Venäjän idea

..miksi Venäjä muuttuu kun kansallisuusmielisyys nostaa siellä päätään. Saksallehan ei ollut tietenkään mitään halua, eikä sille annettu mahdollisuutta enää nousta sotilasmahdiki maailmasodan jälkeen. Sillehän oli tavallaan eduksi ettei tarvinnut puolustukseensa panostaa valtavia summia, toiset takasivat turvallisuuden.

Venäjä on vähän toinen kun Saksa. Sille on jäänyt näyttöhaluja käyttämättä. Tietysti sitominen muuhun Eurooppaan mahdollisimman lujasti hillitsisi näitä näyttöhaluja. Eihän yhteistä venettä kannata keikuttaa.

...toisaalta oikein, toisaalta et. Ymmärrät sen vain yhdeltä kantiltaan.

Venäjä on suunnattoman laaja maa, venäläisyydessä on suunnattoman moniulotteisia ominaisuuksia. Yksi on se, jonka Mauno Koivistokin hienossa, Venäjän syvällistä ymmärtämistä osoittavassa kirjassaan "Venäjän idea" toteaa:

"Venäjällä ajatellaan yleisesti, että Venäjällä on edelleen oikeus kaikkiin niihin maihin, jotka kerran ovat siihen kuuluneet".

Sanoin tuon muistinvaraisesti, mutta jokseenkin tuollainen venäläisten näkemys Koiviston mielestä on. Ja sellainen näkemys on hyvin vaarallinen Venäjän naapureille. Tarvitaan vain jokin vakavampi sisäinen kriisi - jollaisille siemeniä Venäjällä riittää aina - joka nostaa johtoon "oikeat" miehet, ja a vot - alkaa tapahtua!

Tietysti Venäjä on myös mahdollisuus muulle maailmalle, myös ja ennen muuta naapureilleen, joille se kuitenkin on aina ollut, on ja tulee olemaan potentiaalinen uhka, johon on varauduttava hyvän sään aikana.

Sinun todellisena historian harrastajana ja sen tuntijana luulisi myös tehneen johtopäätöksen, että kansat eivät ole paljonkaan oppineet ja muuttuneet perusluonteeltaan historian pitkässä saatossa. Saksa kyllä näyttää nyt poikkeukselta. Ehkä se todella oppi siitä, mihin natsit sen johdattivat, eikä enää olisi kovin helposti vietävissä, mutta onhan se myös sidottu EU:nkin kautta ihan toisin kuin Venäjä.

Saksa muuten tekee edelleen jatkuvasti tiliä menneisyytensä kanssa ja sen kaikissa kouluissa kerrotaan vuosittain natsien hirmuteoista teemalla "jottemme koskaan unohtaisi". Venäjä ei tee sellaista tiliä omista hirmuteoistaan, vaan päinvastoin jyrkästi kieltää sellaisiin syyllistyneensäkään. Mitähän johtopäätöksiä siitäkin pitäisi tehdä?

"Venäjän idealla tarkoitetaan suurvenäläisyyden ja suurvallan ideaa ja logiikkaa."

Mikään maa ei kasva suureksi noudattamatta etuilun, röyhkeyden, pelisääntöjen muuttelun ja piittaamattomuuden politiikkaa.

Tämä kivinen tie on vielä harmittomalla Euroopan unionillakin edessään. Kynsiä ja miekkoja ollaan vielä teroittamassa.

Kauppapolitiikka alkaa olla lupaavasti aluillaan, koska EU on tulliliitto.

Suurten historiallisten linjojen hahmottelussa on otettava pohjaksi pari lähtökohtaista seikkaa. Yksi on se että Venäjä on aina ollut länteen eikä itään suuntautunut valtio. Vaikutteet on haettu täältä ja oman hengenelämän painopiste on ollut Euroopan puolella. Sosialismi ei tässä tehnyt poikkeusta.

Toinen seikka on että muista eurooppalaisista valtioista poiketen Venäjä on selvä matriarkaatti. Yhteistunnot ovat siellä lähtökohtaisesti erilaisia kuin muualla. Niin paljon kuin mieli tekisikin katsella asioita pelkästään poliittis-opillisten silmälasien läpi ja väittää, että natsismi ja stalinismi olivat sukulaisilmiöitä, sukulaisuus on tässä pelkkää pintaa. Vaikka tiettyjä yhdenmukaisia kuvioita voidaankin hahmottaa, perustat ovat erilaiset. Matriarkaatissa pakkojärjestys on aina julmempaa kuin luonnostaan patriarkaattisissa yhteiskunnissa.

