Hei! Kerroinkin tuolla alemmassa keskustelussa, että sain tietää äitini olevan adoptoitu ja en tiennyt muuta kuin nimen biologisesta isoäidistäni. No, nyt sitten löysin isoäitini, joka on reilu 70 -vuotias. Se ei ollut vaikeaa, sillä minun tarvitsi soittaa vain maistraattiin ja sieltä hänen tietonsa sain. No, lähetin tässä hänelle kirjeen, mutta pelkään, että paljastinko siinä liikaa... Mokasinkohan miten pahasti?
Kerroin meidän elämästä pääasiat eli ammatit, asuinpaikat, luonteenpiirteet... Ja lisäksi lohdutin ettei isoäidin tarvitse tuntea huomaa omaatuntoa adoptiosta, koska äidilläni on ollut hyvä elämä. Mitä jos isoäiti ei vastaa? Mitä voin tehdä? Mokasinko? Olisko pitäny kertoa vaan, että ollaan olemassa ja haluttais tietää hänestä. Äitini luki kirjeen ennen sen lähettämistä ja sanoi sen olevan hyvä kirje, vaikka häntäkin vaivaa se, että tulikohan paljastettua "liikaa"...
Haluaakohan isoäiti ees kuulla mitään meistä? Onkohan miten järkyttävää saada vuosikymmenten päästä tuollainen kirje? Toivon hänen vastaavan kirjeeseeni tai syytän itseäni kirjoittaessani vääränlaisen kirjeen... Mut voiko se olla kirjeestä kiinni haluaako tavata vai ei?
Kerroin meidän elämästä pääasiat eli ammatit, asuinpaikat, luonteenpiirteet... Ja lisäksi lohdutin ettei isoäidin tarvitse tuntea huomaa omaatuntoa adoptiosta, koska äidilläni on ollut hyvä elämä. Mitä jos isoäiti ei vastaa? Mitä voin tehdä? Mokasinko? Olisko pitäny kertoa vaan, että ollaan olemassa ja haluttais tietää hänestä. Äitini luki kirjeen ennen sen lähettämistä ja sanoi sen olevan hyvä kirje, vaikka häntäkin vaivaa se, että tulikohan paljastettua "liikaa"...
Haluaakohan isoäiti ees kuulla mitään meistä? Onkohan miten järkyttävää saada vuosikymmenten päästä tuollainen kirje? Toivon hänen vastaavan kirjeeseeni tai syytän itseäni kirjoittaessani vääränlaisen kirjeen... Mut voiko se olla kirjeestä kiinni haluaako tavata vai ei?
Vastaukset 15
Vanhimmat
isoäitisi tietää adoptiosta. Muutoin voi olla 70 vuotiaalle aikamoinen järkytys. Miksi et kirjoittanut biologiselle äidillesi?
Paljastuksiin en ota kantaa, riippuu sitä mihin lopputulokseen haluat? Tavata? Kertoa vain, että sinulla on kaikki hyvin?
Anteeksi! Luin väärin! Ymmärsin jotenkin SINUN olevan adoptoitu, mutta se onkin äitisi... Ymmärrän, että halusit ottaa häneen yhteyttä. Silti kirjeesi voi vuosien jälkeen olla aikamoinen järkytys. Tai helpotus.
olispa se kirje isoäidille helpotus vaikkei mitään vastaisikaan. Niin, ehkä toi minun keskustelun avaus oli vaikeaselkoinen. Tosiaan tarkotin siinä, että kirjoitin kirjeen isoäidilleni ja että äitini on se adoptoitu, enkä minä.
