Pojallamme on lapsesta asti ollut erilainen lihastyyppi kuin muilla lapsillamme. Pehmeä taikinamainen ja lihasvoima on aina ollut heikompaa kuin muilla ikäisillä. Hän on myös motorisesti kömpelö, ja se on tehnut kaikesta liikunnasta koulussa tuskaa. Kyllä hän selviää mutta itku tulee koulun jälkeen kun on kaikessa huonoin. Hän on luokkansa parhaita tietoaineissa ja todella kypsä 14 v. muuten mutta nyt tuo heikkous on suuri suru.
Onko kenelläkään tietoa tai kokemusta vastaavasta, poika haluaa kesän aikana vahvistua paljon ja kunto ohjelmaa olisi laadittava, vai ensin fysiatrin yms luo? Häntä kiusataan myös asian takia ja nyt olisi kova motivaatio korjata edes vähän tilannetta. Tärkeintä ehkä olisi saada edes jonkinlaista edistystä, joka antaisi kipinää. Murrosikä on vähän myöhässä ulkoisilta tunnusmerkeiltä ja tietysti sekin auttaisi jos testosteroni lisääntyisi.
Kertokaa jos jollain jotain tulee mieleen.
Onko kenelläkään tietoa tai kokemusta vastaavasta, poika haluaa kesän aikana vahvistua paljon ja kunto ohjelmaa olisi laadittava, vai ensin fysiatrin yms luo? Häntä kiusataan myös asian takia ja nyt olisi kova motivaatio korjata edes vähän tilannetta. Tärkeintä ehkä olisi saada edes jonkinlaista edistystä, joka antaisi kipinää. Murrosikä on vähän myöhässä ulkoisilta tunnusmerkeiltä ja tietysti sekin auttaisi jos testosteroni lisääntyisi.
Kertokaa jos jollain jotain tulee mieleen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
lähette 2 kertaa päivässä lenkille ja sit ostat kotiin hyppynarun, jumppapallon, soutulaitteen, käsipainot ja teet treeniohjelman poitsulle ja itelles. Meette metsään juokemaan, kasvattaa motoriikkaa.
Samalla kiinteytyy ja sä kans.
Laaditte hyvän ruokavalionkin päällepäätteeks.
Kyllä sä osaat.
Katotte Kuntosivuilta ohjeet.
Ja lihakset on kaikilla samanlaiset, toiset niitä kehittää, toiset ei.
Kiitos ohjeesta, lihavalle on helppo sanoa, se on simppeliä ,pidä jääkaapin ovi tai oma suu kiinni, ja laihdut varmasti.)
Kuitenkin kysyisin, oletko itse tehnyt jonkun kohdalla tuon treeniohjelman? Onko sinulla kokemusperäistä tietoa sen toteuttamisesta ja varsinkin toteutumisesta? Mistä tiedät että kaikki lihakset ovat samanlaisia, vaihteleehan esim lihassolujen ominaisuudet huomattavasti.
-Saivartelua varmaan sinusta mutta kun aiomme tehdä tämän asian nyt kunnolla, kunnonkin takia, siksi etsimme kokemuksia.
näin meillä tehtiin ja poitsu on innostunut kuin sonni liikkumaan.
lues tää uudelleen:
"Ja lihakset on kaikilla samanlaiset, toiset niitä kehittää, toiset ei."
...toiset niitä kehittää, toiset ei...
en puhunut sananmukaisesti lihaksen koostumuksesta, vaan kehittämisestä.
Miksi sitten kysyit jos vejit heti herneen nokkaas ja rupeet pilkkuja nus*imaan?
sesti kun kysyy, odottaa vastauksiltakin sitä, ja kun palstojen tärkein anti minusta perustuu kokemusperäiseen tietoon eikä yleisiin neuvoihin joita voi heitellä kuka vaan. (vrt. laihtuminen.) Suomi on täynnä perehtyneitä ihmisiä ja teto kerrattuna omilla kokemuksilla on todella arvokasta pääomaa muiden kesken jaettavaksi. Kiitos ehdottomsti, ja on todella hyvä että poikasi innostui, toivon meille samaa.
terv. Olavi
Aloitatte tosiaan sen lenkkeilyn. vähän kerrassaan, ensin vaikka vain 15-20 minuutia ja lisäätte sitten vähän kerrassaan. Hankkikaa askelmittarit, vähintään 10000 askelta päivässä pitäisi jokaisen ottaa. Meidän motorisesti kömpelö pyöräilee mielellään. Myös palkitseminen voisi auttaa, jos on ylipainoa niin lupaatte vaikka koulun alkuun uuden maastopyörän kymmenen kilon pudotuksesta, jos taloutenne sallii sen. Kuntopyörä voisi olla hyvä juttu, sitä kun polkee tv:tä katsoessa niin lihakset vahvistuu. Liikuntamuodoista kamppailulajit sopivat heikommillekin, aikuisillekin järjestetään silloin tällöin kursseja (lasten kursselle pääsevät alle 12v). Tärkein: Älkää aloittako ensi viikolla. Aloittakaa tänään!
