http://66.249.93.104/search?q=cache:eiXyOglzcZcJ:www.iltalehti.fi/2006/04/14/kolumnistit/ "Jeesuksella on ihmettelemistä"&hl=fi&gl=fi&ct=clnk&cd=1&client=firefox-a
Pääsiäisen kunniaksi Loka on päättänyt hieman jeesustella. Ei muuta kuin ”Jeesus hyvä, fariseukset paha” –asetelma kehiin ja roolituksia miettimään. Jeesus-hahmon henkilöllisyyttä ei tarvitse pitkään miettiä, eikä farisealaisienkaan, sillä tätä Jeesus-hahmoa vituttavat monet eri tahot. Eli ei kun poliitikkoja, ay-liikettä ja mediaa haukkumaan. Kirkkoakin tekisi mieli haukkua, mutta päästetään se kuitenkin tällä kertaa vähemmällä, koska on Pääsiäinen ja yllätysmunat ovat kulinaristin mieleen.
Ensiksi tulee mieleen se kun farisealaiset nipottivat Jeesukselle ettei sapattina saa panna tikkua ristiin sapuskan eteen. Tästä päästäänkin sujuvasti kommunisteihin, joita maassamme on vielä muutamia. Ei sillä lukumäärällä paljon aikaiseksi saada, mutta valituksen aihetta kyllä löytyy kun leikitään että ammattiyhdistysväki koostuu pelkistä kommunisteista. Ay-liike tosin ei kuulu kommunismiin vaan siihen kuuluminen on kommunistisissa maissa päinvastoin mainio tapa päästä vankileirille, mutta ei se niin nuukaa ole. Ei hänen yleisönsä niin paljoa tajua. Eihän se edes ymmärrä hänen olevan kolumnisti vaan pitää häntä pakinoitsijana, mikä hän tahattomasti kyllä onkin.
Pääsiäisen kunniaksi Loka alkaa maalailla kauhukuvaa tilanteesta, jossa paha kommunistinen ay-liike panee tehtaat kiinni kesken pyhien, vaikka hartaan kristikansan pitäisi olla kotona Jeesuksen kärsimystä ja ylösnousemusta juhlimassa. Että silleen… Ilmeisesti hän on funtsinut että tätä kirkosta lähtöisin olevaa päämäärää tukevat ovat kaikki ateistisia kommunisteja. Ainakin hän kertoo pelkäävänsä että papyruksen valmistajat siirtyvät Kiinaan jos kaikki kommarien keksimät kristilliset pyhäpäivät muuttuvat vapaapäiviksi.
Mutta mutta… Nyt muistuukin Lokan mieleen, että SAK:kin oli 60-luvulla mukana mouruamassa kirkolta kristillisien pyhien lakkauttamista. Eli ay-väki ei olekaan kommunistinen vaan se synti lankeaa kirkolle, joka pani propagandasyistä hanttiin. Pitäähän sen voida palkita vapaapäivillä se että kansa on ainakin ottavinaan Raamatun todesta. Näin Loka unohtaa pääsiäistunnelmansa ja alkaakin jeesustella niistä muutamista päivistä, jotka tuotanto seisoo harhaoppisien juhlapyhien takia.
Sitten vähän historiaa: Loka kertoo vasaintuntevana, että kristikansan juhlapäivät on lainattu muinaisilta pakanauskonnoilta. Tätähän ei kovin moni taida vielä tietääkään…
Valistushenkisen osuuden jälkeen takaisin duunareiden haukkumiseen. Toimittajana ja kolumnistina työskennellyt Loka katsoo olevansa ensiluokkainen asiantuntija myös rehellisen työn tekemisessä. Työajat ovat hänestä kovin lyhyitä kammottavien juhlapyhien takia ja tuotanto kärsii siitäkin, että työntekijät suunnittelevat pyhiään jo ennalta. Suomessa on Euroopan lyhyimpiä työaikoja, kun meillä ovat vapaita vanhat juutalaisten, pakanoiden, kristittyjen ja työläisten juhlapäivät. Toimittajana hän tietää myös, että juhlista toipuminen syö myöskin työtehoa, ja yleistämällä surutta toimittajien alkoholinkäytön käsittämään koko työtä tekevän väestön, hän saa jälleen yhden syyn marmattaa kommarikirkon turhista pyhistä.