Niille koivistoille kuin myös muille historiasta mitään ymmärtämättömille tyyppitapauksille, jotka sinisilmäisesti esittävät että ihminen on aina susi evätkä kansat koskaan kehity, voidaan suosittaa tutustumista sosiaaliantropologiaan. Muutamana viime vuosisatana tapahtunut luonnonlakien valjastaminen ja tekninen kehitys, joka on muuttanut elinolosuhteita läpi maapallon, on sekin tietysti ollut tavatonta, mutta varsinaista ihmisen "sisäistäkin" kehitystä voidaan mitata luotettavilla mittareilla.

Esimerkiksi Emanuel Todd esittää hyvin vakuuttavat tilastot siitä miten luku- ja kirjoitustaidon omaksuminen ja syntyvyyden hallinta ovat kulkeneet kaikkialla maailmassa samassa tahdissa. Siellä missä kansa on opetettu lukemaan, synnytykset yhtä naista kohden ovat pudonneet dramaattisesti. Näiden tilastojen valossa näyttää myös siltä, että nimenomaan lukutaito on se tekijä joka kypsyttää ihmisiä demokratiaan. Tämä taito näyttää prosessoivan aivoissa liikkeelle kyvyn muodostaa mielipiteitä ja ohjata niin omaa kuin yhteisön elämää tietoisesti valittuun suuntaan. Todd dokumentoi varsin luotettavalla tavalla muutoksen, joka maailmanlaajuisesti on tapahtumassa, ja näiden numeroiden valossa on totisesti mahdotonta väittää, etteikö ihmisessä tapahtuisi perustavanlaatuista muuttumista opin ja valistuksen myötä.

Se Doylen väite, jonka mukaan oikeasti demokraattiset valtiot eivät koskaan ole sotineet eivätkä sodi keskenään, saa aikalailla tukea Toddin tilastoista. Valtiotasolla organisoitu väkivalta näyttää katoavan tietyn kehitystason myötä.

Jos Venäjään palataan, pitäisi ehkä ajatella niin, että ne lähtökohtaiset kulttuuriset edellytykset jotka sen historiassa ovat olleet kantavina - siis matriarkaattisuus ja suuntautuminen länteen - luovat tulevaisuudessa sinne paljon paremmat mahdollisuudet todellisen demokratian kehitykselle kuin mitä on ollut laita esim. Amerikassa. Tämä kehitystie saattaa olla pitkä, mutta se on todellinen. Kun Venäjällä on käytössään myös valtavat luonnonrikkaudet, voi hyvinkin olla että Venäjästä sukeutuu tällä vuosisadalla maailman varsinainen veturi niin taloudellisessa kuin demokraattisessa mielessä. Putinin kausi saattaa tässä kehityksessä olla hyvinkin tarpeellinen välivaihe hajaannuksen estämiseksi, vaikka poliitisella tasolla tilanteita tulkitsevat pintaveikot näkevätkin siinä vain taka-askelen.

Voi käydä niinkin, että kilpailua tullaan käymään Venäjän ja Kiinan kesken, ja Eurooppa tulee jäämään tässä painopisteasettelussa takamaaksi. Ehkä meidän pitäisi keskittyä pitämään huolta omasta henkisestä tasostamme, ettemme lipuisi rappeutuvan ja yhä sotaisemmaksi muuttuvan USA:n perässä sosiaalisesti hajonneiden yhteiskuntien kategoriaan.

Länsimaiseen ajatteluun on jo aika syvällisesti juurtunut käsitys demokratiasta. Se mielletään jokaisessa länsimaassa hieman eri tavalla: on esim. parlamentaarisia demokratioita ja presidenttijohtoisia. Yhtä kaikki niille on yhteistä se, että valtiovalta kuuluu lopulta kansalle, valtiota on johdettava alhaalta, kansasta lähtevistä mielipiteistä ylöspäin.

Venäläiset eivät ole koskaan eläneet minkäälaisessa demokratiassa ja siksi heitä on vähän vaikea ymmärtää. Eivät he ymmärrä valtaa itsekään. Valta on siellä aina kulkenut ylhäältä alaspäin. Tokkopa se siitä paljon muuttuu ainakaan minun elinaikanani. Minulle nimittäin jo peruskoulussa toiselta luokalta lähtien kanalaistaidon oppitunneilla opetettiin demokratina pelisääntöjä (tietenkin suurempi merkitys oli kodilla, jossa opetettiin äänestysikäni saavutettuani, että niin kauan kun tässä talossa asut niin äänestät vaikka onnettomuuttasi sitten kokoomusta).

