Olen yksiavioinen, mutta kumppanini suhtautuu asiaan vähän eri tavalla. Hän rakastaa minua ja tahtoo jakaa elämänsä kanssani, mutta ei pidä sitä kovin pahana jos jompi kumpi meistä joskus eksyy vieraaseen vuoteeseen. Olemme olleet yhdessä vajaan vuoden, ja hän on ilmeisesti "aina" ollut tätä mieltä. Se ei siis ole mikään viimeaikojen ailahdus.
Hänen mukaansa satunnainen seksi muiden kanssa ei vaaranna parisuhdetta. Hän myös uskoo (aiemmasta kokemuksestaan) että jos ihastuu johonkin eikä pääse koskaan tekemään mitään ihastuksen suhteen, se muuttuu pakkomielteeksi joka jää piinaamaan jopa vuosiksi. Itse uskoisin pikemminkin niin, että jos ihastuksen kanssa hyppää sänkyyn, ihastus vain syvenee ja muuttuu intiimimmäksi, ja sitten on se varsinainen parisuhde kriisissä.
Hän sanoo että jos toista todella rakastaa, ei tahdo kieltää tältä mitään mielihyvää vaan sallii minkä vain mikä tekee toisen iloiseksi. Tiedän että hän salllisi sen minulle, jos seksiä jonkun muun kanssa tahtoisin. Itse olisin tyytyväinen ja turvallisin mielin, jos me kaksi lupautuisimme vain toisillemme.
Onko kellään kokemusta ns. vapaasta suhteesta? mikä toimi, mikä ei toiminut? Voiko se ylipäätään toimia? Olen yrittänyt perustella asiaa itselleni järkisyillä, mutta pintaan nousee vain pelkoja omasta riittämättömyydestä...
Hänen mukaansa satunnainen seksi muiden kanssa ei vaaranna parisuhdetta. Hän myös uskoo (aiemmasta kokemuksestaan) että jos ihastuu johonkin eikä pääse koskaan tekemään mitään ihastuksen suhteen, se muuttuu pakkomielteeksi joka jää piinaamaan jopa vuosiksi. Itse uskoisin pikemminkin niin, että jos ihastuksen kanssa hyppää sänkyyn, ihastus vain syvenee ja muuttuu intiimimmäksi, ja sitten on se varsinainen parisuhde kriisissä.
Hän sanoo että jos toista todella rakastaa, ei tahdo kieltää tältä mitään mielihyvää vaan sallii minkä vain mikä tekee toisen iloiseksi. Tiedän että hän salllisi sen minulle, jos seksiä jonkun muun kanssa tahtoisin. Itse olisin tyytyväinen ja turvallisin mielin, jos me kaksi lupautuisimme vain toisillemme.
Onko kellään kokemusta ns. vapaasta suhteesta? mikä toimi, mikä ei toiminut? Voiko se ylipäätään toimia? Olen yrittänyt perustella asiaa itselleni järkisyillä, mutta pintaan nousee vain pelkoja omasta riittämättömyydestä...
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jos toimisi maailma olisi liian helppo paikka.
Kivaa niin kauan kun itse harrastaa, mutta kun toinen kiipeää aidan toiselle puolelle niin johan alkaa ketuttaa. Siinä vaiheessa mustasukkaisuus mörriäinen iskee hampaat kiinni pohkeeseen niin kovaa että veri lentää. Eiköhän se oo tuhansia kertoja todistettu, että ei toimi. Kaunis ajatus sinänsä. Vaikea asia tuo yksiavioisuus.
Vastauksen saat vastaamalla tähän:
Kumpi on sinulle tärkeämpää, se, että saat itse muita vai että naisesi ei saa?
Ja yritetään vielä muistaa sen kolmannenkin tunteet.
Toi on niin vaikeeta. Mä en itse jaksais ees ajatella enää, koska kokemusta on.
Ensimmäisen tyttöystävän kanssa oli välillä jaksoja jolloin molemmat petti, ja omalta kohdaltani voin sanoa et mä rakastin niin paljon omaa tyttöystävää et aina oli paha olo pitkän aikaa pettämisen jälkeen, vaikka kaikki oli tiedossa, ja niinsanotusti luvallista.