Taas vilahtaa tekstissä paperityöntekijöiden palkkatasona tunnettu mörkö, jota Loka inhoaa aivan erityisesti. Eipä taida sekavia ajatelmiaan raapusteleva kolumnisti päästä samoihin liksoihin? Työaika on tietty lyhyempi ja duunit voi tehdä kotosalla eikä se näppäimistön naputtelu ole kovin rasittavaakaan, mutta silti epäonnistunut uravalinta harmittaa Lokaa katkerasti. Hänestä paperityöläisien palkat ovat työnantajille turha menoerä ja nämä puolestaan rosvoavat sen jollain ilveellä hänen palkastaan.
Tunnettuna kulinaristina ja ammattinarisijana Lokaa ottaa kovasti pattiin kun kaupat eivät ole auki pyhinä. Ay-kommarit ovat tähän syyllisiä, sillä niiden mielestä kassaneideilläkin pitäisi olla mahdollisuus viettää vapaata siinä missä toimittajilla ja kolumnisteillakin. Omista pyhävapaistaan Loka ei viitsi nurista, koska ne eivät ole häneltä pois, mutta kaupassa hänestä olisi mukava käydä pääsiäisenäkin. Jeesustelevasta tyylistään huolimatta hän ei nimittäin paastoa pääsiäisenä niin kuin hartaat kristityt. Sen sijaan hän on täynnä palavaa uskoa ajatellessaan Jeesusta, joka kuoli marttyyrinä opetettuaan että kyllä sapattinakin saa hieraista jyvistä akanat pois jos tarvitsee pientä naposteltavaa, minkä Loka käsittää siten, että duunareiden tulisi tehdä täyttä päivää pyhäpäivinäkin koska Jeesus on sanonut niin. Seitsenpäiväinen työviikko olisi hänen mielestään tervetullut uudistus kaikille, paitsi toimittajille ja kolumnisteille.
Loppua kohti Lokan ajatus alkaa harhailla yhä enemmän ja enemmän. Nyt hän jo naukuu, että Iltapäivälehtien lööpit ovat julmempaa kidutusta kuin ristiinnaulitseminen. Hartaana jeesustelijana hän mainitsee että niissä kohdellaan ihmisiä todella törkeästi, vaikka Iltapäivälehden lööpit ovatkin kesyjä hänen tahattomiin pakinoihinsa verrattuna. Eihän Lokassa mitään vikaa voi olla, ainakaan Lokan omasta mielestä.
Jostain syystä Lokaa alkaa murehduttaa se seikka, että kristinuskosta on olemassa monia muitakin suuntauksia kuin hänen omansa. On se väärin että maailmassa on niin paljon harhaoppisia toisinajattelijoita, jotka eivät usko että kirkko on kommunistien propagandalaitos. Kyllä Jeesus varmaan suuttuisi jos saisi tietää.
Loka on jostain kuullut, että Juudas Iskariotin tarinasta on olemassa muitakin versioita kuin se kaikkein tunnetuin. Siitä näkee, että huhuja ja muita höpöpuheitakin kuuntelemalla voi joskus oppia jotain. Eli ei kun huimaavalla tietämyksellä briljeeraamaan.
Yksi evankeliumi kertoo, että Juudas kavalsi Jeesuksen Jeesuksen itsensä käskystä. Loka puolestaan päättää että se on luotettavin evankeliumi, koska kaikki eivät ehkä ole vielä kuulleet mitä se kertoo. Onhan se mukavaa kuvitella että pitää hallussaan totuutta jota joku muu ei tiedä. Myös hopearahojen painamisen lopettaminen kolmisen vuosikymmentä ennen Jeesuksen kuolemaa todistaa hänen mielestään, että hän tietää Raamatussa olevan virheen jota muut eivät tiedä. Pelkkä rahan painamisen lopettaminen ei tosin poista niitä liikenteestä vaan niiden arvokin täytyy lakkauttaa jotta siihen päästäisiin, ja ennen muinoin rahan arvo oli yhtä kuin sen materiaali, joten hopearahat olivat yhä käypää valuuttaa ja niitä varmasti käytettiinkin kun ihmiset olivat tottuneet niihin, mutta sitähän Loka ei taidakaan tietää.
