Suomessa on perinteisesti korkea lukutaito, kiitos kirkkolaitoksen. Naimisiin ei päässyt, ellei opetellut katekismusta lukemaan.
Tähän perustuu paljon muutakin. Suomalainen ajattelutapa ja kielen kehitys, moneet käsitteet, jne.
Koululaitos otti vastuun lukutaidosta. Sen kautta on tullut toisenlaista aivopesua kuin mitä kirkko tarjosi.
Kieli on kehittynyt ja ihmiset irtautuneet kirkosta. Kirkon opetuksetkin ovat muuttuneet ihmisten tapoja myötäileviksi.
Tiede ei kuitenkaan selitä elämän tarkoitusta. Mikä se on?
Mikä on elämän tarkoitus? Mihin se ihminen joutuu, joka katselee silmien läpi tätä maailmaa?
Tähän perustuu paljon muutakin. Suomalainen ajattelutapa ja kielen kehitys, moneet käsitteet, jne.
Koululaitos otti vastuun lukutaidosta. Sen kautta on tullut toisenlaista aivopesua kuin mitä kirkko tarjosi.
Kieli on kehittynyt ja ihmiset irtautuneet kirkosta. Kirkon opetuksetkin ovat muuttuneet ihmisten tapoja myötäileviksi.
Tiede ei kuitenkaan selitä elämän tarkoitusta. Mikä se on?
Mikä on elämän tarkoitus? Mihin se ihminen joutuu, joka katselee silmien läpi tätä maailmaa?
Vastaukset 37
Vanhimmat
olis nero ja varmaan rikaskin monella tavalla.
Elämän juonena kannattanee pitää positiivista mietettä.
Jos aamulla herättyään miettii, miten tänään onnellistuisin, niin auttaisikohan?
löytyy selityksiä moneen lähtöön.
Jospa olemme täällä
- kehittymässä paremmiksi
- oppimassa entisten virheitten korjausta
- pakkoraossa jonkin toisen, vahvemman mieliksi
- sovittamassa entisiä pahoja tekoja tiesimme ne pahoiksi tai emme
- sattumalta vanhempiemme hetkellisen hekuman krapulana
... kehittymässä paremmiksi.
Siis onko jonkinlaisesta sielun vaelluksesta kysymys?
mikä olikaan kokouksen aihe.
Meidän ajanlaskumme aikan ei ihminen ole ainakaan paremmaksi muuttunut . Ei itselleen eikä koko maapallon kannalta . Tuhotaan sen kun keritään --kiire on valtava ,ettei vaan joku toinen saa enemmän kun minä . Niin se on .Heikot ajetaan sivuun . Rikkaat mällästää --mihinkääs hekin niitä omaisuuksiaan kerää. Eivät ainakaan saa niitä mukaansa ,sitten kun aika loppuu,
....minusta näin voi olla, koska kyllä täytyis tuossa sielun vaelluksessa olla jokin logiikka, eli väliaika tietoja, toisaalta jos se jokin "parempi" on jossain mistä olemme joutuneet tänne, pimentoon "lusimaan" jotain rangaistusta. Mutta en kyllä ymmärrä siis kun suurin osa kuitenkin saa haluamatta/tekemättä kovinkaan paljoa ilkeyksiä toisille, kärsiä täällä,......
Tämä platonilainen ajatus (jonka ranskalainen filosofi Descartes vahvisti), että ihminen olisi jaettavissa kahteen osaan: ruumiiseen ja sieluun (joiden välillä vallitsee hierarkia); on minusta jotenkin epäilyttävä. Ihminen on ainoa elänlaji, joka tiedostaa oman olemassaolonsa. Itse olisin taipuvainen ajattelemaan, että puhe jossakin ihmisen ruumiin sopukoissa kyhjöttävästä, ja ruumista arvokkaammasta, sielusta on ennen kaikkea tämän itsemme tiedostamisen heijastumaa. Muut eläimet ovat olemassa, mutta me tiedämme olevamme olemassa. Se, minkälaisesta evolutionaarisesta oikusta itsetiedostus meihin on iskeytynyt, onkin sitten jo vaikeampi juttu. Tätä taustaa vasten en ole koskaan kyennyt sulkemaan myöskään Jumalaa pelistä pois.
