Kysymykseni jää pyöreäksi, koska koko asia perustuu kuultuihin oletuksiin. Menee jotenkin näin, että voiko perheellinen mies, puolisonsa kanssa yhteisillä lainoilla yhteisen kodin rakentanut puoliso(joka nimenomaan on rakentaja ja tehnyt suurimman osan talosta itse) lahjakirjalla tai muulla juridisella menettelyllä siirtää oman osuutensa tai tietyn osan näin hankitusta ja muusta yhteisestä omaisuudesta veljelleen tai vaihtoehtoisesti perikunnalleen, jonka omaisuutta kyseinen veli hoitaa. Taikka tuon osuuden hallintaoikeuden sen jälkeen kun puolisonsa on kuollut, taikka molemmat puolisot ovat kuolleet.
Ts. voiko tulla kuvatulla tai muulla tavoin tilannetta, että omaisuus ja sen hallinta ei periytyisikään yksistään lapsille?
Jos tuollainen menettely on mahdollista, niin onko sillä vaikutuksia mahdollisen avioeron yhteydessä tapahtuvaan omaisuuden ositustapahtumaan?
Ts. voiko tulla kuvatulla tai muulla tavoin tilannetta, että omaisuus ja sen hallinta ei periytyisikään yksistään lapsille?
Jos tuollainen menettely on mahdollista, niin onko sillä vaikutuksia mahdollisen avioeron yhteydessä tapahtuvaan omaisuuden ositustapahtumaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Elinaikanaan jokainen saa tehdä omalle omaisuudelleen mitä haluaa. Tietenkin vain omalle omaisuudelleen. Puolison omaisuudelle ei saa tehdä mitään. Yhteisen kodin luovuttamiselle tarvitaan puolison lupa. Lapsilla on oikeus vain lakiosaansa.
Jos ei aviopari ole tehnyt avioehtosopimusta eikä keskinäistä testamenttia, niin ensinnäkin eron tullessa jaetaan kaikki puoliksi.
Jos toinen kuolee, niin jaetaan puoliksi. Olisi siis hyvä olla avioehti ja/tai keskinäinen testamentti, ettei kumpikaan saa toisen omaisuutta. Tämä on ensin jo hoidettava ihan ensin jo eläessä.
Silloin eläessään kumpikin voi esim. lahjoittaa jo osuutensa vaikka valjelleen, joka maksaa saadun lahjaveron ja on sen osuuden omistaja, vaikka molemmat elää ja asuvat.
Vain kuoleman jälkeen lapsilla on oikeus vanhempien perintöön, jos siitä on olemassa mitään jaettavaa. Kun on voinut eläessään lahjana antaa jo veljelleen osansa.
Toinen puoliso on pitänyt esim. itsellään, niin hänen kuoleman jälkeen se siirtyy lapsille siltä osin, mikä ollut hänen omaisuutensa.
Kun nyt on niin, ettei moni vanhempi pari ole sisäistänyt aikoinaan tuota avioehtoasiaa, ja koska keskinäisen testamentin tekokin vuosikymmeniä jatkuneessa liitossa on heille tai ainakin toiselle puolisolle jo ajatuksena vieras, niin ehkä rautalangasta vääntäen, mutta kuitenkin pyydän tarkennusta tähän muuten valaisevaan viestiin.
Ja se kuuluu: Jos ei avioehtoa tai keskinäistä testamenttia ole, niin saavatko toinen tai molemmat puolisot, vai eivätkö saa, lahjoittaa osuuttaan eläessään esim. veljelleen tai sisarelleen?
saa eläessään tehdä omaisuudelleen mitä haluaa, jos ei ole holhouksen alla. Niinhän sen on mentäväkin. Jos minulle on kertynyt omaisuutta, varallisuutta niin voin antaa sen/sitä elinaikanani kelle vaan, riippumatta siitä että minulla lapsia "odottomassa" perintöä...
Kyllähän antaa voi, mutta ei ilman seuraamuksia:
Avioliittolaki
38 § (12.4.1995/542)
Puoliso ei saa ilman toisen puolison kirjallista suostumusta luovuttaa kiinteää omaisuutta, joka on tarkoitettu käytettäväksi puolisoiden yhteisenä kotina. Puolison suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos luovutettava omaisuus on tarkoitettu käytettäväksi pääasiallisesti muuhun tarkoitukseen ja jos kotia ja siihen liittyvää maa-aluetta ei voida jättää luovutuksen ulkopuolelle alentamatta merkittävästi kiinteän omaisuuden arvoa. Mitä tässä momentissa säädetään kiinteästä omaisuudesta, koskee myös toisen maalla olevaa rakennusta ja käyttöoikeutta maahan. Luovuttamiseen rinnastetaan myös kiinteän omaisuuden antaminen vuokralle tai muun sitä koskevan käyttöoikeuden perustaminen.
Oikeustoimi, jonka puoliso on tehnyt vastoin 1 momentin säännöstä, on julistettava pätemättömäksi, jos toinen puoliso nostaa tästä kanteen kolmen kuukauden kuluessa saatuaan tiedon oikeustoimesta. Kiinteän omaisuuden luovutus tulee kuitenkin päteväksi, jos saannolle on myönnetty lainhuuto eikä luovutuksensaaja saannon tapahtuessa tiennyt eikä hänen pitänyt tietää, ettei luovuttajalla ollut oikeutta luovuttaa kyseistä omaisuutta. Vuokraoikeuden tai muun kiinteää omaisuutta koskevan käyttöoikeuden kirjaamisen vaikutuksista on soveltuvin osin voimassa, mitä tässä momentissa säädetään lainhuudosta.