Itselläni oli mm. suhde naiseen jonka mies oli viereisessä huoneessa ja aamulla aamiaispöydässä just sen näköinen(siis mies) että purskahtaa itkuun. Otin asian esille, ja sanoin et teillähän piti olla vapaa suhde, ja nyt tuntuu kamalalta kaikilta. Se "suhde" pättyi siihen, siis mun kohdaltani, he menivät naimisiin.
En tunne ketään pariskuntia joilla juttu olis toiminut, silti uskoisin et joillain voi toimia.
Siis mun mielipide olis et älä suostu mihinkään mikä tuntuu susta väärältä.
Itse olen sitä mieltä, että naisesi kaltaiset ihmiset (siis sekä miehet, naiset, heterot...kaikki siis) ovat jollain tapaa kypsymättömiä eivätkä koskaan kykene vakavaan suhteeseen.
Mikäli itse todella olet sitä mieltä, että vieraissa ei tulisi käydä, niin jätä naisesi, ennen kuin tapahtuu jotain joka loukkaa sinua todella pahasti.
"Hänen mukaansa satunnainen seksi muiden kanssa ei vaaranna parisuhdetta. Hän myös uskoo (aiemmasta kokemuksestaan) että jos ihastuu johonkin eikä pääse koskaan tekemään mitään ihastuksen suhteen, se muuttuu pakkomielteeksi joka jää piinaamaan jopa vuosiksi."
Niin, tuon tekstin mukaan naisellasi (ja kaikilla hänen kaltaisillaan) todella on pakkomielle. Se pakkomielle on se, että mikään ei riitä ja aina täytyy "päästä kokeilemaan muitakin"
Sinä ansaitset parempaa kuin naisesi. Ansaitset jonkun fiksun naisen, joka ei ole niin kypsymätön, että kykenisi olemaan yksiavioinen.
Jokatapauksessa, oikein hyvää kevättä! = )
Tietysti tarkoitin, että ansaitset jonkun fiksun naisen, joka ei ole niin kypsymätön, että EI KYKENISI olemaan yksiavioinen.
Sorry moka = )
sitä mieltä, että kumppanille pitää sallia kaikki se, mikä aiheuttaa hänelle mielihyvää ja tekee hänet iloiseksi. Käytännössä se tarkoittaa siis sitä, että sinun pitäisi sallia hänelle muut suhteet. Koska se tekee HÄNET iloiseksi.
Eikös hänen sitten pitäisi ajatella, mistä sinä kokisit mielihyvää ja mikä tekisi sinut iloiseksi? Eli jos yksiavoisuus tekisi SINUT iloiseksi, luulisi hänen kannattavan myös tätä vaihtoehtoa. Yleensä kun ajatellaan sen kumppaninkin tunteita, ehkä enemmän kuin omia.
Kysymys on siis siitä, kumman "iloiseksi" tekeminen on tärkeämpää. Tyttöystäväsi on yksinkertaisesti itsekäs. Se, että tyttöystävälläsi olisi muita suhteita, tekisi sinut varmasti surulliseksi. Jos tyttöystäväsi ei saa "toteuttaa" itseään, se toki tekee vastaavasti hänet surulliseksi. Mutta kumpi "suru" olisi helpompi kestää? Onko muista suhteista pidättäytyminen yhtä suuri suru kuin se, mitä kumppanin vieraissa pomppinen aiheuttaa suhteen toisessa osapuolessa?
Kuten joku aikaisemmissa viesteissä totesi, tuollaisen asian vaatiminen osoittaa kypysmättömyyttä parisuhteen toisen osapuolen tunne-elämää kohtaan. Jos olisitte molemmat samoilla linjoilla, niin sittenhän se olisi tietysti ihan ok.
Ihmiset, joilla ylipäätään herää kiinnostus pomppia vieraissa vuoteissa ja ns. vapaisiin suhteisiin, yleensä myös sen tekevät. Eivät tietysti aina, mutta jos tyttöystävälläsi on tuonkaltainen "historia" edellisissä suhteissaan, niin voiko hän muuttaa omia toimintatapojaan? Pystyyykö hän sopeutumaan siihen ,että se ei enää olekaan sallittua?
