vasimiesn ja kaurism

vähän valaista, millä lailla alku on ollut hankala.

kaurismieheen ihastunut kirjoitti:

vähän valaista, millä lailla alku on ollut hankala.

Kun on kyseessä kaksi ujonpuoleista ihmistä niin viehän se oman aikansa jo tuonkin puolesta. Olen toisaalta myös hieman äkkipikainen luonne ja se on tuonut joitain ongelmia.. samoin kärsimättömyyteni. Mutta eihän hosuminen kannata. Varsinkaan tämän tyyppisissä asioissa. Onneksi mies on ottanut melko rauhallisesti.

Miksi sinnittelit niin pitkään kuin 5 vuotta, jos et ollut onnellinen? Mikä piti sinua kuitenkin suhteessa? Oliko se vain se turvallisuuden tunne, joka syntyi kauriin kanssa ollessa?

kauriin kanssa kirjoitti:

Miksi sinnittelit niin pitkään kuin 5 vuotta, jos et ollut onnellinen? Mikä piti sinua kuitenkin suhteessa? Oliko se vain se turvallisuuden tunne, joka syntyi kauriin kanssa ollessa?

Lue lisää

Olin tosi nuori (17) kun aloin sen itseäni 5 vuotta vanhemman kauriin kans. Elämän kokemusta ei ollu ja maailma yksinään pelotti eli turvallistahan se oli kauriin kans. Mutta samalla vankila. Viimeset 2 vuotta siitä suhteesta yritin sekä hyvällä että pahalla repiä itseäni irti (aina ku tuli erosta puhe niin hän alkoi itkeä, joten jäin... SÄÄLISTÄ) ja lopulta onnistuin! Sitten aloin oppia itsestäni uusia puolia. Huomasin, etten edes oikein tuntenut itseäni, joten tutustuminen alkoi :) Nykyään kun niitä aikoja muistelen ni mietin miten erilainen ihminen silloin olin. Olen myös monesti miettiny miten eri lailla asiat ois jos oisin ollu sillon tämmönen kuin nyt. Mutta :) älä käsitä väärin, en halua sitä miestä koskaan takaisin!

Marielle82 kirjoitti:

Olin tosi nuori (17) kun aloin sen itseäni 5 vuotta vanhemman kauriin kans. Elämän kokemusta ei ollu ja maailma yksinään pelotti eli turvallistahan se oli kauriin kans. Mutta samalla vankila. Viimeset 2 vuotta siitä suhteesta yritin sekä hyvällä että pahalla repiä itseäni irti (aina ku tuli erosta puhe niin hän alkoi itkeä, joten jäin... SÄÄLISTÄ) ja lopulta onnistuin! Sitten aloin oppia itsestäni uusia puolia. Huomasin, etten edes oikein tuntenut itseäni, joten tutustuminen alkoi :) Nykyään kun niitä aikoja muistelen ni mietin miten erilainen ihminen silloin olin. Olen myös monesti miettiny miten eri lailla asiat ois jos oisin ollu sillon tämmönen kuin nyt. Mutta :) älä käsitä väärin, en halua sitä miestä koskaan takaisin!

Lue lisää

Meillä ikäeroa ei ole nimeksikään asti. Kauris todella osaa luoda sellaisen turvallisen olon ja ilmapiirin. Ehkä turvallisempaa miestä ei olekaan. MUTTA jotenkin kauriin kanssa on ahdistavaakin olla, jotenkin se on kauhean persoonaton ihminen. Ja se yrittää laittaa minut joihinkin tiettyihin muotteihin. Riitoihinkin joudutaan harvase päivä. Onkohan veskarissa ja kauriissa todella liian erilaiset persoonat sopimaan yhteen...

"kohtalotovereita" kirjoitti:

Meillä ikäeroa ei ole nimeksikään asti. Kauris todella osaa luoda sellaisen turvallisen olon ja ilmapiirin. Ehkä turvallisempaa miestä ei olekaan. MUTTA jotenkin kauriin kanssa on ahdistavaakin olla, jotenkin se on kauhean persoonaton ihminen. Ja se yrittää laittaa minut joihinkin tiettyihin muotteihin. Riitoihinkin joudutaan harvase päivä. Onkohan veskarissa ja kauriissa todella liian erilaiset persoonat sopimaan yhteen...

