13.9.02 perjantai, Leros
Matka Lerokselle kesti vajaan tunnin, istuimme sen ajan aurinkokannella. Kalymnos ja Leros ovat lähes kiinni toisissaan, mutta satamasta toiseen on toki matkaa.
Saavuimme Agia Marinan satamakaupunkiin, joka ei ole koolla pilattu. Matkan aikana olimme tutkineet opasta ja monisteita, ja päätimme majoittua Pantelin kylään, reilun kilometrin päähän Agia Marinasta. Ensimmäinen huoneiden tarjoaja pitikin käsissään pahvia, jossa luki "Rooms to let, Panteli", joten haastattelimme häntä. Setä kauppasi huonetta keittomahdollisuudella ja omalla kylppärillä ja kertoi hinnaksi 30€. Naureskelimme, että Kalymnoksella maksoimme kympin vähemmän ja hinta putosi 25:een. Meidän olisi pitänyt maksaa taksikyyti Panteliin, mutta tingimme siitäkin. Ilmeisesti taksikuskeilla on saarella jonkunlainen monopoliasema, he eivät katso hyvällä muiden kuskaavan turisteja. Heti kun silmä vältti, heitimme rinkan sedän vanhaan Taunukseen ja hurautimme katsomaan seuraavaa majapaikkaamme, jonka päätimmekin oitis ottaa kolmeksi yöksi. Pothian huoneistoon verrattuna hävisimme neliöissä ja kunnollisessa kylppärissä (ja vähän hinnassakin), mutta voitimme rauhallisessa sijainnissa ja näköala oli vähintään yhtä viehättävä. Suuren oliivipuun alla oli terassipöytä tuoleineen. Itse asiassa se taisi olla Vangeliksen ja hänen vaimonsa terassi, mutta oli myös asukkaiden käytössä. Kaikkiin huoneisiin kuului omakin pöytä tuoleineen asunnon ulkopuolella. Talo oli rakennettu rinteeseen kahteen tasoon, joten kaikilla asukkailla oli oma rauhansa. Terassilta oli upea näköala suoraan alas pieneen venesatamaan ja ylös vastapäisen rinteen linnoitukselle ja tuulimyllyille (jotka valaistiin hienosti iltaisin). Kreikkalaisilta on kyllä nerokas keksintö rakentaa talonsa niin suureksi, että oman (paremman ja isomman) asunnon lisäksi on muutama studiohuone vuokrattavaksi turisteille ja vaikka lasten/sukulaisten käyttöön sesongin ulkopuolella. Niin tässäkin talossa; isäntämme Vangelis asuu vaimonsa kanssa tilavaa läpitalon huoneistoa ja sen lisäksi on 4-5 vuokrattavaa huonetta. Vangelis kertoi, että hänellä on ollut 12 vuoden ajan vakituisena vieraana norjalainen nainen, enkä yhtään epäillyt asiaa.
Tyhjensin rinkan sisällön kaappiin ja kävelimme n. 100 metrin matkan alas rantaan, jolla oli muutama mukavan näköinen taverna. Oli siestan aika, joten marketit olivat kiinni. Ja oli kuuma! Kävelimme yläkylän eli Platanoksen läpi Agia Marinaan saakka, välimatkat olivat todella lyhyitä. Satamassa oli useita auki olevia kahviloita, jotka kuitenkin ohitimme. Kirkkoja oli lähes vieri vieressä, samoin viehättäviä 2-kerroksisia kellertäviä taloja, jotka toivat mieleen Kefalonian.
Paluumatkalla ostimme kioskista vettä, retsinaa, olutta ja pizzatikkuja ja eksyimme! Siis kävelimme mutkan kautta kämpille, eihän näin pienessä paikassa eksyä voi. Vaihdoimme uikkarit päälle ja silpaisimme rantaan. Uituamme kirkkaassa, lämpimässä vedessä palasimme kämpille suihkuun. Koska kello lähenteli jo kuutta ( 25), päätimme jättää päivänokoset väliin ja istuimme oliivipuun alle retsinalle. Suunnittelimme Leros-päivien viettoa; huomenna voisi aamu-uinnin jälkeen vuokrata jonkun menopelin ja ajaa katsomaan kaikki saaren nähtävyydet, lähinnä Lakkin kylä ja Artemiksen temppeli. Sunnuntaina olisi tämän reissun ensimmäinen varsinainen lepopäivä, ehkä kävelemme ylös linnoitukselle ja vietämme loppupäivän rannalla.
Kävelimme alas rantaan ja valitsimme taverna Drosian (löytyy jopa netistä! http://www.geocities.com/george10753/drosia.html). Pöydät oli sijoitettu rannan tuntumaan ja keittiö oli tien toisella puolella, sieltä omistaja/tarjoilija Jannis juoksi tarjottimen kanssa pitkin iltaa. Olimme aikaisin liikkeellä, eikä muita asiakkaita vielä ollut, joten hänellä oli aikaa jutella kanssamme. Hän kertoi olevansa kalastaja ja pitävänsä tavernaansa yhdessä äitinsä ja vaimonsa kanssa. Tilasimme saganakin, tonnikalamössön, friteeratut mustekalarenkaat, paistetut pikkukalat ja ½kg talon viiniä. Taverna alkoi pikku hiljaa täyttymään, joten Jannis sai juosta tosissaan keittiön ja rannan väliä. Tämän kylän kissat olivat kaikki puhtaita ja hyvinvoivia, toisin kuin ne surkimukset joita näimme Pothiassa. Kun pyysimme laskun, Jannis toi meille vielä toisenkin puolikkaan viiniä. No, meillähän ei ollut mihinkään kiire. Jälkiruuaksi saimme lohkottua vesimelonia.
