Menkat alkoivat ja särkivät taas maailmani. Ihmiset ympärilläni eivät ymmärrä, kuinka tärkeästä asiasta on kyse. Ei heille vaan minulle. Eilen illalla itkin itseni uneen. Pelkään ettei minulle suoda sitä iloa enään.. Joo, onhan minulla jo kaksi lasta ja olen tosi kiitollinen ja rakastan heitä tosi paljon. Miksi ihmiset kuvittelevat, että tämä asia olisi minulle jotenkin "vähäpätöisempää" tai vähemmän tärkeetä kuin muille? Tai ettei minuun voisi sattua? Monesti olen jo kuullut, että "älä turhaan narisen ja pillitä, sinullahan on jo lapsia"!
Tottakai olen kiitollinen. Ja tietyllä tavalla itseeni sattuu se, että monille ei ole vielä tätä onnea suotu ollenkaan. Mutten voi sille mitään, että minuun sattuu. Takana kuitenkin keskenmeno ja ku raskaus.
Tottakai olen kiitollinen. Ja tietyllä tavalla itseeni sattuu se, että monille ei ole vielä tätä onnea suotu ollenkaan. Mutten voi sille mitään, että minuun sattuu. Takana kuitenkin keskenmeno ja ku raskaus.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sama juttu kävi mullekin, menkat oli yli viikon reilusti myöhässä ja testit vaan negaa näytti. Sitten ne menkat alko ja kyllä tuntu että nyt riittää. Hommaan ehkäsyn vaikkei ilman sitäkään mitään tapahdu, painun kouluun uudestaan ja unohdan koko perheenlisäyksen. "kun onhan sulla jo lapsia"... kuulostaapa tutulta.
Itse elän uudessa suhteessa raivoisan avioliiton jälkeen, myös lapset ovat edellisestä liitostani. Ja nykyisen kumppanini kanssa on ollut alusta asti selvää että haluamme myös yhteisen, ellei monikossa yhteisiäkin lapsia. Näyttää vaan että enää ei tärppää, ei sitten millään. Vuosia on siitä kun on pillereitäkään syönyt ja mitään ei vaan tapahdu... Masentaa aika rankasti.
Kyllä meilläkin joilla on jo lapsia, on vauvakuumetta ja halu tehdä jälkikasvua, että joku kävis vanhainkodissa aikanaan katsomassa äitiä ja mummoa ja ehkä isomummoakin. Ei ihmisen, jolla jo on lapsia ole sen vähäpätöisempää haluta lisää jälkikasvua ja rakastaa heitä samoin kuin aiempiakin lapsosia. Joten ymmärrän hyvin pointtisi siitä miten ihmiset kuvittelevat uuden perheenjäsenen yrittämisen olevan jotenkin vähäpätöisempää.
Niin... tiedän tunteen että kaikille ei lapsia ole suotu, eikä suoda. Siksi olen itsekin ollut perheeni adoptiolapsi. Joten en ole edes harkinnut koskaan abortin mahdollisuutta omassa elämässäni, kun olen nähnyt mitä lapsettomuus on.
-lellukka-, hyvää jatkoa sinulle ja toivottavasti haikara tulee vielä teillekin, kuten meillekin purkamaan pakettejaan. :) On kuitenkin hienoa nähdä, että maailmassa on muitakin samassa tilanteessa eläviä joilla pyörii samat asiat päässä. Eli ei muuta kun voimia kovasti!!
Niin kävi täälläkin! Kirjoittelinkin tuonne aikasempaan ketjuumme, että täti tuli kylään...
No, ei meillä maailma ihan vielä särkynyt. Olen yrittänyt olla stressaamatta ja miettinyt, että jos lapsia ei tule, niin sitten ei tule. Yritystäkin on kyllä takana vasta alle vuosi, joten ehkä meillä ei ole vielä kamalaa hätää!
Maanantaina alkoi tiputtelulla ja edelleen vuoto on tosi niukkaa. Tänään aamupäivällä oli aivan kamalat menkkakivut, joita on ehkä kerran-pari vuodessa. Ajattelin sängyllä kaksinkerroin ulvoessani, että kohta tulee paljon vuotoa, mutta ei vieläkään näy mitään isompaa. Saattaa olla, että Terolutit aiheuttavat tuollaista. (?!)
Mutta koitetaanhan taas jatkaa positiivisemmalla mielellä kohti uutta kuukautta! Tänään oli ihanan lämmin päivä ja ulkona kukkapenkkiä katsellessani ihastelin krookuksennuppuja. Viime syksynä istuttelin niitä ja ajattelin aika osuvasti silloin, että onpahan edes jotain uutta elämää keväällä, jos ei ole tärppiä tullut.