Yleensä yhteinen arvomaailma (myös näissä seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa) tekee parisuhteesta helpomman. Vaikka eihän se koskaan helppoa ole.
tunteilla
on vaikeaa, jos toinen on yksiavioinen ja toinen kaksiavioinen..
joku kompromissiratkaisu?
tai sit vaan heität pyyhkeen kehään ja lähdet etsimään uskollisempaa naista?
aika mahdottomana, tietenkin jos molemmat sitä haluaa niin sitten se tietysti OK. Mutta jos parisuhde on muutakin kuin seksisuhde, että siinä on mukana myös vahva rakkaus niin silloin yleensä rakastetaan vain yhtä ihmistä ja ei muita. Olen samaa mieltä kuin täällä jo joku sanoikin, että jos olet yksiavioinen niin kannattaisi harkita suhteen mielekkyyttä ellei toinen puolisko voi pidättäytyä toisiin sänkyihin hyppimistä.
Tinni-Tunni
sun kumpanisi on vielä epävarma sun suhteen ja kokee että ei oo ehkä se ihminen sulle ja ei loppupeleissä ole täysin varma siitä että haluuko sun kanssa loppupeleissä olla sanoilla rakas haluun olla sun kanssa niin ei välttämättä sitä tarkoita vapaat suhteet menee menettykseen siinä pisteessä kun jompi kumpi oikeesti löytää sellasen ihmsen johon oikeesti rakastuu vapaissa suhteissa ei ole mitään järkeä kun on se riski olemassa että kestääkö onni vai ei mutta varuillas saat vielä olla sun naises kanssa tarviit ihmisen joka ymmärtää sun fiilikset monella ihmisellä on riippuvaisuus toiseen kun ei haluu olla yksin ja jotenkin käsittin että sun vaimolla on silti haku päälä mun mielestä sinä ansaitset ihmisen joka oikeesti rakastaa sua eikä pidä sua vain pelinappulana vaikka se kokoaika katselee sivussa muita ja mieti itse mitä sä itse haluut siltä
okeen hyvää tulevaa kesää sulle !
mikään suhde ei perustu mielihyvään tai iloon se ei ole oikeeta rakkautta kun ajattelaan vaan mielihyvällä .... aina ihmiset jauhaa paskaa kun haluu vaan että joku nyt tossa on lähellä kokoaika
mun mielestä sä ansaitset parempaa ja mitä sä itse haluut rakastatko sun vaimoos? se kokee että sä painostat sitä siihen mitä se ei ehkä kykene sulle antamaan täysin ...
siltä, ettei naisesi ole valmis sitoutumaan yksinomaan sinuun. Vapauden tarve on suurempi, kuin halu tehdä sinut onnelliseksi ja sitoutua täysillä suhteeseen kanssasi.
Ymmärrän että olet vaikeassa tilanteessa, mutta älä anna satuttaa itseäsi. Niin käy väistämättä, jos suostut suhteeseen tuollaisin ehdoin, etkä koe että kykenisit elämään vapaassa suhteessa.
En haluaisi sanoa tätä ääneen, mutta ehkä et ole hänelle riittävän tärkeä, jotta hän kykenisi muuttumaan sinun vuoksesi. Toista ihmistä kun ei kukaan ulkopuolinen voi koskaan muuttaa, muutoksen täytyy lähteä ihmisen sisältä.
En sinuna oikein uskoisi häntä, jos hän nyt yhtäkkiä vuoden jälkeen muuttaisi mielipiteensä vain sinun painostuksesi seurauksena. Ja selvästikään halu tehdä sinut onnelliseksi ei ole vielä tähän päivään mennessä voittanut hänen haluaan olla vapaa ja toimia omien mieltymyksiensä mukaan. Se on HÄLYTTÄVÄÄ.
Naisellani on nainen ja aviomies. Minun ja sen naisen väliset suhteet ovat vihamielisen mustasukkaiset, minun ja aviomiehen väliset suhteet ovat siedettävät, mutta ainoastaan siksi että aviomiehen ja sen toisen naisen suhteet ovat vieläkin huonommat.
Aviomies sanoo, etten minä huomioi häntä millään tavalla käydessäni siellä. Miksi minun edes pitäisi?
