Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    nuoruuden kaamos

    sen tullessa luulee
       viisautensa vievän
    kun alkaa ymmärtämään maailmaa
    ja lapsuuden lammikoista taittuvat
       elon myrskyt

    on tuskallista tajuta
       mitä kaikkea täällä on
    kun fysiikkakin kasvaa vasten

    maa saavuttaa pisteensä uudelleen
       ja uudelleen
    silti ei angstisuus katoa vaan
       turtuu osaksi elämää

       siihen lopulta katkeroituu
       tai ottaa opikseen

    ja jonain päivänä hyväksyy itsensä
       poislähdön hetkellä
       lausuen vilpittömän kiitoksen
    2122
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    ajatuksia..

    Peilaan itseäni muihin ja muut minuun
    Elän hetkessä se on parasta
    Tämä hetki antaa minulle kaiken ja opettaa enemmän
    Jokainen sekunti on aina enemmän ihmeellistä elämää

    Olen ihminen eläväinen
    Kuuntelen ja puhelen
    Hyväksyn itseni ehkä kun opin nauramaan itselleni
    Oikein muille
    Tai ehkä en opikaan vaan lyön päätäni seinään yhä uudestaan ja uudestaan

    Teen samoja asioita
    Käyn samoja tuntoja
    Virheitä ja virheitä
    Isoja mokia
    Oliko ne niitä

    Olinpa taas viisas
    Teinpä taas oikeat ne ainoat oikeat ratkaisut
    Kuka olisikaan tehnyt ne virheet paremmin

    Mikä sinä olet minua tuomitsemaan
    Minähän olen aina parempi kuin sinä
    Vai olenko sittenkään
    Suuri puhkaistu ja pois potkaistu surullinen pallo

    Olisiko näin hyvä elää
    Kuuntelematta itseään
    Tutkimatta tuntojaan
    Käymättä läpi kaikkea eteen tulevaa
    Olisi vain eikä tuntisi mitään

    Äänestä

    • "Minähän olen aina parempi kuin sinä" -lause ei lähetä itseironian tunnetta lukijalle. Jää miettimään, onko sitä ja onko niin, että kirjoittaja ei todellakaan osaa nauraa itselleen.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    aallottaja kirjoitti:

    sen tullessa luulee
       viisautensa vievän
    kun alkaa ymmärtämään maailmaa
    ja lapsuuden lammikoista taittuvat
       elon myrskyt

    on tuskallista tajuta
       mitä kaikkea täällä on
    kun fysiikkakin kasvaa vasten

    maa saavuttaa pisteensä uudelleen
       ja uudelleen
    silti ei angstisuus katoa vaan
       turtuu osaksi elämää

       siihen lopulta katkeroituu
       tai ottaa opikseen

    ja jonain päivänä hyväksyy itsensä
       poislähdön hetkellä
       lausuen vilpittömän kiitoksen

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu