Rn saanutkaan unta.
Ajattelin sinua
tunsin sinua
tämän hiljenevän taivaan alla
näin sinut ulkona
seisomassa yksin tupakalla
lumet jo lähteneet pihapuistasi
ehkä sipulikukat tulollaan
keltaiset tai siniset.
Muistin jouluvalot säleikössä
jalokärhöä odottelemassa.
Kun katselimme niitä yhdessä
puita taivasta
sen syvimmän jälkeen
mitä ihminen voi saada eläessään kokea.
Ajattelin sinua
tunsin sinua
tämän hiljenevän taivaan alla
näin sinut ulkona
seisomassa yksin tupakalla
lumet jo lähteneet pihapuistasi
ehkä sipulikukat tulollaan
keltaiset tai siniset.
Muistin jouluvalot säleikössä
jalokärhöä odottelemassa.
Kun katselimme niitä yhdessä
puita taivasta
sen syvimmän jälkeen
mitä ihminen voi saada eläessään kokea.
Vastaukset 17
Vanhimmat
käyny mun pihalla vai? -a-
Jos runopalstalla ei ymmärretä kuvakieltä, niin missä sitten.
Niin oikein lausuit:ei voi runojen kieltä ymmärtää ilman avaraa mieltä.Se saa sammakon suruksi ja taikahuilun iloksi,niin paljon yhteen sanaan tai lauseeseen ja ihan täysin kuin ymmyrkäisin silmin ensiin aattelemme.Tässäpä se viehätys.Kiitos veljeni taas jaksan itsekin taivaltaa murheen laaksossa kaktusta etsien.
Rakkaus ja kauneus
ne yhteen soppii
pantu ne on samaan
koppiin
Rumana katson
perään sen kaksikon
minussa aina yksi vain
on
Miksi on toinen kaunis
ja rakas
Toisen onnen rumuus vain
makas
Elämän lahjat ei keräänny
yksiin
yksin kuljen ja kauniit vain
tyrskii
voi täältä aina jotain löytää,kirjallisuuden kirpputorilta.runossa näkyy aidontuntuinen vieraantuneisuus maailmassa,jossa olet ilmeisen aidosti kauneusihanteeltasi -tai sitten vain sielulliselta tai fyysilliselta puoleltasi-ilmeisen epäkilpailukykyinen.Tematiikka on samaa kuin lauluissa ja runoissa-ainakin tässä sarjassa-usein"miksi ovet ei aukene meille","miks yksin jäin".Tosin nyt syykin on selvä;tiedostat rehellisesti ettei paljon nostetta ole reaalisista syistä.Korjaisin kuitenkin toistoa,viimeisessä kappaleessa olettaisin sanan "apeena" ilmaisevan aivan hyvin saman asian kuin toistavan "yksin".Jatka on ilmeista,että lahjasi viittaavat parhaiten kirjailijankammiossa itsensä toteuttamiseen.
Oikeaampa on osuttu tässä viestiketjun osassa.Puolustamme mielikuvitusta,mielikuvia,"mielipuolia",melankoliaa,metsiä,joihin puut kätkeytyvät ja jotka löydämme milloin haluamme.Kaikki on meidän mielissämme ja vaikka joku yrittäisi ottaa meiltä mielemme,emme lannistu, katkomme langat ja löydämme laulun uudelleen.Jossakin toisaalla.Jää hyvästi runopalsta,jääkööt muut taistelemaa kielen ja mielen melskeissä,oman maun mukaan.
Tunsin läsnäolosi joka
solullani
Olit kuin minussa joka
paikassa
Yritin nähdä lampaita
kedolla
mutta naamiosi tunkeutui
tajuntaani
Muistin äänesi illalta
siltä illalta
jonka olin yrittänyt
uneeni unohtaa
Näin on ollut jokainen
ilta ja yö.
Kello kuuden tee
tarjoiltuna
taasko menin juomaan
vahvana
Ja nyt en saa
taaskaan unta
täsä on selvästi kyse naapurirakkaudest,ollaan oltu lähekkäin ja vieläkin mut eri taval.Ei rakkaus lopu vaik erilleen lähdetään,niin se vaan usein on.Sitä sit toinen katto perään kun toinen on tupakal ulkon.Nii ja nii,muuta toise paikka enneku sin tule joku viel lämmittämä sitä ulkon värjöttelevä,siin ei sit olekka enä itku kaukan.Iha vaa omana ajtauksenani meinasin sano.
olit kaikki
ja kamssasi
jaoin vähästä
kaiken ja ehkä
enemmän
savukkeeni paloi
kuin ennen pit-
kään enkä huoman
nut sen palavan
kiihkeämmin
Palo vai oli
erilaista kuin
aikojen alusta
olisi jäänyt jota-
kin huomaamatta
minne on kirjallisuus menossa,kirjoitusvirheitä,ajatusta?