Pitkän päivän päätteeksi menimme aikaisin nukkumaan.
14.9.02 lauantai
Täällä ei todellakaan ollut moponpärinää, sen sijaan kaskaat sirittivät ja kukot kiekuivat hullun lailla ennen kuutta. Kaivoin repusta korvatulpat ja nukuimme yhdeksään saakka.
Tarkoitus oli käväistä ensin aamu-uinnilla, mutta päivä tuntui olevan täynnä ohjelmaa (kiire?), joten lähdimme yhdessä vuokraamaan mopoa päiväksi (9€) ja käymään kaupassa. Leipomosta ostimme lämpimät leivät aamiaista ja myös mahdollista lounasta varten.
Aamiaisen nautimme huoneemme edessä olevan "oman" pöydän ääressä, siihen paistoi aurinkokin mukavasti. Ilma oli tukahduttavan kuuma, taivaalla oli pilviä, enteilikö se sadetta tai mahdollisesti ukonilmaa?
Lähdimme liikkeelle kevyin varustein, päätimme uida Pantelissa kun tulemme takaisin. Ensin kävimme Agia Marinassa selvittämässä laivayhteydet Patmokselle. Saimme vaihtoehdot maanantaille ja tiistaille.
Ajoimme rantatietä Alindaan saakka, kunnes tie loppui. Nokka kohti pohjoista, siellä Blefoutisin ranta ja Agia Kiouran kirkko. Etsimme tienviittaa Artemisin temppeliin, mutta sellaista ei ollut vaikka sahasimme tietä edestakaisin. Matkalla kohti etelää poikkesimme Agia Isidoran pienelle kirkkosaarelle. Gournan lahdessa pidimme juomatauon, sieltä Lakkiin, joka oli tylsän tuntuinen paikka. Kääntymässä kävimme Xirokambosissa, johon tulevat kaiikit Myrtiesistä (emme kumpikaan ymmärtäneet miksi). Sekä Lakkissa että Xirokambosissa tuuli kovin ja pian meidät ylittikin sadepilvi heittäen muutaman vesitipan niskaamme.
Leros on yllättävän vehreä saari. Puita kasvaa jopa vuorten rinteillä, laaksoissa on sitruspuita, oliivipuita ja runsaasti kukkia. Johtunee saaren hedelmällisyydestä ja hyvistä kalavesistä, että myös eläimet ovat ilmeisen hyvinvoivia.
Ajoimme takaisin Panteliin Vromolithosin rantakylän kautta. Ennen kuin palautimme mopon, kapusimme sillä ylös linnoitukselle ihailemaan maisemia ja ottamaan kuvia. Säästymmehän sinne kävelemiseltä, jos alkaa laiskottamaan.
Olimme ajaneet kaikki mahdolliset maantiet ja käyneet kaikissa maininnan arvoisissa rantakylissä. Artemiksen temppeliä emme löytäneet, eikä siitä tuntunut tietävän kukaan paikkakuntalainenkaan. Totesimme yhteistuumin, että Pantelin kylä oli ehdottomasti saaren kaunein.
Nyt täytyykin pikku hiljaa päättää, lähdemmekö Patmokselle maanantaina vai vasta tiistaina, jolloin voimme viettää yhden yön Agia Marinassa.
Palasimme kämpille ja lähdimme saman tien uimaan. Sitten suihkuun ja terassilounaaksi leipää, juustoa, säilykepapuja ja retsinaa.
Naapuritalosta kuului kreikkalaista musiikkia kun vetäydyimme sisälle siestan viettoon. Nukkumisesta ei oikein tullut mitään, kun äänet kovenivat iltaa kohden. Perhe kokoontui yhteen lauantai-illan päivälliselle; isäntä hoiti grillin (aivan toisen ikkunamme vieressä, sieltä tulvi ruuan tuoksu sisälle), muu perhe istui suurella terassilla pitkän pöydän ympärillä.
Otimme aperitiivit oliivipuun alla ja ihailimme vuoren takaa heijastuvia salamoita, jossain kaukana ukkosti. Kävelimme Pantelin rantakadun päästä päähän. Auki olevia tavernoja oli rantakadun varrella 4, pari niistä oli täynnä turisteja (mitä me sitten olemme?) ja Zorbas soi. Joten päätimme mennä taas Taverna Drosiaan, sen listalta löytyi monta hyvää vaihtoehtoa kohtuuhintaan. Valitsimme niistää tsatsikia, tonnikalamössöä, kanasouvlakia ja lammasta. Vaihteeksi ½kg talon punaviiniä, joka ei sekään ollut hullumpaa.
Syövätkö kaikki paikalliset lauantai-illan ateriansa kotona vai ovatko he jossain Platanoksen tavernassa? Ainakaan heitä ei montaa rantatavernoissa näkynyt. Muutama istui pikkuisissa ouzerioissa ja rannan asukkaat olivat siirtäneet tuolinsa kadun varteen ja huutelivat "kalisperaa" meillekin.
Olimme liikkeellä varsin myöhään ja Janniksenkin juoksemiset alkoivat rauhoittumaan, kun taverna alkoi tyhjenemään. Yhdentoista aikaan olimme viimeiset asiakkaat, maksoimme laskumme ja Janniskin pääsi viettämään loppuiltaa perheensä pariin.
