rakentavasti ,vaikka olisimmekin eri mieltä. Olemme luullakseni kaikki tallanneet tätä elämänpolkua jo niin paljon ,että eriäville mielipiteille voi antaa tilaa ja keskustella asiallisesti, niin saa itse ja myös muut paljon.. Minusta kirjoituksen taso on joskus alatyylistä lapsellista kinastelua ottaen huomioon elämänkokemuksemme.
kekustellaan...
Martta
3199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
On vaan niin, että tällainen viesti ei tahdo mennä perille. Osasyynä on sekin, että palstalla kirjoittavat jopa lapset, jotka tuntevat iloa saadessaan härnätä tai loukata meitä eivätkä uskaltaudu edes vakionimimerkin käyttöön.
voi martta hyvä, kinastelluuhan on maailmas ihmisten kesken ain, yks on tulisempi ja riehaantuu noppeemin, kyllhän se ikä tietyst tuopi jonkin verran malttia.
mie ko muistelen tätä elämää tuos 30 -45 luvulla jolloin täälkin kylällä oli asukkaita enemmän, voi herranen aika sitä metelii välil. tääl oli yks 50vuotias eevertti joka pan vipinää kyläläisiin, ko oli humalas. hevonen senko korsku ,maantie pöllysi ja rattaat melkee ilmassa, ko hää kiiti maantietä pitkin.eevertti oli aina tappelemass ja menossa selvittämmään mitä joku oli hänelle muka sanonu.konstaapelia haettii monasti apuun, ja eevertti putkaan.
mut sit taas ko hää palas tolpillee ja oli selvänä, naapurit laski taas hänet sissää tupaan ja hää kävikin monel töissä päiväläisenä,kun oli hyvä työmies ja muutenkin mukava.
monast semmoset juopottelijat olivat hyviä työmiehii. mistähän sekin johtui.
joskus tahtoi olla jonkun emännänkin välil kinaa, se oli vaan pitkä vihasempaa naisten välillä. miehet oli melkee seuraavana päivä jo töissä keskenää ja juttelivat ko ei mittää.
naiset mökötti pitempää.
et silt kohalta mie en usko et maailma muuttuu ikinä, jos niin kävis ettei kinastelluu olis täälkää alken, sillo loppus sodatkii maailmasta, sillä nehän on kanssa yksittäisii ihmisii jotka kinastellee ja ko kina jatkuu se muuttuu sodaksi.
se on nyt sitten talvi.lumet jää vissii pysyväks.
mie oon niin innostunnu noista amerikkalaisista ja englanttilaisista ,jotka koristavat talon ja pihan valoilla, mie meinaan tehhä samoin minul tullee ens viikolla mies katsomaan tekemään arvion, aattelin antaa itelle valo joululahjan.sitä mie sit voin ihastella koko talven. minul ko on niin pimmeetää täällä ,ei oo valloo muuta ko rappusil ulkovalo ja sit semmonen ko syttyy liikkeestä.oon aatellu kunnon valot ei mittää pikku tuikkuja. sen tapasta loistoo ko siel pelikaupungissa las veegasissa on ,olishan se mahtava näky. tykkään niin kovasti kaikista väreistä, niin siinhän sit sais ihastella väriloistoo.
sit jouluna myö kisujen kans laulellaa ulkona valoloistossa joululauluja poltetaa jätkän kynttilöitä,viedää linnuille lyhteitä ja muutama haaska metsään ,juuaa lögiä ,voi ihmeessä mite hauska joulu meil onkii tulossa,kun täs oikee mietin.
oonha mie vähä aikasissa, mut semmonen mie tahon kaikes asias olla. en ikinä myöhästy mistää , oon ylleensä eellä aikaa jos jossain pittää olla, niin nytkin joulun kanssa.
sehä siin sit tahoo olla, ko elän sitä eeltä käsin , niin sit ko itte joulu on, mie oonkin jo mietteissäin uuessa vuodessa.
joulu on minusta niin mukavaa aikaa,vaik oonkin yksinäin ,mie löyän ain semmosen mukavan joulurauhan ja tunnelman, et jos joku höpöttäs minun lisäks se vois särkyy. mie alan puhhuukin joulun lähestyessä hiljenpää, vaik muute oon aika kova ääninen.ja joulun lähestyes jo kuiskin, ettei mikkää vaan katoa ja rikkoonnu.soitankin vain kauniita rauhallisia joululauluja, ei tulis mieleenkää pimputtaa marssia,sehä olis jo pyhäinhävästystä.
no työ ette vissii viel taho joulusta puhhuu, et kohan täs jaarittelin joutessain.
mie oon täs kyllä tännää soitellu marsseja jalmarin kunniaks ja pannu kynttilän hänen valokuvansa vieree palamaan ja viettäny hänen kunniakseen muisto hetken ja sanonu sävelin, elämälle kiitos. hei vaan.
Mukavaa kun poikkesit taas meitä tervehtimässä. Miten kummipoikaseni Edison voi? Laita vaan aloja ympäristöösi mutta älä sentään sitä pelielämää.
Tämä palsta on muuten koko elämäni ainut riitelypaikka. Olen hiljainen, rauhallinen ja hyväntahtoinen ihminen, jolla ei ole koskaan ollut vihamiehiä - ainakaan näkösällä. Täällä on niin usein ja voimakkaasti hyökätty, että minäkin hiillyin.
Kun ensi keväänä palaan Suomeen on ajatukseni kiertää Suomea matkailuautolla. Tulen sitten pihalle, jossa on punainen auto, Lyyli ja kaksi kissaa. Neuvothan vähän tietä sitten aikanaan vaikka sähköpostitse. Älä, rakas Lyyli, kerro niin tarkkaan elinympäristöstäsi. Joku pahoissa ajatuksisssa liikkuva voi yrittää hakeutua kotiisi, tietäessään varallisuutesi, joka näissä keskusteluissa on käynyt ilmi.