Niin ja muuttakaa ruokavaliotanne. En sano, että pitäkään jääkaapin ovi kiinni, vaan kiinnittäkää enemmän huomioita siihen, mitä sieltä jääkaapista löytyy. Valkoinen jauho on kaikista pahin, se on rasvaakin pahempi. Ellei teillä ole allergioita, niin täyttäkää jääkaappi monipuolisilla kasviksilla. Jos on napostelun tarvetta, niin dippikastiketta ja kasvispaloja: paprikaa, kukkakaalia, yms. Älkää ostako makkaroita, vaan ostakaa kokolihaa. Ei eineksiä. Ruuan laittaminen ei vie kauan aikaa, kun sen osaa: käytä hyväksesi vaikka keskustelupalstoja ja kysele niistä helppoja alusta asti itse tehtäviä ruokia.
tuo kymmenen kilon pudotus kasvavalta pojalta. Minun mielestä ei kannattaisi kiinniittää huomiota niinkään painon pudottamiseen, vaan liikunnan lisäämiseen. Tai oikeastaan liikunnan ilon löytämiseen. Olaville: Mahtavaa, että pojalla on motivaatiota! Olette jo puolessavälissä "ongelman" ratkaisua. Eiköhän se oikea liikuntamuotokin löydy kokeilemalla, mikä tuntuu hauskalta. Tsemppiä teille molemmille!
Juu, huomasin itsekin kun lähetin viestin että kyse on lapsesta, tuli laitettua vähän kuin aikuiselle. Mutta esim. liikuntapäiväkirja voisi olla hyvä juttu ja sitten joku palkinto jos saavuttaa tavoitteet. Palkinto tosiaan ei mitään ruokaa, vaan joku liikunnan intoa lisäävä. Niin ja uinti on hyvä, jos teillä on lähellä uimahalli, kesällä siellä on usein hiljaista.
oli kanssa samantyyppinen, mutta vähän erialan fyysinen ongelma. Eli olin varsin lyhytkasvuinen ja hieman lihavakin astmaatikko, mutta tosin lihas- ja voimapuoli oli kyllä kunnossa, en sitten tiedä johtuiko se maalla asumisesta, eli siellä joutui aina tekemään kaikenlaista, eli oli kantamista, vääntämistä ja pitämistä, vai sitten siitä vahvasta kortisonista jota käytin astmaan.
Oma ongelmani oli astmaatikolle tyypillinen peruskunnon ja kestävyyden puute, jota sitten aloin parantamaan joskus 14-15 -vuotiaana, ensin lyhyillä mutta säännöllisillä kävelylenkeillä, ja myöhemmin kun jaksoin tunnin kävellä ilman hengästymistä ja astmakohtausta, niin aloin hiljalleen juoksemisen, ensin tavoite ole päästä puoli kilsaa tasaista vauhtia pysähtymättä, ja sitten myöhemmin pidennin juoksumatkaa. Kunnes sitten parikymppisenä lopulta meni cooperissakin se kolmetonninen rikki ja 15 kilsan juoksulenkitkin sujuivat ongelmitta.
Eli pointti on, että harjoittelun pitää olla säännöllistä ja pitkäkestoista, mutta etenkin alussa tarpeeksi kevyttä. Myöhemmin harjoitteluohjelmaa voi sitten rankentaa,kun kehitystä on tapahtunut. Tämä on tärkeää jo senkin takia, että jos kaveri joka ei ole ollut erityisen hyvä liikunnassa aiemmin, eikä ole saanut siitä onnistumisia, niin harjoittelu ja motivaatio saattaa loppua ensimmäisen kerran jälkeen jos ohjelma on liian raskas ja aiheuttanut vain tosi kipeät lihakset.