Kävelimme mutkan kautta kämpille. Naapurin terassikin oli tyhjentynyt, vain isäntä nuokkui pöydän ääressä viinipullon kanssa. Rouva tiskasi sisällä kolistellen äänekkäästi astioita. Alakerran ranskalaispojat palasivat samaan aikaan ja jäivät istumaan oman pikku pöytänsä viereen. Otimme loivat ouzot oliivipuun alla, salamointi oli komeaa katseltavaa ja nyt kuului jo ukkosenkin jyrinää.
Kylän äänet hiljenivät, oli aika meidänkin mennä sänkyyn.
15.9.02 sunnuntai
Jossain vaiheessa yötä satoi hetken rankasti. Rakeita, sanon minä. Aamulla heräilimme hitaasti, ilman kiirettä; olihan sunnuntai ja sekin ilman mitään suunnitelmia.
Satoi muutama tippa vettä, silti söimme aamiaisen ulkona. Eipä siihen juuri sisällä ollutkaan mahdollisuutta…
Isolla terassilla oli pari naista aamukahvilla, heidän lähdettyään siirryimme sinne kirjoittelemaan.
Taivas näytti tasaisen harmaalta ( 25), miten käy suunnittelemamme rantapäivän vieton?
Lähdimme kävelemään Agia Marinan kujille, etsimme huonetta vähän sataman ulkopuolelta, pois liikenteen metelistä (jotain sentään opimme Pothiasta). Ei niitä montaa paikkaa ollut. Sataman laidalta, originellin tavernan yläkerrassa katsastimme yhden huoneen, jossa oli jääkaappi, kylpyhuone ja parveke. Varasimme sen maanantain ja tiistain väliseksi yöksi. Siitä on sitten helppo lähteä aamulaivalla Patmokselle. Joten alkuperäinen suunnitelma muuttui sen verran, että vietämmekin Leroksella 4 yötä ja Patmoksella vain kaksi. Toivottavasti emme tule katumaan päätöstämme.
Päivästä näytti sittenkin tulevan pilvinen, joten rannalle ei ollut mikään kiire. Istuimme rantakuppilaan oluelle, sillä aikaa pieni sadekuuro pyyhkäisi ylitsemme. Etsimme hetken aikaa yläkylästä LP:n suosittelemaa Dimitris Tavernaa Vromolithosiin menevän tien varrelta, löytämättä sitä vieläkään. Ehkä luovutamme ja syömme illalla jossain Platanoksen pienessä ouzeriassa.
Myöhemmin iltapäivällä leiriydyimme Pantelin rannalle. Lounaaksi giros pitat. Kävimme uimassa seuraten samalla, kun Pantelin pieni huvivenesatama täyttyi yöksi parkkiin tulevista purjeveneistä. Yksi Suomen lipullakin varustettu näkyi joukossa.
Kun palasimme kämpille, alkoi satamaan. Kahdeksalta kylän päällä oli aivan mahtava ukonilma. Sytytimme sähkökatkon varalta kynttilän palamaan. Kirjoittelimme ja odotimme sateen loppumista, jotta pääsisimme kylille syömään. Toinen vaihtoehto olisi tyytyä omiin eväisiin (piknik sängyssä?).
Niinhän siinä kävi, että sähköt hävisivät koko kylästä, ehkä koko Lerokselta. Samaan aikaan sade lakkasi. Seurasimme muiden asukkaiden kanssa terassilta upeaa salamointia, koko taivas oli valkoisena ja salamat valaisivat rinteeseen rakennetut talot. Vangelis tarjosi asukkaille kynttilöitä. Ehdotin, että käymme katsomassa Platanoksessa, jos joku ukkokuppila on auki. Taskulampun avulla suunnistimme yläkylään pitkin pimeitä, märkiä katuja. Hääseurue ajoi kylän läpi torvet soiden, mitenkähän heidän juhlien kävisi sähkökatkon aikana?
Yhden pienen kuppilan edustalla isäntä valmisti ruokaa puuhiiligrillissä ja viittilöi meidät sisälle. Muutamaa pöytää valaisivat öljylamput, keittiö oli samassa huoneessa. Kaunis tytär (intialaiset piirteet) tuli kertomaan meille mitä on tarjolla. Tilasimme tsatsikia, kanistifadoa ja kreikkalaisia makkaroita. Muissa pöydissä istui pari paikallista ukkoa, pariskunta Tanskasta ja toinen Belgiasta. Kun muuta musiikkia ei voinut soittaa, isäntä ojensi toiselle ukoista huuliharpun. Joukkoon liittyi nuorempi pariskunta, isäntämme Dimitrin (tuskin tämä kuitenkaan oli se LP:n Dimitris) mukaan mies oli albaani. Nainen puhui hyvin englantia ja hän toimi tulkkina musikantin ja muiden keskusteluissa. Jälkiruuaksi tarjottiin kaikille viinirypäleitä ja snapsit.
Kun sähköt yllättäen taas toimivat ja valot räpsähtivät palamaan, olimme lähes pettyneitä. Dimitri laittoi soimaan jotain poppia kovalla volyymilla, mutta onneksi hän pian vaihtoi ne kreikkalaisiin lauluihin, jotka miehenikin tunnisti. Kun pyysimme laskun, Dimitri kiikutti pöytäämme uuden kannun viiniä ja päärynälohkoja. Eikä meillä itse asiassa mihinkään kiire ollutkaan. Mieheni ja vanha huuliharpisti lauloivat duettona kiitolliselle, pienilukuiselle yleisölle. Kaikki kutsuttiin tavernaan seuraavanakin iltana, täytyypä harkita. Dimitri neuvoi meille suorimman tien majapaikkaamme. Vaihdoimme uikkarit jalkaan ja lähdimme yöuinnille. Rannassa oli kuitenkin niin kova tyrsky, että hetken matkaa mereen kahlattuamme ajatus ei tuntunutkaan enää niin hyvältä. Joten nukkumaan!