Kohta isoäitini siis saa sen kirjeen ja olen ihan hermorauniona... Haluisin niin kovasti hänen vastaavan minulle tai äidilleni. Mutta pelottaa ettei sieltä kuulu mitään... =(
Ymmärrän että oot hermorauniona, mutta luulen ettei sulla ole aiheutta. Kirje aiheuttaa ihan varmasti isoäidille sydämentykytystä, mutta uskon että se on positiivista. Jos aihe on liian arka hänelle tai hänen elämässään on joku joka ei asiaa hyväksy (esim. mies), niin hän ei silloin varmaan ota yhteyttä. Luulisin kuitenkin, että 70-vuotiaalle kirjeen saaminen on helpotus. En voi tietenkään olla varma. Siinä iässä ihmiset miettii menneisyyttä ja haluaa tehdä rauhan asioiden kanssa. Olen muutamalta vanhalta ihmiseltä tätä kuullut, että heille on tullut vanhana hätä taaksejääneistä asioista ja ne on pitänyt selvittää. Odotetaan tilanteen käänteitä ja toivotaan yhdessä parasta. Tule kertomaan, mitä käy. Toivottavasti saat ensi yönä nukuttua!
olla semmoinenkin mahdollisuus ,että isoäitisi ei kykene vastaamaan esim.sairauden takia...
Et tehnyt virhettä tapahtui mitä tahansa. Kirjoitin sinulle vastausta tuolla aiemmin. Toivottavasti näet isoäitisi, oli hän sitten minkälainen vaan. Odotan, että kerrot täällä kuinka kävi :)
Voimia sinulle!
Kiitos. Juu, kyllä aion kertoa miten tässä kävi. Jos ens viikolla ei kuulu isoäidistä mitään, niin alan huolestumaan. Toivon hänellä kaiken olevan hyvin ja todella toivon ja odotan hänen vastaustaan. Meidän koko perhe varmasti ottaa isoäidin perheineen sydämellisesti vastaan, olivatpa he millaisia tahansa.
Aurinkoista kevättä kaikille!
Ps.Vähän helpottavaa kuulla joltain etten tehnyt virhettä.
Weera; onko isoäidistä kuulunut mitään? Millä mielellä sinä ja äitisi olette?
Isoäidistä ei oo kuulunu mitään. Voi harmi... Odotin innolla, että saisin häneltä tänään kirjeen, mutta ei. Olin aika naiivi, kun kuvittelin hänen heti vastaavan minulle innolla.
Äitikään ei ollut saanut häneltä kirjettä, mutta ei ollut pettynyt. Hän nimittäin tuumasi, että vanhat ihmiset tarvitsevat aikaa pohtia asioita ja käydä niitä läpi mielessään. Lisäksi jos ei oo ennen kirjeitä pahemmin kirjoittanut, niin siinä voi mennä aikaa.
No, mutta onneksi tässä on aikaa. Jospa sitten kuulemme isoäidistä jotain ensi viikolla. Ehkä hän vain tarvitsee sulattelu -ja miettimisaikaa. Onhan tuollainen varmasti järkytys näin monen vuoden päästä... Toisaalta uskon hänen toivoneen/odottaneen lapsensa yhteydenottoa (vaikka minähän olen vain lapsenlapsi, joten ehkä se oli hänelle yllätys), koska äitini tiesi hänen nimensä. Eikö isoäiti olisi voinut salata henkilöllisyytensä lapseltaan, jos ei olisi halunut ikinä kuullakaan lapsestaan antaessaan hänet (siis äitini) adoptioon??
Isoäidin postiosoite oli sellainen, että voisi olettaa hänen asustelevan omakotitalossa. Silti voi olla mahdollista, että hän on sairas esim. jos hänen lapsensa hoitavat häntä. En tiedä onko hänellä lapsia, mutta se on todennäköistä.