Luulen kuitenkin että lihaksien ja voimien kasvattaminen on paljon helpompaa ja nopeampaa kuin kestävyyden, kunhan sekin vain tehdään maltilla. Eli jos lihaskunto on kovin huono, niin kannattaa aloittaa vaikka joka toinen päivä tehtävillä kevyillä lihaskuntoliikkeillä. Esim. vaikkapa muutama etunojapunnerrus, vatsalihasliike, kyykkyhyppy ja vaikka leuanveto jos menee. Liikkeiden toistomäärien ei tarvitse olla alussa suuria, alussa riittää helposti joku 5-10 toistoa per liike, esim. 10 vatsaa ja 5 etunojaa, tai minkälainen lähtötaso sitten onkin. Sitten myöhemmin lihaskunnon parantuessa toistoja voi lisätä, ja voi alkaa tekemään sarjoja. Painoista on myös apua, mutta salille kannattaa mennä vasta sitten myöhemmin.
Peruskuntoon kannattaa kiinnittää myös huomiota, eli pitäisi olla edes jotain liikuntaa, joka olisi vähän pitkäkestoisempaa ja rasittavaa, tosin jos vain haluaa yksipuolisesti lihaskuntoa parantaa, niin se ei ole kovin tärkeää, mutta kyllä 1-2 kertaa viikossa voitaneen pitää jonkinlaisena miniminä. Esim. pyöräilyä voi suositella, koska se samalla kehittää tehokkaasti myös jalkojen lihaksia, ja vauhtia on helppo säädellä oman kunnon mukaan. Lihaskoordinaatiota voi tarpeen mukaan kehittää esim. vaikkapa erilaisilla pallopeleillä tai hyppynarulla, skeittilaudalla, rullaluistimilla jne temppuilemalla. Sitten kun vielä lisää tuon venyttelyn, niin eiköhän tuossa jo alkuun pääse.
En oikein usko että lihaksia voi muuten kehittää, kuin rasittamalla niitä, eli lihakset kasvavat lähinnä vain harjoittelun kautta. Toki hormoneilla on osansa asiaan, mutta en juuri usko että mistään ruokavaliosta olisi pahemmin apua, vaan lihaksien saaminen ja kiinteyttäminen vaatii työtä, eli pitempikestoista ja säännöllistä sopivan raskasta harjoittelua, etenkin silloin jos lähtötaso on kovin matala.
Kiitokset kun kerroitte ajatuksia / kokemuksia, aloitimme heti ja ensimmäinen lenkki on takana, paino ongelmaa on onneksi vain 3-5 kg verran, ja miehessä nyt itkujen jälkeen kipinää.
Yhtään leukaa ei saa vedettyä, ja punnerruskin on niin ja näin, mutta aloitimme soveltaen.
Motoriikkapuoleen pitää keksiä jotain mikä kiinostaisi. Olen TEIHIN todella tyytyväinen, äitsykkä ja pohjanmaalta! terv. Olavi =isä idästä 49
Minä olen kiinnittänyt meidän perheessä huomiota samantapaiseen ongelmaan. Mutta ajattelin sen johtuvan siitä että nuorin poikani on eri isälle kuin kaksi vanhinta.
Vanhemmat pojat oli pienestä pitäen ketteriä ja liikunnallisia. Ovat harrastaneet aktiivisesti liikuntaa ja vanhin oli jopa urheiluluokalla.
Mutta nuorin on ollut motoriikaltaan kömpelö ja muutenkin laiska liikkumaan. Juoksutyylikin on omituisen näköistä, ikäänkuin hän ei osaisi juosta.
Niin ja se lihasmassa ei ole samanlaista kiinteää, kuin isoveljillä. Vaikka nuorinkin nyt liikkuu jonkun verran, käy jopa pelaamassa jalista.
Ylipainoa hänellä ei ole, vaan päinvastoin oli terv.hoitaja sanonut alipainoiseksi. MUTTA lihaksethan painavat enemmän kuin se pehmeä massa.
Poika on kyllä tykännyt liikunnasta, mutta tiedostaa olevansa siinä huonompi kuin muut. Hänen vahvuutensa ovat sitten muissa oppi-aineissa.
No viime syksynä sitten paljastui että pojalla on asperger ja siihen liittyy motorinen kömpelyys, joten sitä ei enää niin paljoa ihmetellä.
Ollaan nyt vaan mietitty millanen liikunta kehittäs hänen motoriikkaansa.
Pihalle ostettiin trampoliini. Siinä ovat kavereitten kanssa hyvin viihtyneet.
Niin poika on 13v. ja murkku alkanut.
Ja mukava löytää kohtalotovereita.
Niin sanot että toisaalta laiska liikkumaan mutta toisaalta pitää liikunnasta :)
Vähän samoin meilläkin, hyvä ja pitää mm. ammunnasta, mutta siitä ei liikuta.