16.9.02 maanantai, Leros, Agia Marina
Aamulla oli vähän hömelö olo kaiken sen viinimäärän ( aperitiivien ja snapsien) jälkeen. Taivas oli pilvinen ja ukkonen jyrisi jossain.
Tyhjensimme jääkaapin, joka oli toiminut miten sattuu ja syötyämme aamiaisen oli aika pakata rinkka ja vaihtaa majapaikkaa. Maksoimme majoituksemme ja taivaan kirkastuttua kävelimme kantamukset selässä kukkulan yli Agia Marinaan. Jätimme rinkan tulevan majapaikkamme alakerrassa olevaan tavernaan ja odottelimme satamakadun varrella istuen hetken aikaa, kun huonettamme siivottiin. Maksoimme heti 20€, aamullahan on edessä aikainen lähtö. Huoneemme parveke oli satamaan päin, alapuolelle jäi Taverna Kapaniri. Toinen ikkuna oli suoraan merelle päin. Talo oli rakennettu vesirajaan ja ikkunasta näki meren pohjassa olevat merisiilit ja taskuravut. Ikkunoissa ja parvekkeen tuplaovissa oli siniset sälepuiset luukut, joten ilma kiertää vaikka sulkisimmekin ne yöksi. Laitoin yön aikana kostuneet vaatteet kaappiin, vaihdoimme uikkarit alle ja kävelimme takaisin Panteliin.
Pantelissa vastaamme käveli eilinen belgialaisherra, rouva makaili tapansa mukaan rannalla rusketustaan parannellen, kuten muinakin päivinä. He olivat viettäneet neljä vuotta sitten 2 viikkoa Leroksella, ihastuneet saareen ja tulivat nyt takaisin koko kuukaudeksi.
Juttelimme huvivenesatamassa suomalaismiehistön kanssa ja yhdessä päivittelimme edellispäivän ukkosmyrskyä. Kävelimme takaisin Agia Marinaan ja sen rannalle uimaan ja huilimaan. Oli siestan aika, joten kaupatkin olivat kiinni.
Myöhemmin haimme marketista juotavaa jääkaappiin. Suihkut, siesta ja parvekkeelle kirjoittelemaan. Tutun näköinen pariskunta käveli ohi. Oman paikkakuntamme väkeä Leroksella? Laskeva aurinko väritti kauniisti sataman ja merituuli vilvoitti mukavasti. Huomasimme pariskunnan kävelevän takaisinpäin ja huutelimme heille parvekkeelta. Heillä oli viikon valmiiksi paketoitu saarihyppely aluillaan.
Aperitiivien jälkeen lähdimme Platanokseen Dimitrin tavernaan, ehkäpä siellä olisi taas tarjolla mukavan seuran lisäksi elävää musiikkia. Ja oikein arvasimme! Eilisten ukkojen, albaanin ja hänen vaimonsa, Dimitrin ja hänen kauniin tyttärensä lisäksi sisällä istuivat Dimitrin vanhemmat, joille meidät esiteltiin sydämellisesti, kuin vanhat tuttavat.
Tavernan ulkopuolelle, rinteeseen johtaville rapuille ja tasanteille oli sijoitettu pöytiä, joilla paloivat öljylamput. Istuimme yhteen näistä pikkupöydistä, tilattuamme ensin keittiöstä musakaa, paistettua kalaa, tsatsikia, kreikkalaisen salaatin ja puoli kiloa viiniä. Kun sisällä olijat olivat ruokailleet, Dimitrin isä alkoi soittamaan huuliharppua. Hän olikin siinä mestari, eikä voinut olla huomaamatta, keneltä Dimitrin tytär oli perinyt tumman ihonvärinsä ja uljaat kasvonpiirteensä.
Auki olevasta ikkunasta kuulimme ja näimme, että myös belgialaispariskunta liittyi sisällä istuvien seuraan. Söimme rauhassa ruokamme ja siirryimme sitten laseinemme ja Dimitrin tuoman hedelmävadin kanssa sisälle. Meille tehtiin tilaa pitkässä pöydässä ja taas vaihdettiin poskisuudelmia. Dimitrin isälle tuotiin haitari, ja musiikin houkuttelemana ulkona ruokailleet tanskalaiset, norjalaiset ym. kantoivat lasinsa ja tuolinsa pieneen tavernaan. Illan mittaan lasilliselle ja iltapalalle poikkesi myös paikallisia miehiä. Tilaa jätettiin lattialle sen verran, että vanhat ukot tanssittivat meitä vieraita. Lasimme täytettiin pariinkin kertaan. Kenelläkään ei tuntunut olevat kiire pois. Dimitri esitti omaa tanssiaan tiskin toisella puolella, keittiössä. Puolenyön jälkeen maksoimme laskumme, oli pakko luovuttaa jos aiomme jaksaa aamulla Patmoksen laivalle. Kättelyt, poskisuudelmat, hyvän yön toivotukset ja kävely läpi hiljaisen kylän Agia Marinaan. Alakerran tavernakin sulki juuri oviaan eikä liikennettä ollut haitaksi asti.
17.9.02 tiistai
Herätyskello sai soida moneen kertaan, ennen kuin jaksoimme nousta. Onneksi suurin osa tavaroista oli jo pakattu. Aamupesu, jogurtit ja kävely satamaan, josta kantosiipialus lähti yhdeksältä Patmokselle (10.30€/hlö).
