Täällä voisi tämän aikuistumisen ja muiden näiden aiheiden lisäksi olla keskustelu aihe nuoruus.
No mutta, minäpä nyt kerron tässä omasta elämästäni. Olen 17 vuotta, ajatellut tässä miten olisi voinut elää toisen laisen nuoruuden, mikä alkaa olla jo ohi. Tässä vaiheessa moni lukija alkaa varmasti jo ajatella et oon lähteny väärille teille, ei.
Mul on pari kaveria, en polta ja en juo, ja siit ylpee :) Mutta kun alkoi tässä kelailla menneitä vuosia ne olisi voineet olla eri tavalla. Tykkään matkustella, olisi voinut tehdä niin kavereiden kanssa,matkustella vaikka ympäri suomee joku kesä, mut se jäi ja nuoruus alkaa olla ohi.Tämä nyt vähän harmittaa.
Toinen asia, mikä ärsyttää on nykyiset luokkakaverit.Jotkut siellä on sellaisia jotka on puhumas pahaa ja ärsyttämäs jos vain ohi kulkee,just semmosia teiniX pissiksiä, mut jotenki ne vain kestää, kun ei puhu niille :)
Tämä nyt vain oli tämmöstä ajatusten purkamista. Kun sitten joku päivä mul varmaan on omia lapsia, toivoisin heidän elävän nuoruutensa toisella tavalla miten mul on ollut. Matkustelisivat kavereidensa kanssa ja pitäisivät hauskaa :) Kunhan vain olisin tietoinen missä he liikkuvat, ja etteivät sortuisi väärille teille; huumeisiin, tupakkaan jne.
No mutta, minäpä nyt kerron tässä omasta elämästäni. Olen 17 vuotta, ajatellut tässä miten olisi voinut elää toisen laisen nuoruuden, mikä alkaa olla jo ohi. Tässä vaiheessa moni lukija alkaa varmasti jo ajatella et oon lähteny väärille teille, ei.
Mul on pari kaveria, en polta ja en juo, ja siit ylpee :) Mutta kun alkoi tässä kelailla menneitä vuosia ne olisi voineet olla eri tavalla. Tykkään matkustella, olisi voinut tehdä niin kavereiden kanssa,matkustella vaikka ympäri suomee joku kesä, mut se jäi ja nuoruus alkaa olla ohi.Tämä nyt vähän harmittaa.
Toinen asia, mikä ärsyttää on nykyiset luokkakaverit.Jotkut siellä on sellaisia jotka on puhumas pahaa ja ärsyttämäs jos vain ohi kulkee,just semmosia teiniX pissiksiä, mut jotenki ne vain kestää, kun ei puhu niille :)
Tämä nyt vain oli tämmöstä ajatusten purkamista. Kun sitten joku päivä mul varmaan on omia lapsia, toivoisin heidän elävän nuoruutensa toisella tavalla miten mul on ollut. Matkustelisivat kavereidensa kanssa ja pitäisivät hauskaa :) Kunhan vain olisin tietoinen missä he liikkuvat, ja etteivät sortuisi väärille teille; huumeisiin, tupakkaan jne.
Vastaukset 10
Vanhimmat
määrittelee itse oman nuoruutensa!
Joillakin se kestää esim. 24-vuotiaaksi asti!!
Ei mitään kiirettä sulla ole matkustelemiseen. Ehdit matkustella koko lopunikäsi, jos vain tahdot niin. Sitä paitsi muista, että olet vielä NUORI! Hyvä, jos olet vielä aikuinenkaan... En tiedä juuri ketään 17-vuotiasta, joka olisi kokonaan aikuinen. Ihmettelen suuresti sitä, jos sinä koet itsesi AIKUISEKSI. Mielestäni sinä olet nuori etkä aikuinen. Mutta näkemyskysymyshän tuo on.....
Sä ehdit vielä. ei 17-vuotiaana vielä nuoruus lopu. Kolmikymppisille markkinoidaan vielä nourten asuntolaina-sopimuksia tai jotain...mutta siis pointtini on, että nuoruus jatkuu pitkälle yli kahdenkympin.
Sä olet vasta 17. Ite täytän elokuussa 19 ja tuntuu etten ole vielä nuoruutta kunnolla aloittanutkaan! Tosi upeeta se ettet oo sortunu huumeisiin yms.. Sä tykkäät matkustella. Mikä estää sua matkustelemasta? Ei sun nuoruus ole ohi. Tiiätkö nyt ne vasta parhaat vuoden alkaa, täytät 18, oma vastuu,oma lupa tehdä mitä huvittaa!