Hinkuaa siskonsa kanssa trampoliinia, olen vain pelännyt vammoja?
Teidän trampoliinin halkaisija?
Kömpelyys on ollut haitta myös kaverisuhteissa meillä, kun lentää nurin kunnollisesta jaliksenpotkusta (siis itse potkaisten, kun ei aina osu) on vaikea olla uskottava sakissa.
-Nyt on käyty lenkillä kahdesti ja myös järvessä, (PLUS 2 astetta)ja on tuntunut hyvältä.
Olemme ottaneet todella varovasti, ja anakin sen on huomannut että poika puhuu ummet ja lammet siinä kun olemme kahden.
Asperger? onko se jotain tunne- elämään liittyvää? Meillä tää karju on älyttömän herkkä, ja nyt vasta murrosikä alkaa, veli oli samassa iässä jo täysi mies. Hyvää tämä kuntoilu on minunkin kannalta, kun vain keksisi vielä siihen motoriikkaan jotain.
nähdään Olavi
Ensinnäkin aspergeristä löytyy hyvä artikkeli huhtikuun HYVÄ TERVEYS lehdestä. Ja myös googlettamalla löytyy tietoa. Mutta pelkkä kömpelyys ei siihen riitä.
Trampoliinin halkaisijaa en tiedä, kun se on kimppa ostos meidän taloyhtiön muksuille. Mutta iso se ainakin on. Aikuisetkin ovat sitä kokeilleet. Osta ihmeessä lapsilles jos sitä hinkuaavat. Siinä se kunto nousee ja mielekkäällä tavalla. Voithan siinä sitten itsekkin pomppia lastesi kanssa, vaikka sillai ringissä pitämällä toisianne kädestä kiinni.
Eikös muuten olekkin kiva kun poika puhuu ummet ja lammet ollessaanne kahden :) Siinä on hyvä tilaisuus lähentää välejä entisestään ja myös jutella semmosetkin asiat, mistä eivät enää halua puhua murkkuina.
Mekin jutellaan pojan kanssa tosi paljon kaikenlaista, aina kun on tilaisuus olla kahden.
Lenkille en ole poikaa saanut houkuteltua. Mutta sisällä pidetään omia jumppa tuokioita. Sellasia yksinkertaisia ja lyhyitä. Yks hyvä ja yksinkertainen on sellanen että kyykkyyn, ylös, kädet ylös ja varpailleen ja sitä toistetaan sarjoina muutaman kerran ja sitten venytyksiä. Päivittäin muistutan poikaa roikkumaan jo ihan ryhdinkin takia. Niin ja kulkeehan poika päivittäin koulu matkat pyöräillen ja talvella kävellen, että tuleehan sitä siinäkin liikuntaa (n. 4km edestakaisin ). Tosin ei mitenkään reipasta vauhtia :)
Juu. Pienenpänä poika ei tahtonut osallistua pihan lasten kanssa sellasiin porukka leikkeihin, joissa piti juosta, kuten esim. rosvo ja poliisi ym. vastaavat. Poika kun ei pärjännyt näissä leikeissä. Hän tuli aina kotiin mieli puuhaansa eli lukemaan. Hän on intohimoinen lukija.
Nyt isompana jalis harrastuksen myötä on vähän kuntokin kasvanut ja itsetunto kehittynyt, ettei enää niin vetäydy sivuun pihan porukoista.
Aspergerin takia ei vaan aina jaksa kiinnostua "tyhjänpäiväisestä" lorvimisesta.
Lääkäri sanoi että poika on 16-17 vuotiaan tasolla ja ei ole ihmekkään jos ei oman ikäiset jaksa kiinnostaa.
Mukavia liikunta tukioita teille ja kivoja lenkki ilmoja.
Niin, en epäile aspergeria pojalla mutta ei tieto itselläkään koskaan ole pahaksi, siksi kysyin.
Ja syntyi ahaa elämys tuosta tekstistäsi, toiseen asiaan, vanhin poika on aina sanonut että hän kärsii ikäistensä seurassa, ja nyt ymmärrän sen hingun aikuisten seuraan ja juttuja kuuntelemaan ja sen halun saada pari vuotta vanhempia tyttöystäviä, joka on vaikuttanut oudolta. Jos se on sitä kypsyyttä, siellä henkisellä puolella.
Keskimmäisen luonteessa on myös syy siihen että hän ei ole rasittanut itseään, rauhallinen, vähän laiska, ja kirjat ja tietokoneohjelmointi ovat kaikki kaikessa, ja kukaan luokassa tai kuulemma edes koko koulussa harrasta samaa.
