Hei.
Minulla on raskaus alkutaipaleella ja mieleni valtaa ties minkälaiset pelot.
Ensimmäisenä on tuo avopuoliso/kihlattuni, joka ei tiedä haluaako jäädä vai ei. Aborttiin en suostu eikä tuo mieskään halua sitä mutta ei sitten tiedä haluaako itse kasvattaa lastaan. Itsellä on tosi iso pelko siitä että jään tähän yksin ja tuo ukko lähtee. Tuntuu, että meidän välille on jo kasvanutkin iso kuilu jota ei pysty ylittää. Mikään ei tunnu hyvältä. Välillä tuntuu että tässä meidän suhteessa ei ole enää mitään järkeä, jokin on vaan tullut meidän väliin.
Onkos muita joilla on/ollut samantapainen tilanne?
Itseäni ei pelota niinkään kasvattaa lapsi yksin vaan kaikki käytännön asiat. Miten mä pystyn elättää lapsen ja edes ostaa kaikki lastenrattaat ja sun muut.
Isoin pelkoni on se että miten pystyn hoitamaan lapsen ja koiran. Pikemminkin miten hoitamaan koiran ulkoilut ja saamaan lapsen siihen mukaan. Tuo koira on mulle niin tärkee että siitä en luovu. Siksi haluaisinkin kuulla onko tämä onnistunut jotenkin jollain? miten onnistuu koiran kanssa touhuilut lapsen kanssa?
Tässä vaiheessa ehkä kaipaa niitä muitten kokemuksia jotka voisi helpottaa niitä omia pelkoja. Olen huomannut kun jotain pelkää niin siitä ajatuksesta on vaikea päästä mihinkään muuhun.
Minulla on raskaus alkutaipaleella ja mieleni valtaa ties minkälaiset pelot.
Ensimmäisenä on tuo avopuoliso/kihlattuni, joka ei tiedä haluaako jäädä vai ei. Aborttiin en suostu eikä tuo mieskään halua sitä mutta ei sitten tiedä haluaako itse kasvattaa lastaan. Itsellä on tosi iso pelko siitä että jään tähän yksin ja tuo ukko lähtee. Tuntuu, että meidän välille on jo kasvanutkin iso kuilu jota ei pysty ylittää. Mikään ei tunnu hyvältä. Välillä tuntuu että tässä meidän suhteessa ei ole enää mitään järkeä, jokin on vaan tullut meidän väliin.
Onkos muita joilla on/ollut samantapainen tilanne?
Itseäni ei pelota niinkään kasvattaa lapsi yksin vaan kaikki käytännön asiat. Miten mä pystyn elättää lapsen ja edes ostaa kaikki lastenrattaat ja sun muut.
Isoin pelkoni on se että miten pystyn hoitamaan lapsen ja koiran. Pikemminkin miten hoitamaan koiran ulkoilut ja saamaan lapsen siihen mukaan. Tuo koira on mulle niin tärkee että siitä en luovu. Siksi haluaisinkin kuulla onko tämä onnistunut jotenkin jollain? miten onnistuu koiran kanssa touhuilut lapsen kanssa?
Tässä vaiheessa ehkä kaipaa niitä muitten kokemuksia jotka voisi helpottaa niitä omia pelkoja. Olen huomannut kun jotain pelkää niin siitä ajatuksesta on vaikea päästä mihinkään muuhun.
Vastaukset 8
Vanhimmat
näitä keskenkasvuisia, kelle on käynyt vahinko??
Jollei lapsi ole alunperinkään ollut hankinnassa, vaikeaa on elo jatkossa, ehkä toistaiseksi. Yleensä AIKUISET ihmiset pystyvät asiointaan hoitamaan ja vaikka kysymään tietävimmiltään, tukiverkkoja on.
Mitä tulee jo arvomaailmaasi, kaukana on vielä aikuisuus ja vastuunotto, vai koira tärkeämpi, kuin lapsi???
Ihan aikuisen oikeasti, valmistaudu siihen, että VOIT JOUTUA luopumaan koirastasi, vai LUOVUTKO MIELUUMMIN lapsesta ??
Hakeudu kuntasi mielenterveystoimiston pakeille ja kerro ongelmistasi.
Sori vaa mut lapsi oli suunniteltu ja haluttu kunnes raskaustesti näytti plussaa ja mies yhtäkkiä päätti että ei haluakkaan ehkä sitä lasta. Kaikki ei mee aina ihan suunnitelmien mukaa.
ja mitä koiraan tulee niin se on minulle perheenjäsen siinä missä olisi lapsikin. Tuskin kukaan luovuttaa vanhempaakaan lasta vauvan tieltä. Jos tulee se hetki että joudun tuosta luopumaan, niin keksin jonkun muun vaihtoehdon koska sitä en tee. Vaikka ostan jotenkin jostain maalta mummonmökin missä koira pääse aina pihalle ja sun muuta.
Olisinkin keskenkasvuinen niin minulla ei ehkä olisi näitä pelkoja tai voisin juosta äidin helmaan piiloon.
raha-huolia ja nyt ostat mummonmökin? Mistäs meinaat rahat saada?
Ettet ole joko täyspäinen tai muutoin normaali.
Että tervetuloa aikuisten maailmaan.
Jälleen viiraa pahasti, kun ihmisiä ja elikoita vertaat keskenään. Ja vai "ostat" kun alkuperäisessä viestissä vinguit rahapulaa.
Elä haavemaailmassasi vaan, mutta kun nykyään vajaavaltaisten hoitokin on lopetettu laitoksissa ja siirretty avohoitoon, tulos on kuin sinä.
