Oli pakko kirjoittaa tänne, kun olin tänään yhden vanhan koulukaverin luona kyläilemässä ja se oli virhe tässä tilanteessa. Siis tilanteemme mieheni kanssa on se, että menemme toukokuussa ensimmäiselle käynnille lapsettomuusklinikalle. Miehelläni on kiveskohjujen takia(ilmeisesti niistä johtuen) hedelmällisyys alentunut merkittävästi, mutta minua ei vielä ole tutkittu. Tilanne ei siis vielä ole kovin paha, mutta tällä hetkellä meille on sanottu, että jos kiveskohjuleikkaus ei auta, niin sitten avuksi täytyy varmaankin ottaa hoidot, sillä luonnollisesti lasta emme ehkäpä tällä hetkellä voi saada. No mutta meille ei siis ole tehty täydellisen lapsettomuuden diagnoosia, joten en ymmärrä omia tunteitani...
Olin siis tänään vanhan koulukaverini luona kyläilemässä ja hän hehkui äitiyden onnea ja kaiken järjen mukaan minunkin olisi pitänyt olla onnellinen hänen puolestaan. Mutta enpä vaan ollut, sillä olin katkera ja kateellinen. Taas sateli kysymyksiä minulle, että jokos meillä on vauvakuumetta ja vastailin vitsaillen, ettei vielä todellakaan ole, sillä en ihan kaikille viitsi tilanteestamme kertoa(parhaimmat ystävät kylläkin tietävät).Sitten kun pääsin kotiin itku meinasi taas tulla. Tilannetta ei yhtään helpottanut se, että kuulin tänään kahden entisen työkaverini olevan raskaana...
Jotenkin kamala olo...Pitäis ajatella positiivisesti ja mieheni ajatteleekin paljon positiivisemmin tästä asiasta kuin minä.Tuntuu vaan niin kamalan väärältä, että miksi toiset saavat lapsen niin helposti, kun me taas joudumme pelkäämään saammeko lasta koskaan. Tiedän, ettei saisi olla näin katkera ja olen aina ollut sitä mieltä, että ei kannata olla toisille kateellinen. Jostain se tunne nyt kuitenkin kumpuaa enkä voi sille mitään. Onko muilla samanlaisia kokemuksia ja oletteko pystyneet pääsemään kateuden tunteista eroon, sillä haluaisin olla aidosti onnellinen ystävieni puolesta. Kiitos kun jaksoitte lukea tämän hullun raapustukseni!
Olin siis tänään vanhan koulukaverini luona kyläilemässä ja hän hehkui äitiyden onnea ja kaiken järjen mukaan minunkin olisi pitänyt olla onnellinen hänen puolestaan. Mutta enpä vaan ollut, sillä olin katkera ja kateellinen. Taas sateli kysymyksiä minulle, että jokos meillä on vauvakuumetta ja vastailin vitsaillen, ettei vielä todellakaan ole, sillä en ihan kaikille viitsi tilanteestamme kertoa(parhaimmat ystävät kylläkin tietävät).Sitten kun pääsin kotiin itku meinasi taas tulla. Tilannetta ei yhtään helpottanut se, että kuulin tänään kahden entisen työkaverini olevan raskaana...
Jotenkin kamala olo...Pitäis ajatella positiivisesti ja mieheni ajatteleekin paljon positiivisemmin tästä asiasta kuin minä.Tuntuu vaan niin kamalan väärältä, että miksi toiset saavat lapsen niin helposti, kun me taas joudumme pelkäämään saammeko lasta koskaan. Tiedän, ettei saisi olla näin katkera ja olen aina ollut sitä mieltä, että ei kannata olla toisille kateellinen. Jostain se tunne nyt kuitenkin kumpuaa enkä voi sille mitään. Onko muilla samanlaisia kokemuksia ja oletteko pystyneet pääsemään kateuden tunteista eroon, sillä haluaisin olla aidosti onnellinen ystävieni puolesta. Kiitos kun jaksoitte lukea tämän hullun raapustukseni!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voih, tiedän ihan tarkalleen tuon tunteen! Monet ystäväni ovat viime aikoina iloinneet omista raskauksistaan ja vaikka kuinka yritän jakaa tätä onnea heidän kanssaan, niin inhottava katkeruus nousee aina pintaan.
Eihän sitä ole vihainen ystävilleen eikä mitään muutakaan sellaista negatiivista, mutta jotenkin nämä toisten onnistumiset nostavat sen oman vajavaisuuden pinnalle. Täytyisi vain yrittää ajatella niin, että ei se toisten onni ole itseltä pois.
En ole siis minäkään päässyt kateuden tunteesta eroon, vaikka sitä tunnetta inhoankin yli kaiken. Mielelläni siis minäkin kuulisin, miten tämä tästä iloksi muuttuisi!
Onhan noita tuntemuksia... En yleensä ole kateellinen kenellekään enkä katkera mistään, mutta joskus vauvauutiset tuovat ikäviä tunteita pintaan.
Ei nuo tunteet ehkä kateutta ole, koska tykkään lapsista ja lähipiirin muksut saavat aina sydämeni vipattamaan ja tiedän myös että lapsiperheiden elämä ei tosiaan ole aina vauvantuoksuista unelmaa. Enemmän minua vaivaa pelko siitä, ettemme saa koskaan lapsia...
Ikää on vasta 28 vuotta, joten ehtiihän sitä vielä kokeilla kaikenlaista. Silti mietityttää tällaisetkin jutut. Eli on täällä kohtalotovereita! :)
Itse pelkään tuota tilannetta myös tulevaisuudessa. Miehelläni on myös kiveskohjuja (lääkärin mukaan ei vaikuta lapsen saantiin). Olisin kysynyt, että onko miehelläsi kohjuja paljon? Onneksi usein kojuleikkaus auttaa.
tsemiä!
Heippa!
Oon kuullut, että kiveskohjut eivät todellakaan aina aiheuta lapsettomuutta, joten toivottavasti teidän tapauksessa olisi niin onnekkaasti, että saatte lapsen kohjuista huolimatta. Mieheltäni on löydetty ainakin yksi niin iso kohju, että se pitää poistaa. Lääkärit vaan epäili, että mieheni kiveskohjut saattavat vaikuttaa siitiöiden liikkuvuuteen(miehelläni oli suorasti liikkuvia siittiöitä 0 %), mutta mitään varmuutta ei asiasta vielä ole, mutta osaisin varmastikin sulle paremmin kertoa, kun ollaan käyty toukokuussa siellä lapsettomuusklinikalla. Mutta pidän peukkuja pystyssä, että teidän tapauksessa saatte lapsia kohjuista huolimatta!Mukavaa kevään jatkoa!
...täysin tunteesi, sillä itse painiskelen samanlaisten tunteiden kanssa... kavereita ja työkavereita on raskaana ja itsellä vaikeuksia... pelko, jos ei koskaan saa kokea äitiyden onnea... minulla tutkimukset juuri aloitettu ja tämä on yhtä odottelua... mutta muista, että jokaisella on oikeus tunteisiin, ei niitä pysty sulkemaan ja kuten huomaat kohtalotovereita löytyy...
...ihan rauhassa noikin tunteet. Jos niistä jotenkin yrität eroon päästä tai pahimmillaan kokonaan kieltää, niin siitä ei varmaan mitään hyvää seuraa. Kyllä nuo on ihan normaaleja tunteita!
Ite just alottanut ekan hoidon ja samaan syssyyn pikkuveljeni ilmoitti tyttöystävänsä kanssa "ilouutisen", joka vielä kaiken hyvän lisäksi on saanut alkunsa ehkäsyn hieman pettäessä... En ole veljelleni todellakaan katkera tai kateellinen, mutta monia ajatuksiahan se on herättänyt. Varsinkin kun heille juttu on täysin suunnittelematon ja itse toivoo onnistumista enemmän kun mitään muuta maailmassa.
Tsemppiä vaan meille kaikille, kyl me toisistamme täällä paljon tukea saadaan kun tuntojamme puretaan. :)
kaikkia kauheitakin tunteita, vaikka ne hirvittäisivätkin ja niistä haluaa päästä eroon niin pääasia on että tietää haluavansa kaikille läheisilleen pelkkää hyvää.
Minä ainakin myönnän tuntevani katkeryytta ja kateutta kun paras ystäväni tuli raskaaksi yhdestä ainoasta keskeytetystä yhdynnästä ja itse kamppailen hoitojen kanssa. Toivon ystävälleni kaikkein parasta mutta tällä hetkellä en kykene hänen kanssaan iloitsemaan koska oma olo on niin kamala.
Ystäväni ymmärtää täysin ja tiedämme ettei tämä vaikuta ystävyyteemme sillä se on niin luja että kestää pienet kuopatkin =)
Anna siis itsellesi anteeksi katkerat ajatuksesi, kyllä ne lopulta häviävät sitten kun meille kaikille lapsettomuudesta kärsiville suodaan oma vaavi ja siihenhän me jaksamme uskoa eikö vain =)
Kaikille paljon jaksamishaleja!
Kiitos tosi paljon vastauksistanne!On jo pelkästään mukava kuulla, että kohtalotovereita löytyy, sillä en tunne ketään, joka kärsisi lapsettomuudesta. Kaikki kaverini ovat saaneet lapsen tosi helposti ja oonkin harmitellut, että olisi kiva jakaa näitä tunteita edes jonkun samassa ongelmassa painivan kanssa, mutta onneksi täältä palstalta löytyy paljon kohtalotovereita!Kiitos paljon!
Joo ja ehkä kuvailin vähän väärällä sanalla tunteitani, kun sanoin, että oon katkera ja kateellinen. Ehkäpä mieluumminkin olen surullinen ja peloissani siitä, jos ei vaikka koskaan saada lasta. Toki oon onnellinenkin ystävieni puolesta, mutta joskus vaan on sellaisia päiviä, että ei pysty ihan aidosti iloitsemaan ystävien puolesta. On ihanaa kuulla, että tekin tunnette samoin!Oon lastenhoitoalalla töissä ja rakastan lapsia yli kaiken. Tän alan varjopuolet ovat vaan siinä, että joudun näkemään paljon sellaisiakin vanhempia, jotka ei huolehdi lapsistaan ollenkaan ja silloin kyllä suututtaa.
Toivotaan yhdessä, että meillä kaikilla jossain vaiheessa tärppää!Piristitte mieltäni!Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille synkistä ajatuksista huolimatta!!!!:)