Jos esim kaatuessa tulee pieni naarmu, on sen takia lopetettava koko homma.
Joudun itse koville tässä treenarin hommassa, joka on kyllä vain hyvästä, ja järvessä on käyty 2x 2 astetta, sitä hän ei pelkää.
Toivotaan eteenpäinmenoa siellä ja täällä- kiitoksia Sinulle Olavi
Joo. Mä olen tottunut asperger kysymyksiin, mutta en ole paras siitä kertomaan ja siksi neuvonkin mistä sitä tietoa saa. Pojan asperger on niin lievä ettei sitä muut edes huomaa. Ovat tottuneet että hän on hiukan erikoisempi persoona. Kun hän oli kolmannella luokalla, niin hänellä oli kavereita jotka olivat 7-8 luokalla ja se herätti isoveljissä ja meissä muissa kummastusta. Mutta kun pojilla oli yhteinen mielenkiinnon kohde tietokone. Mutta tuli aika että isompia alkoi kiinnostaa muut ikäistensä touhut ( kartsa, tytöt ym.) niin poikani ihmetteli kun he eivät enää olleetkaan hänen kanssaan. Minä jouduin asian selittämään ja kannustin ikäistensä kanssa puuhasteluun. Poika on aina viihtynyt aikuisten seurassa ja oli pienenä "pikkuvanha" aspergerilaiseen tyyliin. Senkin luulimme johtuvan siitä että hän on vähän niinku iltatähti, kun on niin iso ikäero isoveljiin.
Asperger poika on omanlaisensa persoona, mutta mehän kaikki olemme omanlaisiamme ja omia yksilöitämme. On vain opittava hyväksymään itse itsemme ja se ettei kaikki voi olla hyviä urheilijoita tai että sosiaaliset taidot on vähän heikommat kuin muilla jne.
Se teidän uintinne noin kylmässä vedessä saa minut puistattamaan hrrr :) Ei onnistu minulta, mutta ei taida onnistua pojaltakaan. Ehkä sitten juhannuksen jälkeen :):)
Mutta tehän voisittekin tehdä niinkuin ystäväni. Eli hän aloitti viime kesänä sen että kävi uimassa joka päivä niin kauan kunnes tuli jäät ja ryhtyi sitten avantouimariksi ja kävi koko talven säännöllisesti ja käy tietysti edelleenkin. Miltäs kuullostas :):)
No tässähän taas oli alkuperäisen aiheen vierestä. Mutta kiva kun on mukavat ulkoilu säät. Pojilla koulussa loppu rutistukset ja sitten pääsevät kesän viettoon.
mihin eksyy :)
Eikä asianvieruskaan haittaa.
Minulla on kantapäävaiva ja se on hankala seisomatyössä, juuri tuota avantojuttua olen ajatellut kun siinä saisi luonnon omia särkylääkkeitä vereen. Ja siksikin vähän on pojan kanssa haasteltu puolin ja toisin toisiamma sinne veteen. Olohan on ihan mahtava sen jäkeen ja unohtuu sressit sun muut päivän kiukut. Taas sanoasi antoivat ajatteluun virikkeitä tuon sosiaalisuuden osalta, kukaan lapsista ei ole erityisen epäsosiaalinen muttei kyllä kovin kaveririippuvainenkaan ja siinä on varmaan vanhemmillakin osaa, molemmat ehkä omalla tavallaan vähän arkoja.
Kovasti on joskus harmittanut se fanaattisuus joka esim . koulussa on ollut kun luokan opettaja on ollut liikunnallinen ja urheilusuuntautunut. Voi sitä paatoksen määrää joka kaikui vanhempainilloissa, ihannointi joka koski sitä että varsinkin pojat ovat Aina suunnattoman liikkuvaisia kun vaan vanhemmat ja koulu luovat siihen tilaisuuden.
Piti oikein nousta puolustamaan lapsia jotka viihtyvät muutenkin kuin rientämällä harkoista toiseen ja kotiutuvat hyväkuntoisina 21 kotiin.
Ja samalla tunsi pistoksen, jospa se onkin minusta kiinni. "kuuntelen" Olavi:)
Hmmm. Nykyään kyllä kovasti paasataan tuon liikunnan tärkeydestä. Mutta kohtuus se pitäisi olla kaikessa.