Voimmeko olla varmoja, etteivät muut eläimet tiedosta omaa olemassaoloaan?
Ainakin jossakin kokeessa simpanssi osasi erotella ihmisen valokuvat apinoiden valokuvista. - Itsensä hän tosin katsoi aina erehtymättä ihmiseksi. Eikö se ole merkki jonkinlaisesta minän ja olemisensa tajuamisesta?
Kuinka muuten Jumalan olemassaolon voisi todistaa mahdottomaksi? Eihän ateistikaan yleensä usko, ettei Jumalaa olisi. Hän vain ei usko Jumalan olemassaoloon.
Tulkitsen niin, että ihmislajin itsetiedostus näkyy ihmisen historiassa. Eli se voidaan päätellä kaikesta siitä, mitä ihminen on saanut aikaan: kaupungeista, kirjoista, vaatteista, taideteoksista. Muut eläinlajit eivät ole jättäneet maailmanhistoriaan samanlaisia jälkiä. Vaikka joillakin kehittyneillä kädellisillä siis olisikin jonkinlainen kyky katsoa itseään ikään kuin ulkopuolelta (jota itsensä tiedostaminen on), se poikkeaa kuitenkin laadullisesti ihmislajin kyvystä tiedostaa oma olemassaolonsa.
Ero ei ole niinkään kvalitatiivinen, kuin kvantitatiivinen. Älykkäämpänä ihminen on tietysti saanut aikaan enemmän näkyviä jälkiä maapalloon, valitettavasti.
Mistä muuten tiedämme, mitä esim. delfiini tajuaa? Kun meillä ei ole yhteistä kieltä - vaikka kieli molemmilla onkin - , emme voi varmasti tietää edes olevamme niitä älykkäämpiä. On esitetty sellainenkin hassu ajatus, että delfiinien kulttuurin kehittymistä on rajoittanut peukalon puute, ei aivojen kehittymättömyys.
Ero on kyllä mielestäni nimenomaan laadullinen. Sillä vaikka majava tekisi kuinka monta (sinällään taidokasta) patoa, niitä ei voi verrata vaikkapa Assuanin patoon. Tietenkään emme voi varmasti tietää, miten esimerkiksi delfiinit näkevät maailman, koska meistä ei kukaan voi ikään kuin sosiaalistua delfiinikulttuuriin eli siis olla delfiini. Minusta on kuitenkin hieman naivia ajtella, että ihmisen kädenjälki ei kertoisi, suhteessa muihin eläinlajeihin, kokonaan erilaisesta tavasta hahmottaa olemassaolo.
ajattelee, että ihminen eliönä on ilmeisesti niin vanha, että vain se on mahdollistanut myös tietoisuuden kehittymisen...
... huonosti näitä biologiatieteitä, mutta ymmärtääkseni ihmislaji on lajina nimenomaan suhteellisen nuori. Jolloin se tietoisuus ei olisikaan kehittynyt ajan funktiona, vaan jonkun muun seikan funktiona. Merenpohjastakin löytyy monia ikivanhoja eliöitä, miksi niillä ei sitten ole tietoisuutta ja meillä on?!
En minä nyt ihmisen ja majavan rakennustekniikkaa samalle viivalle aseta. Minusta kehittynyt kulttuuri ei kuitenkaan niinkään ole merkki olemassaolonsa tajuamisesta vaan molemmat syntyvät kehittyneen älyn ansiosta. Tottahan ihminen älykkäämpänä eläimenä tiedostaa itsensä syvemmin kuin apina.
Koe osoittaa kuitenkin, että apinakin voi tiedostaa oman olemisensa ja minuutensa. Delfiineistä taasen emme todellakaan tiedä.
minä vain luulen ja uskon, että ihmisen ihmiseksi kehittymisen on mahdollistanut monet onnelliset sattumien summat...sekin maailman vanhin pieni eliö siellä meren pohjassa, on voinut suotuisissa olosuhteissa eriytyä ja ruveta kehittymään vaikka miksi...