Pääsiäisen kunniaksi Loka on päättänyt hieman jeesustella. Ei muuta kuin ”Jeesus hyvä, fariseukset paha” –asetelma kehiin ja roolituksia miettimään. Jeesus-hahmon henkilöllisyyttä ei tarvitse pitkään miettiä, eikä farisealaisienkaan, sillä tätä Jeesus-hahmoa vituttavat monet eri tahot. Eli ei kun poliitikkoja, ay-liikettä ja mediaa haukkumaan. Kirkkoakin tekisi mieli haukkua, mutta päästetään se kuitenkin tällä kertaa vähemmällä, koska on Pääsiäinen ja yllätysmunat ovat kulinaristin mieleen.
Ensiksi tulee mieleen se kun farisealaiset nipottivat Jeesukselle ettei sapattina saa panna tikkua ristiin sapuskan eteen. Tästä päästäänkin sujuvasti kommunisteihin, joita maassamme on vielä muutamia. Ei sillä lukumäärällä paljon aikaiseksi saada, mutta valituksen aihetta kyllä löytyy kun leikitään että ammattiyhdistysväki koostuu pelkistä kommunisteista. Ay-liike tosin ei kuulu kommunismiin vaan siihen kuuluminen on kommunistisissa maissa päinvastoin mainio tapa päästä vankileirille, mutta ei se niin nuukaa ole. Ei hänen yleisönsä niin paljoa tajua. Eihän se edes ymmärrä hänen olevan kolumnisti vaan pitää häntä pakinoitsijana, mikä hän tahattomasti kyllä onkin.
Pääsiäisen kunniaksi Loka alkaa maalailla kauhukuvaa tilanteesta, jossa paha kommunistinen ay-liike panee tehtaat kiinni kesken pyhien, vaikka hartaan kristikansan pitäisi olla kotona Jeesuksen kärsimystä ja ylösnousemusta juhlimassa. Että silleen… Ilmeisesti hän on funtsinut että tätä kirkosta lähtöisin olevaa päämäärää tukevat ovat kaikki ateistisia kommunisteja. Ainakin hän kertoo pelkäävänsä että papyruksen valmistajat siirtyvät Kiinaan jos kaikki kommarien keksimät kristilliset pyhäpäivät muuttuvat vapaapäiviksi.
Mutta mutta… Nyt muistuukin Lokan mieleen, että SAK:kin oli 60-luvulla mukana mouruamassa kirkolta kristillisien pyhien lakkauttamista. Eli ay-väki ei olekaan kommunistinen vaan se synti lankeaa kirkolle, joka pani propagandasyistä hanttiin. Pitäähän sen voida palkita vapaapäivillä se että kansa on ainakin ottavinaan Raamatun todesta. Näin Loka unohtaa pääsiäistunnelmansa ja alkaakin jeesustella niistä muutamista päivistä, jotka tuotanto seisoo harhaoppisien juhlapyhien takia.
Sitten vähän historiaa: Loka kertoo vasaintuntevana, että kristikansan juhlapäivät on lainattu muinaisilta pakanauskonnoilta. Tätähän ei kovin moni taida vielä tietääkään…
Valistushenkisen osuuden jälkeen takaisin duunareiden haukkumiseen. Toimittajana ja kolumnistina työskennellyt Loka katsoo olevansa ensiluokkainen asiantuntija myös rehellisen työn tekemisessä. Työajat ovat hänestä kovin lyhyitä kammottavien juhlapyhien takia ja tuotanto kärsii siitäkin, että työntekijät suunnittelevat pyhiään jo ennalta. Suomessa on Euroopan lyhyimpiä työaikoja, kun meillä ovat vapaita vanhat juutalaisten, pakanoiden, kristittyjen ja työläisten juhlapäivät. Toimittajana hän tietää myös, että juhlista toipuminen syö myöskin työtehoa, ja yleistämällä surutta toimittajien alkoholinkäytön käsittämään koko työtä tekevän väestön, hän saa jälleen yhden syyn marmattaa kommarikirkon turhista pyhistä.
