Kertokaa äidit ja isät, joiden lapsi/ lapset harrastavat, miksi te ette halua tulla mukaan urheiluseuratoimintaan. Tämä maailma on kiireinen ja työelämä vetää mehut, mutta seura olemme me vanhemmat, ei kukaan muu. Hienot ideat ja taphtumat, juhlat ja lasten rakastamat pikkukisat jäävät toteutumatta siksi, että me pari ydinjoukkoon kuuluvaa emme jaksa vetää kaikkea yksin. Toivon totisesti, että ottaisitte osaa ja osallistuisitte. Tämä aika, jonka me lastemme kanssa käytämme ei mene hukkaan. Kun lapset ovat kasvaneet, eivät ne enää huoli meitä mukaan ja sitten on meidän aikamme harrastaa.
äiti ja isä
mukaan
6323
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
aivan samaa. Välillä tuntuu että aina vaan pitää saada mutta mitään ei voi antaa. Aina samat ihmiset tekee lasten eteen paljon erilaisia asioita niin urheilussa tai muissa harrastuksissa ja koulun vanhempain yhdistyksessä. Apua kun erehtyy joltain pyytämään niin saa vastauksen tee sinä , sä oot aina tehny, sä osaat jne jne....
Odotinkin saisitko vastauksia kirjoitukseesi mutta et näköjään saa, vastaukset olisivat kiinostaneet minuakin. Jos joku sinulle vielä vastaa hän todennäköisesti valittaa kiirettä. (ihan kuin kaikilla ei olisi kiire tänä päivänä) Hyvää kevättä sinulle, tehdään toistenkin puolesta niin lapsilla on virikkeitä ja aktiivisia aikuisia lähellä.
Kiitos, arvasin kyllä, ettei kukaan ole halukas vastaamaan. Tämä aika näyttää suosivan ahneutta eikä mitään anneta ilmaiseksi, vaikka siinä omatkin lapset saisivat kaikkea kivaa toimintaa.
ja monessa... kahdessa urheiluseuran jaostossa aktiivina, kahteen muuhunkin on pyydetty, niistä olen joutunut kieltäytymään, sillä jonkun pitää niitä lapsiakin kuskata... lisäksi olen vielä parin yhdistyksen sihteeri. ja töissä. ja kahden urheilevan lapsen äiti.
eli hommaa piisaa. itsekkin harmittelen, kun seuramme järkkäämissä kisoissa olen aina toimitsijana (ennen, jälkeen ja kisojen aikana) ja omat lapset (kovin pieniä vielä, 7 ja 9) pärjäävät sitten yksinään. toisilla muksuilla on isät ja äidit ja mummut ja papat ihastelemassa ja huoltamassa, minun ei - miehellekin lyödään mittanauha tms käteen kun ei muuten porukkaa saa tarpeeksi. sitten kun homma tökkii vähäisten toimitsijoiden vuoksi, alkaa valitus...
kun porukkaa pyydetään mukaan, yleisin vastaus on, että en minä tai katsotaan nyt, jos ollaan paikalla... eli ei haluta sitoutua. ja ilman sitoutuneita aikuisia ei homma suju.
kai se on joka paikassa sama juttu. muutamat tekevät ja loput arvostelevat...
Soitin eilen yhdelle äidille, joka tuo paljon lapsiaan erilaisiin urheilukisoihin ym. Pyysin ohjaajakurssille (2 iltaa) ja että jos muutaman kerran vetäisi ensi kesänä nuorten urheilukoulua. Siis vain 2-4 kertaa!
ALkoi kauhea valitus, että ei hän ehdi ja ei jaksa ja ei hän pärjää lasten kanssa ja että miten MINULLA on enemmän aikaa semmoiseen...
Voi hyvät hyssykät. Meillä on samanikäiset lapset, molemmat olemme 8-16 päivätyössä. Lisäksi hänen miehensä on samanmoisessa työssä, että myös mies kuskaa heidän lapsia. Minun mieheni on yrittäjä, että hänestä ei paljon apua kuskauksiin ole. Alkoi oikein pistää vihaksi. Miksi minun sitten pitäisi uhrautua ja vetää kakaroiden ryhmiä? Miksi minun pitäisi olla yhtään häntä enempää seuratyössä mukana? Siksikö, että hän saisi tuoda lapsiaan valmiiseen pöytään? Mitä jos lopetan minäkin? Tuon vain lapset harrastamaan ja painelen itse omiin touhuihini; lenkille, siivoamaan, kauppaan...
Mitä mieltä olette?
Olen ollut 10v mukana urheiluseurassa ja pyörinyt milloin missäkin talkootyössä ja toimitsijana. Parin viime vuoden aikana olen huomannut sen että mihinkään ei enää saada ketään mukaan. Seurassamme on 129 lasta eli vanhempia on ainakin 150, mutta kun kysellään halukkaita toimitsijoita, aina on jotain tärkeämpää kuin kakaroiden kisat. Nyt on minun mittani täysi. Nyt on löydyttävä uudet vanhemmat pyörittämään tätäkin puljua tai koko homma kaatuu ja sitten ihmetellään, kun ei enää edes .... kakarat pääse. Ottakaa tai jättäkää!
eli muksuja raahataan harrastuksiin eikä kukaan uhraa ajatustakaan sille, että kukas ne harkat vetää. joku, joka käyttää siihen omaa kallisarvoista aikaansa, että vanhemmat saavat siksi ajaksi hoitopaikan lapsilleen.
ja kun ylirasittuneet vetäjät sitten lopettavat, kun apuja ei tule mistään, alkaa valitus ja ruikutus, että kun ei mitään järjestetä, mitään ei ole lapsille, jne...
meillä sama juttu, lapsia on seurassamme vähemmän, mutta vanhempia ei näy missään, kun pitäisi löytyä kisoihin ja talkoisiin kökkäporukkaa. muutama aktviivi tulee ja he ovat aina ne samat.