39 § (16.4.1987/411)
Puoliso ei saa ilman toisen puolison suostumusta luovuttaa tai siirtää toiselle:
1 kohta on kumottu L:lla 12.4.1995/542.
2) osakeyhtiön osakkeita, vuokraoikeutta tai muita oikeuksia, jotka oikeuttavat hallitsemaan huoneistoa, joka on yksinomaan tai pääasiallisesti tarkoitettu käytettäväksi puolisoiden yhteisenä kotina;
3) irtainta omaisuutta, joka kuuluu puolisoiden yhteisesti käytettävään asuntoirtaimistoon;
4) toisen puolison käytettävinä olevia tarpeellisia työvälineitä; eikä
5) irtainta omaisuutta, joka on tarkoitettu toisen puolison tai lasten henkilökohtaista käyttöä varten.
Toisen puolison suostumus ei kuitenkaan ole 1 momentin 3–5 kohdassa tarkoitetun omaisuuden osalta tarpeen, jos suostumuksen hankkiminen poissaolon tai muun tähän verrattavan esteen vuoksi aiheuttaisi kohtuutonta haittaa ja viivytystä.
Oikeustoimi, joka on tehty vastoin 1 ja 2 momentin säännöksiä, on julistettava pätemättömäksi ja luovutuksensaaja velvoitettava luovuttamaan omaisuus hallinnastaan, jos toinen puoliso nostaa tästä kanteen kolmen kuukauden kuluessa saatuaan tiedon oikeustoimesta. Oikeustointa on kuitenkin pidettävä pätevänä, jos luovutuksensaaja on saanut asunnon tai muun irtaimen omaisuuden hallintaansa ja hänellä hallinnan saadessaan oli ollut perusteltua aihetta olettaa, että:
1) toinen puoliso oli antanut suostumuksensa oikeustoimeen taikka sen hyväksynyt;
2) puolisolla oli oikeus 2 momentin nojalla määrätä omaisuudesta ilman toisen puolison suostumusta; tai
3) kysymyksessä ei ollut 1 momentissa tarkoitettu omaisuus.
Mitä edellä on säädetty luovutuksesta on sovellettava myös sopimukseen 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun yhteisen kodin sekä 3–5 kohdassa tarkoitetun omaisuuden käyttöoikeuden tai hallinnan luovuttamisesta kolmannelle. Puolison oikeudesta irtisanoa huoneenvuokrasopimus säädetään [huoneenvuokralain (82/61) 35 §:ssä].
40 § (16.4.1987/411)
Tuomioistuin voi hakemuksesta antaa luvan 38 ja 39 §:ssä tarkoitettuun luovutukseen tai muuhun oikeustoimeen, jos toinen puoliso on kieltäytynyt antamasta suostumustaan taikka jos suostumusta ei ole muusta syystä saatu hankituksi.
40 a § (13.3.1964/139)
Milloin puoliso, ottamatta asianmukaisesti huomioon toisen puolison avio-oikeutta, on, antamalla lahjaksi muuta kuin 38 §:ssä sanottua omaisuutta, aiheuttanut omaisuutensa olennaisen vähentymisen eikä 85 §:ssä tarkoitetussa omaisuuden osituksessa voida toiselle puolisolle suorittaa täyttä vastiketta ja lahjan saaja tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että lahjoitus loukkasi toisen puolison oikeutta, on lahja tai sen arvo palautettava siinä määrin kuin se on tarpeen toisen puolison oikeuden toteuttamiseksi. Lahjan arvo on määrättävä sen ajankohdan mukaan, jolloin lahjoitus täytettiin, mikäli asianhaarat eivät muuta aiheuta.
Palauttamista koskeva kanne on nostettava vuoden kuluessa siitä, kun ositus toimitettiin, kuitenkin viimeistään kymmenen vuoden kuluessa lahjoituksen täyttämisestä.
Jollei lahjanlupauksena annettu sitoumus ollut omaisuutta ositettaessa täytetty, älköön sitä saatettako voimaan, sikäli kuin se loukkaa toisen puolison oikeutta.
94 §
Jos puoliso on hoitamalla huolimattomasti taloudellisia asioitaan, käyttämällä väärin oikeuttaan vallita omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus, tai muulla hänen oloihinsa soveltumattomalla menettelyllä aiheuttanut, että sellainen omaisuus on oleellisesti vähentynyt, saakoot toinen puoliso tai kuolleen puolison perilliset vastiketta, joka vastaa siitä johtunutta sanotun omaisuuden säästön vähentymistä, niinkuin 93 §:ssä sanotaan. Sellaista vastiketta otettakoon, kuitenkin vain puolet siitä, mitä muuten ei voitaisi suorittaa, myöskin siitä vastikevelvollisen puolison omaisuudesta, johon ei ole avio-oikeutta, mikäli omaisuus ei mene velan katteeksi."
Vastaaja oli nähnyt ison vaivan tuodessaan tähän oleellisen lakitekstin kysyttyyn asiaan liittyen. Kumoutui samalla myös piintynyttä käsitystä, etteikö lakitekstiä voisi tavallisella järjelläkin ymmärtää. Myös muut saadut vastaukset selvenivät. Kaikille kiitos.