Matka Lerokselle kesti vajaan tunnin, istuimme sen ajan aurinkokannella. Kalymnos ja Leros ovat lähes kiinni toisissaan, mutta satamasta toiseen on toki matkaa.
Saavuimme Agia Marinan satamakaupunkiin, joka ei ole koolla pilattu. Matkan aikana olimme tutkineet opasta ja monisteita, ja päätimme majoittua Pantelin kylään, reilun kilometrin päähän Agia Marinasta. Ensimmäinen huoneiden tarjoaja pitikin käsissään pahvia, jossa luki "Rooms to let, Panteli", joten haastattelimme häntä. Setä kauppasi huonetta keittomahdollisuudella ja omalla kylppärillä ja kertoi hinnaksi 30€. Naureskelimme, että Kalymnoksella maksoimme kympin vähemmän ja hinta putosi 25:een. Meidän olisi pitänyt maksaa taksikyyti Panteliin, mutta tingimme siitäkin. Ilmeisesti taksikuskeilla on saarella jonkunlainen monopoliasema, he eivät katso hyvällä muiden kuskaavan turisteja. Heti kun silmä vältti, heitimme rinkan sedän vanhaan Taunukseen ja hurautimme katsomaan seuraavaa majapaikkaamme, jonka päätimmekin oitis ottaa kolmeksi yöksi. Pothian huoneistoon verrattuna hävisimme neliöissä ja kunnollisessa kylppärissä (ja vähän hinnassakin), mutta voitimme rauhallisessa sijainnissa ja näköala oli vähintään yhtä viehättävä. Suuren oliivipuun alla oli terassipöytä tuoleineen. Itse asiassa se taisi olla Vangeliksen ja hänen vaimonsa terassi, mutta oli myös asukkaiden käytössä. Kaikkiin huoneisiin kuului omakin pöytä tuoleineen asunnon ulkopuolella. Talo oli rakennettu rinteeseen kahteen tasoon, joten kaikilla asukkailla oli oma rauhansa. Terassilta oli upea näköala suoraan alas pieneen venesatamaan ja ylös vastapäisen rinteen linnoitukselle ja tuulimyllyille (jotka valaistiin hienosti iltaisin). Kreikkalaisilta on kyllä nerokas keksintö rakentaa talonsa niin suureksi, että oman (paremman ja isomman) asunnon lisäksi on muutama studiohuone vuokrattavaksi turisteille ja vaikka lasten/sukulaisten käyttöön sesongin ulkopuolella. Niin tässäkin talossa; isäntämme Vangelis asuu vaimonsa kanssa tilavaa läpitalon huoneistoa ja sen lisäksi on 4-5 vuokrattavaa huonetta. Vangelis kertoi, että hänellä on ollut 12 vuoden ajan vakituisena vieraana norjalainen nainen, enkä yhtään epäillyt asiaa.
Tyhjensin rinkan sisällön kaappiin ja kävelimme n. 100 metrin matkan alas rantaan, jolla oli muutama mukavan näköinen taverna. Oli siestan aika, joten marketit olivat kiinni. Ja oli kuuma! Kävelimme yläkylän eli Platanoksen läpi Agia Marinaan saakka, välimatkat olivat todella lyhyitä. Satamassa oli useita auki olevia kahviloita, jotka kuitenkin ohitimme. Kirkkoja oli lähes vieri vieressä, samoin viehättäviä 2-kerroksisia kellertäviä taloja, jotka toivat mieleen Kefalonian.
Paluumatkalla ostimme kioskista vettä, retsinaa, olutta ja pizzatikkuja ja eksyimme! Siis kävelimme mutkan kautta kämpille, eihän näin pienessä paikassa eksyä voi. Vaihdoimme uikkarit päälle ja silpaisimme rantaan. Uituamme kirkkaassa, lämpimässä vedessä palasimme kämpille suihkuun. Koska kello lähenteli jo kuutta ( 25), päätimme jättää päivänokoset väliin ja istuimme oliivipuun alle retsinalle. Suunnittelimme Leros-päivien viettoa; huomenna voisi aamu-uinnin jälkeen vuokrata jonkun menopelin ja ajaa katsomaan kaikki saaren nähtävyydet, lähinnä Lakkin kylä ja Artemiksen temppeli. Sunnuntaina olisi tämän reissun ensimmäinen varsinainen lepopäivä, ehkä kävelemme ylös linnoitukselle ja vietämme loppupäivän rannalla.
Kävelimme alas rantaan ja valitsimme taverna Drosian (löytyy jopa netistä! http://www.geocities.com/george10753/drosia.html). Pöydät oli sijoitettu rannan tuntumaan ja keittiö oli tien toisella puolella, sieltä omistaja/tarjoilija Jannis juoksi tarjottimen kanssa pitkin iltaa. Olimme aikaisin liikkeellä, eikä muita asiakkaita vielä ollut, joten hänellä oli aikaa jutella kanssamme. Hän kertoi olevansa kalastaja ja pitävänsä tavernaansa yhdessä äitinsä ja vaimonsa kanssa. Tilasimme saganakin, tonnikalamössön, friteeratut mustekalarenkaat, paistetut pikkukalat ja ½kg talon viiniä. Taverna alkoi pikku hiljaa täyttymään, joten Jannis sai juosta tosissaan keittiön ja rannan väliä. Tämän kylän kissat olivat kaikki puhtaita ja hyvinvoivia, toisin kuin ne surkimukset joita näimme Pothiassa. Kun pyysimme laskun, Jannis toi meille vielä toisenkin puolikkaan viiniä. No, meillähän ei ollut mihinkään kiire. Jälkiruuaksi saimme lohkottua vesimelonia.