Kuuntelin joku aika telvisiosta tulevaa ohjelmaa , jossa arveltiin esim. suurten luonnon mullistus jouduttaneen evoluutiota eteenpäin suurin harppauksian...
Mutta nämähän eivät ole minulta - eikä muuten muiltakaan, tieteellisesti todistettuja tosiasioita - niinkuin ei luomishistoriakaan... hengen puhallukset ja muut inhimillisesti ihmistä lohduttavat "tarinat" - mutta kumoamaankaan kumpaistakaan teoriaa ei kukaan vielä ole pystynyt...tiijjä näistä sitten..
Sen kyllä tiedän, jos kehitysteoria pitää paikkansa se pystytään vielä todistamaan...ellei maapalloa keretä tuhota ennen sitä ..siis ihmisiä siltä...
Kehitysoppia ei välttämättä voi koskaan todistaa oikeaksi, mutta uusi tieto tukee ja tarkentaa sitä.
Tieteellinen teoria on tunnetuista tosiasioista rakennettu päätelmä, ei uskomus. Usein tiedemies itse kehittää tai jopa kumoaa teoriansa. Falsioitu teoriakin on arvokas ja luo uutta tietoa sulkemalla pois yhden mahdollisuuden.
Kreationismi ei ole tieteellinen teoria, koska se ei perustu tosiasioihin, vaan uskoon, taruun maailman luojajumalasta. Siksi kreationisteille on tärkeää osoittaa kehitysoppi vääräksi, kun luomisoppia ei voi osoittaa oikeaksi.
Vaikka kehitysoppi todistettaisiinkin vääräksi, se ei osoittaisi luomista todeksi; nämä asiat eivät yksinkertaisesti ole yhteismitallisia.
nismilöistä...mutta muuten tottakai...ihan noin.
Uskonnot perustuvat vain sokeaan uskomiseen Jumalan olemassa olosta....niinhän se raamattukin sanoo...:)
...tietoisuus puutu juuri meiltä, kun emme tiedä miksi esim. koira,kissa,hevonen,
ja moni muu eläin sopeutuu myös tähän meidän täysin älyvapaaseen elämän tyyliin.
Ja minusta ihminen on huonommin sopeutunut asumaan tällä planetalla,
ja sen takia/tähden meille on oltava se 'peukalo' ja mielellän oikeassa paikassa,
mietin kaikenmaailman turhia rakennuksia tai vempaimia (ja näitä sit riittää,
tää tietokone on yksi niistä ja dildo toinen,ja yn,yn, yn muuta, ............ ;)
mitä se 'viisas' ihminen on saanut aikaan, kuten stadionit torneinee
Eiffel-tornin yn muuta, tosin moni lintu kai tekee pesän sinne, kun puut on pois,..
Eli me olemme hukassa ja eläimet seuraa meidän toilailuja,
rakensin erillisen talousrakennuksen tuohon pihaan ja viisas orava seuras mun touhuja,
ja kun se valmistui niin orava muutti linnun pöntöstä tallin välikattoon
ja tulee vielä hakee ruokansa itselle ja tuleville pennuille. Että kellä on tietoisuus ?... ;)
... mitä ajat takaa. Luulen kuitenkin, että juuri oman olemassaolomme tiedostaminen on ajanut meitä ihmisiä muovaamaan elinolojamme, ympäristöämme. Sitäpaitsi monen luonnonvaraisen eläimen elämä saattaa näyttää ihanteelliselta, vaikka se tosiasiassa olisikin kovaa kamppailua hengissä säilymiseksi. Ehkä luonnonvaraisten eläinten elämää helposti romantisoidaan hieman samaan tapaan kuin ihmiskunnan menneisyyttä. Tosiasiassa vielä 1700-luvun Euroopassa harrastettiin varsin avoimesti esimerkiksi insestiä, jonka nykypäivän ihmiset tulkitsevat yksiselitteisesti vääräksi ja vahingolliseksi käyttäytymiseksi. Lapsuuskin on nimittäin kulttuurisessa mielessä varsin tuore keksintö.
Me vain elämme, kun emme muutakaan voi..siirrämme perimämme ja elämme - jos elämme heissä ikuisesti..