Mutta on nainen suhteen ulkopuolelta joka haluaa minut ja hän tapasi tämän aviomiehen ja heillä on yhteinen harrastus. Niinpä aviomies sanoo, että häntä häiritsee se, että tämän naisen kaveri naiskentelee hänen vaimonsa kanssa ja tuo ulkopuolinen tavallaan kypsyttelee tätä koska hän haluaa minut.
suhde voi koskaan toimia, jollet itsekin LÄHTÖKOHTAISESTI halua sitä. Ja niinhän asia ei ole. Vapaa suhteen toimiminen siinä tapauksessa on sula mahdottomuus. Satutat vain itsesi.
Yritin 6 vuotta olla näkemättä, mitä kumppanini teki.
Tosin, lähtökohta meidän suhteellamme oli se, että kumppani kertoi, että "häntä ei saa kahlita eikä käskeä eikä varsinkaan voi omistaa eikä rajoittaa" koska hänellä on ollut niin määräilevä isä. (:-))) Eli kaikki, mikä viittasi vähääkään monogamiaan, oli häkkiin sulkemista.
Kyllästyin jossain vaiheessa, kun sain verekseltään kiinni miehen kanssa tämän naisen ja kävi ilmi, että minua on petetty sekä miesten että naisten kanssa vuosikausia.
Emme koskaan muuttaneet yhteen, onneksi, koska häntä ei saanut lukita toisen kanssa samaan tilaan.
En tiedä, mitä tämä onneton ihmispolo tätänykyä tekee. Sen tiedän, että hän piti perinteistä parisuhdetta itselleen mahdottomana ajatuksena. Kivana pienenä yksityiskohtana lisättäköön, että hän oli aivan sairaalloisen mustasukkainen ystävistäni, jokaisesta. Jouduin luopumaan lähes kaikesta ... nuorena sitä on niin sinisilmäinen.
Onko aloituksesi pohdintaa vai oletteko puhuneet asiat selviksi ja eläneet vapaassa suhteessa? Kannattaa ainakin keskustella perusteellisesti kummankin ajattelutavat ja tunteet ja pelot ensin. Yleensä ei voi tietää omia ja toisen reaktioita ennen kuin on käytännössä eletty jollakin tavalla. Siihen saakka kaikki on teorioita, yleviä periaatteita, kauniita puheita, sanoja sanoja sanoja vaan. Nekin vaihtelevat riippuen siitä onko kyse omista vai toisen teoista.
Mikä sitten on rakkautta, onko rakkaus eri ihmisille erilaista? Mihin olen itse valmis ja kuinka toisen tulee elää minun kanssani? Minkä varaan elämäni rakennan? Sosiaalisen verkoston kuten ystäväverkoston tai sukulaisten varaan, fyysisyydelle, ruumiin tarpeisiin luottaen, rakennanko elämänmittaista parisuhdetta syvine tunteineen, haluanko aina uutta? Olenko edes aina sama, mistä tiedän mitä haluan?
Allekirjoittaneella on kyllä näistä vapaan suhteen vonkaajista aivan sama kokemus kuin tässä keskustelussa joillain muillakin. Eli se toimii vain yksisuuntaisesti. Se, joka vapaata suhdetta vaatii, käyttää kernaasti itse tätä vapautta hyväkseen mutta kun toinen osapuoli ottaa ja käyttää myös, nousee hirveä mekkala. Omalla kohdalla se mekkala nousi jo siitä, että menin deiteille ja elokuviin erään tyttösen kanssa. Sen enempää tietämättä mitä siitä seuraisi. Hohhoijaa.
Eli uskallan epäillä, että monet vapaiden suhteiden kannattajista ovat vain sillä tavalla huonolla itsekkyydellä rokotettu, että haluaisivat samaan aikaan pitää sen turvallisen vakisuhteen ja kuitenkin itse hyppiä kukasta kukkaan miten mieli tekee. Se vain sitten verhotaan tällaisen muka-modernin ja vapaamielisen asenteen alle.