Lue lisää

...etten välttämättä halua LIIAN turvallista elämää. En sanoisi hänen olleen täysin tylsä tyyppi, mutta häntä ei siis MILLÄÄN saanu koskaan tekemään mitään extemporea tai yllättävää.

Luulen, että olin hälle piriste ja virike, vaan kun ois pitäny olla aina kotona neljän seinän sisällä. Ei koskaan lähteny matkaan mihinkään. EI se vaan käyny laatuun. Joskus karkasinki enkä vastannu puhelimeen ku ahisti.

Juttuhan on niin että veskareita ei kukaan saa muotteihin. Toivottavasti se ei yritä liikaa, siitä se kunnon probleema syntyy. Nimittäin kaks itepäistä ku pannaan yksiin ja toisella tiukka elämänasenne ja toisella vapaa päivä kerrallaan- asenne ni pahaa jälkeä tulee!

Niinku sanoin pari viestiä sitte ni pitää tehä kovasti töitä suhteen eteen ja jatkuvia kompromisseja. Itestäni tuntui että mulla piti muuttua ja muotoutua koko ajan enkä saanu olla oma itteni. Niin että meillä ei ainakaan onnistunu. Mulla on yks kaveri joka seurusteli kauris- miehen kans ja niillä homma kaatu 7 vuoden jälkeen. Nyt mun kaveri on IHAN erilainen ja siitä näkee että se nauttii elämästään ilman turhia rajoitteita :) Mikä sen parempaa ku elää onnellinen elämä!

Marielle82 kirjoitti:

...etten välttämättä halua LIIAN turvallista elämää. En sanoisi hänen olleen täysin tylsä tyyppi, mutta häntä ei siis MILLÄÄN saanu koskaan tekemään mitään extemporea tai yllättävää.

Luulen, että olin hälle piriste ja virike, vaan kun ois pitäny olla aina kotona neljän seinän sisällä. Ei koskaan lähteny matkaan mihinkään. EI se vaan käyny laatuun. Joskus karkasinki enkä vastannu puhelimeen ku ahisti.

Juttuhan on niin että veskareita ei kukaan saa muotteihin. Toivottavasti se ei yritä liikaa, siitä se kunnon probleema syntyy. Nimittäin kaks itepäistä ku pannaan yksiin ja toisella tiukka elämänasenne ja toisella vapaa päivä kerrallaan- asenne ni pahaa jälkeä tulee!

Niinku sanoin pari viestiä sitte ni pitää tehä kovasti töitä suhteen eteen ja jatkuvia kompromisseja. Itestäni tuntui että mulla piti muuttua ja muotoutua koko ajan enkä saanu olla oma itteni. Niin että meillä ei ainakaan onnistunu. Mulla on yks kaveri joka seurusteli kauris- miehen kans ja niillä homma kaatu 7 vuoden jälkeen. Nyt mun kaveri on IHAN erilainen ja siitä näkee että se nauttii elämästään ilman turhia rajoitteita :) Mikä sen parempaa ku elää onnellinen elämä!

Lue lisää

Minä koen tarvitsevani turvallista elämää, ei liikaa muutoksia. Ne ovat jotenkin kauhean pelottavia. Tuntuu välillä aivan kuin ei uskaltaisi elää niinkuin tahtoo, kun ei tahdo toista loukata kuitenkaan. Kuitenkin kaurismies on älyttömän rakastettava tyyppi, vaikkakin toisinaan TODELLA rasittava. Suutuksissani oikeasti vihaan koko tyyppiä, mutta minun ja suuttumukseni laannuttua kaikki asiat ovat valmiita palaamaan ennalleen. En ole asunut kauriini kanssa vielä saman katon alla, hieman tuleva pelottaa mutta kokeilematta ei voi tietää. Marielle oletko tammi vai helmikuun veskari?

sama kirjoitti:

Minä koen tarvitsevani turvallista elämää, ei liikaa muutoksia. Ne ovat jotenkin kauhean pelottavia. Tuntuu välillä aivan kuin ei uskaltaisi elää niinkuin tahtoo, kun ei tahdo toista loukata kuitenkaan. Kuitenkin kaurismies on älyttömän rakastettava tyyppi, vaikkakin toisinaan TODELLA rasittava. Suutuksissani oikeasti vihaan koko tyyppiä, mutta minun ja suuttumukseni laannuttua kaikki asiat ovat valmiita palaamaan ennalleen. En ole asunut kauriini kanssa vielä saman katon alla, hieman tuleva pelottaa mutta kokeilematta ei voi tietää. Marielle oletko tammi vai helmikuun veskari?

Lue lisää

No joo. Kaikkihan me ollaan erilaisia. Hei! Viitsitkö tehdä tämän "Minkä värinen aurasi on?" testin ja kertoa mulle tuloksen? Tein sen itse tuloksella, että oon oranssi, vahavana aurassa sininen ja vihreä. Ja pitää paikkansa ainakin päävärin osalta :) Eli:

"Oranssi

Oranssi ihminen etsii jännitystä elämäänsä ja uskaltaa ottaa isojakin riskejä. Vaaran tunne on hänelle eteenpäin vievä, kiihottava voima ja hän haastaa mielellään koko ympäristönsä etsimään omia rajojaan.

Oman elämän asettaminen vaaraan on sellainen adrenaliiniruiske oranssille ihmiselle, että oikeastaan vasta äärimmäiset kokemukset kuolemaa uhmaten saavat hänet tuntemaan tyydytystä ja onnistumista. Oranssi ihminen hyppää huikaisevia benji-hyppyjä, valloittaa vuorten huippuja ja rakastaa ääriolosuhteiden tuomia haasteita.

Oranssi ihminen elää täysillä vasta silloin, kun haasteet ovat riittävän suuret. Kaikki muu elämä on hänelle vain pasiivista olemassoloa - ja vasta seuraavan haasteen löytäminen saa veren taas kiertämään hänen suonissaan."

Ollaan vesimiehiä ja ehkäpä perusluonteeltamme samanlaisia mutta epäilen suuresti että tuo auran väri menee yksiin ja siksi sä tykkäät muuttumattomasta elämästä. Mä en taas voi sietää sitä että pitää liian pitkään olla paikallaan. Siis totta kai tykkään rauhottuakin välillä ja viettää rauhallisia koti-iltoja.

Turvallisuus on mulle kuitenkin ensisijaisen tärkeää. Kuten myös se että mulle ollaan rehellisiä ja voin luottaa ihmisiin. Oon nimittäin todella epäluuloinen, en luota helposti. Ja jos jonku näistä kerran pettää niin takaisin ei saa mun luottamusta. Oon myös mahdottoman mustasukkainen mutta en luottamuspulan takia. Vaikeampi asia selittää, kai se on se että jos joku nainen tunkee mun reviirille (nykyiseen mieheeni luotan kyllä 100%) ni palaa käämit :D

Sanoisin, että teet mitä vain elämässäsi niin OLE OMA ITSESI. Älä elä toisten mieliksi. Itse tein sen virheen että koitin pakottaa itseäni muuttumaan ihmisenä ja tuntui että järki lähtee. Turvallisuutta voit luoda itsekin itsellesi, ei siihen toisia ihmisiä tarvita :)

Oletko muute itse milloin syntyny?

Marielle82 kirjoitti:

No joo. Kaikkihan me ollaan erilaisia. Hei! Viitsitkö tehdä tämän "Minkä värinen aurasi on?" testin ja kertoa mulle tuloksen? Tein sen itse tuloksella, että oon oranssi, vahavana aurassa sininen ja vihreä. Ja pitää paikkansa ainakin päävärin osalta :) Eli:

"Oranssi

Oranssi ihminen etsii jännitystä elämäänsä ja uskaltaa ottaa isojakin riskejä. Vaaran tunne on hänelle eteenpäin vievä, kiihottava voima ja hän haastaa mielellään koko ympäristönsä etsimään omia rajojaan.