Pitkän päivän päätteeksi menimme aikaisin nukkumaan.
14.9.02 lauantai
Täällä ei todellakaan ollut moponpärinää, sen sijaan kaskaat sirittivät ja kukot kiekuivat hullun lailla ennen kuutta. Kaivoin repusta korvatulpat ja nukuimme yhdeksään saakka.
Tarkoitus oli käväistä ensin aamu-uinnilla, mutta päivä tuntui olevan täynnä ohjelmaa (kiire?), joten lähdimme yhdessä vuokraamaan mopoa päiväksi (9€) ja käymään kaupassa. Leipomosta ostimme lämpimät leivät aamiaista ja myös mahdollista lounasta varten.
Aamiaisen nautimme huoneemme edessä olevan "oman" pöydän ääressä, siihen paistoi aurinkokin mukavasti. Ilma oli tukahduttavan kuuma, taivaalla oli pilviä, enteilikö se sadetta tai mahdollisesti ukonilmaa?
Lähdimme liikkeelle kevyin varustein, päätimme uida Pantelissa kun tulemme takaisin. Ensin kävimme Agia Marinassa selvittämässä laivayhteydet Patmokselle. Saimme vaihtoehdot maanantaille ja tiistaille.
Ajoimme rantatietä Alindaan saakka, kunnes tie loppui. Nokka kohti pohjoista, siellä Blefoutisin ranta ja Agia Kiouran kirkko. Etsimme tienviittaa Artemisin temppeliin, mutta sellaista ei ollut vaikka sahasimme tietä edestakaisin. Matkalla kohti etelää poikkesimme Agia Isidoran pienelle kirkkosaarelle. Gournan lahdessa pidimme juomatauon, sieltä Lakkiin, joka oli tylsän tuntuinen paikka. Kääntymässä kävimme Xirokambosissa, johon tulevat kaiikit Myrtiesistä (emme kumpikaan ymmärtäneet miksi). Sekä Lakkissa että Xirokambosissa tuuli kovin ja pian meidät ylittikin sadepilvi heittäen muutaman vesitipan niskaamme.
Leros on yllättävän vehreä saari. Puita kasvaa jopa vuorten rinteillä, laaksoissa on sitruspuita, oliivipuita ja runsaasti kukkia. Johtunee saaren hedelmällisyydestä ja hyvistä kalavesistä, että myös eläimet ovat ilmeisen hyvinvoivia.
Ajoimme takaisin Panteliin Vromolithosin rantakylän kautta. Ennen kuin palautimme mopon, kapusimme sillä ylös linnoitukselle ihailemaan maisemia ja ottamaan kuvia. Säästymmehän sinne kävelemiseltä, jos alkaa laiskottamaan.
Olimme ajaneet kaikki mahdolliset maantiet ja käyneet kaikissa maininnan arvoisissa rantakylissä. Artemiksen temppeliä emme löytäneet, eikä siitä tuntunut tietävän kukaan paikkakuntalainenkaan. Totesimme yhteistuumin, että Pantelin kylä oli ehdottomasti saaren kaunein.
Nyt täytyykin pikku hiljaa päättää, lähdemmekö Patmokselle maanantaina vai vasta tiistaina, jolloin voimme viettää yhden yön Agia Marinassa.
Palasimme kämpille ja lähdimme saman tien uimaan. Sitten suihkuun ja terassilounaaksi leipää, juustoa, säilykepapuja ja retsinaa.
Naapuritalosta kuului kreikkalaista musiikkia kun vetäydyimme sisälle siestan viettoon. Nukkumisesta ei oikein tullut mitään, kun äänet kovenivat iltaa kohden. Perhe kokoontui yhteen lauantai-illan päivälliselle; isäntä hoiti grillin (aivan toisen ikkunamme vieressä, sieltä tulvi ruuan tuoksu sisälle), muu perhe istui suurella terassilla pitkän pöydän ympärillä.
Otimme aperitiivit oliivipuun alla ja ihailimme vuoren takaa heijastuvia salamoita, jossain kaukana ukkosti. Kävelimme Pantelin rantakadun päästä päähän. Auki olevia tavernoja oli rantakadun varrella 4, pari niistä oli täynnä turisteja (mitä me sitten olemme?) ja Zorbas soi. Joten päätimme mennä taas Taverna Drosiaan, sen listalta löytyi monta hyvää vaihtoehtoa kohtuuhintaan. Valitsimme niistää tsatsikia, tonnikalamössöä, kanasouvlakia ja lammasta. Vaihteeksi ½kg talon punaviiniä, joka ei sekään ollut hullumpaa.
Syövätkö kaikki paikalliset lauantai-illan ateriansa kotona vai ovatko he jossain Platanoksen tavernassa? Ainakaan heitä ei montaa rantatavernoissa näkynyt. Muutama istui pikkuisissa ouzerioissa ja rannan asukkaat olivat siirtäneet tuolinsa kadun varteen ja huutelivat "kalisperaa" meillekin.
Olimme liikkeellä varsin myöhään ja Janniksenkin juoksemiset alkoivat rauhoittumaan, kun taverna alkoi tyhjenemään. Yhdentoista aikaan olimme viimeiset asiakkaat, maksoimme laskumme ja Janniskin pääsi viettämään loppuiltaa perheensä pariin.