Aikamme täällä tärkeilemme, kuolemme - muistomme haalistuu - veremme haalistuu..ja viimein olemme vain - ylös kirjattuja.
jospa se onkin monien kohdalla toisin--- ei- ylös kirjattuja.vaan alas-kirjattuja,,,, mikä on sinun kirjauksesi?
kuolinaika.
Syntymä- ja kuolinpaikka.
Avioliiton solmimispäivä, lasten lukumäärä.
Haudattu sinne, ja silloin.
Hautakivi (mahdollisesti).
Siinäpä se - näillä tarinoilla ei pääse aikakirjoihin.
'Lisääntykää ja täyttäkää maa'. Eikös tämä ollut se meille annettu tarkoitus. Nyt pitäisi saada vain jatko-ohje, kun alkaa tulla ylikansoitusta.
Eikö se lisääntymiskäsky ollut Jumalan kirous sen jälkeen, kun Eeva sai houkuteltua Ihmisen syntiin?
"Kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia!"
kuten muillakin eläimillä.
---- kun Eeva sai houkuteltua Ihmisen syntiin?--
Jumala sen sanoi enkä minä. Adam oli - ainakin minun vihkiraamatussani - suomennettu 'Ihmiseksi'.
aikamme vaan tärkeilemme täällä. Siinä se on. Toiset sen oivaltaa ja toiset ei.
Pitkälle matkalle mennään samoilla vehkeillä, valineillä.
Mitään ei mukaan saa, maallista mammonaa.
Usko on ainut vaihtoehto? Toinen sen vie mukanaan.
oli kulunut noin kymmenen vuotta ja yks kevät nousi helmililja maasta kukkimaan.
Anoppi elää, sanoin minä.
...mullekin mille ja mihin me matkustetaan täältä,
minä kun en ole saanut mistään mitään väliaika tietoa siitä, seuraavasta kohteesta.
Tuo oivallus on kyllä omasta mielestäni ollut aina selvä,
vaikka on tullut turhaa työtä tehtyä, ja harmi vaan tosi paljon.
tänään radiosta "Anttilan keväthuumauksen" ja minua rupesi itkettämään - isä lauloi sitä ollessaan veikeimmillää...Ensikuussa, neljäs päivä tulee neljä vuotta isän kuolemasta - hänkin elää, mutta muistoissa ja hetkissä...muusta en tiedä...
Jumalaan, lue raamatunhistoriaa ja ymmärrä mihin kuoleman jälkeen mennään.
Tiedän että teitä on on monta, epäuskoista tulevaan, mutta on paljon mukavampi kuolla uskossa Jumalaan kuin kuolla uskossa mihinkään.
Viimeisillä hetkillä ei ole mitään.... Tajunta häipyy, asiat kelaavat mielessä? Ei löydy mitään kiinnekohtaa. Naurut ja ivat kyllä muistuu mieleen. Ei niistä lohtua löydy.
Muistuu mieleen kun olin sairaalassa ja viereisen petin potilas oli käynyt siellä jossakin.
Huomenna hän sitten kertoi että oli hyvä tunne mennä harson taakse? Mikä se on ? kysyin. Hän vain oli siirtynyt (verhon)tai harson taakse. Ei ollut pelottanut tai ahdistanut mikään.
Hän uskoi Jumalaan, mutta ei ollut kiihkouskovainen.
Itselläni tuli saman tapainen kokemus ison leikkauksen jälkeen. Olin jo toipumassa leikkauksesta ja luultiin että kaikki on ok. Vaimoni oli teho-osastolla koko ajan ja kun sehuono olo tuli, niin maailma muuttui.
Hyvästeltiin siinä ja kerrottiin että usko on vahva, että vielä tavataan. Kuolema on välietappi.
Olin jo siellä harsomaailmassa ja välillä kävin täällä. Vaimoni itki, lohdutin häntä. Ei siellä ainakaan silloin näkynyt pahaa.
Sairaanhoitajat kuuluivat sanovan vaimolleni että ei se lääkäri kerinnyt tulla. Sitten alkoi kuoleminen. Harsoja, valoja,hyvä olo,kivuton tila, rentous,uni ja
Heräsin, vaimoni piteli minua kädestä ja sanoi että kaikki on hyvin. Ihmettelin, olin sekava, en
tajunnut, minähän kuolin. Iltapäivällä ymmärsin että on alkanut vielä uusi elämä.