Hienoa että löytyy vielä sydämen omaavia ja eläimiä arvostavia ihmisiä! :) Halit sinulle!
Jokainen jolla on terveet elämänarvot tietää ettei eläimen elämä ole yhtään arvottomampi kuin ihmisen.
Varmasti saat kaikki asiasi järjestymään. Mutta älä stressaa/murehdi kun se ei mitään kuitenkaan auta. Nyt keskityt itsesi ja vauvasi hyvinvointiin ja nautit elämästä. Hemmottele itseäsi, olet sen ansainnut! :)
Tosiaan, vauvalle saa kaikkia tarvikkseita edullisesti kirpputoreilta tai esim. huuto.net:istä. Ja liikkeissä on yleensä aina jotain tarjoukisia. Kannatta kierrellä vaunu ym. liikkeitä säännöllisesti. Ja kirpputoreja myös. Kestovaipat tulevat myös paljon halvemmaksi mitä kertakäyttöiset.
Ja jos olet pienituloinen sossu maksaa suurimmat hankinnat vauvalle. Taloudellisesti pärjäät ihan varmasti!
Kun vauva syntyy niin aluksi kaikilla on rankkaa. Mutta kunhan saa taas arjesta ja rytmistä kiinni niin alkaa sujua. En usko että tulee olemaan mitään ongelmia koirankaan kanssa. Onhan sitä monet muutkin pärjännyt! Aluksi tietysti elämä menee vauvan tarpeiden mukaan ja koiran hoito/lenkitys saattaa jäädä vähemmälle, eli aluksi koiran pissattaminen saattaa olla aika pikaista ja pidemmät lenkkeilyt jää vähemmälle. Mutta vauva kasvaa kuitenkin nopeaa ja pian voitte kaikki ulkoilla yhdessä pidempäänkin. :)
Ja saattaahan sinulla olla joku joka tulee katsomaan vauvaasi silloin tällöin vähäksi aikaa? Se helpottaisi montaa asiaa. Niin tai voisitko antaa koiraa joskus hoitoon jollekin? Niin ja mikäli haluaisit sinne mummonmökkiin muuttaa, niin niitä on tosi kivasti vuokralla! :)
Kaikkea hyvää, sekä mukavaa kevättä!
Kiitos sinulle.
Uskon että tulen kyllä pärjäämään mutta luulen että jokainen miettii tietyissä hetkissä suuria pelkojaan. Niinä hetkinä kun minun pelkoni ottaa minusta kiinni tuntuu ne isommilta kuin ehkä seuraavana päivänä.
Olen itse koirani hommannut ja siitä myös kannan vastuuni, itse olen myös tilanteeseeni "syyllinen" ja siitäkin kannan vastuuni. Minulle jokainen elävä olento on yhtä tärkeä. Varsinkin perheenjäsenten.
Ainakin koirani rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen eikä petä tai jätä tositilanteessa.
Itselläni kun ei vielä ole kokemusta yhdistelmästä koira ja vauva. Niin sen takia kyselinkin täällä että miten muilla se on onnistunut. Ehkä se on vain järjestelykysymys.
Olen varmasti mielisairas kun asioita mietin ja yritän järjestellä jo etukäteen :D
Mun mielestä on hyväksi että ihminen käy läpi pelkonsa, siinä missä muutkin tunteet. :) Seisoopa ainakin varmalla pohjalla ja tuntee itsensä, kun tutustuu itseensä ja tosiaan käsittelee kaikki asiat.
Loppuviimeksi aika monet asiat ovat vain järjestelykysymyksiä. Ja ratkaisuja asioille on yleensä useita. :)
Kun mä aikoinaan jäin yksinhuoltajaksi mulla oli viiden lapsen lisäksi kolme koiraa.Koiran ulkoilutus sujuu ihan hyvin vauvankin kanssa ja kun lapsi vähän kasvaa niin voi koiran pikaisesti pissattaa vaikka lapsen nukkuessa ja viedä sit pidemmälle lenkille kun on saanut muksun syötettyä ja vaatteisiin,esimerkiksi.
Vaunuja ja rattaita saa ostettua käytettynä,niitä saa ostettua vaikka osamaksulla.Kirppareilla on hyväkuntoisia edullisia lastenvaatteita,niitä kannattaa hyödyntää.
Jos on kovin pienituloinen niin sosiaalitoimistosta voi kysyä apuja isompiin hankintoihin.Itse en ole sieltä mitään saanut mutta tiedän monia jotka ovat.
Pelot kuuluu asiaan mutta varmasti selviät.
Aina parempi jos on sukulaisia ja ystäviä jotka tulevat välillä avuksi vaikka hoitamalla lasta hetken mutta esimerkiksi minä olen joutunut selviytymään ilman apuja ja pärjätty on.
Uusi mieskin löytyi vielä näin vanhalla iällä.
Kyllä sä selviät,luotat vaan itseesi.
Odotusaika on aika pitkä joten sä ehdit hankkia kaiken tarpeellisen vauvalle sinä aikana pikkuhiljaa.
Tulot ei varmaan ole suuret jos saa esim. kelan minimiäitiyspäivärahan,mutta sen lisäksi saa asumistuen,elatustuen,lapsilisän yksinhuoltajakorotuksella.Kyllä niillä rahoilla tulee toimeen vaikkei se iso summa ole.Kannattaa palata työelämään nopeasti niin pääsee paremmille ansioille.
Onhan sulla siinä se mies apuna,yksinhuoltajuus ei ole mikään tavoiteltava asia mutta yksinkin pärjää.