Punertuu koivun poski
lilasta purppuraan
kuin neidon, jota koski
se poika - yksi vaan.
Ja koivu neidon lailla
elämään kurkottaa;
ei mitään enää vailla,
kun kesä odottaa.
lilasta purppuraan
kuin neidon, jota koski
se poika - yksi vaan.
Ja koivu neidon lailla
elämään kurkottaa;
ei mitään enää vailla,
kun kesä odottaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
runo, joka tuo mieleen kansanlaulut. Mukava lukea näin herkän kaunista ja valoisaa runoa, aavistelevaa..
Oikeastaan helen sanoi kaiken, mitä itsekin runostasi olisin sanonut. Lukiessani sitä tuli omaankin mieleeni herkkä, puhdas ,romanttinen suomalainen kansanlaulu.
Tämän runon lukeminen tuottaa mielihyvää ja vie tunnelmaan, joka kestää arjen ja romantiikan yht`aikaa.Kiitos runostasi, tee.
Toivottavasi itsekin saan tänään "runopisaroita".Aiheita ainakin olisi tuon sinisen taivaan alla loputtomiin...