Kattokaas tämmönen osote.
http://www.alhainen.net/kummitus/tarinat.html
http://www.alhainen.net/kummitus/tarinat.html
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Muistaisko joku juuri ilmestyneen kirjan nimen joka kertoo eteläsuomalaisista kummituksista.
Aavetaloja
Kirjoittanut Sami Aaltonen
http://www.nemokustannus.fi/kirja/kirja_aaltonen.html
Kiitos vain, Helinä, uudesta kummitustarina-osoitteesta. Ovat kiinnostavia tarinoita ja aika uusiakin, lähiaikoina sattuneita.
Luin kaikki. Makeita juttuja. Tuli mieleeni kaikenlaista, mitä olen itse kokenut.
Olin kerran vuosia sitten Saksassa. Muistan sen aina.
Olin reissussa kaverini kanssa, kumpikin meistä virkanaisia. Olimme lähdössä Suomeen ja yövyimme Hampurissa, pienessä nuhruisessa hotellissa. Kaverini oli jo unten mailla, mutta minua ei nukuttanut.
Kello oli jo yli puolen yön, mutta minä vain valvoin.
Yhtäkkiä pimeässä houneessa oli painostava tunne, että siellä oli joku. Istuin vuoteellani ja tuijotin pimeään. Huoneessa oli JOKU.
Tunne vangitsi minut. Istuin valveilla ja koetin leikkisästi ajatella, mitä kummitukset tekevät.
"Aivan varmaan saisin sydänhalvauksen, jos se vaikkapa kolauttaisi tuota vaatekaappia", ennätin puolileikkisäti ajatella. Vaatekaapin ääriviivat piirtyivät vain epämääräisesti pimeässä huoneessa.
Samassa RYSÄHTI, rysähti niin kovaa, että tuntui kuin koko vaatekaappi olisi natissut liitoksissaan ja melkein rämähtänyt kasaan. Säikähdin, säikähdin niin juuttaasti. Sydänhalvausta en sentään saanut.
Meni aikansa, ennen kuin sain takaisin toimintakykyni.
Panin yölampun palamaan ja luin Isä meidän -rukousta ties miten monta kertaa (en muistanut muita).
Kunnes lopulta rauhoituin, sammutin valon, vedin peittoa korviin ja nukuin. Tosiaan nukuin.
"Mikä se oli se rämähdys yöllä", kysyi kaverini aamulla viattomasti. Hän kertoi kuulleensa sen unensa läpi.
Kerroin tämän tapauksen myös sukulaisilleni ja tuttavilleni. Eräs heistä, joka toimii myös lestadiolaissaarnaajana, oli selittänyt pienessä piirissä, ettei minua tarvitse ottaa todesta: "Sillä Merillä on huonot hermot", oli saarnaaja sanonut.
Minun hermoni eivät vain koskaan muulloin ole tällä tavalla olleet "huonot" kuin vain tässä yhdessä ainoassa tilanteessa.
Oli helppoa ja halpahintaista selittää minut "hulluksi" kuin yrittää sen ssisjaan etsiä vastausta kysymykseen, mikä tämä kokemus, tämä rämähdys oli ollut.
Kollegani ja minä olemme kumpikin toimineet sarallamme jo vuosikymmenet virkanaisina ja toimimme edelleenkin. Mutta tämä kokemuksemme on meille edelleenkin mysteeri.