Täytyisi miettiä sekin puoli että sen liikunnan pitäisi olla mielekästä ja mukavaa yhdessä oloa, eikä niinkään kilpailuhenkistä. Ja opettajienkin pitäisi huomioida että kaikki ei tykkää kaikesta ja että toiset ovat kömpelömpiä tai muuten vaan huonompia liikunnassa. Onhan sekin totta että vanhempien asenteella ja kannustuksella on myös suuri merkitys lastensa liikunnan innostukseen ja parhaitenhan ne lapset saa innostumaan kun on itsekkin mukana touhussa, eikä pelkästään käskyttämässä. Sinulla tuntuu olevan homma hanskassa, kun olet aloittanut poikasi kanssa yhteisen harrastuksen. Usko pois mutta se on sinun pojallesi tosi tärkee juttu. Jatka samaan tyyliin jatkossakin, niin uskon että murkku-ikäkin menee mukavasti. Talvella voitte käydä yhdessä reippailla kävelylenkeillä ja kenties avannossakin :) ei se vesi ole silloin sen kylmempää kuin nytkään, mutta se tunne on toisenlainen kun ulkoilma on paljon kylmempi kuin vesi ja sieltä avannosta noustessa on lämmin olo. Vois olla että poikasi olisi nuorin avantouimari. Siinä olisi asia jolla hän vois ylpeillä :) :)no olis se ainakin erikoisempaa, kuin muitten nuorten harrastukset :) :)
Minusta onkin parempi ettei ole liikaa kaveririipuvainen. On parempi että osaa olla yksinkin, vaikka sitten kirjojen tai tietsikan parissa. Niin ja tietenkin oman perheen kanssa.
Minunkin poika on jollain tapaa arka ja pelkää muitten arvosteluja ja kommentteja. Ihan niinkin pienestä asiasta kun käynyt parturissa, niin miettii että mitähän muut sanovat. Tuon ikäisiltä kun saattaa tulla jos vaikka minkälaista kommenttia jos muutos on rajumpi (pitkästä tukasta lyhyeen). Toiset kun haluavat kulkea massamuodin mukana ja jos joku siitä poikkeaa, niin huomautellaan. Näistäkin asioista välillä keskustellaan että itsetunto kasvas ja että pitää uskaltaa olla oma itsensä ja tehdä niinku itse haluaa. Kun on sinut itsensä kanssa, niin pärjää muidenkin kanssa. No ei ne parturireissut enää tuota päänvaivaa :)
oottekos te kokeilleet rullaluistelua?
Me ollaan sitäkin kokeiltu jonku verran. Siinä on vaan se kun varusteet jää välillä pieniksi, mutta onneks on kirppareilta löytyny ihan hyvä kuntoisia luistimia. Käsisuojat pitäs uusia.
Itse olen vaan kokeillut ja se oli kivaa. Poika luistelee kaverinsa kanssa satunnaisesti, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Meillä se onnistuu kivasti, kun meiltä keskustaan (2,5km)on hyvät asfaltti pyörätiet.
No niin siinähän sitä taas olikin :) :)
Tärkeää kyllä, ja todella on liikunta ei siinä mitään, mutta minua järkyttää sterotyyppinen poikien lukeminen automaattiliikkujien kategoriaan. On paljon pojan kavereita jotka liikkuvat varmaan kaiken valveillaoloaikansa ja heidän tavoitteensa onkin urheilijan ammatti.
Kun puhutaan terveysterrorista silloin kun 80 kymppisen kolesteroli halutaan pois rajulla dieetillä, minusta voi puhua myös liikuntaterrorista silloin kun ei nähdä sen asian tärkeyttä että liialla väkisintuputuksella ja oletuksilla viedään pohjaa niiden liikkumiselle jotka eivät ole siihen perimältään suuntautuneet. Anteeksi paatos ja epäselvyys-
mutta kuinka teillä, onko useampia lapsia, liikkuvatko he, miten liikuit ja mistä pidit lapsena itse, mistä liikunnasta olet aikuisena haaveillut?
Rullikset on mutta niin vanhat että ne ei mahdu ja siksi :) on jäänyt, baanaa olisi vaikka kuinka. Itselläni on rullikset ja olen käynyt mutta vähän riskillä menee, jarrutus ei ole oikein hanskassa ja eräässä alamäessä oli pakko ajaa penkalle, ja sieltä otin kuulaana kesäisenä iltana kauniin lennon puolivoltilla kerien, ojan pohjalle selälleen ja varmaan täräyksestä taju pois 1/4 sekkaa, ja kun katselin niitä tuoksuvia horsmanvarsia taivaan sineä vasten, ajattelin olevani sitten taivassa. Mutta ei, hiekka pois vaan tukasta ja uutta matoa koukkuun. Mutta vähän varovammaksi se teki.