Kävelimme mutkan kautta kämpille. Naapurin terassikin oli tyhjentynyt, vain isäntä nuokkui pöydän ääressä viinipullon kanssa. Rouva tiskasi sisällä kolistellen äänekkäästi astioita. Alakerran ranskalaispojat palasivat samaan aikaan ja jäivät istumaan oman pikku pöytänsä viereen. Otimme loivat ouzot oliivipuun alla, salamointi oli komeaa katseltavaa ja nyt kuului jo ukkosenkin jyrinää.
Kylän äänet hiljenivät, oli aika meidänkin mennä sänkyyn.
15.9.02 sunnuntai
Jossain vaiheessa yötä satoi hetken rankasti. Rakeita, sanon minä. Aamulla heräilimme hitaasti, ilman kiirettä; olihan sunnuntai ja sekin ilman mitään suunnitelmia.
Satoi muutama tippa vettä, silti söimme aamiaisen ulkona. Eipä siihen juuri sisällä ollutkaan mahdollisuutta…
Isolla terassilla oli pari naista aamukahvilla, heidän lähdettyään siirryimme sinne kirjoittelemaan.
Taivas näytti tasaisen harmaalta ( 25), miten käy suunnittelemamme rantapäivän vieton?
Lähdimme kävelemään Agia Marinan kujille, etsimme huonetta vähän sataman ulkopuolelta, pois liikenteen metelistä (jotain sentään opimme Pothiasta). Ei niitä montaa paikkaa ollut. Sataman laidalta, originellin tavernan yläkerrassa katsastimme yhden huoneen, jossa oli jääkaappi, kylpyhuone ja parveke. Varasimme sen maanantain ja tiistain väliseksi yöksi. Siitä on sitten helppo lähteä aamulaivalla Patmokselle. Joten alkuperäinen suunnitelma muuttui sen verran, että vietämmekin Leroksella 4 yötä ja Patmoksella vain kaksi. Toivottavasti emme tule katumaan päätöstämme.
Päivästä näytti sittenkin tulevan pilvinen, joten rannalle ei ollut mikään kiire. Istuimme rantakuppilaan oluelle, sillä aikaa pieni sadekuuro pyyhkäisi ylitsemme. Etsimme hetken aikaa yläkylästä LP:n suosittelemaa Dimitris Tavernaa Vromolithosiin menevän tien varrelta, löytämättä sitä vieläkään. Ehkä luovutamme ja syömme illalla jossain Platanoksen pienessä ouzeriassa.
Myöhemmin iltapäivällä leiriydyimme Pantelin rannalle. Lounaaksi giros pitat. Kävimme uimassa seuraten samalla, kun Pantelin pieni huvivenesatama täyttyi yöksi parkkiin tulevista purjeveneistä. Yksi Suomen lipullakin varustettu näkyi joukossa.
Kun palasimme kämpille, alkoi satamaan. Kahdeksalta kylän päällä oli aivan mahtava ukonilma. Sytytimme sähkökatkon varalta kynttilän palamaan. Kirjoittelimme ja odotimme sateen loppumista, jotta pääsisimme kylille syömään. Toinen vaihtoehto olisi tyytyä omiin eväisiin (piknik sängyssä?).
Niinhän siinä kävi, että sähköt hävisivät koko kylästä, ehkä koko Lerokselta. Samaan aikaan sade lakkasi. Seurasimme muiden asukkaiden kanssa terassilta upeaa salamointia, koko taivas oli valkoisena ja salamat valaisivat rinteeseen rakennetut talot. Vangelis tarjosi asukkaille kynttilöitä. Ehdotin, että käymme katsomassa Platanoksessa, jos joku ukkokuppila on auki. Taskulampun avulla suunnistimme yläkylään pitkin pimeitä, märkiä katuja. Hääseurue ajoi kylän läpi torvet soiden, mitenkähän heidän juhlien kävisi sähkökatkon aikana?
Yhden pienen kuppilan edustalla isäntä valmisti ruokaa puuhiiligrillissä ja viittilöi meidät sisälle. Muutamaa pöytää valaisivat öljylamput, keittiö oli samassa huoneessa. Kaunis tytär (intialaiset piirteet) tuli kertomaan meille mitä on tarjolla. Tilasimme tsatsikia, kanistifadoa ja kreikkalaisia makkaroita. Muissa pöydissä istui pari paikallista ukkoa, pariskunta Tanskasta ja toinen Belgiasta. Kun muuta musiikkia ei voinut soittaa, isäntä ojensi toiselle ukoista huuliharpun. Joukkoon liittyi nuorempi pariskunta, isäntämme Dimitrin (tuskin tämä kuitenkaan oli se LP:n Dimitris) mukaan mies oli albaani. Nainen puhui hyvin englantia ja hän toimi tulkkina musikantin ja muiden keskusteluissa. Jälkiruuaksi tarjottiin kaikille viinirypäleitä ja snapsit.
Kun sähköt yllättäen taas toimivat ja valot räpsähtivät palamaan, olimme lähes pettyneitä. Dimitri laittoi soimaan jotain poppia kovalla volyymilla, mutta onneksi hän pian vaihtoi ne kreikkalaisiin lauluihin, jotka miehenikin tunnisti. Kun pyysimme laskun, Dimitri kiikutti pöytäämme uuden kannun viiniä ja päärynälohkoja. Eikä meillä itse asiassa mihinkään kiire ollutkaan. Mieheni ja vanha huuliharpisti lauloivat duettona kiitolliselle, pienilukuiselle yleisölle. Kaikki kutsuttiin tavernaan seuraavanakin iltana, täytyypä harkita. Dimitri neuvoi meille suorimman tien majapaikkaamme. Vaihdoimme uikkarit jalkaan ja lähdimme yöuinnille. Rannassa oli kuitenkin niin kova tyrsky, että hetken matkaa mereen kahlattuamme ajatus ei tuntunutkaan enää niin hyvältä. Joten nukkumaan!