Oman elämän asettaminen vaaraan on sellainen adrenaliiniruiske oranssille ihmiselle, että oikeastaan vasta äärimmäiset kokemukset kuolemaa uhmaten saavat hänet tuntemaan tyydytystä ja onnistumista. Oranssi ihminen hyppää huikaisevia benji-hyppyjä, valloittaa vuorten huippuja ja rakastaa ääriolosuhteiden tuomia haasteita.

Oranssi ihminen elää täysillä vasta silloin, kun haasteet ovat riittävän suuret. Kaikki muu elämä on hänelle vain pasiivista olemassoloa - ja vasta seuraavan haasteen löytäminen saa veren taas kiertämään hänen suonissaan."

Ollaan vesimiehiä ja ehkäpä perusluonteeltamme samanlaisia mutta epäilen suuresti että tuo auran väri menee yksiin ja siksi sä tykkäät muuttumattomasta elämästä. Mä en taas voi sietää sitä että pitää liian pitkään olla paikallaan. Siis totta kai tykkään rauhottuakin välillä ja viettää rauhallisia koti-iltoja.

Turvallisuus on mulle kuitenkin ensisijaisen tärkeää. Kuten myös se että mulle ollaan rehellisiä ja voin luottaa ihmisiin. Oon nimittäin todella epäluuloinen, en luota helposti. Ja jos jonku näistä kerran pettää niin takaisin ei saa mun luottamusta. Oon myös mahdottoman mustasukkainen mutta en luottamuspulan takia. Vaikeampi asia selittää, kai se on se että jos joku nainen tunkee mun reviirille (nykyiseen mieheeni luotan kyllä 100%) ni palaa käämit :D

Sanoisin, että teet mitä vain elämässäsi niin OLE OMA ITSESI. Älä elä toisten mieliksi. Itse tein sen virheen että koitin pakottaa itseäni muuttumaan ihmisenä ja tuntui että järki lähtee. Turvallisuutta voit luoda itsekin itsellesi, ei siihen toisia ihmisiä tarvita :)

Oletko muute itse milloin syntyny?

Lue lisää

linkki puuttuu eli:

http://naiset.almamedia.fi/helmi/testit/

Marielle82 kirjoitti:

No joo. Kaikkihan me ollaan erilaisia. Hei! Viitsitkö tehdä tämän "Minkä värinen aurasi on?" testin ja kertoa mulle tuloksen? Tein sen itse tuloksella, että oon oranssi, vahavana aurassa sininen ja vihreä. Ja pitää paikkansa ainakin päävärin osalta :) Eli:

"Oranssi

Oranssi ihminen etsii jännitystä elämäänsä ja uskaltaa ottaa isojakin riskejä. Vaaran tunne on hänelle eteenpäin vievä, kiihottava voima ja hän haastaa mielellään koko ympäristönsä etsimään omia rajojaan.

Oman elämän asettaminen vaaraan on sellainen adrenaliiniruiske oranssille ihmiselle, että oikeastaan vasta äärimmäiset kokemukset kuolemaa uhmaten saavat hänet tuntemaan tyydytystä ja onnistumista. Oranssi ihminen hyppää huikaisevia benji-hyppyjä, valloittaa vuorten huippuja ja rakastaa ääriolosuhteiden tuomia haasteita.

Oranssi ihminen elää täysillä vasta silloin, kun haasteet ovat riittävän suuret. Kaikki muu elämä on hänelle vain pasiivista olemassoloa - ja vasta seuraavan haasteen löytäminen saa veren taas kiertämään hänen suonissaan."

Ollaan vesimiehiä ja ehkäpä perusluonteeltamme samanlaisia mutta epäilen suuresti että tuo auran väri menee yksiin ja siksi sä tykkäät muuttumattomasta elämästä. Mä en taas voi sietää sitä että pitää liian pitkään olla paikallaan. Siis totta kai tykkään rauhottuakin välillä ja viettää rauhallisia koti-iltoja.