Jatketaan jos jaksattaa Olavi
Tuossa jo aikaisemmin kerroinkin että poikia on enemmän eli 3. Isoveljet eri isälle ja jo aikuisia.
Isoveljet ovat liikunnallisempia. Vanhin oli jopa liikuntaluokalla ja urheilu 10. Palkintoja hirvee kasa, niin yleisurheilusta kuin jaliksestakin. Hän harrastaa edelleenkin liikuntaa työn ohessa ja kulkee työmatkat pyöräillen. Keskimmäisellä on nilkoissa löysät nivelsiteet ja se on asettanut omat rajoituksensa. Oli aikoinaan aktiivinen laskettelija. Mutta 15-vuotiaana särki jalkansa liukastuessaan jäisillä portailla. Kasvulevy halki ja sääriluun murtuma, jalka 6-viikkoa kipsissä. siihen jäi laskettelut. Ja tyttö ystäväkin tuli kuvioihin. Mutta kalastus ja muu on enemmän hänen mieleensä. Armeijassa todettiin nivelrikko ja sai valita että ottaako B vai C paperit. Kävi sit B-miehenä loppuun tiedustelujoukoissa. Vanhin taas tuli alikessuna armeijasta ja oli marssinut älyttömiä matkoja täyspakkaus selässä.
Jo koulu aikoina terv.hoitaja kehui näitten poikien lihaksia. Mutta nuorimmalla on enempi sellasta "pullamössö" lihasta, vaikka jonkun verran harrastaakin liikuntaa, mutta ei hän jaksa samalla tavalla kun isoveljet aikoinaan. Joten en minäkään tykkää siitä että stereotyyppisesti pidetään poikia liikunnallisina ja tytöt muka kaikki kilttejä ja rauhallisia :)
Nyt varsinkin kun nuorimmalle on tullut tää murkku, niin tuntuu joskus että on niin "veltto" liikkumaan mihinkään suuntaan. Kaukosäädin kourassa makaa sohvalla tai lukee makuullaan, no tietsikan ääreen jaksaa nousta. Kaverit kyllä kovasti houkuttelee ulos, mutta silti ei aina halua lähtee.
Siitä olen pitänyt kiinni että en kuskaile semmosia matkoja jotka on mahdollista liikkua itse jalan tai pyöräillen. Niin että jotain hyötyliikuntaa on tultava.
Itse olin koululaisena hyvä liikunnassa (tytöistä paras) ja tykkäsinkin kovasti. Yleisurheilusta sain palkintojakin. Mutta se kaikki sitten jäikin kun kasvoin teiniksi. nykyään ei ole vakituista liikunta harrastusta. Mutta säitten mukaan käyn kyllä sit pitkillä (n.10km) reippailla kävelylenkeillä. En tykkää juosta tai muutenkaan liikaa rehkiä. Joskus tuli käytyä säännöllisesti uimahallissa uimassa kilsa, mutta sekin on jäänyt.
Tässä uimisessakin oli sellanen juttu että isoveljet oppi tosi pienenä uimaan ja olivat kunnon vesipetoja. Mutta nuorin oli tosi arka vedessä. Käytin hänet kaksi kertaa uimakoulussa lapsena, kun eka kerralla ei paljoo edistynyt, mutta toisen uimakoulun jälkeen löyty jo rohkeuttakin. Kävinpä yks talvi kokeilemassa hiihtoakin, kun varastosta löytyi sopivat sukset ja monot (poikien entisiä). Se meinas mennä ihan nauruks, suksissa ei ollu pitoa ja hiihtotaitokin sitä sun tätä, kun en ole sit koulu aikojen jälkeen hiihtänyt. Muut hiihtäjät senkun suhahtelivat ohi kun meikäläinen siellä kompuroi. Olis pitänyt valita tasaisempi maasto, mutta kun tuo lenkki nyt sattuu olemaan ihan vieressä.
Siis minä en harrasta aktiivisesti tai säännöllisesti mitään liikuntaa, vaan teen yleensäkin asioita silloin kun siltä tuntuu, Sama pätee siivomiseen tai muihin askareisiin.
Minulle on kyllä sanottu että mulla ois kestävyysurheilijan kroppa ja suositeltu tälläsiä harrastuksia, mutta kun ei nappaa nii ei nappaa.
Liikunnassa pitää olla se ilo että sitä tehdään silloin kun siltä tuntuu ja sen verran kun itse haluaa.
No niin eiku reippain mielin uutta viikkoa alottamaan.