16.9.02 maanantai, Leros, Agia Marina
Aamulla oli vähän hömelö olo kaiken sen viinimäärän ( aperitiivien ja snapsien) jälkeen. Taivas oli pilvinen ja ukkonen jyrisi jossain.
Tyhjensimme jääkaapin, joka oli toiminut miten sattuu ja syötyämme aamiaisen oli aika pakata rinkka ja vaihtaa majapaikkaa. Maksoimme majoituksemme ja taivaan kirkastuttua kävelimme kantamukset selässä kukkulan yli Agia Marinaan. Jätimme rinkan tulevan majapaikkamme alakerrassa olevaan tavernaan ja odottelimme satamakadun varrella istuen hetken aikaa, kun huonettamme siivottiin. Maksoimme heti 20€, aamullahan on edessä aikainen lähtö. Huoneemme parveke oli satamaan päin, alapuolelle jäi Taverna Kapaniri. Toinen ikkuna oli suoraan merelle päin. Talo oli rakennettu vesirajaan ja ikkunasta näki meren pohjassa olevat merisiilit ja taskuravut. Ikkunoissa ja parvekkeen tuplaovissa oli siniset sälepuiset luukut, joten ilma kiertää vaikka sulkisimmekin ne yöksi. Laitoin yön aikana kostuneet vaatteet kaappiin, vaihdoimme uikkarit alle ja kävelimme takaisin Panteliin.
Pantelissa vastaamme käveli eilinen belgialaisherra, rouva makaili tapansa mukaan rannalla rusketustaan parannellen, kuten muinakin päivinä. He olivat viettäneet neljä vuotta sitten 2 viikkoa Leroksella, ihastuneet saareen ja tulivat nyt takaisin koko kuukaudeksi.
Juttelimme huvivenesatamassa suomalaismiehistön kanssa ja yhdessä päivittelimme edellispäivän ukkosmyrskyä. Kävelimme takaisin Agia Marinaan ja sen rannalle uimaan ja huilimaan. Oli siestan aika, joten kaupatkin olivat kiinni.
Myöhemmin haimme marketista juotavaa jääkaappiin. Suihkut, siesta ja parvekkeelle kirjoittelemaan. Tutun näköinen pariskunta käveli ohi. Oman paikkakuntamme väkeä Leroksella? Laskeva aurinko väritti kauniisti sataman ja merituuli vilvoitti mukavasti. Huomasimme pariskunnan kävelevän takaisinpäin ja huutelimme heille parvekkeelta. Heillä oli viikon valmiiksi paketoitu saarihyppely aluillaan.
Aperitiivien jälkeen lähdimme Platanokseen Dimitrin tavernaan, ehkäpä siellä olisi taas tarjolla mukavan seuran lisäksi elävää musiikkia. Ja oikein arvasimme! Eilisten ukkojen, albaanin ja hänen vaimonsa, Dimitrin ja hänen kauniin tyttärensä lisäksi sisällä istuivat Dimitrin vanhemmat, joille meidät esiteltiin sydämellisesti, kuin vanhat tuttavat.
Tavernan ulkopuolelle, rinteeseen johtaville rapuille ja tasanteille oli sijoitettu pöytiä, joilla paloivat öljylamput. Istuimme yhteen näistä pikkupöydistä, tilattuamme ensin keittiöstä musakaa, paistettua kalaa, tsatsikia, kreikkalaisen salaatin ja puoli kiloa viiniä. Kun sisällä olijat olivat ruokailleet, Dimitrin isä alkoi soittamaan huuliharppua. Hän olikin siinä mestari, eikä voinut olla huomaamatta, keneltä Dimitrin tytär oli perinyt tumman ihonvärinsä ja uljaat kasvonpiirteensä.
Auki olevasta ikkunasta kuulimme ja näimme, että myös belgialaispariskunta liittyi sisällä istuvien seuraan. Söimme rauhassa ruokamme ja siirryimme sitten laseinemme ja Dimitrin tuoman hedelmävadin kanssa sisälle. Meille tehtiin tilaa pitkässä pöydässä ja taas vaihdettiin poskisuudelmia. Dimitrin isälle tuotiin haitari, ja musiikin houkuttelemana ulkona ruokailleet tanskalaiset, norjalaiset ym. kantoivat lasinsa ja tuolinsa pieneen tavernaan. Illan mittaan lasilliselle ja iltapalalle poikkesi myös paikallisia miehiä. Tilaa jätettiin lattialle sen verran, että vanhat ukot tanssittivat meitä vieraita. Lasimme täytettiin pariinkin kertaan. Kenelläkään ei tuntunut olevat kiire pois. Dimitri esitti omaa tanssiaan tiskin toisella puolella, keittiössä. Puolenyön jälkeen maksoimme laskumme, oli pakko luovuttaa jos aiomme jaksaa aamulla Patmoksen laivalle. Kättelyt, poskisuudelmat, hyvän yön toivotukset ja kävely läpi hiljaisen kylän Agia Marinaan. Alakerran tavernakin sulki juuri oviaan eikä liikennettä ollut haitaksi asti.
17.9.02 tiistai
Herätyskello sai soida moneen kertaan, ennen kuin jaksoimme nousta. Onneksi suurin osa tavaroista oli jo pakattu. Aamupesu, jogurtit ja kävely satamaan, josta kantosiipialus lähti yhdeksältä Patmokselle (10.30€/hlö).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.