kerrohan lehmästä

Hän oli Suomessa viettämässä kesää maalla. (Perhe asui silloin Tukholmassa). Tämä pieni poika oli tavattoman ihastunut erääseen talon lehmään. Hän viihtyi päivittäin tuntikaupalla laitumella lehmän seurassa.

Aina välillä hän kävi talossa hakemassa lisää keittiörullapaperia, kun hänen mielestään lehmällä oli nuha, ja sen turpaa piti pyyhkiä.

Pikku poikana vietin maalla monet kesät ja yksi maatiaslehmä on jäänyt ikuisesti mieleeni. Kantturan nimi oli Kumma ja niin ystävällinen tapaus että.
Ei hötkyillyt vaikka selkään kiipesin ja leikin cowboyta jihaa huudoin.
Itku tuli pienelle pojalle kun jouduin näkemään sen lähdön Karjapohjolan auton kyytiin...

Viimeinen meillä oleva lehmä oli Mielikki.
Se koki jopa siirron sodan jaloista tänne Turun puoleen. Oli sillä vasikkakin, Pienikki, mutta se katosi siirtymävaiheessa.

Inhosin lämmintä, juuri lypsettyä maitoa, mutta kun kesällä meille tuli käymään helsinkiläisiä sukulaislapsia niin Raimo niminen poika kävi joka lypsyajalla mukin kanssa odottamassa että äiti antoi maitoämpäristä hänelle sen maitoa täyteen.
Oli siinä olevinaan ihmettä kerrakseen.

olen maalta lähtöisin, minullakin oli nimikko lehmä, nimi oli omena,olin lapsena sen kimpussa aina,joka sitä varmaan ärsytti,siihen aikaan oli lehmät metsässä.minun työni oli hakea lehmät lypsettäviksi,kerran se tuli minun päälle,kaaduin ja lehmä polvillaan päällä,luulin silloin että se tappaa,naapurin isäntä sattui tulemaan siihen ja pääsin pälkähästä,sen jälkeen piti olla aina piiska kädessä enkä uskaltanut kääntää selkääni ollenkaan aina piti olla päin että näki mitä sillä on mielessä,olin silloin n.10v,siitä tuli niin vihanen että piti laittaa autoon.

Äitini on dementoitunut ja hän muistaa ainoastaan asioita lapsuudestaan, hänen kanssa on kuitenkin ihan mukava jutella kun vaan eläytyy siihen aikaan, silloin lapset paimensivat karjaa ulkolaitumilla.
Äitinikin oli usein paimenessa ja kerran oli yksi hieho pudonnut suonsilmään, tämä on ollut äidilleni varmaan traumaattinen kokemus, koska hän ei ole siitä koskaan kertonut silloin kun olemme olleet lapsia, nyt hän kertoo jokainen kerta kun tapaamme kuinka Narselo hukkui suon silmään.