Jepulista, sama täällä eli kroppa ja rakenne viittaa mullakin kestävyysharrasteisiin mutta niissä kyllä kuolen ikävään. Veljeni on samanrakenteinen ja hän sitten onkin maratoonari viimeisen päälle, 60 kohta täyttää ja toivoo että 60 maratonia on täynnä. Juossut japanit ja new yorkit sun muut.
Olemme luonteeltamme ihan erilaiset, minä haluan että liikunnassa on jotain elämyksellistä, hän taas nauttii 20 km juoksuista hiljaisella tiellä.
Ja lajit ovatkin sitten minulla sellaisia taitolajeja ja niissä ei kyllä kestävyys eikä aina lihaskuntokaan joudu paljon koetukselle. Lumilautailu ja purjehdus sekä veneellä että laudalla on meikän nannaa, vaikka jo huru-ukko iässä melkein olenkin. Sekä kaikenlainen rempan teko kotona ja mökillä, siinä ne liikunnat nykyisin. Paitsi nyt, kun tänäänkin tehtiin tunnin lenkki pojan kanssa, ja alun perin oli tarkoitus tehdä ihan lyhyt, mutta innostuimme kiipeämään kalliolle ja menemään polkua joka vei aika kauas ja sieltä vielä vähän muualle, eikä tietenkään juomaa mukana.
Kotiin päästyä aika poikki molemmat, ja nyt pidämme pari lepopäivää.
Yritämme pitää säännöllisyyden yllä hommassa ja koskaan oikeastaan ei kumpikaan ole ollut yhtä motivoitunut hommaan, ja sen on huomannut että kyllä pojan kanssa on paljon rattoisampaa lenkillä olla tai kevyitä painoja nostamassa.
Sanoit sattuvasti että tekemisessä pitää olla jonkinlainen innostus mukana, niin minullakin, jonkin liikunnan tai muun perusteeksi kun ei riitä että se olisi terveellistä tai trendikästä, kyllä siinä pitää jonkin sytyttää.
Ja sama on hyötyliikunnassa, saatan ryömiä mökin alapohjan alla tuntikausia asentamassa jotain tuulensuojalevyjä, äärimmäisen hankalissa ja vaikeissa asennoissa koska on selvä motiivi mihin sillä on vaikutusta, ja taas lehtien haravointi saa yökkäämään, joka kevät ja syksy sama homma joka ei ala mistään eikä pääty mihinkään.auh. No summarum, poika ja minä olemme liikkuneet viimeisen puolitoistaviikkoa 3 x tavallista enemmän ja hänellä on virinnyt huomio siitä että itseen voi vaikuttaa. Se on todella hyvä. Olisi mukava vielä vaihtaa ajatuksia mutta tämä paikka on niin julkinen, joten jos haluat voit yhdistää -sumuaamu- sanan ilman viivoja sekä -miukumauku tai ät- jutskan, sekä sanan -dnainternet.net- ja lähettää siihen tekstiä minulle :) jos ei toimi, kysy neuvoa. Heips olavi
Lenkkeily on kyllä enemmän aerobista liikuntaa, eikä mitään lihaskuntoa kasvattavaa....... Suosittelisin että aloittaisitte vaikka isä ja poika yhdessä käymään kuntosalilla. Itse näen omalla salillani kyllä jo poikasi ikäisiä kuntoilemassa, joskus ihan vanhempiensa kanssa. Jos salilla ei lihakset vahvistu ja kasva niin ei sitten millään =)
Mutta kun kaikki ponnistelu on hänelle vastenmielistä. Sekä luontaisesti että tietenkin kun ei ole käsketty/joutunut/pakotettu ponnistelemaan kunnolla.
Eli kyllä tässä vanhempana tässä täytyy peiliin katsoa.
Kun ei yhtään leukaa saa vedettyä tein hänelle kapulasydeemin jossa hän jaksaa tehdä 7-10 sarjoja, muttei tekisi millään kun tuntuu pahalta käsissä.
Ja kun kävimme radalla juoksemassa 2 tonnia tuli ilmi molemmilla että hapenottokyky on aika huono . Siksi mielestäni molempia pitää kohentaa. Tietenkin olisi mielekkäintä kun saisi innostumaan jostain lajista jossa ponnistelu tulee itsestään.
Outoa myös että vaikka hän ponnistelee todella kunnolla välillä, ainakin naamasta päätellen, ei lihakset kipeydy.
Salia olen itsekin miettinyt, siellä ympäristö tekee sen että tulee tehtyä tarkemmin ja aktiivisemmin jutut, olen itse suht kunnossa mutta eihän se koskaan huono juttu olisi.
Moro Olavi