltikään näyttänyt kovin ilahtaneelta.
Olisihan Virpi osannut yksin kotiin. Vaan Jussi ei. Valitettavasti. Kello oli jo kahdeksan. Puoli yhdeksän oli Emman kotiintulo aika. Jos Jussia ei silloin olisi löytynyt, niin ... SE olisi kamalaa. Jussi oli nimittäin ollut jo kaksi tuntia kateissa.Kaksi! Aivan liikaa. Tämä oli tosi erikoinen päivä ollut muutenkin. Siksi tämäkin oli tapahtunut:
Sampan, Virpin isoveljen futisharkat oli päättyneet pahaan nilkan-nyrjähdykseen.Äiti ja isä olivat lähteneet viemään Samppaa terveyskeskukseen. Samppa sentään itki. se näky oli harvinainen. Hän ei koskaan itkenyt. Tai no itki, mutta vain harvoin.eli ne olivat todella lyhyet treenit. Pari minuuttia, jos ei kolme.Mutta tuskin edes viittä. Sen jälkeen Toinen Virpin pikkuveli Elias, oli ärsyttänyt heitä niin, että mitta oli korvia myöten täynnä.Sekä Emmalla että Virpillä. Silloin he olivat antaneet selkäsaunan. Aika pahan. No hän toipui, luojan kiitos! Eli aika tuskallinen sekä kiireinen päivä. ja nyt oli jo ilta. Kello tuli yhdeksän. Mutta kun kummallakaan ei ollut puhelinta mukana, he eivät tienneet sitä.Kunnes...
-Kello!! Muuta Virpi ei ennättänyt sanoa, kun moikata hyvästit Emmalle. Emma lähti juoksemaan kotiin. Hän ei maininnut mitään perheelleen tapahtuneesta.
Seuraavana päivänä Virpi ilmestyi mman oven taakse. Kummallista. No sehän tapahtui joka päivä . Mutta nyt Virpi itki.Emma aavisti heti että jotain pahaa oli tapahtunut. Hän kertoi kyyneliltänsä kun ehti, että Jussi..Hän ei ollut löytynyt! Emman oli pakko mennä istumaan. Hän aavisti jotenkin, että Jussi ei palaisi takaisin,ikinä. Emmakin purskahti itkuun. Pian ystävykset kökötti sohvalla, vain itkien. Emma haki keittiöstä talouspaperi rullan. He pyyhkivät kyyneleet ja pesivät vähän kasvojaan. Ja menivät etsimään Jussia. Turhaan. 7 tuntia etsittyään Sampan(jolla oli kantoside),Emman vanhempien, Virpin vanhempien, ja vielä Eliaksenkin voimin, ei ollut Jussia löytynyt. Emman oli pakko mennä kotiin. Vnhemmat tulivat perässä.He kävivät nukkumaan. Emma itki itsensä uneen.
Seuraavana päivänä oli tunnelma maassa. Ja yllätys oli valtaisa,kun Emma luki, mitä paikallis lehden kannessa luki."5-vuotias poika löydetty kuolleena" Ja Jussin kuva. Emma tiputti ostoskorein ja lähti ulos. Hän itki, ja itki. Hän ei välittänyt ihmisten katseista. Jotkut yrittivät kysyä mikä on, mutta emma ei vastnnut, häntä itketti niin. Hän tapasi Virpin ja hänen vanhempansa.Kertoi tälle paikallis-lehden uutisista. Hekin itkivät vAin. Emma meni takaisin kotiin, ja kertoi suru-uutisen vanhemmilleen. Hän lohdutti Emmaa, vaikka itsekkin suri kovasti. Nyt Jussi oli poissa lopullisesti. Ei Emma enään ikinä voisi olla ostamassa Jussille synttärilahjaa. Vain mustatruusut hautajaisiin oli ainoa, mitä hän voisi ostaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ei mitään tekoa novellin kanssa, kaaameaa kieltä niinkuin tää viestikin
kun vastasit.. Ei kyllä kovin positiivisesti mutta kitos silti ;)
En mä oikeen tiiä miten tätä kommentoisi. Juttuhan on niin että on vaikee arvostella sun ikäsen kirjotuksia, kun se teidän ajatusmaailma on niin paljon erilainen.
Mielikuvitustahan sulla on, ja ajoittain tosi kekseliäitä lauseita saattaa poimia sun tekstistä. Jatka kirjottamista. Voit olla joskus ties miten hyvä.. Jotkut asiat tulee vasta iän mukana. Sun ja mun erona on se, että mä en sun ikäsenä ollut kiinnostunu kirjottamisesta. Olen nyt vasta myöhemmällä iällä huomannut tykkääväni siitä, ja myös sen että mulla on lahjoja siihen. Vaikka aikoinaan äidinkielen tunneilla en koskaan saanut sellaista kuvaa.
tsemppiä!