"Uskoppa sinäkin..."
Minä en pakota ketään uskomaan yhtään mihinkään, ja jokainen saa minun puolesta uskoa mihin itse uskoo!
Kumma juttu että tuota uskoa on tosiaan tuolla menetelmällä meille opetettu/pakotettu!,
ja vielä kuoleman pelolla.
Joka sitten onkin jonkunlainen "SUURI pelastus" meille, tästä syntisestä elämästä.
Eikös tuolla logiikalla kuoleman rangaistus olekin tuomitulle silloin oikeasti vapaus eikä rangaistus.????
"Kuka minä olen?
Tämä on perinteinen Zen koan, jota pohtimalla meditaatiossa voi edetä kohti valaistumista. Useimmat ihmiset kokevat tämän kysymyksen kummalliseksi, koska ovat varmoja siitä, että he tietävät ketä ovat.
Käsitys itsestä on kuitenkin arkkityyppi, jota Jung kutsui persoonaksi, tai itseksi. Ihmiset luovat erilaisten mallien ja esikuvien pohjalta käsityksen siitä millaisia ovat ja pyrkivät mahdollisuuksiensa mukaan toteuttamaan tätä kuvitelmaa.
Harhainen käsitys itsestä johtaa usein liian heikkoon tai vahvaan itsetuntoon. Tie todelliseen individuaatioon ja henkiseen kehitykseen kulkee itsensä todellisen tuntemuksen ja eheytymisen kautta.
Tämä tarkoittaa sitä, että oppii tiedostamaan kaikki eri puolensa ja löytämään ns. korkeamman minän, eli Itsen (huom. iso I).
Ne ominaisuutesi, joita et persoonaasi hyväksy muodostavat arkkityypin vastakkaisen navan eli varjon."
vaan meditoimaan!
kuka minä olen,ja minne menen,ja mistä tulen?
meditointiko vastaa kysymyksiin?no way- tarjoaa vaan 'usvaa',ei muuta.ja tuo korkea 'minä ' ei ole muuta,kuin itsestä tehty ns.'jumala' joka kelpaa lopuksi vain 'kukkamullaksi'.siinä sitä ihmisen 'suuruutta'.pieni olet Elavän Jumalan rinnalla,on aivan turhaa poyhistellä .
elää paratiisissa rauhassa ja onnessa. Oli puita, hyviä syödä ja kauniita katsella. Ihminen sai nimetä eläimet.
Sittemmin Saarnaaja kehoittaa tekemään Jumalan tahdon, sillä ei puutarhat, eikä mikään muukaan omaisuus antaneet lopullista tyydytystä. Tärkein puuttui. Ihminen kuoli ja kaikki jäi tänne.
'Tee kaikki mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole ajatusta, ei tekoa tuonelassa jonne olet menevä'.
Olisiko sittenkin niin että ihmisen tulisi nauttia kättensä töistä ja uskoa saavansa ylösnousemus terveenä joskus. Näin itse uskon. =)
Olen epätoivoisesti lukenut tiedemiesten näistä asioista kirjoittamaa ymmärrettävää tekstiä, nyt viimeksi Hawkingsin Ajan lyhyt historia teosta. Sanon epätoivoisesti, koska etsin vastausta esittämääsi kysymykseen. Käsittääkseni tiedemiehet eivät näe elämällä mitään erikoista tarkoitusta. Ihmisen ilmestyminen muiden eläinten joukkoon on luonnon synnyttämä arvoitus, koe joka yhtä hyvin olisi voinut jäädä tekemättä. DNA, joka on viime aikoina tullut muotisanaksi sisältää myös tiedemiesten mukaan ainoastaan lisääntymiskehotuksen.
Hawkings sanoo, että jos Jumala on ollut mukana alkuvaiheessa, niin hän on sittemmin kyllä jättänyt asiat oman onnensa nojaan. Hän ei myöskään oikein tajua mitä tekemistä Jumalalla olisi voinut olla näiden asioiden kanssa.