Itse ihmettelen, mihin sitä suhdetta yleensä tarvitaan, jos halutaan kuitenkin hengailla vähän siellä täällä? Vai ovatko ihmiset jotenkin kyvyttömiä tulemaan itsensä kanssa toimeen ja tarvitsevat siksi sen jonkun, joka on aina messissä, aina odottamassa ja ottamassa vastaan? Kummallista.
kun parisuhteen lisäksi ei ole sivusuhteita, mutta rakkaan kanssa suhde on melkein sivuseikka kaiken muun tavattoman tärkeän lisäksi. Kaikki muut ihmiset voivat olla toiselle niin tärkeitä, että sitä voisi pitää parisuhteen pettämisenä.
Kanssakäyminen ystäväpiirin ja sukulaisten kanssa, menot kavereiden mukana, työ lisäksi harrastukset, oman ajan rajaaminen ja kaikki muu oma ja yksityinen elämä voivat muodostua huolettomasti parisuhteessa elävälle miltei niin sakramentaalisiksi, että puoliso tuntee olevansa täysin ulkopuolinen, tarpeeton. Itsensä voi tehdä niin monilla tavoilla vieraaksi kumppanilleen suhteessa. Olemalla siitä joko aivan fyysisesti poissa tai henkisesti uupunut. Mitä ihmettäkummaa tekee parisuhteella ihminen, joka on niin voimakkaasti sitoutunut kaikkeen ja kaikkiin muihin kuin 'rakkaaseensa"?
Kyllä siinä aikaa myöten parisuhdeleski turhautuu suhteessa, joka olikin yksinäisyyttä ja vähitellen myös mustasukkaisuuden tuntemukset heräävät, muuttuen katkeruudeksi. Joku tarttuu nk. omaan vapauteensa, joku lähtee suhteesta.
Mikä on se harha, että minua tarvitaan jossakin muualla kipeämmin kuin omassa elämässäni? Täytyy olla jonkinlaisen persoonallisuushäiriö, oman egon erinomaisuuden suurentelun kyseessä. Tai sitten on vain niin itsekeskeinen ihminen. Ensin on ollut kova huuto suhteen saamiseksi ja silloin on suuria tunteita ja kauniita lauseita virrannut rakkaimmalle. Saatuaan toivomansa on heittäytynyt huolettomaan välinpitämättömyyteen, sulkenut silmänsä rakkaaltaan. Kaikki muu tulee jälleen tärkeimmäksi. Vain suhteen menettämisen uhka saa hetkeksi huomion kiinnitymään parisuhteeseen.
Sama on myös vapaiden suhteiden omalla kohdallaan vannoutuneiden kannattajien kanssa. Jossain on aina ehkä jotain uutta valloitettavaa, itsetuntoani kohottavaa, jonka voi liittää meriittilistaan.
suoranaisesti liity keskusteluun, mutta edellinen suhteeni oli juuri tätä.
Toinen halusi suhteen kanssani, huolimatta valtavasta vapaudenkaipuusta. Hän yritti samaan aikaan pyörittää kuviota, jossa olivat mukana täysipäiväinen opiskelu yliopistossa, paljon aikaa (jopa yli 20 tuntia/ vko) vievä osa-aikainen työ, sitova urheiluharrastus (joukkueurheilu kilpatasolla), laaja ystävä-, sukulais- ja kaveripiiri, ja viimeisenä - minä.
Mitä siitä kaikesta seurasi? Kun opiskelut, työt ja pakolliset treenit ja turnaukset oli pakko hoitaa, jäljelle jäivät kaveripiiri ja minä. Ja me kilpailimme keskenämme siitä ajasta, mikä noiden pakollisten menojen jälkeen jäi jäljelle. (Tuskin tarvitsee erikseen korostaa, että sitä ei ollut järin paljon.)
Koska itsekin tiedän, mitä on elää kiireessä, ja ymmärsin myös, kuinka tärkeitä kaikki nämä asiat tyttöystävälleni olivat, yritin viimeiseen asti tehdä kompromisseja ja joustaa. Jälkeenpäin ajateltuna tein liian suuria uhrauksia.
Yritin keskustella asiasta ja selittää, ettei kukaan ihminen yksinkertaisesti kykene hoitamaan kiitettävällä tasolla kaikkia noita asioita. Lopputulos oli, että tyttöystäväni suuttui siitä, että koki minun yrittävän painostaa häntä jättämään kaverinsa ja väitti, että rajoitan hänen vapauttaan olla ja mennä halujensa mukaan. Ja minä peräännyin ja joustin, koska rakastin ja yritin.