Turvallisuus on mulle kuitenkin ensisijaisen tärkeää. Kuten myös se että mulle ollaan rehellisiä ja voin luottaa ihmisiin. Oon nimittäin todella epäluuloinen, en luota helposti. Ja jos jonku näistä kerran pettää niin takaisin ei saa mun luottamusta. Oon myös mahdottoman mustasukkainen mutta en luottamuspulan takia. Vaikeampi asia selittää, kai se on se että jos joku nainen tunkee mun reviirille (nykyiseen mieheeni luotan kyllä 100%) ni palaa käämit :D

Sanoisin, että teet mitä vain elämässäsi niin OLE OMA ITSESI. Älä elä toisten mieliksi. Itse tein sen virheen että koitin pakottaa itseäni muuttumaan ihmisenä ja tuntui että järki lähtee. Turvallisuutta voit luoda itsekin itsellesi, ei siihen toisia ihmisiä tarvita :)

Oletko muute itse milloin syntyny?

Lue lisää

Lähdenpä testailemaan itseäni, kerron sitten tulokseni. Ja itse olen 10.2 syntynyt. Sanotaanhan kyllä että tammikuun ja helmikuun veskarit ovat erilaisia (sen verran mitä horoskooppeihin voi "uskoa").

Marielle82 kirjoitti:

No joo. Kaikkihan me ollaan erilaisia. Hei! Viitsitkö tehdä tämän "Minkä värinen aurasi on?" testin ja kertoa mulle tuloksen? Tein sen itse tuloksella, että oon oranssi, vahavana aurassa sininen ja vihreä. Ja pitää paikkansa ainakin päävärin osalta :) Eli:

"Oranssi

Oranssi ihminen etsii jännitystä elämäänsä ja uskaltaa ottaa isojakin riskejä. Vaaran tunne on hänelle eteenpäin vievä, kiihottava voima ja hän haastaa mielellään koko ympäristönsä etsimään omia rajojaan.

Oman elämän asettaminen vaaraan on sellainen adrenaliiniruiske oranssille ihmiselle, että oikeastaan vasta äärimmäiset kokemukset kuolemaa uhmaten saavat hänet tuntemaan tyydytystä ja onnistumista. Oranssi ihminen hyppää huikaisevia benji-hyppyjä, valloittaa vuorten huippuja ja rakastaa ääriolosuhteiden tuomia haasteita.

Oranssi ihminen elää täysillä vasta silloin, kun haasteet ovat riittävän suuret. Kaikki muu elämä on hänelle vain pasiivista olemassoloa - ja vasta seuraavan haasteen löytäminen saa veren taas kiertämään hänen suonissaan."

Ollaan vesimiehiä ja ehkäpä perusluonteeltamme samanlaisia mutta epäilen suuresti että tuo auran väri menee yksiin ja siksi sä tykkäät muuttumattomasta elämästä. Mä en taas voi sietää sitä että pitää liian pitkään olla paikallaan. Siis totta kai tykkään rauhottuakin välillä ja viettää rauhallisia koti-iltoja.

Turvallisuus on mulle kuitenkin ensisijaisen tärkeää. Kuten myös se että mulle ollaan rehellisiä ja voin luottaa ihmisiin. Oon nimittäin todella epäluuloinen, en luota helposti. Ja jos jonku näistä kerran pettää niin takaisin ei saa mun luottamusta. Oon myös mahdottoman mustasukkainen mutta en luottamuspulan takia. Vaikeampi asia selittää, kai se on se että jos joku nainen tunkee mun reviirille (nykyiseen mieheeni luotan kyllä 100%) ni palaa käämit :D

Sanoisin, että teet mitä vain elämässäsi niin OLE OMA ITSESI. Älä elä toisten mieliksi. Itse tein sen virheen että koitin pakottaa itseäni muuttumaan ihmisenä ja tuntui että järki lähtee. Turvallisuutta voit luoda itsekin itsellesi, ei siihen toisia ihmisiä tarvita :)

Oletko muute itse milloin syntyny?

Lue lisää

Ei kyllä kokonaan pitänyt paikkaansa. Ja olen joskus aikaisemminkin tehnyt kyseisen testin, silloin tulokseen tuli keltainen väri. Joten ehkäpä me muutumme maailman mukana :)