Mua ei oikeastaan nuoruudessani mikää kaduta. Johtuen varmaankin siitä, että kaikki ne kerrat kun olisin halunnu lähteä jonnekin, ei äiti antanut lupaa. Kaverin kanssa meinattiin juuri 17- tai 18-vuotiaina lähteä pyöräreissulle kesällä niin äitini kielsi koko homman sanoen että siellä liikkuu vaikka mitä porukkaa. Että kaikesta, mitä on jäänyt kokematta, syytän äitiä, en itseäni. En tarkoita että inhoaisin äitiäni, päinvastoin. Mutta kyllä se vain päähän pistää ottamaan että ollaan niin ylivarovaisia. Varovaisuudessa ei ole mitään vikaa, mutta siinä on että yritetään suojella kaikilta maailman vaaroilla kieltämällä kaikki. Diskoissa en käynyt ennen 15 vuoden ikää, enkä senkään jälkeen paljoa. Vasta kun täytin 18 olen saanut vapauksia.
Itse olen 20-vuotias nyt, ja olen kyllä sitä mieltä että nuoruus ei ole vielä ohi :) teini-ikä, ehkä, ja kiitos siitä, mutta ei nuoruus :).
Tuossahan se kysymys tulikin jo.
minun mielestäni ainakin. Ite olen kohta 15-vuotias, ja minua ei lasketa mihinkään. "Sit ku oot 18 niin saat tehä ihan mitä haluut" vanhemmat vastaa aina, olipa kyse sitten festareille lähdöstä tai vastaavasta. Ulkomailla en ole ikinä käynytkään, mutta enköhän mä sinnekki pääse joskus...:)
Ja ajatelkaa miten siistiä, kun 18-vuotiaana saa ajaa ajokortin, ja voi lähteä vaikka kaveriporukalla festareille! :)
Sullahan on nuoruus vielä edessäpäin! Eikä sun tarvitse miettiä niitä sun typeriä pissis luokkakavereita, he ovat vain lapsellisia ja pinnallisia.
Tekstisi kolahti minuun, koska täytän pian 18. Minusta tuntuu usein, etten oikein tiedä missä mennään. Toisaalta on hienoa "aikuistua" noin virallisesti, paperilla, mutta toisaalta tuntuu etten ole ehtinyt tehdä vielä mitään ja hieman pelottaa että aika loppuu kesken. En kuitenkaan ole asettanut mitään tiettyä rajaa milloin on tasaannuttava, vaan tahtoisin uskoa, että voin olla ainakin mieleltäni nuori niin kauan kuin siltä tuntuu. En halua väkisin tehdä itsestäni jakkupukuista virallista aikuista(kärjistys), jos se ei tunnu tällä hetkellä omalta. Yritän löytää tasapainoa, jossa aikuisuus ja nuoruus riippuisivat tilanteesta. Saa nähdä onnistuuko=)
Älä ihmeessä luovuta matkustelu haaveitasi vuosien karttuessa! =) Minua on kuljeteltu pienestä pitäen ympäriinsä ja olen kasvanut matkustamaan. Haaveissani pyörii jatkuvasti uusia maita ja paikkoja joihin tahdon jossain vaiheessa mennä. Kun ei ole enää "ihan murrosiässä" on helpompaa reissata milloin missäkin, koska vanhemmat eivät enää jakele ehtoja ja pääseekin lähes kaikkialle (vain raha rajoittaa=)
Tekstissäsi on monia samoja ajatuksia, joita itsekin olen pohtinut, helpottaa huomata että joku muukin pohtii niitä =) Älä kuitenkaan anna vuosien masentaa, ehdit vielä vaikka mitä jos itse tahdot. Niin minäkin koetan ajatella =)Tsemppiä!
Täytän kohta 22-v. Joillakuilla on kuulemma kolemnkympin kriisi, minulla on jo tässä vaiheessa sellainen olo, että ei hemmetti, enää 18 vuotta siihen kun täyttää 40 jne. Minulla on vahavasti sellainen tunne että olisin voinut elää hyvin paljolti toisinkin teinivuoteni, mutta se on myöhäistä nyt. Teininä on tavallaan typerä, ei tajua sen ajan hienoutta. Onneksi en sentään sortunut tupakkaan ja alkoholinkäyttökin pysyi kohtuuden rajoissa ne vuodet. Tosin jo 20 täytettyään sitä tajusi että on jo kolmannella kymmenellä, sieltä se ikääntymisen pelko sitten alkoi tulla esiin. Mutta onneksi sentään voi lohduttautua sillä, että kyllä kaikki muutkin ikääntyvät, hah hah!
Mietipä nollavuotiasta vauvaa ja 18-vuotiasta nuorta aikuista. Siinä on aivan valtava ero! Aikaa on kulunut todella, todella paljon... Nyt sinulla ovat nuo 18 vuotta siihen, kunnes olet neljäkymmentä. Se on kuule piiiitkä aika vielä.
Millälailla olisit toivoton?? En ymmärrä... 22-vuotias on juuri tullut aikuiseksi / tulemassa aikuiseksi. Hieno ikä minun mielestäni! :)