Yritin vain saada häntä ymmärtämään, että kaipaan hänen läsnäoloaan ja aikaansa hieman enemmän... Ehkä tulevaisuudessa ymmärrän olla sitoutumatta ihmiseen, jonka kalenteriin minun pitäisi varata tapaamisaika, jotta ehtisin rauhassa viettää aikaani hänen kanssaan.
Katso elokuva Frida! Ja hanki itsellesi uusi elämä. Et voi luopua itsestäsi ja filosofiastasi, eikä voi hänkään. Tsemppiä irti päästämisen vaiheeseen.
Rakkaus ei ole toisen vähättelyä, loukkaamista eikä missään nimessä alistamista.
Hän haluaa pitää orjaa kotonaan, ja mennä valtiaana tekemään mitä haluaa. Kyseenomaiset vapaan suhteen haluavat ovat kykenemättömiä rakastamaan, ja he eivät tunne empatiaa muita kohtaan.
Keskustelimme asiasta avoimesti. Tahdon yrittää tässä suhteessa, vaikka se alkuperäisen viestini antaman yksipuolisen kuvan perusteella kuulostaa ehkä väärältä valinnalta. Ja vaikka ekasta viestistä saikin väärän kuvan, hän ei ole _vaatinut_ minulta avointa suhdetta. Se oli vain yksi vaihtoehto joka saattaisi sopia hänelle, ja nosti ihan puhumisen tasollakin minut takajaloilleni, joten reagoin voimakkaasti. Hän tietää etten pystyisi avoimeen suhteeseen, joten hän kunnioittaa asettamiani "rajoja" ja tahtoo olla kanssani niiden mukaisesti.
Tunnen hänet hyvin, ja tiedän hänen olevan aivan kipeän ja raadollisen rehellinen. Jopa niin rehellinen, että hän voi sanoa avoimesti mitä ajattelee silläkin uhalla, että se satuttaisi minua. Hän ei siis kieroile selkäni takana eikä virittele mitään pettämissuunnitelmia. Hän tarjosi minulle vapauden, jota en halunnut. Tilanne on se, että jos ihastuisin toiseen ja/tai haluaisin seksiä jonkun muun kanssa, saisin siihen todennäköisesti luvan pyytämällä. Hän tietää etten itse kykenisi vastaavaan hänen suhteensa, koska olen liian mustasukkainen. En kestä ajatusta muista. Tiedämme molemmat suhteemme rajat.
Loppujen lopuksi hän oli vain "liian" realistinen pitäessään mahdollisena, että johonkin muuhun voi ihastua vaikka olisikin jo suhteessa. Niinhän voi käydä kenelle tahansa, vaikka muuta vannottaisiin, eikä niin siis ole toistaiseksi käynyt. Koska siitä ei ole mitään takeita, etteikö suhteen ulkopuolinen seksi lopulta vahingoittaisi suhdetta, hän tietää etten tahdo hänen ottavan sitä riskiä. Joten suhteemme jatkuu tavallaan "minun säännöilläni", sillä sopimuksella että olemme yhdessä - ja yksiavioisia - niin kauan kuin se molemmista hyvältä tuntuu. Toivottavasti lopun ikäämme :)
En usko vapaaseen suhteeseen. En voisi koskaan hyväksyä rakkaani muita suhteita, eikä rakkaani kestäisi sitä jo olisin jonkun muun kanssa, oli se sitten miehen tai naisen kanssa.
Rakkaus ei salli muita, eikä rakkaus halua muita.
Jos sinä tai kaverisi käytte vieraissa, suhteenne ei ole rakkaussuhde.
Hyvin yksinkertaista.
kaukosuhteessa.
Sitten kun minäkin otin jalkavaimon, niin jostain kummansyystä lakkasi toimimasta.
Hänellä oli siellä jossain poikaystävä ja tyttöystävä.
että tyttöystävät tietävät toisistaan ja ei erityisesti seurustele kenenkään kanssa.
Kaikilla samanlainen asema.
Mutta onko se kenellekkään terveellistä pitemmänpäälle?
Nuorempana tuli kohellettua.
Eipä enää viitsi. Yksi ylitse muiden.