Muutama lähiseudun keskarijanne taitaa
tänne enää kirjoittaa.Missä uudet kyvyt,missä avaruus,syvyys,luonteen jalopeura,liiteleekö aatos sumeiden vesien vaskoolihuutojien jälkeen jos ämpäri on täynnä kuraa.Joo vaiskaan.ottakaa vähemmän,polttakaa vaikka kokko vähän aikaisemmin,menkää mukaan pukumiesten pailuihin,sieltäkin löytyy enemmän ajatusta.Laaduntarkkailijoille olisi töitä.A- tuli tästä.
Luuankin paljon ylpeytä nähdäkseni on pesiytynyt tänne,luullaan muutaman kirjoituksen julkaistuksi saatuaan olevansa niin kirjailijoita,niin kirjailijoita.Vaan niin se vaan on monille,ei uskalleta aidosti tunnustaa:se semmoista meitin tämmösten ihmisten niin sinun kuin minunkin.Olen kyllä itsekin vähän laatikkoon kirjoittanut,mutten silti rupea heti muita arvostelemaan.Pistän tähän yhden rustaamani,jos julkaistaan,niin hyvä,jos ei,niin ei se meikäläistä kaada:
Aitan polulla odotin
muinaissuomalaista henkeä
jotakin muuta kuin tätä
jo moneen kertaan nähtyä
ainaista kitinää röyhkeää
marinaa ja marmatusta itsen
korottamista yli muiden,
odotan yhä maamon henkeä
taaton turvallista turinaa
menivät he kerran vaan
saapuvatko enää ne aidot
toiset
Olen samaa mieltä.Hiljainen on hiljainen arjen ääni.Monia pitäisi olla avuja ennen kuin arjen taapertaja uskaltaa enää suutaan avata nöyrään kiitokseen:tämän sain vaikka paljon en odottanut.Olen itsekin harrastanut kirjoittamista ja aikani kuluksi kirjoitin eilen ihan itse runon Jussista.Ihan tärkeä päivä muutenkin,mutta nyt minulle niin erikoinen kun on oma mökki viimeinkin saatu.Ajattelin pistää sen ihan nettiin:
Huomenna on Jussin päivä
ostin oluet,sampanjat
Saapuu vieraat,kunnia heille
Pöytä on katettu,tulkaa meille
Ahersin yksin viistoista vuotta
Otin lainat,ammensin varat
Nyt mökki uusi ja tavarat kasassa:
Pöytään käykää!
En tunne kaunaa,joskus itkin
kun siipeni laahasi maata pitkin
Nyt nailonit suorassa myös emännällä
kaikki on kunnossa,mielellä keveällä
Käymme pöytään ja aurinko paistaa
hauska on maan antimia maistaa
Lauletaan,leikitään,ilossa ihanassa
ja hiljaa,niin hiljaa,vannon:
Kaiken aikaa oli turvamme Jumalassa.
vielä koko yön runoja
tekstiini kokoon säkeitä
ja maailma menee menojaan
huomenna on pilvinen päivä
kuin olisi mennyt taivas
pilveen koko voimallaan
vain minua kiusatakseen
ja pisarat iskevät lujaa
kaiken aikaa ja ikuisesti
Näin sinut kaupan kassalla
Kaisa
olit ostoksilla miehesi kaa
olin jonossa edessäsi
Kysyit mitä kuuluu
vastasin mitäs tässä
koffin kolmosta,kartonki
tupakkaa
esittelit miehesi,insinöörin
en muista miltä linjalta
markkinointipuolella kuitenkin,
nykyään osastopäällikkö
Ja minua jännitti riittävätkö
rahani
kestääkö karhea ääneni vielä
särkymättä
En koskaan kertonut miksi
en lähtenyt silloin saatille
koulun tanssiaisten jälkeen
vaikka pyysit
Oliko syynä suurien silmiesi
ilkikurinen pilke
jossa aistin muutakin kuin
lämpöä
Ja kun olin maksanut
ja lähdin
kantaen molempia sikspäkkejä
tiesin että olin ollut
koko ajan niin helvetin oikeassa
Vain elämää suurempi
on hiljaisuus pihapuussa
viimeinen hetki ennen
suurta,pelottavaa suuta
Näin sen kaiken
pieneltä vaikuttavan
draaman,kesken kesäyön
iloitsi joku,joku itki
Pienemmät nukkumassa,onneksi
grillin savun yli tuijottivat
silmämme herpaantumatta
kunnes nälkä voitti,meilläkin
Silmäsi olivat kuin samettia
mieleeni tuli menneet vuosikymmenet
jotakin samettista silloinkin,farkut
tai muutakin;uskon yhä rakkauteen.
Panin soimaan Vesku Loirin levyn,
vanha veijari heräsi minussa
Eihän meitäkään ole vielä se
Paha susi syönyt poskeensa.
pölö pölö