Mutta jos isoäidistä ei ala kuulumaan mitään, niin siinä toivokin hiipuu sitä mukaa, mitä pidempään aika kuluu. Sitten minä kannan huonoa omaatuntoa, koska pitikin kirjoittaa tuollainen kirje. Kunpa sanonta: "Asioilla on tapana järjestyä" pitää paikkansa. En tiedä, mutta jotenkin ajattelin, että hän haluaisi selvittää tuollaisen asian ja saada sen pois sydämeltään. No, mut hyvää päivän jatkoa kaikille! Toivotaan parasta! =)
Muutama ajatus mietelmiisi. Todennäköisesti isoäitisi ei olisi voinut salata henkilöllisyyttään lasta adoptioon luovuttaessaan. Suomessa ei ole voinut niin tehdä paitsi joskus kauan kauan sitten, kun äiti esimerkiksi kotona synnytettyään kävi viemässä lapsen jonnekin löydettäväksi. Todennäköisesti äitisi adoption on vielä vanhan lain mukainen, jolloin äiti mummosi perillinen ja saa tällöin tietoja esim. väestörekisteristä muita laajemmin.
Isoäiti voi olla ihmeissään, järkyttynyt tai sitten voi tietysti olla, ettei hän ole vielä edes saanut kirjettä. Hänhän voi olla sairaalassa, lomalla tai mitä tahansa. Hän saattaa myös olla salannut äitisi olemassaolon mahdolliseltä mieheltään ja lapsiltaan. Niin moni mahdollisuus on olemassa. Voi myös olla, ettei hän tiedä mitä hän kirjoittaisi. Saattaa myös olla, että hän pelkää tai häpeää ottaa yhteyttä teihin.
Kannattaa odottaa ja tehdä muita asioita normaalisti!
Isoäitisi on sitä sukupolvea, joille aviottoman lapsen saaminen oli häpeä. Ja jos lapsen antoi pois, siitä ei puhuttu vaan se salattiin. Suomessa on ollut perinteisesti tällainen salailukulttuuri; noloja asioita ei puhuta kellekään. Isoäidillesi kirjeesi saattoi tuoda mieleen ikäviä nuoruusmuistoja - ei ikäviä toki sinusta ja äidistäsi, mutta ehkä äitisi isästä ja adoptioprosessista, raskauden häpeästä jne. Joten hänellä voi mennä aikaa tosiaankin sulatella asiaa. Toivottavasti hän pystyy sen sulattamaan ja ottamaan teihin yhteyttä.
...sanoessaan että isoäitisi tarvitsee aikaa. Et ole tehnyt mitään väärää ottaessasi yhteyttä, päin vastoin voit olla ylpeä rohkeudestasi. Nyt pallo on isoäidilläsi. Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä nopeammin päivät kuluvat vaikka vain istuisi ja tuumaisi maailman menoa. Odota siis rauhassa ja anna hänelle aikaa miettiä. Ja jos niin käy, ettei mitään hänen omasta tahdostaan kuulu, niin saat hyvillä mielin ajatella että sinä ja äitisi olette avoimin mielin yrittäneet toivottaa hänet elämäänne. Nauti äitisi kanssa huomisesta äitienpäivästä ja siitä että hän saa olla äiti ja sinulla on äiti. Aurinkoa!
Hei vaan! Ajattelin kertoa, etta isoaiti vastasi aidilleni ja oli tosi ilahtunut kirjeestani. Kiitos kaikille!
PS.Onneks han vastasi. Olo on nyt helpottunut ja onnellinen. =)
Todella mukavaa kuulla, että teidän tapaus päättyi näin onnellisesti. Teit oikean urotyön! Mielestäni olit tosi rohkea ja vaikka isoäitisi ei olisi vastannutkaan, niin mielestäni teit ihan oikein. Toivottavasti äitisi voi myös hyvin, tämähän on iso juttu hänellekin.
Oikein hyvää kesää teille!
Olen käynyt täällä vilkaisemassa onko sinulta tullut viestiä. Mukava kuulla, että isoäitisi on vastannut. Kannattaa rohkeasti kysyä isoäidiltä kaikenlaista, koska ne tulevat vaikuttamaan aina myös sinun elämääsi. Toivon mukavia ja mielenkiintoisia hetkiä sinulle ja isoäidillesi.