Itsekin olen vierastanut hegeliläistä ”kansan henki”-ajattelua, sillä sen olemassa oloa ei voida minkään hyväksyttävän tieteellisen menetelmän pohjalta todistaa. Jotakin siinä kuitenkin on. Saksassa on tehty natsihallinnon palaaminen niin mahdottomaksi kuin sen juridisesti voi tehdä. Liittovaltion ja osavaltioiden suhde on tehty sellaiseksi, että mikään puolue ei käytännössä voi sitä muuttaa. Se edellyttää määräenemmistöä kaikissa osavaltioissa erikseen ja sitten vielä liittovaltiossa yhteensä. Saksojen yhdistyttyä sikäläinen valtiosääntötuomioistuin kielsi myös kommunistipuoleen lakkauttamisen, vaikka sitä kovasti ajettiin. Siis kukkien lisäksi myös rikkaruohojen on annettava kukkia. Eli ovat ne saksalaiset jotakin oppineen. Oikeastaan heitä käy jo vähän sääliksi: kun Saksa voittaa jalkapallon maailmanmestaruuden, niin tiedotusvälineet ja liittopresidentti varoittavat jopa normaalien urheilullisten kansallistunteiden vaaroista.

Demokratiaa sen missään länsimaisessa muodossa venäläiset eivät siis ole koskaan kokeneet tai oppineet. Sama pätee markkinatalouteen. Onko se markkinataloutta, että Hodorkovskilta ja muutamalta muulta miljardööriltä otetaan kokoluokkaan nähden mitättömien kirjanpitorikosten takia omaisuus pois ja heidät pistetään Siperiaan hanskoja tekemään? Samaan aikaan toiselta miljardööriltä ostetaan miljardeilla tämän omaisuus pois, jotta tämä saa jatkaa ylenpalttista elämää toisaalla ja vierailla Venäjällä halutessaan. No, Abrahamovits ei ole tehnyt minkäänlaisia rikoksia ja eritoten on muutenkin älykkäämpi: miljonäärin ei pidä koskaan arvostella politiikkoja vaan olla vallanpitäjien puolella ja korkeintaan veikata oikeaa hevosta eli tukea todennäköistä voittajaa. Niinhän tekee kotoinen Erkkomekin. Venäjän oloissa tietenkin Putinin toiminta on perusteltavissa. Taputankin sille lyhyesti. Jos maan tärkeimmät tulonlähteet ovat kansallisten yhtiöiden omistuksessa, niin voitaisiin olettaa hyödyn tulevan suuressa määrin kansalle. Näin kävisi demokratiassa. Sen sijaan Venäjällä ne menevät presidentin lähipiirille, joka on miehittänyt ko. valtion yhtiöt. He päättävät mitä tuloilla tehdään. Ja Venäjällä näyttää jo tavaksi muodostuvan sen, että presidentti nimittää myös oman seuraajansa (voin sen kertoa pikapuolin). Maaseudun väki sitten hänetsiellä muodollisesti valitsee.

Suomalaisten on hyvä muistaa, että Suomi oli Kekkosen aikana Neuvostoliiton näyteikkuna länteen. Tätä on tietnkin taloudellisesti viisasta käyttää hyväksi. Suomalaisilla tuotteilla on hyvä maine eri puolella entistä Neuvostoliittoa ja Suomi tunnetaan siellä jopa paremmin kun Euroopassa yleensä. Sen sijaan siitä minkälainen kumppani Venäjä on myötä- ja vastoinkäymisissä on syytä kysyä esim. Virolta ja muilta Baltan mailta sekä Ukrainalta, Modovalta, Georgialta etc.

juuri näin, samaa mieltä.
Ja irti PNAC ja NWO hankkeista, transatlantisen yhteistyön ylikorostamisesta.
USAn armonaika on loppumassa, supervalta elää jo epätoivoisen imperialismin ja rajun velkaatumisen leimaamaa laskukautta. Se on jo kuten sammumassa oleva tähti - elonkaarensa puolivälin reilusti ylittänyt. 50v ja sitä se enää ole nykymuotoisena.