Taas vilahtaa tekstissä paperityöntekijöiden palkkatasona tunnettu mörkö, jota Loka inhoaa aivan erityisesti. Eipä taida sekavia ajatelmiaan raapusteleva kolumnisti päästä samoihin liksoihin? Työaika on tietty lyhyempi ja duunit voi tehdä kotosalla eikä se näppäimistön naputtelu ole kovin rasittavaakaan, mutta silti epäonnistunut uravalinta harmittaa Lokaa katkerasti. Hänestä paperityöläisien palkat ovat työnantajille turha menoerä ja nämä puolestaan rosvoavat sen jollain ilveellä hänen palkastaan.
Tunnettuna kulinaristina ja ammattinarisijana Lokaa ottaa kovasti pattiin kun kaupat eivät ole auki pyhinä. Ay-kommarit ovat tähän syyllisiä, sillä niiden mielestä kassaneideilläkin pitäisi olla mahdollisuus viettää vapaata siinä missä toimittajilla ja kolumnisteillakin. Omista pyhävapaistaan Loka ei viitsi nurista, koska ne eivät ole häneltä pois, mutta kaupassa hänestä olisi mukava käydä pääsiäisenäkin. Jeesustelevasta tyylistään huolimatta hän ei nimittäin paastoa pääsiäisenä niin kuin hartaat kristityt. Sen sijaan hän on täynnä palavaa uskoa ajatellessaan Jeesusta, joka kuoli marttyyrinä opetettuaan että kyllä sapattinakin saa hieraista jyvistä akanat pois jos tarvitsee pientä naposteltavaa, minkä Loka käsittää siten, että duunareiden tulisi tehdä täyttä päivää pyhäpäivinäkin koska Jeesus on sanonut niin. Seitsenpäiväinen työviikko olisi hänen mielestään tervetullut uudistus kaikille, paitsi toimittajille ja kolumnisteille.
Loppua kohti Lokan ajatus alkaa harhailla yhä enemmän ja enemmän. Nyt hän jo naukuu, että Iltapäivälehtien lööpit ovat julmempaa kidutusta kuin ristiinnaulitseminen. Hartaana jeesustelijana hän mainitsee että niissä kohdellaan ihmisiä todella törkeästi, vaikka Iltapäivälehden lööpit ovatkin kesyjä hänen tahattomiin pakinoihinsa verrattuna. Eihän Lokassa mitään vikaa voi olla, ainakaan Lokan omasta mielestä.
Jostain syystä Lokaa alkaa murehduttaa se seikka, että kristinuskosta on olemassa monia muitakin suuntauksia kuin hänen omansa. On se väärin että maailmassa on niin paljon harhaoppisia toisinajattelijoita, jotka eivät usko että kirkko on kommunistien propagandalaitos. Kyllä Jeesus varmaan suuttuisi jos saisi tietää.
Loka on jostain kuullut, että Juudas Iskariotin tarinasta on olemassa muitakin versioita kuin se kaikkein tunnetuin. Siitä näkee, että huhuja ja muita höpöpuheitakin kuuntelemalla voi joskus oppia jotain. Eli ei kun huimaavalla tietämyksellä briljeeraamaan.
Yksi evankeliumi kertoo, että Juudas kavalsi Jeesuksen Jeesuksen itsensä käskystä. Loka puolestaan päättää että se on luotettavin evankeliumi, koska kaikki eivät ehkä ole vielä kuulleet mitä se kertoo. Onhan se mukavaa kuvitella että pitää hallussaan totuutta jota joku muu ei tiedä. Myös hopearahojen painamisen lopettaminen kolmisen vuosikymmentä ennen Jeesuksen kuolemaa todistaa hänen mielestään, että hän tietää Raamatussa olevan virheen jota muut eivät tiedä. Pelkkä rahan painamisen lopettaminen ei tosin poista niitä liikenteestä vaan niiden arvokin täytyy lakkauttaa jotta siihen päästäisiin, ja ennen muinoin rahan arvo oli yhtä kuin sen materiaali, joten hopearahat olivat yhä käypää valuuttaa ja niitä varmasti käytettiinkin kun ihmiset olivat tottuneet niihin, mutta sitähän Loka ei taidakaan tietää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.