Herätit jokaisen soluni elämään
Silti olin varas
Varastin tunteita,
jotka kuuluisivat toiselle,
mutta
minua ei tuomitse kukaan
Kiusaat itseäsi rakkaudessasi
minuun
En haluaisi olla viimeinen
oljenkortesi
Haluaisin olla
vuoren huippu jonka
olet saavuttanut
Rakkaudetta kipuaisit
Rakkautesi kun astut
voitonriemuisena sen
huipulle
Päämäärä jonka viimeinen
astuttu askel herättää
sinussa vapaan rakkauden
Enkä minä olisi enää varas
Silti olin varas
Varastin tunteita,
jotka kuuluisivat toiselle,
mutta
minua ei tuomitse kukaan
Kiusaat itseäsi rakkaudessasi
minuun
En haluaisi olla viimeinen
oljenkortesi
Haluaisin olla
vuoren huippu jonka
olet saavuttanut
Rakkaudetta kipuaisit
Rakkautesi kun astut
voitonriemuisena sen
huipulle
Päämäärä jonka viimeinen
astuttu askel herättää
sinussa vapaan rakkauden
Enkä minä olisi enää varas
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miten voi olla tunteita, jotka kuuluisivat toiselle, voisiko jollakulla olla täydellinen oikeus toisen tunteisiin ? Eiväthän ne ole kaupan, jos ne aitoja ovat. Onnellinen se, johon ne kohdistuvat ja onnellinen myös tuntija.
Mitä, jos oletkin hänelle se vuorenhuippu jo nyt ?
Vuorenhuippu on tavoitettu vasta silloin,
jos rakkautemme voi alkaa elämään vapaasti.
Tunteet eivät ole kaupan, niitä ei myöskään
voi säädellä, ne vievät ihmistä mennessään.
Elän rakkaudessani, toivossa, että se
vuorenhuippu on joskus tavoitettavissa.
ajattelen täsmälleen samoin. Eivät tunteet ole varastettuja, jos ne ovat aitoja. Jokainen vastaa itse omista ajatuksistaan.
Ja myös ajattelen niin, että ehkä olet vuorenhuippu hänelle jo. Siitä on paha päästä ylemmäksi! ;-)
Et ole vastuussa toisista, olet vastuussa vain omista tekemisistäsi ja omista ajatuksistasi.
Tämä siis alkuperäiselle kirjoittajalle, mutta siksi tähän alle, koska olen kommentoijan kanssa samaa mieltä.
Ajatuksia, mietelmiä herätti, ei ollut tarkoitus silti "hyppiä silmille" tahi jotain muuta vastaavaa. Oikein mukava runo! =)
kommentoijalle,
ehkä asia valottuu.
Kiitos kommentoinnistasi.
PS et suinkaan hyppinyt silmille,
sana on vapaa
Ajattelen ja kommentoisin aivan samoin. "Ei voi sanoa, että tunteetkin kuuluvat papin aamenen tai jokun muun vastaavan lupauksen jälkeen vain määrätylle. Ihminen on tunteva eläin, joka myös voi kiintyä uuteen "kesyttäjäänsä", kun maaperä on otollinen, samoin kuin tämä kesyttäjä kiintyy. Silloin ollaankin jo sellaisella alueella, ettei siellä päde maalliset lait. Se on kuvainnollisesti todellakin vuorenhuippu, jota niin moni tavoittelee, mutta jonne niin harvalla kuitenkaan on mahdollisuus tai uskallusta. Onnea ja uskallusta kaikille niille, jotka uskaltavat tuntea rakkautta. Elämä on elämistä varten!!.......... terv. Vuoren huipulla oleskelija, joskus myös vuorikiipeilyä harrastava haaveijitatar."
ja kun yksi haave toteutuu, pitää pian miettiä uusia. Haaveet antavat toivoa tulevaan. Alkuperäisen runon vertaus *vuorelle kiipeämisestä* - se on juuri sitä!
joka herätti ajatuksia.Minä pidän kenestä haluan ja jaan tunteitani myös kenelle haluan.
Elämä vain ei aina ole
niin helppoa, kuin toivoisi
olevan.
Tähän runoon sisältyy
paljon !
elämä ei ole niin yksinkertaista. Mutta minä en ainakaan voi tunteilleni mitään. Jos tunnen vetoa häneen, en voi sille mitään, en myöskään sille, ettei hän tunne samalla tavalla..
ei mahda mitään ...
Me etsimme toisiamme vielä,
askel askeleelta.
Toivoisin sen vuoren huipun
saavuttamiseen, mutta aika
näyttää saavummeko sille,
yhdessä.
Kiitos sinulle =)